Naisasiat

[Ted Raikas]

Tätä nyt tuskin haluat kuulla, mutta sanonpa kuitenkin: olet vielä sen verran nuori, että älä ota paineita.

Ei Köyliön Ässän ikä nyt tuossa tullut kai esille? Yläasteajoista puhui, mutta käsitin, että siitäkin on jo aikaa.

Niin, se nuori ikä. Vaan ei se kauheasti lohduta ja totta kai sitä kun on nuori ja viriili kaikin puolin, niin hormonit hyrrää ja halu on kova - sekä seksiin että yleisesti ottaen läheisyydentunteeseen. Täysin ymmärrettävää, että turhauttaa ja vielä jos mieltää, että vika on omassa päässä. Siinä ei toisten lohdutuksensanat välttämättä asiaa helpota yhtään, kun elää siinä ja nyt. Kuten pitääkin elää mielestäni.

Ymmärrän Köyliön Ässän fiiliksiä kyllä, koska samanlaisia kävi itsekin läpi vähän nuorempana, kun oli helkkarin ujo ja sisäänpäinkääntynyt ja kuitenkin kiinnosti kontakti vastakkaiseen sukupuoleen. Eiköhän tuosta kärsiviä miehiä ole aika paljon, enkä sano tätäkään minään lohdutuksena, mutta sitä siis löytyy.

En nyt edelleenkään ole mikään hirmu tutustumaan naisiin, mutta aina välillä tulee jotain vastaan, usein silloin kuin ei osaa odottaa ja kun ei tähtää minnekään. Ihmeellinen juttu. En nyt sentään totaalisesti jäädy naisten läsnäollessa, että sikäli se on ainakin positiivista. Osaa heittää läppää ja toivon mukaan pientä flirttiäkin välillä. =)

 

[TQoFE]

Ei Köyliön Ässän ikä nyt tuossa tullut kai esille? Yläasteajoista puhui, mutta käsitin, että siitäkin on jo aikaa.

Intti-ketjusta päättelin, että kovin montaa vuotta ei ole vielä mittarissa =)

 

[Köyliön Ässä]

(what he said)

Intti-ketjusta päättelin, että kovin montaa vuotta ei ole vielä mittarissa =)

- Tosiaan ikää on 18 vuotta ja neljännes päälle, ja kyllä kai tässä vielä ehtii kehittyä vähemmän jäätäväksi naisten seurassa.
- Enkä itsekään koe olevani aivan toivoton tapaus (ainakaan vielä), kun luonteeltani olen kuitenkin mukava ja ulkokuorikin on hyvällä mallilla.
- Eikä tosiaan tämä oma tilanteeni varmasti ole kauhean harvinainen tässä maailmassa.
- Koulussa en ollut tosiaa ollut "suosittu", jonka saa hyvin selville "Koulukiusaajat"-ketjusta.

Kiitos jo näistä sanoista. Tulevia seikkailuja odotellessa...

 

[fiftyeight]

-

Relax vaan. Parhaat linnut tulevat juuri silloin kohdalle kun vähiten odotat, sanoi PP Peteliuskin.

On hyvä keskittyä tuossa iässä oman identiteettinsä rakentamiseen ja haistattaa paskat muilla. Itse tiedät mistä pidät ja mistä et. Mitä haluat harrastaa ja miksi tulla isona. Jos et nyt juuri tällä hetkellä niin kuitenkin aika pian.

Eikun baariin vaan ja rennolla fiiliksellä, kyllä niitä lintuja alkaa kohdalle sattua. Parhaiten flaksi käy kun ei yritä mitään. Sanoo vanhempi valtiomies.

 

[Uleåborgir]

Vaimo lähetti tiistaina avioeropaperit Oulun käräjäoikeuteen. Fun.

 

[tiipii]

Kyllä nyt on pakko todeta että taitaa olla miehessä vika.
Kolmas kerta vuoden sisään samat lauseet. Mä en näe meillä yhteistä kuin kavereina... Susta saa joku hyvän miehen... Olet tosi mukava, mutta...

Kyllä nyt olis aika Valamon reissun, mutta vituttaa niin paljon ettei vitutukselta pysty ees sitä tilaamaan.

 

[Killeri]

Kyllä nyt on pakko todeta että taitaa olla miehessä vika.
Kolmas kerta vuoden sisään samat lauseet. Mä en näe meillä yhteistä kuin kavereina... Susta saa joku hyvän miehen... Olet tosi mukava, mutta...

Kyllä nyt olis aika Valamon reissun, mutta vituttaa niin paljon ettei vitutukselta pysty ees sitä tilaamaan.

