Naisasiat

[scholl]

Kuulostaa Jefferson D'Arcylta. Siinä sitä helposti ollaan polulla, jolta ei ole paluuta. Parikymmentä vuotta myöhemmin sitä sitten aletaan harmittelemaan sitä, ettei ole pidetty puoliaan aiemmin. Niin sitten ollaan Hyacinth Bucketin mies Dickie. Ei saakeli, mitä kauhuskenaarioita. Eiköhän sitä ole parempi olla aina ensin omalla kannalla ja sitten kun neuvotellaan tulee molemmille osapuolille hyvä mieli, kun kunnon kauppamiehenä tai naisena on saanut toiselta hyvän diilin aikaiseksi. Parempi kompromissi kuin se, että hyväksyy kaiken dorkan sukkana.

 

[Mats Bedö]

Parikymmentä vuotta myöhemmin sitä sitten aletaan harmittelemaan sitä, ettei ole pidetty puoliaan aiemmin.

Jokainen toki tavallaan, mutta mita "puolia pidetty"? Kimpassahan sita ollaan eika yksinaan sompaamassa parisuhteessa...

Edelleen, mita ihmeen kilpailua parisuhteen pitaisi olla? Ja miksi "minun" aina pitaa olla oikeassa? Joku syyhan siina on, etta on jonkun kanssa kimpassa, eiko?

Nim.m. "3.5 vuotta suhdetta ja 2 vuotta avioliittoa, eika ensimmaistakaan riitaa viela ja ihan pirun hyva on olla"

 

[Cube]

Minka helevetin takia jengi haluaa "rangaista" omaa "kultaansa"?? Onko suhde kuin jatkoaika.com? Pannaan toinen huilaamaan vahaksi aikaa, josko se siita oppis...??

Eikohan homma sujuisi paljon paremmin kun yritetaan ymmartaa sita toista osapuolta ja tehdaan kaikki sen eteen, etta hanella on hyva olla (tavalla milla tahansa). Vaikka valilla vahan itsea harmittaisi. Puoliso ensin, sitten vasta mina. Se meinaan maksaa ajan kanssa itsensa korkojen kanssa takaisin.

Jokainen toki tavallaan, mutta mita "puolia pidetty"? Kimpassahan sita ollaan eika yksinaan sompaamassa parisuhteessa...

Edelleen, mita ihmeen kilpailua parisuhteen pitaisi olla? Ja miksi "minun" aina pitaa olla oikeassa? Joku syyhan siina on, etta on jonkun kanssa kimpassa, eiko?

Esität hyviä kysymyksiä, mutta valitettavasti väärässä paikassa. Tai no, eiköhän suuri(n) osa täälläkin ymmärrä, mutta sitten on tämä palstan toinen osasto, jolla tuntuu esiintyvän niin vahvaa pinnan alla kytevää naisvihaa, että siinä olisi paremmallakin psykologilla hommaa.

Enkä tarkoita ylläolevalla schollia, joka on ilmeisesti vain sitoutumiskammoinen(?). (Edit: En tarkoita myöskään varsinaisesti ketään muuta tähän ketjuun viime aikoina kirjoittanutta. Yleinen havainto vain.)

 

[Tommy]

Saapa nähdä, kauanko menee siinä, että joko a) muija opettelee käyttämään koneita ja hieman ymmärtämäänkin niitä, tai b) routa porsaan kotiin ajaa.

Loistavaa :D
Löytyyhän täältäkin foorumilta mies jolla on munaa eivätkä vaan näitä paskahousuja jotka puhuvat "rouvasta", "tein rouvalle ruokaa" ja "rouva antoi luvan lähteä" -juttuja.

 

[Poison]

Tapaukseen masentunut tyttöystävä toisin esille senkin kannan, että "pakkoterapia" ei myöskään aina ole hyvä ratkaisu. Jotta terapia toimisi hyvin, on potilaalla itsellään oltava motivaatiota ja jaksamista ko. prosessiin. Itselläni on parikin masentunutta ystävää lähipiirissä - toinen heistä lopetti terapian parin kuukauden sisällä, koska koki, ettei siitä ollut mitään apua, ja toinen taipui terapiaan vasta monen vuoden sitkeilyn jälkeen. Ensimmäinen tapauksista on tällä hetkellä yhä masentunut, itkuisa ja vähän väliä ihmeessä itsensä kanssa, toinen taas aloitti muutama kuukausi sitten terapian ja on niin kipeänä psyykkeensä kanssa, että terapiassa käyminen tuottanee tällä hetkellä enemmän ahdistusta kuin hyvää mieltä. Tuo, että kärsivällisyys pettää terapiassa johtunee melko usein siitä, että ihminen olettaa avun tulevan nopeasti ja vähän kuin taikaiskusta, mikä ei valitettavasti ole esim. juuri näissä masennustiloissa yleensä mahdollista. Lisäksi asiat masennuksen taustalla voivat olla niin kipeitä, ettei ihminen ole valmis nostamaan niitä tiedolliseen käsittelyyn.

Terapiaan hakeutumisesta voisi kai ajatella, että sekin on jonkinlainen prosessi. Prosessi, jossa ihminen hyväksyy sen, että hän tarvitsee ulkopuolista apua. Painostaa tuossa asiassa ei ehkä kamalasti kannata, koska sekin voi aiheuttaa hermostumisen, mutta tieto ammattiauttajien olemassaolosta kannattaa pitää esillä. En itse ole kokenut oikeudekseni yrittää pakottaa ketään hankkimaan apua, mutta sen sijaan olen puhunut näille ihmisille terapiasta paljon.

Suhteessa kannattanee varoa asetelmaa, jossa toinen on terapeutti ja toinen potilas. Tuo ei kanna pitkälle, koska jossain vaiheessa päädytään siihen, että molemmat ovat potilaita. Tämä ei tarkoita sitä, että toisen huolia, murheita ja pahaa oloa ei saisi kuunnella, vaan sitä, että pohjimmaltaan suhteen on kuitenkin perustuttava vastavuoroisuuteen näissäkin asioissa. Molempien on saatava tukeutua, ei vain toisen. Suhde, jossa toinen joutuu koko ajan huomioimaan kumppaninsa siten, että tukahduttaa omia tarpeitaan, ei ole mielestäni hyvissä kantimissa. Mm. Pärdehän tästä taisikin jo kirjoittaa, joten en jatka enempää.

