1Timer kirjoitti:
Eikohan homma sujuisi paljon paremmin kun yritetaan ymmartaa sita toista osapuolta ja tehdaan kaikki sen eteen, etta hanella on hyva olla (tavalla milla tahansa). Vaikka valilla vahan itsea harmittaisi. Puoliso ensin, sitten vasta mina. Se meinaan maksaa ajan kanssa itsensa korkojen kanssa takaisin.
Joo niin maksoi oikein korkojen kanssa saatana. Meillä PITI olla diili että mä hoidan pyykit, tiskit ja roskien viennin...sekä luonnollisesti ruoanlaiton koska osaan ja hän ei. Hänen tehtäväkseen jäi lähinnä kissojen vessojan putsaus, imurointia ja roskien kerääminen sitä tarkoitusta varten tehtyihin pusseihin. Joo, toimihan se jonkin aikaa mutta loppujen lopuksi tultiin sitten siihen pisteeseen että jos en halunnut elää sikolätissä, sain tehdä itse nuo hänenkin hommansa, koska häntä kiinnosti lähinnä istua perseellään, syödä mun tekemiä safkoja ja sählätä koneella. Tai sitten käydä kaverinsa kanssa "bilettämässä". Tämän ylöspidon ja huoltamisen rouva palkitsi hommaamalla itselleen jonkun seinäjokelaisen ukkomieshoidon, ja ilmeisesti kuvittelee vielä tuohon junttiin rakastuneensakin.
Nyt kun vaimo on muuttanut kotoa kaverinsa luokse tilapäisesti, kämppä on pysynyt helvetin siistinä, koira on päässyt ulkoilemaan säännöllisesti ja itseäkään ei koko ajan vituta kun toinen ei istu perseellään ja naputtele tekstiviestejä ja kitise. Tosin nyt se sitten kitisee kun kaverin sohvalla on vaikea nukkua, kaveri kiukuttelee, kaverin aviomies lääppii ja ehdottelee ja ei ole ruokaa jne jne. No, koska olen hyväsydäminen ihminen, olen tarjonnut muutaman aterian ja onhan hän tuossa pari yötä käynyt nukkumassakin, mutta on se vittu uskomatonta miten hän kuvittelee jatkossa pärjäävänsä jos kaikkiin käytännön asioihin pitää minulta kysyä neuvoa. Mistä saa rahaa (Käy sossussa, sieltä saa tukea tollasia elämänmuutoksia varten), mistä ihmeestä muka laskun voi käydä vielä yhdeksän jälkeen maksamassa (pankkien eteisissä) jne jne jne. Siis ei HELVETTI. Ajattelevatko ihmiset yleensäkään mitään ennen kuin kysyvät? Sinänsä tämän olisi voinut pistää vitutusketjuunkin, mutta sopinee tännekin.
On oikeastaan surullista ja säälittävää huomata kuinka joku itselle rakas ihminen tekee järjettömiä, täysin ajattelemattomia tekoja ja päätöksiä, ja sitten ihmettelee että mitäs helvettiä, mähän olen ihan kusessa ja että kaikki sen ns. kaverit ja muut on ihan paskoja ja puukottaa selkään. Sori hani, koita totutella siihen että jos haluaa leikkiä trapetsilla ilman sitä turvaverkkoa niin kannattaa oikeasti olla valmistautunut siihen. Maailma on paska paikka. Valitettavasti hän lähti minun luokseni suoraan kotoa, joten tottui kotona siihen että kaikki kannetaan eteen. Toki yritin häntä siitä vieroittaa mutta suurin osa käytännön asioista jäi kuitenkin minun harteilleni. Ilmeisesti hän sitten kuvittelee että kaikki miehet tosiaan hoitavat perheen käytännön asiat...käyvät kaupassa, hoitavat tiskit&pyykit, laittavat safkan ja siivoavat. Karu herääminen hivenen erilaiseen todellisuuteen on luvassa, sen voin pitkälti luvata.
Myös sellainen järjen riemuvoitto jäi vituttamaan, että vaimo perusteli lähtöään lähinnä sillä että "me ei koskaan tehdä mitään yhdessä". Anteeksi, missä aika/energia todellisuudessa tällainen nainen elää? Mä käyn duunissa ja sen jälkeen mulla odottaa himassa duunit, koska hän ei niitä voi tehdä, vaikka hänellä vain n. 4 päivänä töitä viikossa, eikä niinäkään päivinä välttämättä täysiä tunteja? Kun olen saanut ne duunit tehtyä, ja hän on suvainnut lopettaa koneensa naputtelun, hän haluaa hierontaa tai hellintää...no tottakai , sehän sopii koska rakastanhan vaimoani. Sitten mennäänkin nukkumaan tms. Ja viikonloppuisin (tässä loppuvaiheessa) hänen piti koko ajan käydä kaverin kanssa "ulkona". Talvilomalla olisi voinut olla yhteistä aikaa mutta hän varasi loman kaverilleen ja itselleen, meillä kun piti jonkun jäädä koiravahdiksi. Eli sellaisella aikataululla minun olisi ilmeisesti pitänyt sitten löytää hänelle vielä enemmän aikaa. No, tässä männä viikolla kun asiasta tuli taas puhetta tekstarien muodossa, hän ilmoittikin etten ottanut häntä arkisissa asioissa huomioon? Hmmm, enpä oikeastaan tiedä miten ketään on enää enempää otettu arkisissa asioissa huomioon, tein ne kuitenkin kaikki hänen puolestaan, ja hänen hyväkseen.
No, nuo tekosyyt toki muuttuvat, ehkä häntä omatunto vaivaa. Ei osaa ottaa vastuuta omista tekemisistään, eikä halua hyväksyä omia syitään selkäänpuukottamiseen. Hän ei tosiaan saanut avioliiton ulkopuolista suhdetta myönnettyä ennen kuin vasta ihan viimeisellä viikolla, vaikka olin sen itse selvittänyt jo muutamia kuukausia ennen, ja siitä lähtien seurannut tarkasti asioita ja ottanut niistä selvää. Vaikka löin selvää faktaa ja todistetta pöytään, asia kiellettiin. Loogisempi ihminen voisi väittää että ruohon vihreys aidan takana vaikuttaa jollain tavalla kotiolojen mielekkyyteen, hänen mielestään tuolla asialla ei ollut mitään tekemistä lähtöpäätöksen kanssa, vaan vika oli juuri tämä edellämainittu "ei tehdä yhdessä mitään". Uskottavaa? Toki...
Tunnen saaneeni takaisin oikein korkojen kanssa kyllä! Itse asiassa olen saanut takaisin niin paljon että en tarvitse enää yhtään lisää, antakaa mieluummin muille kun niillä ei vielä ole.