Itsellä aivan sama homma..... Mulla tosin kaikki kerrat yhden naisen kanssa. Nyt taidan antaa olla, jos vielä takaisin yrittää. Mitä sitä sitten päätä seinään hakkaamaan, perkele.

 

[passenger]

Kyllä nyt on pakko todeta että taitaa olla miehessä vika.
Kolmas kerta vuoden sisään samat lauseet. Mä en näe meillä yhteistä kuin kavereina... Susta saa joku hyvän miehen... Olet tosi mukava, mutta...

Kyllä nyt olis aika Valamon reissun, mutta vituttaa niin paljon ettei vitutukselta pysty ees sitä tilaamaan.

Tervetuloa kerhoon. On ihan saatanan kiva aina kuulla että olen hyvännäköinen, mukava, kiltti, älykäs, hyvä sängyssä, hauska ja kaikkea muuta mahdollista, mutta se joku juttu vaan puuttuu. Löydät kyllä varmasti upean naisen jostain, mutta minä se en ole.

Luovutan ja alan harjoittamaan itseäni kyyniseksi ja katkeraksi keski-ikäiseksi yksinäiseksi ukoksi. Hyvässä alussa ollaan. Vois vittu lähteä sinne luostariin tosiaan ja kaikki naiset voivat painua johonkin mihin itseään huvittaa, niinhän ne tekee kuitenkin.

 

[Köyliön Ässä]

Eikun baariin vaan ja rennolla fiiliksellä, kyllä niitä lintuja alkaa kohdalle sattua. Parhaiten flaksi käy kun ei yritä mitään. Sanoo vanhempi valtiomies.

Huvittavaa/surullista tässä on taas se, että en käy baareissa tai muutenkaan koulun ulkopuolella ole juuri tekemisissä (nuorten) naishenkilöiden kanssa. Eli tässähän ollaan kohta aivan pulassa, kun naista tulisi oikealta ja vasemmalta.

 

[Creed Bratton]

Huvittavaa/surullista tässä on taas se, että en käy baareissa tai muutenkaan koulun ulkopuolella ole juuri tekemisissä (nuorten) naishenkilöiden kanssa. Eli tässähän ollaan kohta aivan pulassa, kun naista tulisi oikealta ja vasemmalta.

No jos mielenkiintoa neitejä kohtaan kuitenkin on, niin onhan netissä erilaisia palstoja joissa pystyy hyvin ottamaan yhteyttä toiseenkin sukupuoleen. Täältä Jatkoajasta voi tosin olla vähän hiljaista, mutta tuskin mahdotonta.

Mutta tuskinpa intin aikana kannattaa mitään kovin vakavaa suhdetta ainakaan lähteä rakentamaan, tiedä sitten.

 

[fiftyeight]

- - -
Täältä Jatkoajasta voi tosin olla vähän hiljaista, mutta tuskin mahdotonta.

Mutta tuskinpa intin aikana kannattaa mitään kovin vakavaa suhdetta ainakaan lähteä rakentamaan, tiedä sitten.

Voin kyllä kertoa, että ei se aivan ainutlaatuista ole että JA:sta on puoliso löytynyt. Näin ei siis ole käynyt omalla kohdalla, mutta ne jotka tietävät antanevat anteeksi että kerron.

Intin aikana vaan kavereiden mukana rientoihin, ei ole pakko ottaa huikkaa tai muutenkaan sen kummemmin osallistua. Naiset kun tykkäävät univormuista niin kyllä se siitä. No hätä, kyllä se luonto tikanpojan puuhun vetää.

 

[Uleåborgir]

Kyllä nyt on pakko todeta että taitaa olla miehessä vika.
Kolmas kerta vuoden sisään samat lauseet. Mä en näe meillä yhteistä kuin kavereina... Susta saa joku hyvän miehen... Olet tosi mukava, mutta...

Tervetuloa kerhoon. On ihan saatanan kiva aina kuulla että olen hyvännäköinen, mukava, kiltti, älykäs, hyvä sängyssä, hauska ja kaikkea muuta mahdollista, mutta se joku juttu vaan puuttuu. Löydät kyllä varmasti upean naisen jostain, mutta minä se en ole.

Mun pitäisi vain sanoa tämä eräälle hameväen edustajalle. Olen täysin uudessa tilanteessa 11 vuoden parisuhteen jälkeen, kun periaatteessa olen omillani. Ääh.

Huvittavaa/surullista tässä on taas se, että en käy baareissa tai muutenkaan koulun ulkopuolella ole juuri tekemisissä (nuorten) naishenkilöiden kanssa. Eli tässähän ollaan kohta aivan pulassa, kun naista tulisi oikealta ja vasemmalta.