Olisi varmaan tärkeää, että Saku #11 kertoisi tyttöystävälleen omasta jaksamisestaan ja huolestaan. Myötäilen tässä jossain määrin FourFortya. Kertominen voisi auttaa tyttöä käsittämään oman tilanteensa vakavuutta. Pitänee kuitenkin varoa syyllistämästä toista - voin helposti kuvitella tilanteen, jossa masentunut osapuoli ottaa tiedon toisen ihmisen huolesta vastaan syytöksenä. Varovaisestikin ilmaistu huoli ja väsymys voi tietysti aiheuttaa melkoisen syyllisyyskohtauksen, ja masentuneella ainakin hetkellisen romahduksen alaspäin: "Minussa ei ole mitään hyvää, koska olen tällainen, niin sinustakin tuntuu pahalta, aiheutan vain pahaa ympärilleni." Kertoessa omasta jaksamisesta voikin (vielä pystyessään) yrittää olla mahdollisimman rakentava: Korostaa sitä, että vaikka puhuu omasta väsystä ja huolesta, ei kuitenkaan ole toiselle vihainen tai syyllistä tahallisesti/ole päättämässä suhdetta, vaan ennemminkin haluaisi auttaa, muttei vain löydä riittäviä keinoja. Masentuneella ja ahdistuneella ihmisellä on usein mestarillinen kyky kääntää ja tulkita asioita nimenomaan itseään vastaan.

Jaa.. Enpä tiedä, liittyikö tämä postaus nyt enää varsinaisesti naisasioihin, mutta kun täällä nyt tästä keskustellaan, niin annan mennä.


edit. yritin muuttaa yhtä pätkää hieman luettavammaksi.

 

[RajatOn]

Nim.m. "3.5 vuotta suhdetta ja 2 vuotta avioliittoa, eika ensimmaistakaan riitaa viela ja ihan pirun hyva on olla"

Täytyy vaan sanoo, että onnellinen saat olla. Ite olin vajaa 3 vuotta erään neitokaisen kanssa yhdessä. Eka puol vuotta meni hyvin, mutta sen jälkeen jotain tapahtu. Nainen oli kokoajan sanomassa vastaan jostain. Se että kavereita halus joskus nähdä oli naisesta niin väärin, ku maailma olis siihen romahtanu. Ite en kuitenkaan koskaan laittanut pahakseni jos hän halus kavereitaan nähdä. No tästä seuras se, että riitoja alko tulla enemmän ja enemmän. Eikä niistä pystyny puhumaan kunnolla, ku siitä tuli pahempi riita.

Mielestäni ite joustin niin paljon ku vaan voi, mutta raja tulee jossain kohtaa vastaan. No lopputulos oli se, että tiet eros ja sen jälkeen ei oo kyl voinu kuvitellakkaan seurusteluu.. Meni hohto koko hommasta..

Kannattaa siis olla iloinen ja onnellinen jos kerrasta löytää mukavan naisen vierelleen!

 

[scholl]

Loistavaa :D
Löytyyhän täältäkin foorumilta mies jolla on munaa eivätkä vaan näitä paskahousuja jotka puhuvat "rouvasta", "tein rouvalle ruokaa" ja "rouva antoi luvan lähteä" -juttuja.

Loistavaa tekstiä.
Liikaa on naisia, jotka kuvittelevat miehen olevan jonkinlainen palvelija, jolle voisi esittää pyyntöjä tai määräyksiä kuten "vie roskat". Jos oma-aloitteellinen toiminta ei joltakin onnistu niin sitten pitää hankkia kodinhoitoapua tms. Scholl ei ole koskaan pyytänyt mitään, eikä pyydä. Eikä ole kyse mistään sitoutumiskammosta, vaan siitä, että jos on asiat päässään analysoinut ja päätynyt johonkin lopputulemaan ja jollain toisella on samasta asiasta erilainen näkemys, seuraa neuvottelu. Sehän on aivan samanlainen tilanne busineksessäkin. Ei sielläkään riidellä, vaan neuvotellaan. Jos on fiksut osapuolet suhteessa, joilla on realistinen näkemys asioista, voivat he päästä ilman riitoja tyydyttäviin lopputuloksiin. Ja todellakin ilman mitään hinttarointia.

edit. niin ja ihminen on ohjelmoitu niin, että hyvin moneen asiaan riittää yhden ihmisen työpanos eli yhdessä ei tarvitse pohtia tai tehdä, vaan yksi tekee asiat nopeasti. Esim. jos lähden ostoksille, en tietenkään ilmoittaisi siitä minnekään, vaan käyn kaupoissa ja ostan vaatteet tai muut kamat mitä tarvitsen nopeasti ja tehokkaasti

 

[puuntakaa]

Naisasiat ovat nyt aika hyvällä mallilla. Viime vuosien aikana tilanne on ollut sellainen, että olen kovasti naisseuraa hakenut ja aina jonkun kanssa sitten on seurustelua sun muuta säätöä ollutkin. Nyt tilanne on sellainen, että ei ketään kaveria kummempaa naispuolista ole ja tilanne on kyllä harvinaisen mukava. Saan tehdä mitä haluan, milloin haluan ja kenen kanssa haluan, eikä tarvitse kuunnella kaakatusta puhelimessa eikä muutenkaan. Mukavaa on myös se, että ei tarvitse ottaa osaa sellaiseen asiaan mikä ei kiinnosta pätkääkään. Siltikin naisnäkökulmaa on aina tarjolla tarvittaessa. Naiset ovat oikein mukavia, oivaltavia ja jopa välttämättömiäkin asioita elämässä, mutta välillä aivan helvetin rasittavia, joista ainakin nyt toistaiseksi meinään pysyä vakavammassa mielessä erossa.

 

[Pärde]

Olisi varmaan tärkeää, että Saku #11 kertoisi tyttöystävälleen omasta jaksamisestaan ja huolestaan. Myötäilen tässä jossain määrin FourFortya. Kertominen voisi auttaa tyttöä käsittämään oman tilanteensa vakavuutta. Pitänee kuitenkin varoa syyllistämästä toista - voin helposti kuvitella tilanteen, jossa masentunut osapuoli ottaa tiedon toisen ihmisen huolesta vastaan syytöksenä. Varovaisestikin ilmaistu huoli ja väsymys voi tietysti aiheuttaa melkoisen syyllisyyskohtauksen, ja masentuneella ainakin hetkellisen romahduksen alaspäin: "Minussa ei ole mitään hyvää, koska olen tällainen, niin sinustakin tuntuu pahalta, aiheutan vain pahaa ympärilleni." Kertoessa omasta jaksamisestaan voi (vielä pystyessään) yrittää olla mahdollisimman rakentava: Kertoessa huolesta ja pahasta olosta voi samalla myös korostaa sitä, ettei ole toiselle vihainen tai syyllistä tahallisesti/ole päättämässä suhdetta, vaan ennemminkin haluaisi auttaa, muttei löydä riittäviä keinoja. Masentuneella ja ahdistuneella ihmisellä on usein mestarillinen kyky kääntää ja tulkita asioita nimenomaan itseään vastaan.

