Naisasiat

  • 7 492 809
  • 26 542

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Hmm, eli yritykset käyttää minua hyväkseni ovat eettisesti hyväksyttäviä, niinkö? Vaikka en edes itse käytä hyväkseni muita, vaikka aika helposti siihen pystyisin.

Onko tästä ollut jossain vaiheessa edes puhett?

Jos lopetat tuon lapsellisen kitinän, kasvat aikuiseksi ja katsot kunnolla sinne peliin saatat jonain päivänä kehittyä ihmiseksi jolla on oikeus ja kyky osallistua keskusteluun etiikan perusteista.

Mutta nykyisellään matka on pitkä.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Jos lopetat tuon lapsellisen kitinän, kasvat aikuiseksi ja katsot kunnolla sinne peliin..

Haa, saatiinhan se taikapeilikin manattua taas esiin. Siis älä ymmärrä väärin, ihan mielenkiinnosta katsoisin sinne, koska siitä on jo niin monta kertaa jauhettu. Kyseinen aparaatti alkaa myyttisyydessä olemaan pian jo tarujen Sampoon verrattava kosminen voima, jonka kosketus saattaa ihmisen seuraavalle tietoisuuden tasolle.
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel
Takaisin naisiin.

Huomaa kyllä että vuosituhansien varrella sukupuolien väliset stantardit ovat muuttuneet. Vielä 12000BC muijaa lyötiin halolla päähän ja raahattiin luolaan raiskattavaksi. Nyt 2010-luvulla nainen maksaa lyhyen intelliktuellin juoman, josta hän saa korvauksen parin päivän sisällä postin mukana. Oudoksi on mennyt touhu.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Haa, saatiinhan se taikapeilikin manattua taas esiin. Siis älä ymmärrä väärin, ihan mielenkiinnosta katsoisin sinne, koska siitä on jo niin monta kertaa jauhettu. Kyseinen aparaatti alkaa myyttisyydessä olemaan pian jo tarujen Sampoon verrattava kosminen voima, jonka kosketus saattaa ihmisen seuraavalle tietoisuuden tasolle.

Ammattipiireissä tuota peiliä, jonka omassa henkisessä keskenkasvuisuudessasi olet onnistunut myyttisiin mittoihin kasvattamaan, kutsutaan terveeksi itsereflektioksi.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Ammattipiireissä tuota peiliä, jonka omassa henkisessä keskenkasvuisuudessasi olet onnistunut myyttisiin mittoihin kasvattamaan, kutsutaan terveeksi itsereflektioksi.

Eikös itsereflektiossa havainnoida kokemusmaailmaa, että voitaisiin muodostaa uutta tietoa tai uusia näkökulmia jo olemassa olevaan? Lunttasin tuon psykan muistiinpanoista, kun kuulosti tutulta. Tuossa on vaan se pieni mutta, että jos sen kokemusmaailman kautta on kasaantunut pelkkää negaatiota, niin mites reflektoit tai mitään muutakaan siitä jotain uutta/valaisevaa?
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Eikös itsereflektiossa havainnoida kokemusmaailmaa, että voitaisiin muodostaa uutta tietoa tai uusia näkökulmia jo olemassa olevaan? Lunttasin tuon psykan muistiinpanoista, kun kuulosti tutulta. Tuossa on vaan se pieni mutta, että jos sen kokemusmaailman kautta on kasaantunut pelkkää negaatiota, niin mites reflektoit tai mitään muutakaan siitä jotain uutta/valaisevaa?

Havainnointi on väärä termi. Todellisuudessa kysymys on analyysistä.

Ja jos itselle on pelkkää negaatiota, on kyse joko havainnointiharhasta tai vain perinpuolin vastenmielisestä persoonasta joka negatiivisia kokemuksia puoleensa vetää.

Niin tai näin, on kyseessä oma vika. Sen ulkoistaminen muiden vastuulle on sekä älyllistä epärehellisyyttä että sosiaalista pelkuruutta.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Ihme saatanan touhua nuo meikäläisenkin naisasiat taas vaihteeksi. Ei mulla mitään ongelmia sen isommin ole mutta ajattelimpa aikani kuluksi avautua.