Niin tulee, niin tulee. Ja sitten meinaa tulla turpaan. Ei naiselta vaan hänen huonommalta puolikkaaltaan. En minä voi tietää, jos ei kerrota. Perkele naiset ja miehet! Jos olette varattuja, niin olkaa silloin varattuja. Yrittäkää pitää tämä mielessänne jopa 8 promillen humalassa, kun vatsahuuhtelua suorittava nätti hoitaja kumartuu "silleen" yllenne...

 

[Creed Bratton]

Voin kyllä kertoa, että ei se aivan ainutlaatuista ole että JA:sta on puoliso löytynyt. Näin ei siis ole käynyt omalla kohdalla, mutta ne jotka tietävät antanevat anteeksi että kerron.

Intin aikana vaan kavereiden mukana rientoihin, ei ole pakko ottaa huikkaa tai muutenkaan sen kummemmin osallistua. Naiset kun tykkäävät univormuista niin kyllä se siitä. No hätä, kyllä se luonto tikanpojan puuhun vetää.

No jotenkin ajattelin ettei se mahdotonta ole Jatkoajasta löytää, mutta todennäköisempää jostain suomi24 deittisaitilta. Mutta onnea toisensa Jatkoajasta löytäneille :)

Itse juuri ajattelinkin, että Intin aikana kannattaa kyllä omaa flaksiaan koittaa, mutta jos siitä suhteesta haluaa vakavempaa rakennella, niin voi olla intin aikana varsin työlästä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä

 

[Maastomasto]

Plan B

Itse menin naimisiin nuorena 23v. pojankloppina melko lyhyen seurustelun jälkeen (1.5v, josta yhdessä asumista vuosi). Eroonhan tuo sitten viidessä vuodessa päätty. Hyvä ettei pidempään kituutettu. Sen jälkeen oli parit viritelmät, mutta ei ihmeempää. Kun mittari kääntyi kolmenkympin paremmalle puolelle alkoi tuntua siltä, että ehkä yksin eläminen olis kuitenkin parempaa.

Ei sitä kumminkaan pystyis pysymään uskollisena. Kaksoiselämää ei viittis elää. Myös perusasiat rupeis kumminkin nyppimään naisen kuin naisen kanssa viimeistään 5 vuoden kohdilla. Hitot, ei kannata. Yhden illan seuraa voi iskeä, kenties tuurilla itselle sopivaa seksisuhdetta jopa kehittää. Ja voihan sitä maksullisissa käydä, jos se sopii pirtaan.

Kaikille ei moinen sovi, tiedän sen. Mutta itse olen yhä vahvemmin nähdä asian niin, että parempi yksin. Omat teot, oma vastuu, omat systeemit jne...

Monelle ei tuo sovi, mutta kannattaa edes harkita tätä vaihtoehtoa. Tiedän, että sellaisen pystyy näkemään vaihtoehdoksi vain sellaiset, joilla on jo enempi kokemusta parisuhteesta/parisuhteista. Tai joilla sitten muuten kokemus ja näkemys kehittyy. Uusavuttomille mammanpojille tämä ei tietty sovi.

Toki lapset olis kivoja jne... mut kaikissa ratkaisuissa on omat kääntöpuolensa.

 

[Snakster]

Huvittavaa/surullista tässä on taas se, että en käy baareissa tai muutenkaan koulun ulkopuolella ole juuri tekemisissä (nuorten) naishenkilöiden kanssa. Eli tässähän ollaan kohta aivan pulassa, kun naista tulisi oikealta ja vasemmalta.

No koulun lisäksi tulee vielä lisää kouluja ja sen jälkeen töitä ja vielä lisää töitä. Ja uusia harrastuksiakin on ihmisellä lupaa ottaa ohjelmistoon, joten kyllä noita ihan luontevia tapaamispaikkojakin vielä siunaantuu.

 

[tiipii]

Yllättävää tää ihmiselo. Muutaman päivän vitutuksen takia meinasin jo perua eiliset treffit. Oli sellanen kyrpä otsassa ollut jo monta päivää ettei olis treffit kiinnostanut.
Treffit suoritettu, eikä vitutuksesta tietoakaan, onneksi tuli lähdettyä. Jatkokin jo sovittu. Kun sitä tarpeeksi pohjalla käy, eikä odota yhtään mitään, voi tulla positiivisia yllätyksiäkin.
On ne vaan niin eriskummallisia nuo naiset.