Lainasin koko tekstin, koska en osannut paremmin pätkiä.

Näin kävi juuri omassa tapauksessani. Tyttö pyyteli hirveästi anteeksi kaikkea yleisestikin, jossain välissä siis myös sitä, että aiheutti minulle surua ja huolta. Itse onnistuin kääntämään tämän positiiviseksi, ja sain siitä hänelle motivaatiota auttaa itseään periaatteella "jos sinulla on parempi olo ei minunkaan tarvitse olla näin huolissaan". Ihmiset ovat tietysti yksilöitä, enkä tiedä miten tuo toimisi esim. Saku#11:n tapauksessa, mutta itselläni kävi näin. Ja tyttö haki apua kertomalla ensin vanhemmilleen, kuten aiemmin mainitsinkin.

Joskus mietin myös sitä, että pitääkö minun olla ulospäin vahva ja järkkymätön, kunnes oivalsin, että paremmin inspiroin ja motivoin toista näyttämällä olevani itsekin "vain ihminen" mutta puskevani silti eteenpäin, koska koin sen tarpeelliseksi. Toistelinkin hänelle useasti, etten anna hänen "hukkua", en päästä kädestään irti. Lopulta sen ymmärsi.

 

[pettter]

Tietenkin kaikki ihmiset on erilaisia ja haluavat vähän eri asioita. Jokaisella on omat tarpeensa ja ajatusmaailmansa. Jotkut tykkää että on tyttö- tai poikaystävän kanssa paljon yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, joskus taas näkee pareja jotka ovat melko erilaisia, mutta kuitenkin sopii hyvin yhteen ja on onnellisia. Jokaisella parilla on aina omat juttunsa. Joissakin perheissä tai pareissa mies tekee ruuat tai siivoaa, joissakin taas nainen. Joissakin ne tehdään yhdessä ja joissakin molemmat tekee omat hommansa yksin. Mitähän mä tässä nyt oikein höpisen.

No mutta sitä siis piti kirjoittaa, että seurustelu ei oo mun juttu. Mulla ei oo mitään tarvetta eikä halua seurustella, ja kyllä mä tiedän että mä kuulun vähemmistöön tämän ajatuksen kanssa. Ei se riitä mulle syyksi seurustella että monet muut seurustelee.

Jotkut ihmiset (naiset) on pari kertaa sanonut mulle että mä pelkään sitoutua. En mä yhtään kyllä ajattele noin. Ei siinä mun mielestä oo mitään pelottavaa, mä vaan en halua yhtään sitä. Toinen mitä joskus kuulee että mä en ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Mutta kun en mä nyt haluakkaan löytää sellaista. Voi olla että mä ajattelen esim kymmenen vuoden päästä erilailla, mutta tuskin nämä ajatuksen kuitenkaan ihan heti muuttuu. Mä en oikein tiedä miten mä tän kirjoittaisin, jotta tämä ei kuulostaisi kitinältä.

Mä oon tässä ketjussa huomannut muutamankin kertovan että naisasiat oin hyvin, ja sitten kirjoitus jatkuu esimerkiksi että on onnellisesti yhdessä jne. Mulla kans on nyt naisasiat hyvin, kun en seurustele kenenkään kanssa.

 

[Osmo Rapeli]

Loistavaa :D
Löytyyhän täältäkin foorumilta mies jolla on munaa eivätkä vaan näitä paskahousuja jotka puhuvat "rouvasta", "tein rouvalle ruokaa" ja "rouva antoi luvan lähteä" -juttuja.

Minulla on eräs tuttavapariskunta joka on menossa naimisiin tämän vuoden kuluessa. En epäile etteikö kyseessä olisi onnellinen liitto joka voisi kestää vaikka sata vuotta jne. mutta se että kyseinen jannu joutuu esim. käyttämään nuuskaa ja pelaamaan uhkapeleja salassa on naurettavaa ja ihmeellistä, kunnon tossuttelua ja alistamista/alistumista tuollaisissa kuitenkin suhteellisen luontaisissa asioissa. Olisi erittäin vaikea ja mahdotonta kuvitella omalle kohdalleen yhteiseloa jossa täytyisi salata mitään tuollaista, kyseessä kun ei ole kuitenkaan kaappihomous, mieltymys pukeutua pinkkiin balettiasuun Titanic-tunnaria hoilaten. You get my point, saatte välimerkiltäni, varmaan.

Eikä ole kyse mistään sitoutumiskammosta, vaan siitä, että jos on asiat päässään analysoinut ja päätynyt johonkin lopputulemaan ja jollain toisella on samasta asiasta erilainen näkemys, seuraa neuvottelu. Sehän on aivan samanlainen tilanne busineksessäkin. Ei sielläkään riidellä, vaan neuvotellaan. Jos on fiksut osapuolet suhteessa, joilla on realistinen näkemys asioista, voivat he päästä ilman riitoja tyydyttäviin lopputuloksiin. Ja todellakin ilman mitään hinttarointia.

edit. niin ja ihminen on ohjelmoitu niin, että hyvin moneen asiaan riittää yhden ihmisen työpanos eli yhdessä ei tarvitse pohtia tai tehdä, vaan yksi tekee asiat nopeasti. Esim. jos lähden ostoksille, en tietenkään ilmoittaisi siitä minnekään, vaan käyn kaupoissa ja ostan vaatteet tai muut kamat mitä tarvitsen nopeasti ja tehokkaasti

Jatkaen tuohon samaan asiaan, näkemykseni mukaan voi olla että jannukin harrastaa vaikka virkkausta tai kuviosidontaa (S/M?), mutta se että kaikki menee säätämiseksi ja kaikesta pitää soittaa viiden minuutin väliin selittääkseen väliaikatilannetta on perkeleen turhaa, asiat voi hoitaa luonnollisemmin ja yhteen muuttaminenkaan ei tarkoita että pitäisi muuttua ihmisenä miellyttääkseen toista jokaisessa rusinasuklaan ryppyisyyteen runnoutuvassa riimissä. Ei lupaile elokuvailtaa joka vlopulle kun kuitenkin välillä tekee vehnäolutta mieli, ja jos tekee joka vloppu vehnäolutta mieli ei sitoudu vain sen statuksen tai hetkittäisen turvallisuudentunteen takia.