On tullut selväksi että tämä varattu ihminen jonka kanssa meikäläisellä on pian vuoden verran ollut tavallaan suhde ei halua tästä tilanteesta siirtyä mitenkään eteenpäin. Välillä vituttaa kun ensin on ollut puhe että tänään nähdään niin sitten tuleekin viestiä että mies tuleekin kotiin (lähteäkseen taas viimeistään seuraavana yönä jatkamaan jonnekin). Ei tässä niin suurta ongelmaa olisi jos itse olisin lapseton mutta kun ensin joutuu kikkailemaan lapset ex:lle tai johonkin hoitoon että pääsisi näkemään ja sitten homma meneekin päin itseään. Toisaalta tuon naisihmisenkin tilanne harmittaa, kun mies kohtelee häntä ja heidän lastaan aika paskamaisesti vaikka ei kai se minun ongelmani ole jos toinen ei omaa parastaan tajua. Jotenkin olen niin kiltti ja muut huomioon ottava etten halua tuota naista ihan pelkästään sen takia dumpata vaan haluan tuoda edes vähän aurinkoa hänen arkeensa. Hauskintahan tässä on se että vaikka nainen onkin varattu on hän ihan saatanan mustasukkainen meikäläisestä.

Eräs toinenkin nainen ottaa pattiin jossain määrin. Koitin viime vuoden kesästä syksyyn iskeä erästä ihmistä. Tämä teki kuitenkin selväksi ettei halua mitään suhdetta, ei halua miestä vaivoikseen. Tänä syksynä tuo on kuitenkin jatkuvasti laittanut Facessa viestiä välillä siitä että panettaa eikä ole miestä ja välillä taas kun hän ei kelpaa kenellekään. Joskus taas on tullut viestiä siitä miten hän on niin rakastunut johonkin. Kerran sain tämän miehenpuute -ruikutuksen hiljaiseksi kun sanoin että koitin häntä pitkään iskeä mutta en kelvannut. Nyt on taas facepäivityksien mukaan joku uusi mies kierrossa, toivottavasti seuraava ryppy rakkauteen ei aiheuta mitään valitusta tänne päin taikka mitään kertomusta siitä miten ihanaa on olla rakastunut. Toisaalta ei väliä, mutta kun tämä tietää tuosta aikaisemmin kertomastani mustasukkaisesta "naisystävästäni" niin laittaa oikein bensaa liekkeihin. Ja kiva tyttöhän tuo muuten olisi jos puhuttaisiin muista asioista.

Ex:n toiminta ei nyt enää erikoisemmin vituta, on mennyt lusmun kusipäänsä kanssa naimisiinkin jo. Suutuin kyllä siitä että olisi voinut hiukan miettiä muitakin kuin itseään kun noita lapsia kumminkin on. Tarttis saada edelleen meidän yhteinen talo myytyä ja lapset isoiksi niin pääsisi tuosta idiootista eroon ihan lopullisesti.