 

[Kerouac]

Yllättävää tää ihmiselo. Muutaman päivän vitutuksen takia meinasin jo perua eiliset treffit. Oli sellanen kyrpä otsassa ollut jo monta päivää ettei olis treffit kiinnostanut.
Treffit suoritettu, eikä vitutuksesta tietoakaan, onneksi tuli lähdettyä. Jatkokin jo sovittu. Kun sitä tarpeeksi pohjalla käy, eikä odota yhtään mitään, voi tulla positiivisia yllätyksiäkin.
On ne vaan niin eriskummallisia nuo naiset.

Tästähän voisi otaksua että treffien päätteeksi se kyrpä oli jossain ihan muualla kuin otsassa?

***

Omalta osaltani voin mainita olevani parisuhteessa, joskin melkoisen kummallisessa sellaisessa. Tapasin kesällä pohjoisamerikkalaisen naisen, joka vain sattui olemaan turistina täällä Suomessa ja siitä tapaamisestamme lukien vietimme aikaa yhdessä niin pitkään kuin viisumi antoi periksi. Sitten hän lensi takaisin uudelle mantereelle, mutta on taas tulossa takaisin toiseksi vähintäänkin viisumin sallimaksi rupeamaksi. Ja sitten – no, jumala yksin tietää, joku niistä.

Eipähän tähän ihan noin vain lähtisi, kovaa rallia tämä psyykelle on. Mutta kun se toinen osapuoli sattuu olemaan jotakin parempaa kuin mieleni koskaan olisi osannut kuvitella.

Olipas siirappinen tilitys, hävettää jo etukäteen...

 

[Fordél]

Mites muuten täällä arvon palstaveljet ja -sisko kokevat sen, että kuinka paljon yhteistä on oltava, jotta parisuhde pelittää? Onko tärkeämpää, että ihmiset ovat persoonaltaan samanlaisia vai se, että intressit (esim. liikunnallisuus, musiikillisuus jne.) kohtaavat?

 

[Snakster]

Mites muuten täällä arvon palstaveljet ja -sisko kokevat sen, että kuinka paljon yhteistä on oltava, jotta parisuhde pelittää? Onko tärkeämpää, että ihmiset ovat persoonaltaan samanlaisia vai se, että intressit (esim. liikunnallisuus, musiikillisuus jne.) kohtaavat?

Minusta tärkeintä on se, että on mahdollisimman vähän sellaisia piirteitä tai intressejä, jotka ärsyttävät. Vuosien saatossa parisuhteessa kuitenkin ainakin aika ajoin korostuu sellainen sietämisaspekti, jonka suhteen on etu, jos ärsyttäviä piirteitä on mahdollisimman vähän. Muutenkin jos tarkoitus on jakaa elämänsä jonkun kanssa mahdollisesti hautaan asti, niin kyllä kai aika harvaa ihmistä sietää rinnallaan aamusta iltaan ja vuodesta toiseen. Sietäminen on siis avainsana kestävän parisuhteen taustalla. Kaikki muu on ylimääräistä plussaa.

 

[MunkADunk]

Mites muuten täällä arvon palstaveljet ja -sisko kokevat sen, että kuinka paljon yhteistä on oltava, jotta parisuhde pelittää? Onko tärkeämpää, että ihmiset ovat persoonaltaan samanlaisia vai se, että intressit (esim. liikunnallisuus, musiikillisuus jne.) kohtaavat?

Oman tyttöystäväni oikeastaan löysin samojen intressien avulla. Kuuntelemme samoja bändejä, tykkäämme samoista asioista ja jollain tavalla harrastuksetkin mätsäävät. Yhteiseloa takana 3v 6kk ja hyvältä tuntuu! ennen tätä tulikin sitten seurusteltua sellaisen neidon kanssa, jonka kanssa ainoa yhteinen tekijä oli sama koulu. Tyttö alkoi kääntämään itseään minunlaiseksi, niin hullulta kun se kuulostaakin. hetken ajan oli mukavaa, kunnes ero tuli vääjäämättä juurikin näiden erilaisten harrastusten ja elämäntapojen ansiosta. joten vastaisin kyllä, jonkin verran yhteistä on oltava mutta liika on liikaa. Omia juttuja ja asioitakin pitää olla että pyörät pyörii.


E: ja Köyliön Ässälle sanoisin, että ei naisten kanssa opi olemaan jos ei harjoittele. Itse ehdottaisin aiemmin mainittua, eli tukka hyvin ja pari keskiolutta juoneena alkaa juttu luistamaan varmasti paremmin! Kannattaa pysyä kuitenkin siinä kunnossa, että puhuminen ja pystyssä pysyminen on vielä omassa hallinnassa.