Jos taas tuntuu siltä että tiskaaminen on pieni syy lopettaa seurustelu täytyy miettiä onko itse/toinen tosiaan laiska paska jolta ei huushollin asiallisena pitäminen onnistu, VAI onko kyseessä kuitenkin joku huomattavasti isompi, syvempi skisma, TAI onko niin laiska paska ettei tienaa tarpeeksi tiskikoneen hommaamiseen...ahahah. Jos suhde toimii niin tiskaaminen todnäk hoituu neuvottelematta, muuten ei hommaan kannata ryhtyä ollenkaan.

Sitoutumiskammo taas on niiden keksimä sana, jotka ovat kateellisia itsenäisille, omaa elämäänsä vapaammin hallitseville ihmisille, yrittäessään vakuuttaa itsensä ja muut siitä että nihkeäkin parisuhde, selittely, tossuttelu ja nysvääminen on aina parempi kuin sinkkuna oleminen.

Kaikille sattuu hyviä ja heikkoja hetkiä mutta kyse on siitä miten niihin reagoi ja varautuu, osaako toimia ja tehdä muutoksia silloin kun pitää, ja kuinka hyvin osaa pitää omista arvoistaan ja periaatteistaan kiinni, kuinka järkeviä ne loppupeleissä ovat.

**************

Rehellisyys - liittyy mielestäni muuten tähän asiaan aika voimakkaasti. On parempi kuin keskittyy siihen mitä kertoo ja tekee, ei valehtele, mutta on asioita mitä ei tarvitse sanoa ääneen. On asioita ja tekoja joista toinen ei edes halua kuulla. Valehtelu on parisuhteen myöhempiä vaiheita varten.

 

[psychodad]

Eikohan homma sujuisi paljon paremmin kun yritetaan ymmartaa sita toista osapuolta ja tehdaan kaikki sen eteen, etta hanella on hyva olla (tavalla milla tahansa). Vaikka valilla vahan itsea harmittaisi. Puoliso ensin, sitten vasta mina. Se meinaan maksaa ajan kanssa itsensa korkojen kanssa takaisin.

Joo niin maksoi oikein korkojen kanssa saatana. Meillä PITI olla diili että mä hoidan pyykit, tiskit ja roskien viennin...sekä luonnollisesti ruoanlaiton koska osaan ja hän ei. Hänen tehtäväkseen jäi lähinnä kissojen vessojan putsaus, imurointia ja roskien kerääminen sitä tarkoitusta varten tehtyihin pusseihin. Joo, toimihan se jonkin aikaa mutta loppujen lopuksi tultiin sitten siihen pisteeseen että jos en halunnut elää sikolätissä, sain tehdä itse nuo hänenkin hommansa, koska häntä kiinnosti lähinnä istua perseellään, syödä mun tekemiä safkoja ja sählätä koneella. Tai sitten käydä kaverinsa kanssa "bilettämässä". Tämän ylöspidon ja huoltamisen rouva palkitsi hommaamalla itselleen jonkun seinäjokelaisen ukkomieshoidon, ja ilmeisesti kuvittelee vielä tuohon junttiin rakastuneensakin.

Nyt kun vaimo on muuttanut kotoa kaverinsa luokse tilapäisesti, kämppä on pysynyt helvetin siistinä, koira on päässyt ulkoilemaan säännöllisesti ja itseäkään ei koko ajan vituta kun toinen ei istu perseellään ja naputtele tekstiviestejä ja kitise. Tosin nyt se sitten kitisee kun kaverin sohvalla on vaikea nukkua, kaveri kiukuttelee, kaverin aviomies lääppii ja ehdottelee ja ei ole ruokaa jne jne. No, koska olen hyväsydäminen ihminen, olen tarjonnut muutaman aterian ja onhan hän tuossa pari yötä käynyt nukkumassakin, mutta on se vittu uskomatonta miten hän kuvittelee jatkossa pärjäävänsä jos kaikkiin käytännön asioihin pitää minulta kysyä neuvoa. Mistä saa rahaa (Käy sossussa, sieltä saa tukea tollasia elämänmuutoksia varten), mistä ihmeestä muka laskun voi käydä vielä yhdeksän jälkeen maksamassa (pankkien eteisissä) jne jne jne. Siis ei HELVETTI. Ajattelevatko ihmiset yleensäkään mitään ennen kuin kysyvät? Sinänsä tämän olisi voinut pistää vitutusketjuunkin, mutta sopinee tännekin.

On oikeastaan surullista ja säälittävää huomata kuinka joku itselle rakas ihminen tekee järjettömiä, täysin ajattelemattomia tekoja ja päätöksiä, ja sitten ihmettelee että mitäs helvettiä, mähän olen ihan kusessa ja että kaikki sen ns. kaverit ja muut on ihan paskoja ja puukottaa selkään. Sori hani, koita totutella siihen että jos haluaa leikkiä trapetsilla ilman sitä turvaverkkoa niin kannattaa oikeasti olla valmistautunut siihen. Maailma on paska paikka. Valitettavasti hän lähti minun luokseni suoraan kotoa, joten tottui kotona siihen että kaikki kannetaan eteen. Toki yritin häntä siitä vieroittaa mutta suurin osa käytännön asioista jäi kuitenkin minun harteilleni. Ilmeisesti hän sitten kuvittelee että kaikki miehet tosiaan hoitavat perheen käytännön asiat...käyvät kaupassa, hoitavat tiskit&pyykit, laittavat safkan ja siivoavat. Karu herääminen hivenen erilaiseen todellisuuteen on luvassa, sen voin pitkälti luvata.

Myös sellainen järjen riemuvoitto jäi vituttamaan, että vaimo perusteli lähtöään lähinnä sillä että "me ei koskaan tehdä mitään yhdessä". Anteeksi, missä aika/energia todellisuudessa tällainen nainen elää? Mä käyn duunissa ja sen jälkeen mulla odottaa himassa duunit, koska hän ei niitä voi tehdä, vaikka hänellä vain n. 4 päivänä töitä viikossa, eikä niinäkään päivinä välttämättä täysiä tunteja? Kun olen saanut ne duunit tehtyä, ja hän on suvainnut lopettaa koneensa naputtelun, hän haluaa hierontaa tai hellintää...no tottakai , sehän sopii koska rakastanhan vaimoani. Sitten mennäänkin nukkumaan tms. Ja viikonloppuisin (tässä loppuvaiheessa) hänen piti koko ajan käydä kaverin kanssa "ulkona". Talvilomalla olisi voinut olla yhteistä aikaa mutta hän varasi loman kaverilleen ja itselleen, meillä kun piti jonkun jäädä koiravahdiksi. Eli sellaisella aikataululla minun olisi ilmeisesti pitänyt sitten löytää hänelle vielä enemmän aikaa. No, tässä männä viikolla kun asiasta tuli taas puhetta tekstarien muodossa, hän ilmoittikin etten ottanut häntä arkisissa asioissa huomioon? Hmmm, enpä oikeastaan tiedä miten ketään on enää enempää otettu arkisissa asioissa huomioon, tein ne kuitenkin kaikki hänen puolestaan, ja hänen hyväkseen.

