... Nuorempana sitä romanttisesti tarrautuu erilaisiin illuusioihin ja toivoo, että olisi olemassa joku parisuhteen ideaali tai jopa "tosirakkaus", johon eivät vaikuttaisi jatkuvat päänsisäiset Excel-taulukoinnit ja loputon parempiin vertailu, valtataistelut ja yletön säätäminen isoissa ja pienissä asioissa. Tai vähintäänkin sellainen suhde, jossa rationaalisesti asioista sopimalla saavuttaisi jonkinasteisen harmonian, jolloin nainen olisi sekä suhteeseen että mieheen tyytyväinen ilman, että jokainen päivä olisi kuin runkosarjaottelu, jossa pelitilanne alkaa aina nolla-nollasta.
Onhan se karua, että vaikkapa entinen rock-bändin kitaristi joutuu naimisiin mennessään luopumaan bändistä, kitarastaan ja levykokoelmastaan ja tulee sitten kerran pari vuodessa vaivihkaa kaverin luo kyselemään, että olisiko jotain uutta hyvää levyä, jota voisi autossa soittaa yksinään työmatkoilla. Nainen kun ei tykkää kyseisestä musiikista, joten siitä luovutaan iäksi - siitä huolimatta, että suhteen alkaessa kaveri nimen omaan soitti bändissä ja oli ns. rokkari, minkä nainen hyvin tiesi...