 

[Worrell]

En kyllä tajua, että mikä siinä on... Silloin ku oot varattu, niin johan ois vientiä. Lähes koko seurusteluaikani ajan eräs naispuolinen ystäväni on esittänyt mielenkiinnon merkkejä meikäläistä kohtaan, siis niitä vakavempia tunteita.

En kyllä tiedä mitä tästä keissistä ajattelisi. Välillä pistää päänpyörälle nuo flirttailut ja muut. Meidän kaveruus on ollut aika mielenkiintoista sorttia. Tutustuttiin ihan kavereina ja pitkään tunsin normaalia kaveruutta häntä kohtaan. Sitten myöhemmin tunsin vetoa häntä kohtaan ja tein asian kännipäissäni (ja selvänä) useaan otteeseen selväksi. Kaveriani ei sillein kuulemma kiinnostanut muu kuin kaveruus. Mutta eikös häntä sitten alkanut kiinnostaa, kun nykyiseni löysin.

Tapausta korostaa se, että naisen tyyliin kuuluu se ettei pidä välillä yhteyttä ollenkaan. Sitten ykskaks pompsahtaa taas jostain ja johan taas ollaan niin flirttiä ja muuta että huh. Sitten se taas pitää radiohiljaisuutta pari viikkoa.

Siis eihän tuossa hommassa muuten mitään, mutta kun nainen on kuitenkin sitä luokkaa, että häntä heti panisin jos olisin sinkku. Pitäkää mua sitten kuinka sikana, niin näin kyllä tekisin. Mies kun olen.

 

[Prof. Puck]

Parisuhteen perustuksen kulmakivet

Minusta tärkeintä on se, että on mahdollisimman vähän sellaisia piirteitä tai intressejä, jotka ärsyttävät. Vuosien saatossa parisuhteessa kuitenkin ainakin aika ajoin korostuu sellainen sietämisaspekti, jonka suhteen on etu, jos ärsyttäviä piirteitä on mahdollisimman vähän. Muutenkin jos tarkoitus on jakaa elämänsä jonkun kanssa mahdollisesti hautaan asti, niin kyllä kai aika harvaa ihmistä sietää rinnallaan aamusta iltaan ja vuodesta toiseen. Sietäminen on siis avainsana kestävän parisuhteen taustalla. Kaikki muu on ylimääräistä plussaa.

Pucki-proffa muotoilisi parisuhteen perustuksen kulmakivet neljän tukipilarin varaan. Jos joku näistä romahtaa pysyvästi, niin lähtölaskenta on alkanut:

1. Puhuminen

Jos parisuhteessa ei pysty jakamaan (vaikeitakin) asioita toisen kanssa, niin lirissä ollaan ennen pitkää. Allekirjoittaneen mielestä vanha lause: rakkaus/parisuhde vaatii työtä/hoivanpitoa kulminoituu juurikin puhumiseen ja asioiden jakamiseen. Harva (tervepäinen) jaksaa turhan päiten tapella ja riidellä ja mitä enemmän ja avoimemmin asioita pystyy jakamaan toisen osapuolen kanssa, sen paremmin suhde jaksaa. Täytyy myös olla yhteisiä haaveita, tavoitteita ja unelmia, joita jakaa toisen kanssa! As simple as that!

2. Tilan antaminen

Sukua lainatulle Snaksterin sietämisen teesille, mutta itse käyttäisin hiukan positiivisempaa ilmaisua. Yhdessä ollaan siksi, että halutaan olla! Siihen ei kuulu pakottamista mihinkään suuntaan. Parisuhteesta huolimatta kumpikin ovat erillisiä, itsenäisiä ihmisiä, joilla on osin samoja, mutta myös osin erilaisia intressejä elämässä. Jos toisen erilaisuutta ei pysty kestämään, niin mukaan astuu toisen pakottaminen vieraaseen muottiin ja sen jälkeen elämä muuttuukin ennen pitkää aidoksi parisuhdehelvetiksi.

3. Yhteiset intressit/arvomaailma

Tämä on edellisen kolikon kääntöpuoli ja hiukan kompleksisempi juttu, mutta allekirjoittanut on taipuvainen ajattelemaan siten, että yllä mainitusta tilan antamisesta huolimatta arvomaailmojen ja intressien tulee ainakin tärkeimpien asioiden osalta kohdata, jotta suhde voi olla toimiva pidemmän päälle. Jos suhtautuminen asioihin on jo lähtökohtaisesti janan vastakkaisista päistä, niin se vaatii aika hurjaa 'tilan antamista/sietämistä', jotta toista jaksaa vuodesta toiseen katsella. Jos ei ole yhteistä arvomaailmaa tai yhteisiä intressejä tärkeimpien asioiden osalta, niin miten toista osapuolta voi edes kunnioittaa...?