No, nuo tekosyyt toki muuttuvat, ehkä häntä omatunto vaivaa. Ei osaa ottaa vastuuta omista tekemisistään, eikä halua hyväksyä omia syitään selkäänpuukottamiseen. Hän ei tosiaan saanut avioliiton ulkopuolista suhdetta myönnettyä ennen kuin vasta ihan viimeisellä viikolla, vaikka olin sen itse selvittänyt jo muutamia kuukausia ennen, ja siitä lähtien seurannut tarkasti asioita ja ottanut niistä selvää. Vaikka löin selvää faktaa ja todistetta pöytään, asia kiellettiin. Loogisempi ihminen voisi väittää että ruohon vihreys aidan takana vaikuttaa jollain tavalla kotiolojen mielekkyyteen, hänen mielestään tuolla asialla ei ollut mitään tekemistä lähtöpäätöksen kanssa, vaan vika oli juuri tämä edellämainittu "ei tehdä yhdessä mitään". Uskottavaa? Toki...

Tunnen saaneeni takaisin oikein korkojen kanssa kyllä! Itse asiassa olen saanut takaisin niin paljon että en tarvitse enää yhtään lisää, antakaa mieluummin muille kun niillä ei vielä ole.

 

[OikeaPakki]

Tunnen saaneeni takaisin oikein korkojen kanssa kyllä! Itse asiassa olen saanut takaisin niin paljon että en tarvitse enää yhtään lisää, antakaa mieluummin muille kun niillä ei vielä ole.

Olipas nasakka stoori. Toivottavasti pysyt jämäkkänä äijänä, jos yrittää myöhemmissä vaiheissa lähestyä ns. lihan voimalla. Näin tod. näk.,kun karu arki paljastuu jossain vaiheissa (lue=stunttikin huomaa saman asian).

Sitä on nähty tässä matkan varrella useampien tuttavien suhteen, että semmoiset "vanhan suolan kierrokset" ovat monille tulleet vielä eteen ennen lopullista irrottautumista.

Se se vasta on kauheeta katseltavaa.

 

[Bone]

Psychon juttua lukiessa ei voi kuin pudistella päätään. Tulee sellainen olo, että jää miettimään "toivottavasti tuo eukko saa näpeilleen kunnolla että tajuaa mitä meni jättämään". Huonossa suhteessa eläminen on kyllä pernasta. Ja jos tuo nainen on oikeasti noin uusavuton, niin mihin tämäkin yhteiskunta on taas menossa?

Mulla on se hyvä puoli, että rouva on asunut yksin pitempään joten tietää mitä tämä elämä on. Ei sitä kyllä ikinä liikaa mainosteta, että jokaisen pitäisi elää yksin kun muuttaa pois kotoa. Ellei jää sitten kotiin. Tiedän sellaisenkin tapauksen. Erään vanhan tyttöystävän veli. Saman ikäinen kuin minäkin. Asuu kotona (tosin pieni paikkakunta), käy töissä jatkuvasti ja hyvin perso viinalle.
Pöhnäpäissään lähettelee valokuvia, mitä kaikkea on ostanut ja hankkinut. Ulkomuoto on muuttunut paljon ja menisi varmaan deekusta helposti.
Noh, tämä meni sivuraiteelle.

Itsellä naisasiat ovat aika hyvin. Olleet jo pitkäänkin. Seuraavana on edes suuri muutos, jota olen sivunnut toisessa ketjussa. Olen pariin kerran jälkeen oppinut itsestäni, niinkuin monta kertaa elämässä. Mokaamalla oppii, näin se vain on. Nyt olen soveltanut oppimaani käytännössä ja rouva on tyytyväinen.

En tiedä mikä meillä tulee olemaan työnjako, paitsi ruuan suhteen. Minäkin olen se, joka osaa kokata. Loput hommat varmaan puoliksi, tosin olen laiska siivoamaan. Eiköhän se siitä sutjaannu.

EDIT: OikeaPakki ehti ensin kun tuli mieleen. Varmasti eukko tulee takaisin reidet auki, kun huomaa mitä on tullut tehtyä. Muista pysyä kovana! Siis mieleltäsi, toki. Enhän minä muuta..

 

[psychodad]

Olipas nasakka stoori. Toivottavasti pysyt jämäkkänä äijänä, jos yrittää myöhemmissä vaiheissa lähestyä ns. lihan voimalla. Näin tod. näk.,kun karu arki paljastuu jossain vaiheissa (lue=stunttikin huomaa saman asian).

Sitä on nähty tässä matkan varrella useampien tuttavien suhteen, että semmoiset "vanhan suolan kierrokset" ovat monille tulleet vielä eteen ennen lopullista irrottautumista.

Se se vasta on kauheeta katseltavaa.

Stuntti tuskin vaimoaan ja lastaan jättää jonkun mukavan viikonloppuhoidon vuoksi. Muuten laittaisinkin sen vaimolle kirjeen todisteineen, mutta en tiedä onko se oikein. Jos kantelisin, siinä olisi taas yksi perhe rikki, ja heillä on tietääkseni tosiaan lapsikin, joten se olisi hivenen karua. Toisaalta tällä naisella olisi oikeus tietää. Toisaalta, olisihan siinä taas vaimolleni tarjolla hieno orhi, joka maksaisi helvetisti elatusmaksuja ja menettäisi pikkufirmastaan puolet vaimolleen, mahdollisesti. Varmasti asiat paranisivat....heh. Sille miehelle tuo on varmasti mukava irroittautuminen arjesta, ja mun vaimoni taas kuvittelee saavansa siitä unelmien prinssin kunhan ensin itse irtautuu omasta turvallisesta kodistaan ja menee yksiöön venaamaan prinssiään. Karu arki todellakin odottaa, mutta sehän ei enää ole minun murheeni. Tai ei olisi jos en välittäisi ihmisestä.

