Naisystävät
On jo pitempään tehnyt mieli avautua aiheesta, mutta olen jättänyt väliin. Nyt alkaa kuitenkin sen verran kuohumaan yli, että oli pakko tulla tilittämään.
Taustoiksi kerrottakoon, että seurustelen onnellisesti. Takana on jo 7 yhteistä vuotta hyvässä parisuhteessa. Mutta tokihan ihminen tarvitsee ystäviä, joille voi tuntojaan elämän monista asioista purkaa ja tämä on ollut se ongelma nyt muutaman vuoden ajan. Tuntuu siltä, että vaikka kuinka hyvän pohjan saisi luotua tällaiselle ystävyyssuhteelle naispuoliseen henkilöön, niin aina lopulta joutuu pettymään. Ja nimenomaan sen toisen osapuolen tekemisten tai tekemättä jättämisten takia. Näitä erinäisistä syistä haaksirikkoutuneita kaveruus/ystävyyssuhteita naisiin tahi tyttöihin on pariin vuoteen kertynyt puolisen tusinaa. Syynä on ollut niin mustasukkaiset poikakaverit, sinkuksi tuleminen, paikkakunnalta muutot ja kai sitten myös se, että allekirjoittanut OIKEASTI hakee vain sitä ystävää.
Näihin muuttoasioihin varmaan on turha takertua, elämä heittelee välillä ja sille nyt ei voi mitään. Mutta onhan se jumalauta ihme, kun nämä neitokaiset ovat miesystäviensä tossun alla niin pahasti, että antavat niiden itsetunnoltaan vajavaisten ja mustasukkaisten vässyköiden rajoittaa ja kieltää ketä saa nähdä ja ketä ei. Toisaalta naiset osaavat kyllä olla itsekkäitäkin. Kuunteleva korva ja lohduttava olkapää kelpaa kyllä jos itsellä on vaikeaa. Mutta annapa olla, kun ongelmallinen seurustelusuhde päättyy ja baana kutsuu taas. Siinä ei kavereitaan kerkeä nähdä, kun uutta miestä pitää alkaa metsästämään. Ja kun se löytyy, niin täytyyhän tälle uudelle valloitukselle pyhittää koko elämänsä. Ja osa taas on päästään niin sekaisin, ettei tiedä mitä elämältään haluaisi... Ensin elämäntilanteen äkillinen muutos (lue: rakkautta ensi silmäyksellä -> naimisiin nopean kaavan kautta) pakottaa laittamaan välit poikki, mutta vuosi eteenpäin ja kaikki onkin muuttunut. Taas olisi ystävälle tarvetta (lue: ero tuli -> sydän säpäleinä)!
No yksi työpaikan kautta solmittu suhde itseäni 10 vuotta vanhempaan naiseen on säilynyt. Elämää nähneenä ihmisenä hän naureskelee tilityksilleni ja antaa äidillisiä neuvojaan. "Parempi pitäytyä miesten kanssa kaveeraamisessa. Ne on luotettavia ja omaa saman ajatusmaailman. Nuoret naiset on epäluotettavia otuksia." Niin... Jostain syystä en toisten miesten kanssa osaa muuta kuin heittää läppää, urheilla ja kännissä avautua elämää suuremmista asioista. En ole tavannut vielä sellaista tyyppiä, jonka kanssa luontevampi keskustelu muistakin kuin "äijäaiheista" tuntuisi mahdolliselta.
Ei ole miehistä sydänystäviksi ja kun näihin naisiinkaan en enää oikein luota ja kyynisyys kasvaa viikko viikolta, niin alkaahan se vanne hiljalleen puristamaan päätä. Viimeisestä keskustelurikkaasta ja antoisasta illasta ystäväksi vielä silloin luulemani henkilön kanssa on nyt yli 3kk ja viimeisen 7-8kk aikana näitä on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä - enemmän on suhteita kariutunut, kuin hauskoja iltoja vietetty. Koskaan en ole laajaa kaveri- tai ystäväpiiriä kaivannut ja sosialisointia on ihan tarpeeksi omiin tarpeisiin, mutta aitoa ystävyyttä olen jäänyt kaipaamaan. Vitun naiset ja teidän vajaasti toimivat aivonne. Ja vikahan ei ole minussa, vaan se on teissä! Näin, vaikka yliluti armeija-aikoina minulle toisin väittikin.