4. Seksi

Seksi on hiukan ronski mittari parisuhteen toimivuuden kannalta, mutta kyllähän se niin on, että jos toista kohtaan ei tunne vetovoimaa vällyjen välissä, niin parisuhde on ennen pitkää aukeamassa syöksykierteeseen. Joko erotiikkaa ja läheisyyttä haetaan muualta, tai sitten sen puute heijastuu muilla negatiivisilla tavoilla psyykkeeseen ja siten parisuhteeseen.. Hyvä ystäväni erosi joitakin vuosia sitten, koska muuten hyvä ja toimiva parisuhde ei toiminut tältä seksin osalta ja ymmärrän kyllä ratkaisun. Kaverini kyllä rakasti puolisoaan ja he kävivät lähes pari vuotta erilaisissa terapioissakin, mutta jostain syystä ystäväni naisella oli liian isoja henkisiä solmuja, jotta hän olisi voinut vapautua seksin osalta. Harva mies jaksaa pelkästään jyystää, jos toinen makaa sängyssä kuin puupölkky tai on yhtä 'hot' kuin kuollut lahna. Puhumattakaan, jos seksi on jäänyt parisuhteesta kokonaan pois.

Proffan neuvo nuoremmille palstaveljille ja miksei sisarillekin. Tsekatkaa herkeämättä näitä neljää juttua ja niiden toimivuutta omassa paisuhteessanne. Jos ja kun ongelmia ilmenee, niin tarttukaa niihin heti! Pahinta on haudata pää pensaaseen ja toivoa, että kyllä nämä möröt katoavat, kun tarpeeksi kauan pitää silmiä kiinni... eivät ne katoa, vaan kasvavat! Ja joskus homma menee reisille, vaikka kumpikin kuinka yrittäisi ja tahtoisi. Ei sellaiselle voi mitään eikä sen vuoksi kannata kyynistyä ja katkeroitua! Allekirjoittanut uskoo ehkä hiukan naivistikin, että toista voi oppia rakastamaan ajan kanssa, mutta juuri se oikea tuntuu, haisee ja maistuu ihan alusta asti oikealta. Jos sellaisen löytää, niin siitä kannattaa pitää kiinni ja suhteeseen kannattaa panostaa ja nähdä vaivaa, sillä em. yksilöitä ei kovin montaa tapaa elämänsä aikana...

 

[Gentleman]

Pucki-proffa muotoilisi parisuhteen perustuksen kulmakivet neljän tukipilarin varaan. Jos joku näistä romahtaa pysyvästi, niin lähtölaskenta on alkanut:

Olisi pitänyt nämä teesit sisäistää jo kauan sitten, ehkä tilanne olisi itsellä nyt toinen.

1. Puhuminen

Jos parisuhteessa ei pysty jakamaan (vaikeitakin) asioita toisen kanssa, niin lirissä ollaan ennen pitkää. Allekirjoittaneen mielestä vanha lause: rakkaus/parisuhde vaatii työtä/hoivanpitoa kulminoituu juurikin puhumiseen ja asioiden jakamiseen. Harva (tervepäinen) jaksaa turhan päiten tapella ja riidellä ja mitä enemmän ja avoimemmin asioita pystyy jakamaan toisen osapuolen kanssa, sen paremmin suhde jaksaa. Täytyy myös olla yhteisiä haaveita, tavoitteita ja unelmia, joita jakaa toisen kanssa! As simple as that!

Tämä se on joskus vaikeaa, miten puhua toisen kanssa miten oppia oma tapa kommunikoida. Itse en puhu kenenkään kanssa joka tiuskii tai huutaa.

Enkä myöskään osaa jakaa huolia muiden kanssa, itse on pärjättävä.

2. Tilan antaminen

Sukua lainatulle Snaksterin sietämisen teesille, mutta itse käyttäisin hiukan positiivisempaa ilmaisua. Yhdessä ollaan siksi, että halutaan olla! Siihen ei kuulu pakottamista mihinkään suuntaan. Parisuhteesta huolimatta kumpikin ovat erillisiä, itsenäisiä ihmisiä, joilla on osin samoja, mutta myös osin erilaisia intressejä elämässä. Jos toisen erilaisuutta ei pysty kestämään, niin mukaan astuu toisen pakottaminen vieraaseen muottiin ja sen jälkeen elämä muuttuukin ennen pitkää aidoksi parisuhdehelvetiksi.