Vaimo on nyt jotain 2 viikkoa asunut kaverinsa sohvalla ja on jo siihen menoon täysin kypsynyt, eli karu arki on todellakin läpsäissyt kasvoille. Mutta sielläkään hänen ei ole toki tarvinnut hoitaa paljon arjen käytännön asioita. Nyt hän onneksi sai yksiön, ja muuttaa sinne (on se jo mua yrittäny saada jeesaamaan kuljetuksien järjestämisessä jne, hyväsydämistä yritetään käyttää hyväksi) mutta joku roti sentään. Hoitakoon nyt ongelmansa itse, kun kerran niitä ihan itse oli pakko lähteä hakemaan. Toki minullakin tulee helvetin tiukkaa taloudellisesti, mutta olen sen joskus ennenkin kokenut ja tiedän suurin piirtein miten toimia. Hän ei ole sitä koskaan kokenut, mutta nyt saa sitten opetella kantapään kautta.

En tiedä yrittääkö takaisin, tuskin ylpeys antaa periksi. Kerroin hänelle mitä ongelmia on odotettavissa, joten olisihan se hänelle aika kamalaa myöntää että olin oikeassa ja pilvilinna ei ollutkaan ihan niin autuas. En kyllä itse näe mitään syytä ottaa takaisin. Tottakai kun on toista ihmistä melkein 4 vuotta päivittäin katsellut ja sen kanssa elänyt, jonkinlainen fyysinen yksinäisyys tulee vielä tuntumaan paskalta, mutta henkisesti olen ollut yksin jo pidemmän aikaa. Ja sanotaan mitä sanotaan, järki kontrolloi myös tunteita jos niin vain tahtoo. Olen kai kasvanut jossain välissä aikuiseksi.

 

[psychodad]

Itsellä naisasiat ovat aika hyvin. Olleet jo pitkäänkin. Seuraavana on edes suuri muutos, jota olen sivunnut toisessa ketjussa. Olen pariin kerran jälkeen oppinut itsestäni, niinkuin monta kertaa elämässä. Mokaamalla oppii, näin se vain on. Nyt olen soveltanut oppimaani käytännössä ja rouva on tyytyväinen.

Toivotan onnea, ei ne kaikki paskoja ole! Ja tärkeätä on se että naisesi on nähnyt elämää muustakin näkökulmasta kuin äidin helmoista. Ihmiset eivät osaa arvostaa hyviä juttuja, jos eivät koskaan ole saaneet paskaa niskaan. Tästä asiasta jopa vaimoni ymmärsi olla kanssani samaa mieltä.

Olin itsekin joskus parikymppisenä todella luokaton elämänkumppani. Muutin myös suoraan himasta kanadaan kahden lapsen yh-äidin kumppaniksi, ja näin jälkeenpäin voi todeta että ei musta kyllä ollu varmasti paskan vertaa iloa muuta kuin sängyssä, ja ajoittain kokkauksessa. Tosin yritin kyllä jo silloin oppia, ja alkoihan se jotenkin sujuakin, mutta suurimmat opinnot tulivat kuitenkin siinä kun asuin yksikseni. Kantapään kautta.

 

[scholl]

Katsoivatko muut jatkoaikalaiset eilen uutisista Lisa Marklundin haastattelun? Itse sen katsottuani aloin ajatella asioita ja entinen teoriani, joka juontaa juurensa jollekin 80-luvulle, että miehet ja naiset olisivat suht samalla viivalla, ei pidä paikkansa. Alan uskoa yhä enemmän Tatu Vanhasen teorioihin ja tässä tapauksessa siihen, että naiset olisivat miehiä typerämpiä. Otetaan muutama esimerkki:

1) Minna Kuukka: sillä aikaa kun miehet keskustelevat vaikkapa kansantaloudesta tai busineksistä niin naiset lukevat iltapäivälehdestä, että minna kuukka saa kaksoset. Siis joku ex-ruutuvisatyyppi harrastaa seksiä. Siis ketä kiinnostaa. Nobody puuhastelee perheitä. Terve. Kaatopaikalle kiitos.

2) Tanssii tähtien kanssa: jos tuo joukko on tähtiä niin heikosti on Suomessa asiat. Siitä huolimatta valtava joukko porukkaa katsoo tollaista moskaa ja ennenkaikkea vielä juttelevat siitä. Elstelä sitä, Elstelä tätä. Nyyh nyyh. Ja känni päälle.

3) Yhteiset matkat: uskomattomin juttu, mitä olen kuullut koskaan. Siis itselläni on pari ihan fiksua kaveria, jotka ovat menneet jotenkin sekaisin ja tekevät matkoja tyttöystävän tai vaimon kanssa. Siis korostan vielä sitä, että asuvat kimpassa, näkevät omaa mimmiä varmaan päivittäin ja seksiäkin tulee. Siis mitkä ovat matkojen funktiot. Mielenkiinnonkohteet ovat erilaisia ja matkat eivät ole todellakaan vastaavia kuin yksin tai jonkun hyvän samanhenkisen tyypin kanssa tai edes sellaisia kuin ryyppyreissut kavereiden kanssa. Itse asiassa heidän matkat ovat sellaisia, että niistä pitäisi pystyä miespuolisen otuksen kieltäytyä, koska se on samanlaista nysväystä, mitä voi harrastaa kotona ja koska nainen vielä liimautuu kiinni lähes koko matkan ajan niin miehellä on ahdistava fiilis ja tylsää koko ajan, eikä voi ottaa kohteesta mitään irti ja kehittää itseään. En tajua kerta kaikkiaan miten joku mies voi suostua tuollaisiin aivan tyhjänpäiväisiin juttuihin lähteä jollekin matkalle naisen kanssa.