Olis se helppoa jos olis tommoinen aikaisemmin mainittu "Risto". Vaikka ei kai tässä nykyelämässä niin valittamista ole. Mutta kyllä se varmaan olis paljon helpompaa jos naisia ei olisi tekemässä meidän miesten elämästä vaikeampaa :)
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Hauskintahan tässä on se että vaikka nainen onkin varattu on hän ihan saatanan mustasukkainen meikäläisestä.
Been there, done that. Samassa tilanteessa tullut oltua ja kyllähän tuo todella ikävää on kaikkien kannalta.
Kihloissa ja miehensä kanssa yli 5v. yhdessä asunut työkaveri kertoi baari-illan jälkeen olevansa todella ihastunut. Tietysti ylpeydellä otin tiedon vastaan, mutta muijan varattu-statuksen johdosta en suurempia ihmeitä asian kanssa odottanut. Jossain vaiheessa kuitenkin onnistuin ihastumaan kovasti ja kun se tunne oli molemminpuoleinen, niin sellainen on/off-leikki meidän välillä alkoi. Satunnaisia tapaamisia jolloin suudeltiin, juteltiin hempeitä ja vastapainoksi jaksoja, jolloin hänen omatuntonsa kolkutti tai meikäläinen kyllästyi olemaan se, jonka avulla voi "irtaantua" omasta huonosta parisuhteestaan ja saada jännitystä elämään. Kyllä se oli oikeastaan alusta asti selvää, ettei hän tule miestään jättämään, koska asiat oli kuitenkin heillä suhteellisen hyvin. Oma koti, autot, lemmikit ja sen kuuluisan "excel-taulukon" perusteella näin miehenäkin voin sanoa, etten olisi samaa pystynyt heti suoraan tarjoamaan.
Näitä kuumia ja kylmiä aikoja ei auttanut yhtään se, kun ollaan samassa työpaikassa ja oikeastaan sen 8h ajan tehdään noin kuusi tuntia töitä muutaman metrin säteellä. Työporukkakin alkoi pikkuhiljaa huomaamaan meidän välillä olevan jotain sutinaa.
Hän oli myös todella mustasukkainen meikäläisestä. Kerroin kyllä hänelle suoraan, että en todellakaan istu vain kotona ja "odota" häntä vaan elän normaalia elämää harrastaen seksiä muiden kanssa jne., mutta ne suuremmat tuntemukset koen häntä kohtaan.

Nyt on noin viimeisen kuukauden ollut hiljaista meidän välillä, mutta jotenkin sitä vain aistii että kohta taas alkaa neidin kiinnostus "heräämään". Omat tunteet ovat aikalailla tasaantuneet ja kiinnostus on lähinnä seksuaalista. Toki jos neiti olisi sinkkuna, niin luultavasti tapailtaisiin.
Ihastuminen varattuun ihmiseen, joka vielä tarjoaa jollain tasolla sitä vastakaikua on kyllä perseestä. Eteenkään kun alitajunnassa tietää, että se toinen tuskin luopuu siitä kaikesta nykyisestään.
Itsekin antanut pakit vielä parille tosi mahtavalle ja kauniille tyypille, kun tunteet on jotain toista kohtaan eikä vain pysty ajattelemaan muita ihmisiä muulla kuin seksuaalisella tavalla.
 

scholl

Jäsen
Kantsii aloittaa se kliininen stigaukkoilu ja unohtaa kaikki ihastumisjutut. Itse jätin noi ihastumisjutut jonnekin 80 ja 90 luvuille. Jos katsot, että frendiportfoliossasi on ko. naiselle joku hyvä asema niin mainiota.

Mä en ymmärrä totakaan, että miten jotain autoa pitäisi pystyä tarjoamaan. Eikö jokaisella ole kuitenkin oma auto jne. Hohhoijaa. Kun nuorena menee kauppaan ja ostaa auton niin sen jälkeen sitä autoa pitää vaihtaa niin kauan kunnes on tyytyväinen. Tämän jälkeen ei enää periaatteessa tarvitse vaihtaa, jos ei halua vaihtaa. Eli jos sillä naisella on jo riittävän hyvä auto niin ei sen tartte sitä enää pohtia, vaikka ottaisikin ukostaan eron.
 