Tämän kohdan olen sisäistänyt, ehkä liiankin kanssa. Hyväksyn erilaisuuden, enkä edes yritä muuttaa toista. Mutta edellytän samaa toiseltakin.

3. Yhteiset intressit/arvomaailma

Tämä on edellisen kolikon kääntöpuoli ja hiukan kompleksisempi juttu, mutta allekirjoittanut on taipuvainen ajattelemaan siten, että yllä mainitusta tilan antamisesta huolimatta arvomaailmojen ja intressien tulee ainakin tärkeimpien asioiden osalta kohdata, jotta suhde voi olla toimiva pidemmän päälle. Jos suhtautuminen asioihin on jo lähtökohtaisesti janan vastakkaisista päistä, niin se vaatii aika hurjaa 'tilan antamista/sietämistä', jotta toista jaksaa vuodesta toiseen katsella. Jos ei ole yhteistä arvomaailmaa tai yhteisiä intressejä tärkeimpien asioiden osalta, niin miten toista osapuolta voi edes kunnioittaa...?

Tästä olen eri mieltä, toisen arvomaailmaa pitää voida kunnioittaa jos toinen myös toteuttaa itse elämässään arvomaailmaansa. Sillä sellainen arvomaailma, joka on läsnä vain puheissa eikä teoissa on ontto ja naurettava.

Ja tiedän, että joskus erilaisetkin arvomaailmat voivat elää samassa taloudessa ilman sen suurempia ongelmia.

4. Seksi

Seksi on hiukan ronski mittari parisuhteen toimivuuden kannalta, mutta kyllähän se niin on, että jos toista kohtaan ei tunne vetovoimaa vällyjen välissä, niin parisuhde on ennen pitkää aukeamassa syöksykierteeseen. Joko erotiikkaa ja läheisyyttä haetaan muualta, tai sitten sen puute heijastuu muilla negatiivisilla tavoilla psyykkeeseen ja siten parisuhteeseen.

Tämä on niin totta, ja siinä pitää muistaa että sekä erotiikkaa että läheisyyttä pitää olla. Ja joskus mieskin kaipaa sitä läheisyyttä, seksissä ei pidä olla itsekäs vaan antaa välillä molempien viedä omaan tahtiinsa asioita.

Proffan neuvo nuoremmille palstaveljille ja miksei sisarillekin. Tsekatkaa herkeämättä näitä neljää juttua ja niiden toimivuutta omassa paisuhteessanne. Jos ja kun ongelmia ilmenee, niin tarttukaa niihin heti! Pahinta on haudata pää pensaaseen ja toivoa, että kyllä nämä möröt katoavat, kun tarpeeksi kauan pitää silmiä kiinni... eivät ne katoa, vaan kasvavat! Ja joskus homma menee reisille, vaikka kumpikin kuinka yrittäisi ja tahtoisi. Ei sellaiselle voi mitään eikä sen vuoksi kannata kyynistyä ja katkeroitua! Allekirjoittanut uskoo ehkä hiukan naivistikin, että toista voi oppia rakastamaan ajan kanssa, mutta juuri se oikea tuntuu, haisee ja maistuu ihan alusta asti oikealta. Jos sellaisen löytää, niin siitä kannattaa pitää kiinni ja suhteeseen kannattaa panostaa ja nähdä vaivaa, sillä em. yksilöitä ei kovin montaa tapaa elämänsä aikana...

Oma avioliittoni kaatui kesällä, vaimo ei juuri ongelmista puhunut etsi vaan liiton aikana uuden miehen ja sitten vaihtoi "lennosta".

Surullista on se, että ero-prosessin aikanakin nainen vielä käy "puhumisen" varjolla mankumassa minulta seksiä ja valehtelee siitä miten asiat ovat menneet.

Pitkän yhteisen historian perua on vielä rakkautta jäljellä, mutta ei lainkaan kunnioitusta. Se on sääli, sillä minusta mahdollisuuksia oli vaikka mihin.

 

[Prof. Puck]

Olisi pitänyt nämä teesit sisäistää jo kauan sitten, ehkä tilanne olisi itsellä nyt toinen.

Tästä olen eri mieltä, toisen arvomaailmaa pitää voida kunnioittaa jos toinen myös toteuttaa itse elämässään arvomaailmaansa. Sillä sellainen arvomaailma, joka on läsnä vain puheissa eikä teoissa on ontto ja naurettava.

Ja tiedän, että joskus erilaisetkin arvomaailmat voivat elää samassa taloudessa ilman sen suurempia ongelmia.