4) Romantiikka: uskomattominta skeidaa, mitä meille syötetään tiedotusvälineistäkin jatkuvasti. Kaikki tylsä ja vastenmielinen tekeminen puetaan romantiikkakaapuun. Jos jotain yrität kyseenalaistaa ja sanot suorat sanat niin vastaus on, että se on romanttista. Varmaan ainoastaan vankila, armeija ja/tai hkl:n dösän venaaminen voivat olla niin piinaavia ja pitkästyttäviä juttuja kuin romanttiset asiat. Tulee sellainen tunne, että älykkyyttä oikein tarkoituksella pyritään karsimaan pois ja yritetään kytkeä aivot pois päältä. Aikaa tuhlataan sikana, eikä tehdä mitään. Normaalielämässä sinä aikana olisi todella paljon rautoja tulessa ja voisi tehdä vaikka mitä. Suosittelenkin, että kaikessa romantiikassa pitää olla vähintäänkin 2 promillen humalassa, sillä sitä ei kukaan normaali-ihminen selvinpäin kestä. Miksei romantiikka voi olla kunnon väittelyitä, tiukkaa treeniä tai spekulointeja vaikkapa taloudesta, urheilusta tai politiikasta

5) Naisen kaverit: osa naisista kokee hirveätä tarvetta todistaa miehelle, että tällä naisella on kavereita. Vaatimalla vaatii, että miehen pitäisi tavata näitä naisen kavereita ja ehkä niiden naisten jotain poikaystäviä jonkun yhteisen illanvieton merkeissä tai jotain muuta skeidaa. Kyllä mies uskoo, että niitä kavereita on, mutta ei se tarkoita, että mies haluaisi niitä tavata. Kavereiden kanssa vietetään eri aika kuin seurusteluaika ja eri aika kuin perheaika (tapaamiset vanhempien kanssa mm.), eikä niitä voi yhdistellä.

Roman Schatz on oikeassa. Kukaan ei puolusta miehiä ja suomalaismiehet ovat sen verran vässyköitä, että alistuvat aivan turhaan. Sääliksi käy niitä tyyppejä.

Tuntuu, että naisten tarve vähenee jatkuvasti. Ennenhän homma meni niin, että nainen oli kodin operatiivinen johtaja, jolle pystyi soittamaan työpaikalta (nainen tulee kuitenkin useimmiten kotiin aiemmin, kun mies vielä saattaa viihtyä toimistolla) ja sanomaan, että muutamat asiat vaativat suorittamista. Nykyään moni mies on joutunut autokuskiksi, makutuomariksi ja vaikka mihin muuhun humpuukiin, eikä voi käyttää aikaa järkevästi. Niinpä pitäisi miettiä, että onko yhteiskuntamme niin vinoutunut, että koko tuosta vallitsevasta systeemistä pitää kategorisesti sanoutua irti, eikä suostua lainkaan esim. siihen, että asuu jonkun naisen kanssa samassa asunnossa, koska silloin olemalla vastaamatta puhelimeen voi aina sopivasti keskittyä tärkeisiin asioihin, eikä tarvitse kuunnella kaikkea hölmöilyä, mitä naiset nyt ovat saaneet viime vuosikymmeninä päähänsä.

Lisa Marklundin kyllä voi syöttää vaikkapa susille.

 

[masaman]

....

Kraut Scholl puhuu paljon, mutta asiaa. Onko T.Vanhasen puheissa sittenkin järkeä? Tosin eikös hän ollut sitä mieltä että rodulla on enemmän merkitystä?

Kyllä, kerta se on ensimmäinenkin kun Schollin läpät eivät ole täysin ....öööö... erilaisia:D

 

[mtmela]

Kraut Scholl puhuu paljon, mutta asiaa. Onko T.Vanhasen puheissa sittenkin järkeä? Tosin eikös hän ollut sitä mieltä että rodulla on enemmän merkitystä?

Kyllä, kerta se on ensimmäinenkin kun Schollin läpät eivät ole täysin ....öööö... erilaisia:D

En tiedä Tatu Vanhasesta, mutta itselleni oli melkoinen yllätys tieto siitä, että scholl venailee hkl:n dösää.

Muuten hyviä pointteja vässyköille. Ihminenhän rakentaa elämänsä sellaiseksi kun haluaa, ja yllättävä moni mies haluaa olla tossun alla värjöttävä alkueläin. Oma elämä, omat kaverit ja sitten seurustelusuhde siihen sopivasti limitettynä sopivin arvoin on oma ratkaisuni. Tapahtumia tuhansista elämistä: "Läheks kattoon lätkää ja juomaan pari bissee?" "En mä nyt ku pitää käydä kaupassa, vaihtaa sohvan paikkaa ja siivota". Ainoa ohje: Vaihda naista. Oikea nainen arvostaa ja kunnioittaa miestään, eikä pikkusieluisuuttaan kahlehdi tätä omien epävarmuuksiensa vuoksi.

 

[Ted Raikas]

Ihminenhän rakentaa elämänsä sellaiseksi kun haluaa, ja yllättävä moni mies haluaa olla tossun alla värjöttävä alkueläin. Oma elämä, omat kaverit ja sitten seurustelusuhde siihen sopivasti limitettynä sopivin arvoin on oma ratkaisuni.

Ja sitten vässyköiden ja tossunalla olijoiden vastapainona on nämä ikuiset poikamiehet, jotka viettävät sitä raikulielämää ja jossain vaiheessa rupeaa vituttamaan, kun ei olekaan eukkoa.

Parisuhteessa ei voi elää, viettämällä juuri sellaista eloa kuin itse haluaa. Kompromisseja on pakko tehdä, ihan aina. Tai sitten on todella tyhmä nainen, joka antaa ukkonsa tulla ja mennä miten huvittaa. Mitä sellaisellakaan suhteella on annettavaa? Ukolle pillua ja ruokaa aina silloin kun sattuu kotiin palaamaan...?

 

[mtmela]

Ja sitten vässyköiden ja tossunalla olijoiden vastapainona on nämä ikuiset poikamiehet, jotka viettävät sitä raikulielämää ja jossain vaiheessa rupeaa vituttamaan, kun ei olekaan eukkoa.

Parisuhteessa ei voi elää, viettämällä juuri sellaista eloa kuin itse haluaa. Kompromisseja on pakko tehdä, ihan aina. Tai sitten on todella tyhmä nainen, joka antaa ukkonsa tulla ja mennä miten huvittaa. Mitä sellaisellakaan suhteella on annettavaa? Ukolle pillua ja ruokaa aina silloin kun sattuu kotiin palaamaan...?

Kommentoitko tekstiäni vai yleisesti? Ihan vaan pikkuvinkki, lue se teksti uudestaan, etenkin kohta missä puhun seurustelusuhteen ja oman elämän sovittamisesta yhteen. Pitää olla MYÖS oma elämä. Omat kaverit ja omat menot. Ainakin itse olen ilmeisesti paljon kehittyneempi kuin nuo mainitsemasi kaksi ainoaa(?) vaihtoehtoa. Kun ihminen haluaa kahlita kumppaninsa, kyse on enemmän ihmisen omista ongelmista kuin seurustelusuhteesta. Jos et ole onnellinen itsesi kanssa yksin, seurustelusuhde ei sitä ongelmaa ratkaise. Ainoastaan silloin voit elää pitkän ja toimivan parisuhteen kun kykenet olemaan onnellinen yksiksesi.