scholl

Jäsen
Tuli muuten naisasioista mieleen se, että se miesasiat ketju on jonnekin kadonnut, mutta koska täällä on miehiä paikalla niin kysyn miehiä askarruttavan miesmäisen kysymyksen. Kuinka moni miehistä täällä on käynyt valokuvauksissa? Itse olen nyt vähän out of shape, ehkä 1-2kg ylimääräistä vs. kilpailukausi, rusketus poissa ja muutenkin sairastellut jne. , mutta mietin sellaista kuviota, että seuraavan kerran kun olen ruskettunut ja todellisessa iskussa niin menisin kuvauksiin. Saisin itsestäni kuvia, joita voisin laittaa himassa seinille. Osa olisi urheiluasussa, osa puku päällä, osa kesävaatetuksessa jne. Osa studiossa ja osa ulkona kuvattuja, ehkäpä etelässä. Sehän menee ihan hukkaan, että elää nyt elämänsä parasta aikaa ja jos se unohtuu sitten totaalisesti. Täytyy siis ensi kesänä etsiä joku hyvä ammattivalokuvaaja jostain. Onko muilla miehillä samanlainen dokumentointiprojekti mielessä? Sitä on nimittäin turha tehdä sitten enää eläkeiässä.

Olisi kyllä makeata, jos himassa olisi omia kuvia seinällä ja vaikkapa nimikin olohuoneen seinällä oikein isolla.
 

Mats Bedö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TrailBlazers, HIFK, Bruins & Raiders
Mulla on lahes joka huoneessa (ja taalla omalla firmallakin) kuvia itsestani seinilla. Tilasin ne suoraan taalta niin niihin sai kokoakin tarvittavasti.

Eri asentoja, eri lajeja ja eri vaatetusta.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Ei ollut kuin 5kk pitkä suhde ja ei asuttu yhdessä mutta aika vahvaat tunteet oli pelissä. Ainakin minulla.

-Tinke

Juu, eihän se kuinka pahalta tuntuu toki noista seikoista kiinni olekaan, mutta kysyinpä nyt kuitenkin.

Tsemppiä sulle. Pikkuhiljaa parempaan päin.
 

Hereworth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Joni Puurula, Flyers
Ei ollut kuin 5kk pitkä suhde ja ei asuttu yhdessä mutta aika vahvaat tunteet oli pelissä. Ainakin minulla.

-Tinke

Jep, itse olin tuossa ihan samassa tilanteessa kuukausi takaperin, eli mulla oli vahvat tunteet pelissä 1,5v seurustelun jälkeen, mutta sitten muija ilmoittikin ettei hänestä tunnu enää oikeastaan miltään. Vaikka oli antanut muuta ymmärtää. Eipä tuohon voi mitään muuta sanoa kuin, että päivä kerrallaan ja parin viikon päästä tuntuu jo paremmalta. Ei välttämättä hyvältä, mutta paremmalta.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Juu, eihän se kuinka pahalta tuntuu toki noista seikoista kiinni olekaan, mutta kysyinpä nyt kuitenkin.

Se juurikin ahdistaa kohtuullisesti, kun joidenkin mielestä suhteen pituudella on jotain merkitystä. Jos se on muuta kuin parin viikon tapailu, niin sillä ei todellakan ole, kun sitä on jo ehtinyt ihastua ja rakastua.

Itse kärsin paljon ja pitkään, mutta yhtenä päivänä viikonloppureissun jälkeisellä viikolla tajusin vain, että tässähän on nyt joku muuttunut. En heti silti edes keksinyt mikä se on. Sitten keksin.

Pahintahan on, kun sitä päivää ei etukäteen tiedä. Auttoi todella paljon, kun eräs hyvä ystävä totesi joskus kuukauden päästä "et kai sä nyt sitä enää mieti."

Valitettavasti tässä ei nyt mikään auta, voit aivan hyvin ryypätäkin, jos siltä tuntuu. Se ei auta ollenkaan, mutta ei mikään muukaan.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Monesti se uuden ja intensiivisemmän suhteen katkeaminen vituttaa enemmän, kuin jo kauemman kestäneen ja väljähtyneemmän. Sitä jää helposti jossittelemaan kaiken näköistä, vaikka ei se mitään hyödytäkään. Kun pitkä suhde katkeaa voi vastalahjana saada ainakin vapautensa takaisin, mutta jos on juuri "rakastunut", niin sitä vain putoaa tuskallisesti takaisin ykkösruutuun.