Ikävä kuulla Gentlemanin kariutuneesta suhteesta, mutta yhden epäonnistuminen on toisen mahdollisuus. Katsontatapa tai jotain sellaista... molemmat yhtä totta! Sulla on nyt taivas kattona ja olet lisäksi yhtä kokemusta rikkaampi ja viisaampi. Käytä se hyväksesi jatkossa! Vaikka tuossa yllä runoilin sen oikean löytämisestä ja erityisesti sen vaikeudesta, niin ei se toki mitenkään mahdotontakaan ole. Harvakseltaan (vaikkakaan ei kyllä edes vuosittain...) sitä tapaa naisen, joka potentiaalisesti tuntuisi (konditionaalimuodossa, sillä allekirjoittanuthan on jo aikapäiviä sitten pariutunut ja aivan liian laiska heittääkseen hukkaan kaiken sen vaivan ja effortin, mitä nykyiseen on 'investoitu'...) oikealta. Siitä on toki vielä pitkä matka ja monen monituista estettä 'päätyyn asti', mutta kuitenkin...

Mun mielestä ensiksi mainitsemani puhuminen ja asioiden jakaminen ei ole vaikein rasti, ainakaan silloin, kun se oikea on löytynyt.. Enemmän duunia pitkissä suhteissa vaatii se, ettei parisuhde muutu parhaaksi kaveruudeksi, eli erotiikan ja seksuaalisuuden säilymisen puolesta on nähtävä aika kovasti vaivaa, jotta toinen tuntuu vielä +10 vuoden jälkeenkin seksuaalisesti kiinnostavalta ja kiihottavalta. Mutta siihenkin auttaa avoimen mielen lisäksi puhuminen; ettei häpeä seksuaalisuuttaan, pystyy kertomaan mistä pitää jne...

Kuten jo ekassa viestissä kirjoitin, edes pääperiaatteiltaan yhteneväinen arvomaailma ja intressit ovatkin näistä neljästä se kaikkein kompleksisin, mutta laitoin sen kuitenkin ihan harkitusti. En usko, että lyhyissä suhteissa sillä on niin paljon merkitystä. Toisen erilaisuus voi tuntua - ja usein tuntuukin - mielenkiintoiselta, sellaiselta josta itsekin voi ammentaa uutta. Mutta pitkässä suhteessa toisen erilaisuus ja erilaiset arvot - juuri ne samat, jotka suhteen alkutaipaleella tuntuivat kiinnostavilta - kääntyvät kovin helposti asioiksi, jotka alkavat toisessa vaivaamaan. En sano, että näin varmasti käy, mutta aika yleistä se on. Nyt en puhu mistään hammastuubin puristamisesta keskeltä tai wc-istuimen nostamisesta tai nostamatta jättämisestä, vaan ihan oikeista arvoja ja elämänkatsomusta peilaavista asioista. Se, että pystyy oikeasti ja aidosti kunnioittamaan toista ihmistä, joiden arvot ja elämänkatsomus on hyvin erilainen, vaatii kyllä joustavan ja avarakatseisen mielen lisäksi hurjan paljon eksta-duunia, parisuhteessa. Mutta tämä on toki vain mun mielipide ja tiedän kyllä, että joiltakin osin varsin konservatiivinen tyyliin; nai vain omasta 'sosiaaliluokasta', noin kärjistettynä...!

 

[Mapkob]

Eräs ajatus, joka johti toiseen. Aiheena kaunis nykynainen.

Joku roskalehti taisi muutama päivä sitten kirjoittaa, vai oliko jopa MTV3, että puolella missi finalisteista on napakoru ja aloin hajoilemaan itsekseni nykymenoon...

Onko kaunis suomalainen nainen nykyään: kaksikymppinen ikuinen opiskelija helsingistä, kehosta 20% tatuointien peitossa, sukupuolielimet + nännit, jotka eivät mahdu normaalikoon liiveihin, lävistettynä useasta kohtaa + posliini, musiikkimaku raskas metalli, ainoat harrastukset kuntosalilla käynti ja iltaisin oman kulla kainaloon käpertyminen siellä westendin "kivassa pienessä kodissa", jonka 40 vuotta vanhempi, 7 kertaa eronnut aina ulkomailla prostituoituja nylkyttävä korruptoitunut businessaviomies on käteisellä maksanut.

Ja nyt sitten miettimään, miten usein tällaisista naisista voi lukea viihdeuutisista? Vastaus, joka helv... päivä. Toivottavasti ennen on ollut toisin. Nimim. vm. ´83