Jos sohvan siirtäminen tai kaupassa käynti on oikea syy olla menemättä bisselle kaverin kanssa, on miehessä paljon vikaa. Ei ole munaa olla oma itsensä. Toki joistakin se voi olla hauskempaa niin, ja he tekevät sen takia. Mutta oikeasti, kehtaako joku väittää et sohvan siirtely pe-iltana yms. on joku oikea syy olla lähtemättä. Tee läheisellesi niin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Yllättävä paljastus: Naiset pitävät (henkisesti) vahvoista miehistä, jotka tietävät mitä ovat, miksi ovat ja toimivat sen mukaan. Eivät vain jauha paskaa vaan teot vastaavat puheita. Tällöin ei tule epäselvyyksiä eikä ristiriitoja. Avoin keskustelu ja jatkuva kommunikaatio ovat pääelementit suhteen kehittymiselle, nainenkin kaipaa arvostusta ja kunnioitusta, ei oluella käynti sitä vähennä. Siitä kitiseminen vain kertoo, että miehessä (saatikka itsessä) on muutakin vikaa.

ps. Enkä nyt tarkoita, että suhteessa tulee olla tyly ja mennä oman mielensä mukaan. Kompromissit kuuluvat aina hyvään suhteeseen.

 

[Ted Raikas]

Kommentoitko tekstiäni vai yleisesti? Ihan vaan pikkuvinkki, lue se teksti uudestaan, etenkin kohta missä puhun seurustelusuhteen ja oman elämän sovittamisesta yhteen. Pitää olla MYÖS oma elämä. Omat kaverit ja omat menot. Ainakin itse olen ilmeisesti paljon kehittyneempi kuin nuo mainitsemasi kaksi ainoaa(?) vaihtoehtoa.

Ei. En meinannut sinua mitenkään erityisesti, ennen kaikkea, koska en voi edes tietää elämästäsi riittävästi. Ei ollut tarkoitus saada kuulostamaan asiaa siltä.

Tietysti jokaisella tulee olla ns. oma elämä, itse en ole jatkossa valmis tinkimään yhtään siitä asiasta. Sillä vaadin, että minulla tulee olemaan omaa aikaa ja tilaa, mahdollisuuksia mennä jonnekin ilman toisen välitöntä läsnäoloa ja mahdollisuuksia viettää laatuaikaa kavereitteni kanssa, ilman, että neiti hönkii jatkuvasti niskaan. Niin ikään myös sallin sen kaiken sille toiselle. Jokainen tarvitsee muuta elämää. Ei ole mitään mieltä roikkua jatkuvasti toisessa kiinni, ei se suhde ja se elämä siihen kaadu, jos toinen haluaa viettää vapaailtoja. Kun ei ketään ole millään luotu olemaan toisen seurassa 24 h/vrk. Monellehan se tuntuu olevan heti joku epäluottamuslause ja merkki siitä, ettei viihdytä toisen kanssa ja on kiikaroimassa muita. Voihan se niinkin joskus olla, mutta omasta mielestäni suhde itseasiassa voi lujittua, jos se sallii aina välillä molempien osapuolien haukata happea ja elää hieman itselleen. Sitä jaksaa sitten paremmin uudistua ja keksiä uusia virikkeitä suhteeseenkin. Ei puudu toisen läsnäoloon.

On hienoa, jos olet pystynyt kehittämään asioita noiden äärilaitojen sijaan. Valitettavasti monella se menee juuri noissa äärilaidoissa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna oma suhteenikin taisi olla vähän epätasapainoinen ja juuri rakentua vähän sille, että suututaan, jos toinen menee jonnekin ja toinen ei. Sitä sattuu. Enää en aloita suhdetta helpolla ja sen verran katson, että nainen on ihminen, joka sallii minulle oman ajan ja tilan. Jos vaikuttaa vähäänkään siltä, että yritetään kahlita, niin pistän pelin poikki ja harkitsen suhteen aloittamista uudelleen. Sen verran tarkaksi on tässä tultu.

 

[mtmela]

Ei. En meinannut sinua mitenkään erityisesti, ennen kaikkea, koska en voi edes tietää elämästäsi riittävästi. Ei ollut tarkoitus saada kuulostamaan asiaa siltä.

Halusin vain varmistaa asian. No hard feelings, sori jos olin hieman hyökkäävä.

On hienoa, jos olet pystynyt kehittämään asioita noiden äärilaitojen sijaan. Valitettavasti monella se menee juuri noissa äärilaidoissa.

Se on hienoa, ja siitä kiitänkin jokaikistä exääni ja muitakin ihmisiä, jotka ovat omalla kohtelullaan hioneet minusta esiin sen mitä todella olen. Tuska ja oppi omista virheistä, ja sen ymmärtäminen, ettei kaikki johdu aina itsestä, ovat olleet niin kallisarvoisia, etten halua vaihtaa yhtään kyyneltä menneestä pois. Nimenomaan sen vuoksi katson hymyillen eteenpäin, ensimmäistä kertaa elämässäni aidosti onnellisena. Se on helvetin hienoa 31 vuoden iässä.

Muutin Turkuun, en tuntenut täällä ketään, rohkeasti otin haasteen vastaan, ja pääsin pois menneisyydestä, löytäen hienon tulevaisuuden, jokaisella elämän tasolla.

 

[Sininen Lanka]

Yllättävä paljastus: Naiset pitävät (henkisesti) vahvoista miehistä, jotka tietävät mitä ovat, miksi ovat ja toimivat sen mukaan.

Naiset pitävät alfauroksista. Ovat aina pitäneet ja tulevat aina pitämään.

 

[Ted Raikas]

Tuska ja oppi omista virheistä, ja sen ymmärtäminen, ettei kaikki johdu aina itsestä, ovat olleet niin kallisarvoisia, etten halua vaihtaa yhtään kyyneltä menneestä pois.

On tärkeää kyllä juuri tiedostaa, että kaikki pahat asiat ja virheet eivät aina johdu omasta itsestä. Liian usein moni, myös minä, on soimannut itseään epäonnesta ja asioiden hajoamisesta. Eihän se niin voi koskaan olla. Ihmettelen jos on. Parisuhteissa on aina väh. ne kaksi pelaajaa ja jokaisella on panoksensa pelissä. Harva pelaa oikein, jos asiat kaatuu.

Prkl, tuon kun oppisi muistamaan ja ymmärtämään niinäkin hetkinä, kun sitä paskaa tapahtuu.