Mutta kyllä se siitä, vaikka nyt vituttaakin. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että dokaaminen vain pahentaa asiaa. Parisuhde ei kuitenkaan ole mikään auvoiseksi tekevä asia, vaan avaimet onneen on lopulta aina jokaisen itsensä hallussa. On venäläistä rulettia mielenterveydelle ulkoistaa ne naisen haltuun.

T: Onnellinen ja paatunut runkkari
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Monesti se uuden ja intensiivisemmän suhteen katkeaminen vituttaa enemmän, kuin jo kauemman kestäneen ja väljähtyneemmän. Sitä jää helposti jossittelemaan kaiken näköistä, vaikka ei se mitään hyödytäkään. Kun pitkä suhde katkeaa voi vastalahjana saada ainakin vapautensa takaisin, mutta jos on juuri "rakastunut", niin sitä vain putoaa tuskallisesti takaisin ykkösruutuun.

Juuri näin. Pitkässä suhteessa se ei tule kovinkaan yllätyksenä ja sitä on itsekin jo jollain tasolla miettinyt alkaisikohan tämä olla tässä.

Itse kun takaisin ykkösruutuun putosin, niin olen aika varma, että tuokin kuvio on jo nähty. Eihän siitä uudelleen enää tuolla lailla rakastuta, vaikka joku semmoista ehdottaisikin.

Lyhyempien suhteiden ongelma on tuo jossittelu, nyt ei saa koskaan tietää miksi tämä ei olisi voinut jatkua ties mihin, miksi tämän piti mennä puihin.

Tuota en hyväksy, että rakastunut on lainausmerkeissä aivan kuin jonain vittuiluna.
 

scholl

Jäsen
Lyhyempien suhteiden ongelma on tuo jossittelu, nyt ei saa koskaan tietää miksi tämä ei olisi voinut jatkua ties mihin, miksi tämän piti mennä puihin.

parhaiten pääsee jossittelemaan silloin kun ei ole ollut suhdetta laisinkaan. Itse tein lauantaina virheen ylimielisyyttäni tai väsymyksen vuoksi. En jaksanut jutella eräälle naiselle mitään, tosin hänkään ei jaksanut jutella minulle mitään. En jaksanut oikein edes ajatella mitään, halusin mennä vain himaan nukkumaan. Hän katseli minua paljon, itse katsoin häntä myös hieman. Lähdimme about samaan aikaan. Huomasin, että menemme samaan suuntaankin, hän toista puolta katua. Lähellä kämppää kadunkulmassa huomasin, että hän ylittää kadun eri suuntaan ja meni sitten ilmeisesti johonkin lähitaloon. Seuraavana päivänä mietin, että hän oli naamasta ehkä top 3 tai ainakin top 5 mitä olen Suomessa nähnyt, sen lisäksi oli tyylikkäästi pukeutunut mustiin. Semilyhyt hame, korkokengät ja muutenkin tyylikkäät vaatteet jne. Jäi siis jossiteltavaa siinä mielessä, kun hän asuu kerran jossain ihan lähellä. Olisi saattanut olla mahdollisuus johonkin vapaa-ajan hengailuun, mutta en jaksanut ja se potentiaali ei ikinä realisoidu.

Eli ikinä ei siis tiedä, mitä voi tai olisi voinut tapahtua ja periaatteessa se on paljon hankalampaa kuin esim. paidan tai takin ostaminen. Pitäisi olla vakiona sellaisia tekemisiä, joita ehdottaa silloin, vaikka olisi kuinka väsynyt. Esim. "tennis tiistai-iltana"? Tai joku vastaava juttu. Tosin jos tollaisia tilanteita tulee harvoin, muutaman vuoden välein niin jotenkin tuntuu aika turhalta pitää mitään ehdotuksia messissä siltä varalta, että on siinä tilanteessa muuten liian väsynyt tai kyllästynyt, että jaksaisi mitenkään reagoida. Se on jotenkin paljon helpompaa silloin, kun se toinen on vähemmän kiinnostava. Silloin ne tutustumiset tapahtuvat vahingossa, eikä haittaa vaikka 1000 tilaisuutta menisi vaikka joka päivä ohitsekin, kun eivät olleet kiinnostavia muutenkaan, joten niitä ei huomannut.
 
Meni sitten tyttöystävän kanssa poikki. Vituttaa ja ahdistaa aivan tajuttomasti.

-Tinke

Ensinnäkin, erittäin paljon jaksamisia sinne. Ei sillä ole mitään väliä onko kyseessä viisi kuukautta tai viisi vuotta, jos olet täydellä tunteella mukana, se asia iskee aina kovaa.

Itsellä kävi eilen vähän sama homma, paitsi laitoin muijan pihalle itse. Ensimmäisen muijan kanssa jäin randompettämisjunan alle ja seuraavan muijan kanssa jäin sen jyrän alle, että muijalla oli toinen mies pitemmän aikaa. Tosin tiesin sen, mutta olin muutamastakin syystä kyvytön asiaan reagoimaan tai oikeastaan ei kiinnostanut vittuakaan. Kunhan oli joku joka oli himassa kun tulin reissuista. Typerää, ja tiedän sen (jatkuu loppupuheenvuorossa).

Tämä kolmas kokelas olikin sitten sellainen että puhuin hänelle kaikesta, myös nämä jutut ja tuntui kovasti ymmärtävän, kertoi ettei tekisi mitään mikä loukkaisi minua. Kaikki oli helvetin hienosti, ja tuntui että nyt mullakin on käyny lottovoitto elämässä kerrankin. Tuntui pitkästä aikaa että kyllä tämä elämä taas tästä, aika raskas vuosi on takana henkisesti. Noh, eilenpä sitten arvelin soitella duunista kuulumisia ja hän ei sitten kerinnyt juttelemaan, oli paha darra tai jotain. Illalla sit soitteli takaisin niin iloisena ja ikävöivänä. Kyselin siinä et mites viikonloppu meni ja hienosti se oli menny, tosin eilen meni myöhään ja mentiin kaverin (miespuolinen) kanssa meille jatkoille. Olin siitäkin jo vähän ihmeissäni, ja sit kyselin vähän vaivihkaa et mitenkäs sitä kaverias siinä sohvalla nukutti? Vastaus hämmensi erittäin paljon; "Meillä on sellanen tapa että nukutaan aina kännissä vierekkäin, niin se nukku viime viikonloppunakin mun vieressä, kun olit töissä." Tällä pariin otteeseen jyrätyllä itsetunnolla, tuumasin että saat nukkua myös tulevaisuudessa sen kanssa ja paiskasin puhelimen jonnekkin 6-tien metsään. Voihan se tietysti olla ettei mitään ole tapahtunut, mutta en tuollaista asiaa hyväksy. Enkä usko vaikka mitä sanottaisiin. Puhelin onkin enää ainoa asia mikä vituttaa, josta päästäänkin seuraavaan asiaan jouheasti.

T: Onnellinen ja paatunut runkkari
Liityn joukkoon tummaan, mutta en silti liputa mielipiteittesi puolesta. Tällä hetkellä tuntuu, ja oikeastaan päätin jo asian ennen tätä nykyistä exää, että jos tämä vielä karahtaa samaan tahtiin kiville, niin tämä taitaa olla mulle yksilönä se paras ratkaisu. Siksi se puhelin on enää ainoa asia mikä vituttaa, koska nyt tuntuu hyvältä päästää irti tästä pillun pyörittämästä maailmasta, omalta kohdaltani. Kiitän luojaa että työnantaja maksaa viisumin itänaapuriin, onpa yksi rahahuoli vähemmän.

Sitten se loppupuheenvuoro. Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista katkeruutta naisia kohtaan, vaikka nyt on muutamaan otteeseen käynyt samalle ukolle tämmöstä flaksia. Tämä nyt vaan on oma päätös, ikinä en sano "ei ikinä", joten sanotaan tätä kokeiluksi. Röökin vetämisen lopettaminenkin on niin pitkään lakkoa, ennen kuin pistetään multaa päälle. On tullut tässä paljon tutkiskeltua omaa peilikuvaa ja mitä sieltä, joillekkin, taikapeilistä näkyy, ja kyllä voin rehellisesti myöntää sen kahdella ensimmäisellä kertaa, että vika oli minussa. Minä olin se joka ajoi nämä tytöt/naiset sinne vieraaseen petiin. Ensimmäisellä kerralla olin mustasukkainen ja narsistinen paska. Paransin tapani (toivottavasti) ja toisen muijan lähteminen toisen äijän matkaan johtui lähinnä siitä, etten ollut läsnä. Tein duunia perse punasena, jätin muijan täysin huomiotta ja vielä ihastuin siinä matkalla yhteen vosuun. Ja kuten sanoin toisessa jaksotuksessa, se oli siellä vaan sen takia että joku on kotona odottamassa, kun tuun sen 80h viikon jälkeen himaan. Oon aidosti onnellinen sen puolesta, että lähti jonkun toisen matkaan joka antaa sille arvoa ja aikaa. Kavereita olen edelleen molempien kanssa ja toivottavasti myös jatkossa ollaan väleissä. Tästä kolmannesta en osaa sanoa, mutta ehkä tällä kertaa vika ei ole minussa. Vähensin töitä todella paljon, yritin olla enemmän läsnä ja tehtiinkin paljon kaikkia mukavia reissuja jne. Mut kaikki taaplaa tavallaan. Joka tapauksessa, kaikista suhteista on oppinut paljon asioita. Itsestäni. Tästä lähin teen vain se mitä osaan parhaiten (ei naisten itsetunnon tuhoamista) eli teen kaikkea sitä mistä diggailen, ilman paineita parisuhteista. World, here I come. Or cum. Miten sen sit ottaa.
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Joo, ei kannata missään nimessä enää olla tekemisissä moisten horojen kanssa, jotka vielä oikein myöntävät jakavan lämpöään vuoteissa muillekin parrupojille. Turha kuvitellakaan etteikö siellä ainakin kädet ole käyneet, kun kerta jurrissakin ollaan oltu. Paskaa mäihää ja otan osaa, mutta eihän tuo sinunkaan keissisi mitään uutta naisten perimmäisestä luonteesta paljasta. Vähänkin jos on isäntä pois kotoa, niin silloin ei helposti yksi mies riitä ja "I'm worth it"-ajattelu alkaa kukkia suoden mitä erinäisimpiä vapauksia ilman oman moraalin punnitsemista.

Ikävä juttu myös toi puhelimesi.
 
Vähänkin jos on isäntä pois kotoa, niin silloin ei helposti yksi mies riitä ja "I'm worth it"-ajattelu alkaa kukkia suoden mitä erinäisimpiä vapauksia ilman oman moraalin punnitsemista.

Ikävä juttu myös toi puhelimesi.

Jos tuo sinun helvetin hieno "I'm worth with" ajatusmaailmasi perustuu puoliksikaan siihen mitä minä olen "tarjonnut" näille ihmisille, niin en todellakaan ihmettele miksi olet yksin ja kyyninen. Mutta ei siinä mitään, toiset myöntää omat heikkoutensa ja narsistit ne syyttää muita. Been there, done that.

Puhelin alkaa olla jo vitutusketjun kamaa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Jatkoajalla on nyt tuo kampanja, jossa haastetaan luovuttamaan verta ja tekemään elintenluovutustestamentti. Eihän monella naisella ole ollenkaan sydäntä, paitsi joillakin jääkylmä, mutta niillähän on Excel-taulukko siinä sydämen kohdalla. Sen Excel-taulukon voi sitten nainen kuoltuaan jättää jollekin yksin elävälle internetnörtille, jotta internetnörtti voi tehdä sillä kaikkea kivaa. Excel-taulukkoon voi tehdä kätevästi vaikkapa Naisasiaketjun bingoruudukoita.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös