Naisasiat

[Creed Bratton]

Voin kyllä kertoa, että ei se aivan ainutlaatuista ole että JA:sta on puoliso löytynyt. Näin ei siis ole käynyt omalla kohdalla, mutta ne jotka tietävät antanevat anteeksi että kerron.

Intin aikana vaan kavereiden mukana rientoihin, ei ole pakko ottaa huikkaa tai muutenkaan sen kummemmin osallistua. Naiset kun tykkäävät univormuista niin kyllä se siitä. No hätä, kyllä se luonto tikanpojan puuhun vetää.

No jotenkin ajattelin ettei se mahdotonta ole Jatkoajasta löytää, mutta todennäköisempää jostain suomi24 deittisaitilta. Mutta onnea toisensa Jatkoajasta löytäneille :)

Itse juuri ajattelinkin, että Intin aikana kannattaa kyllä omaa flaksiaan koittaa, mutta jos siitä suhteesta haluaa vakavempaa rakennella, niin voi olla intin aikana varsin työlästä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä

 

[Maastomasto]

Plan B

Itse menin naimisiin nuorena 23v. pojankloppina melko lyhyen seurustelun jälkeen (1.5v, josta yhdessä asumista vuosi). Eroonhan tuo sitten viidessä vuodessa päätty. Hyvä ettei pidempään kituutettu. Sen jälkeen oli parit viritelmät, mutta ei ihmeempää. Kun mittari kääntyi kolmenkympin paremmalle puolelle alkoi tuntua siltä, että ehkä yksin eläminen olis kuitenkin parempaa.

Ei sitä kumminkaan pystyis pysymään uskollisena. Kaksoiselämää ei viittis elää. Myös perusasiat rupeis kumminkin nyppimään naisen kuin naisen kanssa viimeistään 5 vuoden kohdilla. Hitot, ei kannata. Yhden illan seuraa voi iskeä, kenties tuurilla itselle sopivaa seksisuhdetta jopa kehittää. Ja voihan sitä maksullisissa käydä, jos se sopii pirtaan.

Kaikille ei moinen sovi, tiedän sen. Mutta itse olen yhä vahvemmin nähdä asian niin, että parempi yksin. Omat teot, oma vastuu, omat systeemit jne...

Monelle ei tuo sovi, mutta kannattaa edes harkita tätä vaihtoehtoa. Tiedän, että sellaisen pystyy näkemään vaihtoehdoksi vain sellaiset, joilla on jo enempi kokemusta parisuhteesta/parisuhteista. Tai joilla sitten muuten kokemus ja näkemys kehittyy. Uusavuttomille mammanpojille tämä ei tietty sovi.

Toki lapset olis kivoja jne... mut kaikissa ratkaisuissa on omat kääntöpuolensa.

 

[Snakster]

Huvittavaa/surullista tässä on taas se, että en käy baareissa tai muutenkaan koulun ulkopuolella ole juuri tekemisissä (nuorten) naishenkilöiden kanssa. Eli tässähän ollaan kohta aivan pulassa, kun naista tulisi oikealta ja vasemmalta.

No koulun lisäksi tulee vielä lisää kouluja ja sen jälkeen töitä ja vielä lisää töitä. Ja uusia harrastuksiakin on ihmisellä lupaa ottaa ohjelmistoon, joten kyllä noita ihan luontevia tapaamispaikkojakin vielä siunaantuu.

 

[tiipii]

Yllättävää tää ihmiselo. Muutaman päivän vitutuksen takia meinasin jo perua eiliset treffit. Oli sellanen kyrpä otsassa ollut jo monta päivää ettei olis treffit kiinnostanut.
Treffit suoritettu, eikä vitutuksesta tietoakaan, onneksi tuli lähdettyä. Jatkokin jo sovittu. Kun sitä tarpeeksi pohjalla käy, eikä odota yhtään mitään, voi tulla positiivisia yllätyksiäkin.
On ne vaan niin eriskummallisia nuo naiset.

 

[Kerouac]

Yllättävää tää ihmiselo. Muutaman päivän vitutuksen takia meinasin jo perua eiliset treffit. Oli sellanen kyrpä otsassa ollut jo monta päivää ettei olis treffit kiinnostanut.
Treffit suoritettu, eikä vitutuksesta tietoakaan, onneksi tuli lähdettyä. Jatkokin jo sovittu. Kun sitä tarpeeksi pohjalla käy, eikä odota yhtään mitään, voi tulla positiivisia yllätyksiäkin.
On ne vaan niin eriskummallisia nuo naiset.

Tästähän voisi otaksua että treffien päätteeksi se kyrpä oli jossain ihan muualla kuin otsassa?

***

Omalta osaltani voin mainita olevani parisuhteessa, joskin melkoisen kummallisessa sellaisessa. Tapasin kesällä pohjoisamerikkalaisen naisen, joka vain sattui olemaan turistina täällä Suomessa ja siitä tapaamisestamme lukien vietimme aikaa yhdessä niin pitkään kuin viisumi antoi periksi. Sitten hän lensi takaisin uudelle mantereelle, mutta on taas tulossa takaisin toiseksi vähintäänkin viisumin sallimaksi rupeamaksi. Ja sitten – no, jumala yksin tietää, joku niistä.

Eipähän tähän ihan noin vain lähtisi, kovaa rallia tämä psyykelle on. Mutta kun se toinen osapuoli sattuu olemaan jotakin parempaa kuin mieleni koskaan olisi osannut kuvitella.

Olipas siirappinen tilitys, hävettää jo etukäteen...

 

[Fordél]

Mites muuten täällä arvon palstaveljet ja -sisko kokevat sen, että kuinka paljon yhteistä on oltava, jotta parisuhde pelittää? Onko tärkeämpää, että ihmiset ovat persoonaltaan samanlaisia vai se, että intressit (esim. liikunnallisuus, musiikillisuus jne.) kohtaavat?

 

[Snakster]

Mites muuten täällä arvon palstaveljet ja -sisko kokevat sen, että kuinka paljon yhteistä on oltava, jotta parisuhde pelittää? Onko tärkeämpää, että ihmiset ovat persoonaltaan samanlaisia vai se, että intressit (esim. liikunnallisuus, musiikillisuus jne.) kohtaavat?

Minusta tärkeintä on se, että on mahdollisimman vähän sellaisia piirteitä tai intressejä, jotka ärsyttävät. Vuosien saatossa parisuhteessa kuitenkin ainakin aika ajoin korostuu sellainen sietämisaspekti, jonka suhteen on etu, jos ärsyttäviä piirteitä on mahdollisimman vähän. Muutenkin jos tarkoitus on jakaa elämänsä jonkun kanssa mahdollisesti hautaan asti, niin kyllä kai aika harvaa ihmistä sietää rinnallaan aamusta iltaan ja vuodesta toiseen. Sietäminen on siis avainsana kestävän parisuhteen taustalla. Kaikki muu on ylimääräistä plussaa.

 

[MunkADunk]

Mites muuten täällä arvon palstaveljet ja -sisko kokevat sen, että kuinka paljon yhteistä on oltava, jotta parisuhde pelittää? Onko tärkeämpää, että ihmiset ovat persoonaltaan samanlaisia vai se, että intressit (esim. liikunnallisuus, musiikillisuus jne.) kohtaavat?

Oman tyttöystäväni oikeastaan löysin samojen intressien avulla. Kuuntelemme samoja bändejä, tykkäämme samoista asioista ja jollain tavalla harrastuksetkin mätsäävät. Yhteiseloa takana 3v 6kk ja hyvältä tuntuu! ennen tätä tulikin sitten seurusteltua sellaisen neidon kanssa, jonka kanssa ainoa yhteinen tekijä oli sama koulu. Tyttö alkoi kääntämään itseään minunlaiseksi, niin hullulta kun se kuulostaakin. hetken ajan oli mukavaa, kunnes ero tuli vääjäämättä juurikin näiden erilaisten harrastusten ja elämäntapojen ansiosta. joten vastaisin kyllä, jonkin verran yhteistä on oltava mutta liika on liikaa. Omia juttuja ja asioitakin pitää olla että pyörät pyörii.


E: ja Köyliön Ässälle sanoisin, että ei naisten kanssa opi olemaan jos ei harjoittele. Itse ehdottaisin aiemmin mainittua, eli tukka hyvin ja pari keskiolutta juoneena alkaa juttu luistamaan varmasti paremmin! Kannattaa pysyä kuitenkin siinä kunnossa, että puhuminen ja pystyssä pysyminen on vielä omassa hallinnassa.

 

[Worrell]

En kyllä tajua, että mikä siinä on... Silloin ku oot varattu, niin johan ois vientiä. Lähes koko seurusteluaikani ajan eräs naispuolinen ystäväni on esittänyt mielenkiinnon merkkejä meikäläistä kohtaan, siis niitä vakavempia tunteita.

En kyllä tiedä mitä tästä keissistä ajattelisi. Välillä pistää päänpyörälle nuo flirttailut ja muut. Meidän kaveruus on ollut aika mielenkiintoista sorttia. Tutustuttiin ihan kavereina ja pitkään tunsin normaalia kaveruutta häntä kohtaan. Sitten myöhemmin tunsin vetoa häntä kohtaan ja tein asian kännipäissäni (ja selvänä) useaan otteeseen selväksi. Kaveriani ei sillein kuulemma kiinnostanut muu kuin kaveruus. Mutta eikös häntä sitten alkanut kiinnostaa, kun nykyiseni löysin.

Tapausta korostaa se, että naisen tyyliin kuuluu se ettei pidä välillä yhteyttä ollenkaan. Sitten ykskaks pompsahtaa taas jostain ja johan taas ollaan niin flirttiä ja muuta että huh. Sitten se taas pitää radiohiljaisuutta pari viikkoa.

Siis eihän tuossa hommassa muuten mitään, mutta kun nainen on kuitenkin sitä luokkaa, että häntä heti panisin jos olisin sinkku. Pitäkää mua sitten kuinka sikana, niin näin kyllä tekisin. Mies kun olen.

 

[Prof. Puck]

Parisuhteen perustuksen kulmakivet

Minusta tärkeintä on se, että on mahdollisimman vähän sellaisia piirteitä tai intressejä, jotka ärsyttävät. Vuosien saatossa parisuhteessa kuitenkin ainakin aika ajoin korostuu sellainen sietämisaspekti, jonka suhteen on etu, jos ärsyttäviä piirteitä on mahdollisimman vähän. Muutenkin jos tarkoitus on jakaa elämänsä jonkun kanssa mahdollisesti hautaan asti, niin kyllä kai aika harvaa ihmistä sietää rinnallaan aamusta iltaan ja vuodesta toiseen. Sietäminen on siis avainsana kestävän parisuhteen taustalla. Kaikki muu on ylimääräistä plussaa.

Pucki-proffa muotoilisi parisuhteen perustuksen kulmakivet neljän tukipilarin varaan. Jos joku näistä romahtaa pysyvästi, niin lähtölaskenta on alkanut:

1. Puhuminen

Jos parisuhteessa ei pysty jakamaan (vaikeitakin) asioita toisen kanssa, niin lirissä ollaan ennen pitkää. Allekirjoittaneen mielestä vanha lause: rakkaus/parisuhde vaatii työtä/hoivanpitoa kulminoituu juurikin puhumiseen ja asioiden jakamiseen. Harva (tervepäinen) jaksaa turhan päiten tapella ja riidellä ja mitä enemmän ja avoimemmin asioita pystyy jakamaan toisen osapuolen kanssa, sen paremmin suhde jaksaa. Täytyy myös olla yhteisiä haaveita, tavoitteita ja unelmia, joita jakaa toisen kanssa! As simple as that!

2. Tilan antaminen

Sukua lainatulle Snaksterin sietämisen teesille, mutta itse käyttäisin hiukan positiivisempaa ilmaisua. Yhdessä ollaan siksi, että halutaan olla! Siihen ei kuulu pakottamista mihinkään suuntaan. Parisuhteesta huolimatta kumpikin ovat erillisiä, itsenäisiä ihmisiä, joilla on osin samoja, mutta myös osin erilaisia intressejä elämässä. Jos toisen erilaisuutta ei pysty kestämään, niin mukaan astuu toisen pakottaminen vieraaseen muottiin ja sen jälkeen elämä muuttuukin ennen pitkää aidoksi parisuhdehelvetiksi.

3. Yhteiset intressit/arvomaailma

Tämä on edellisen kolikon kääntöpuoli ja hiukan kompleksisempi juttu, mutta allekirjoittanut on taipuvainen ajattelemaan siten, että yllä mainitusta tilan antamisesta huolimatta arvomaailmojen ja intressien tulee ainakin tärkeimpien asioiden osalta kohdata, jotta suhde voi olla toimiva pidemmän päälle. Jos suhtautuminen asioihin on jo lähtökohtaisesti janan vastakkaisista päistä, niin se vaatii aika hurjaa 'tilan antamista/sietämistä', jotta toista jaksaa vuodesta toiseen katsella. Jos ei ole yhteistä arvomaailmaa tai yhteisiä intressejä tärkeimpien asioiden osalta, niin miten toista osapuolta voi edes kunnioittaa...?

4. Seksi

Seksi on hiukan ronski mittari parisuhteen toimivuuden kannalta, mutta kyllähän se niin on, että jos toista kohtaan ei tunne vetovoimaa vällyjen välissä, niin parisuhde on ennen pitkää aukeamassa syöksykierteeseen. Joko erotiikkaa ja läheisyyttä haetaan muualta, tai sitten sen puute heijastuu muilla negatiivisilla tavoilla psyykkeeseen ja siten parisuhteeseen.. Hyvä ystäväni erosi joitakin vuosia sitten, koska muuten hyvä ja toimiva parisuhde ei toiminut tältä seksin osalta ja ymmärrän kyllä ratkaisun. Kaverini kyllä rakasti puolisoaan ja he kävivät lähes pari vuotta erilaisissa terapioissakin, mutta jostain syystä ystäväni naisella oli liian isoja henkisiä solmuja, jotta hän olisi voinut vapautua seksin osalta. Harva mies jaksaa pelkästään jyystää, jos toinen makaa sängyssä kuin puupölkky tai on yhtä 'hot' kuin kuollut lahna. Puhumattakaan, jos seksi on jäänyt parisuhteesta kokonaan pois.

Proffan neuvo nuoremmille palstaveljille ja miksei sisarillekin. Tsekatkaa herkeämättä näitä neljää juttua ja niiden toimivuutta omassa paisuhteessanne. Jos ja kun ongelmia ilmenee, niin tarttukaa niihin heti! Pahinta on haudata pää pensaaseen ja toivoa, että kyllä nämä möröt katoavat, kun tarpeeksi kauan pitää silmiä kiinni... eivät ne katoa, vaan kasvavat! Ja joskus homma menee reisille, vaikka kumpikin kuinka yrittäisi ja tahtoisi. Ei sellaiselle voi mitään eikä sen vuoksi kannata kyynistyä ja katkeroitua! Allekirjoittanut uskoo ehkä hiukan naivistikin, että toista voi oppia rakastamaan ajan kanssa, mutta juuri se oikea tuntuu, haisee ja maistuu ihan alusta asti oikealta. Jos sellaisen löytää, niin siitä kannattaa pitää kiinni ja suhteeseen kannattaa panostaa ja nähdä vaivaa, sillä em. yksilöitä ei kovin montaa tapaa elämänsä aikana...

 

[Gentleman]

Pucki-proffa muotoilisi parisuhteen perustuksen kulmakivet neljän tukipilarin varaan. Jos joku näistä romahtaa pysyvästi, niin lähtölaskenta on alkanut:

Olisi pitänyt nämä teesit sisäistää jo kauan sitten, ehkä tilanne olisi itsellä nyt toinen.

1. Puhuminen

Jos parisuhteessa ei pysty jakamaan (vaikeitakin) asioita toisen kanssa, niin lirissä ollaan ennen pitkää. Allekirjoittaneen mielestä vanha lause: rakkaus/parisuhde vaatii työtä/hoivanpitoa kulminoituu juurikin puhumiseen ja asioiden jakamiseen. Harva (tervepäinen) jaksaa turhan päiten tapella ja riidellä ja mitä enemmän ja avoimemmin asioita pystyy jakamaan toisen osapuolen kanssa, sen paremmin suhde jaksaa. Täytyy myös olla yhteisiä haaveita, tavoitteita ja unelmia, joita jakaa toisen kanssa! As simple as that!

Tämä se on joskus vaikeaa, miten puhua toisen kanssa miten oppia oma tapa kommunikoida. Itse en puhu kenenkään kanssa joka tiuskii tai huutaa.

Enkä myöskään osaa jakaa huolia muiden kanssa, itse on pärjättävä.

2. Tilan antaminen

Sukua lainatulle Snaksterin sietämisen teesille, mutta itse käyttäisin hiukan positiivisempaa ilmaisua. Yhdessä ollaan siksi, että halutaan olla! Siihen ei kuulu pakottamista mihinkään suuntaan. Parisuhteesta huolimatta kumpikin ovat erillisiä, itsenäisiä ihmisiä, joilla on osin samoja, mutta myös osin erilaisia intressejä elämässä. Jos toisen erilaisuutta ei pysty kestämään, niin mukaan astuu toisen pakottaminen vieraaseen muottiin ja sen jälkeen elämä muuttuukin ennen pitkää aidoksi parisuhdehelvetiksi.

Tämän kohdan olen sisäistänyt, ehkä liiankin kanssa. Hyväksyn erilaisuuden, enkä edes yritä muuttaa toista. Mutta edellytän samaa toiseltakin.

3. Yhteiset intressit/arvomaailma

Tämä on edellisen kolikon kääntöpuoli ja hiukan kompleksisempi juttu, mutta allekirjoittanut on taipuvainen ajattelemaan siten, että yllä mainitusta tilan antamisesta huolimatta arvomaailmojen ja intressien tulee ainakin tärkeimpien asioiden osalta kohdata, jotta suhde voi olla toimiva pidemmän päälle. Jos suhtautuminen asioihin on jo lähtökohtaisesti janan vastakkaisista päistä, niin se vaatii aika hurjaa 'tilan antamista/sietämistä', jotta toista jaksaa vuodesta toiseen katsella. Jos ei ole yhteistä arvomaailmaa tai yhteisiä intressejä tärkeimpien asioiden osalta, niin miten toista osapuolta voi edes kunnioittaa...?

Tästä olen eri mieltä, toisen arvomaailmaa pitää voida kunnioittaa jos toinen myös toteuttaa itse elämässään arvomaailmaansa. Sillä sellainen arvomaailma, joka on läsnä vain puheissa eikä teoissa on ontto ja naurettava.

Ja tiedän, että joskus erilaisetkin arvomaailmat voivat elää samassa taloudessa ilman sen suurempia ongelmia.

4. Seksi

Seksi on hiukan ronski mittari parisuhteen toimivuuden kannalta, mutta kyllähän se niin on, että jos toista kohtaan ei tunne vetovoimaa vällyjen välissä, niin parisuhde on ennen pitkää aukeamassa syöksykierteeseen. Joko erotiikkaa ja läheisyyttä haetaan muualta, tai sitten sen puute heijastuu muilla negatiivisilla tavoilla psyykkeeseen ja siten parisuhteeseen.

Tämä on niin totta, ja siinä pitää muistaa että sekä erotiikkaa että läheisyyttä pitää olla. Ja joskus mieskin kaipaa sitä läheisyyttä, seksissä ei pidä olla itsekäs vaan antaa välillä molempien viedä omaan tahtiinsa asioita.

Proffan neuvo nuoremmille palstaveljille ja miksei sisarillekin. Tsekatkaa herkeämättä näitä neljää juttua ja niiden toimivuutta omassa paisuhteessanne. Jos ja kun ongelmia ilmenee, niin tarttukaa niihin heti! Pahinta on haudata pää pensaaseen ja toivoa, että kyllä nämä möröt katoavat, kun tarpeeksi kauan pitää silmiä kiinni... eivät ne katoa, vaan kasvavat! Ja joskus homma menee reisille, vaikka kumpikin kuinka yrittäisi ja tahtoisi. Ei sellaiselle voi mitään eikä sen vuoksi kannata kyynistyä ja katkeroitua! Allekirjoittanut uskoo ehkä hiukan naivistikin, että toista voi oppia rakastamaan ajan kanssa, mutta juuri se oikea tuntuu, haisee ja maistuu ihan alusta asti oikealta. Jos sellaisen löytää, niin siitä kannattaa pitää kiinni ja suhteeseen kannattaa panostaa ja nähdä vaivaa, sillä em. yksilöitä ei kovin montaa tapaa elämänsä aikana...

Oma avioliittoni kaatui kesällä, vaimo ei juuri ongelmista puhunut etsi vaan liiton aikana uuden miehen ja sitten vaihtoi "lennosta".

Surullista on se, että ero-prosessin aikanakin nainen vielä käy "puhumisen" varjolla mankumassa minulta seksiä ja valehtelee siitä miten asiat ovat menneet.

Pitkän yhteisen historian perua on vielä rakkautta jäljellä, mutta ei lainkaan kunnioitusta. Se on sääli, sillä minusta mahdollisuuksia oli vaikka mihin.

 

[Prof. Puck]

Olisi pitänyt nämä teesit sisäistää jo kauan sitten, ehkä tilanne olisi itsellä nyt toinen.

Tästä olen eri mieltä, toisen arvomaailmaa pitää voida kunnioittaa jos toinen myös toteuttaa itse elämässään arvomaailmaansa. Sillä sellainen arvomaailma, joka on läsnä vain puheissa eikä teoissa on ontto ja naurettava.

Ja tiedän, että joskus erilaisetkin arvomaailmat voivat elää samassa taloudessa ilman sen suurempia ongelmia.

Ikävä kuulla Gentlemanin kariutuneesta suhteesta, mutta yhden epäonnistuminen on toisen mahdollisuus. Katsontatapa tai jotain sellaista... molemmat yhtä totta! Sulla on nyt taivas kattona ja olet lisäksi yhtä kokemusta rikkaampi ja viisaampi. Käytä se hyväksesi jatkossa! Vaikka tuossa yllä runoilin sen oikean löytämisestä ja erityisesti sen vaikeudesta, niin ei se toki mitenkään mahdotontakaan ole. Harvakseltaan (vaikkakaan ei kyllä edes vuosittain...) sitä tapaa naisen, joka potentiaalisesti tuntuisi (konditionaalimuodossa, sillä allekirjoittanuthan on jo aikapäiviä sitten pariutunut ja aivan liian laiska heittääkseen hukkaan kaiken sen vaivan ja effortin, mitä nykyiseen on 'investoitu'...) oikealta. Siitä on toki vielä pitkä matka ja monen monituista estettä 'päätyyn asti', mutta kuitenkin...

Mun mielestä ensiksi mainitsemani puhuminen ja asioiden jakaminen ei ole vaikein rasti, ainakaan silloin, kun se oikea on löytynyt.. Enemmän duunia pitkissä suhteissa vaatii se, ettei parisuhde muutu parhaaksi kaveruudeksi, eli erotiikan ja seksuaalisuuden säilymisen puolesta on nähtävä aika kovasti vaivaa, jotta toinen tuntuu vielä +10 vuoden jälkeenkin seksuaalisesti kiinnostavalta ja kiihottavalta. Mutta siihenkin auttaa avoimen mielen lisäksi puhuminen; ettei häpeä seksuaalisuuttaan, pystyy kertomaan mistä pitää jne...

Kuten jo ekassa viestissä kirjoitin, edes pääperiaatteiltaan yhteneväinen arvomaailma ja intressit ovatkin näistä neljästä se kaikkein kompleksisin, mutta laitoin sen kuitenkin ihan harkitusti. En usko, että lyhyissä suhteissa sillä on niin paljon merkitystä. Toisen erilaisuus voi tuntua - ja usein tuntuukin - mielenkiintoiselta, sellaiselta josta itsekin voi ammentaa uutta. Mutta pitkässä suhteessa toisen erilaisuus ja erilaiset arvot - juuri ne samat, jotka suhteen alkutaipaleella tuntuivat kiinnostavilta - kääntyvät kovin helposti asioiksi, jotka alkavat toisessa vaivaamaan. En sano, että näin varmasti käy, mutta aika yleistä se on. Nyt en puhu mistään hammastuubin puristamisesta keskeltä tai wc-istuimen nostamisesta tai nostamatta jättämisestä, vaan ihan oikeista arvoja ja elämänkatsomusta peilaavista asioista. Se, että pystyy oikeasti ja aidosti kunnioittamaan toista ihmistä, joiden arvot ja elämänkatsomus on hyvin erilainen, vaatii kyllä joustavan ja avarakatseisen mielen lisäksi hurjan paljon eksta-duunia, parisuhteessa. Mutta tämä on toki vain mun mielipide ja tiedän kyllä, että joiltakin osin varsin konservatiivinen tyyliin; nai vain omasta 'sosiaaliluokasta', noin kärjistettynä...!

 

[Mapkob]

Eräs ajatus, joka johti toiseen. Aiheena kaunis nykynainen.

Joku roskalehti taisi muutama päivä sitten kirjoittaa, vai oliko jopa MTV3, että puolella missi finalisteista on napakoru ja aloin hajoilemaan itsekseni nykymenoon...

Onko kaunis suomalainen nainen nykyään: kaksikymppinen ikuinen opiskelija helsingistä, kehosta 20% tatuointien peitossa, sukupuolielimet + nännit, jotka eivät mahdu normaalikoon liiveihin, lävistettynä useasta kohtaa + posliini, musiikkimaku raskas metalli, ainoat harrastukset kuntosalilla käynti ja iltaisin oman kulla kainaloon käpertyminen siellä westendin "kivassa pienessä kodissa", jonka 40 vuotta vanhempi, 7 kertaa eronnut aina ulkomailla prostituoituja nylkyttävä korruptoitunut businessaviomies on käteisellä maksanut.

Ja nyt sitten miettimään, miten usein tällaisista naisista voi lukea viihdeuutisista? Vastaus, joka helv... päivä. Toivottavasti ennen on ollut toisin. Nimim. vm. ´83

 

[Fordél]

Prof. Puckilta ihan hyvä tiivistelmä siitä mitkä asiat pitäisi olla kunnossa, jotta suhteessa olisi toimintaedellytyksiä. Itsellä tuppaa olemaan ongelmana ehkä se, että tulee liikaa funtsittua näitä asioita eli onko tässä nyt kaikki kohdillaan. Jos niitä ei selkeästi nouse esiin, pitäisi tajuta, että kaikki on niin kohdillaan kuin ne kahden ihmisen yhteiselossa voi olla. Pitäisi myös enemmän ymmärtää elää hetkessä. Jos homma tuntuu hyvältä tässä ja nyt niin turha stressata suuremmin tulevasta ja miettiä suurempia kysymyksiä. Ne kyllä suttaantuvat aikanaan.

 

[Uleåborgir]

Mulla on ihan julmetun vittumainen tilanne, ainakin periaatteessa. Eräs nainen on läpeensä ja korviaan myöten rakastunut minuun. Ja olemme tunteneet toisemme 18 päivää. Viikonlopun jo vietimme heidän kesämökillään juotiin, syötiin, naitiin. Tyttö on nyt kertonut minusta sukulaisilleen, ystävilleen, serkuilleen ja kuulemma ystävänsä kanssa ovat arvioineet minut päästä varpaisiin ja siltä väliltäkin käsittääkseni. Hänen isoveljensä tahtoisi viettää kanssani olutrikasta saunailtaa ja analysoida minut läpikotaisin - henkisesti kylläkin. Tänään sain kuulla hänen äitinsä arvion minusta: pitkä, tumma, komea, fiksu, mukava. Minulla on ihana poninhäntä ja söpöt ripset. Voi juudas.

Ja sitten se jatkuva hiplaaminen ja lässyttäminen korvaan! Eilen hän puri minulle fritsun kaulaan. Hei, ei me olla teinejä! Hän kyllä on älykäs, ystävällinen, musikaalinen, aivan mahdoton peto sängyssä jne. mutta kun minä en tykkää hänestä oikeastaan yhtään ainakaan romanttisessa mielessä. Tykkään edelleen harkinta-aikavaimostani valtavasti ja en voi mitään sille, että menen välillä hiljaiseksi ajatellessani häntä. Ja tämä uusi tyär painostaa minua hommaamaan mahdollisimman nopeasti uuden asunnon, jotta voi tulla kylään (asumaan) sinne. Vittu että tämä on ahdistava tilanne. Jos sanon tälle uudelle naiselle, että sori, ei pysty enää, niin hän murtuisi. Ei ole kuulemma koskaan ennen saanut mitään sellaista kuin minun kanssani ja plaa plaa.

Hänen luonaan on kyllä mukava käydä kahvilla, mutta jotenkin siitä menee nautinto, kun koko ajan on kieli korvassa. Voi helevetti. Apua.

 

[Ted Raikas]

Kuulostaa aika epävakaalta persoonalta. Jos väittää olevansa noin rakastunut ja noin lyhyen tuntemisen jälkeen. Jotenkin viittaa jonkinlaiseen kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevaan tapaukseen, ihan näin puhtaana mutuna vaan. Siihen voi käsittääkseni liittyä tuollaiset maanisuudet ja vakaa usko, että nyt on löytynyt jotain elämää suurempaa ja ei osaa muuta ajatella. Voi toki olla joku muukin häiriö, mutta ei tuollainen vaan ole normaalia, että noin lyhyessä ajassa haluaa ja noin paljon.

Kannattanee ottaa aika matala profiili ja ennen kaikkea varoa, ettei lupaile yhtikäs mitään, jota ei voi sitten toteuttaa. Tuollainen ihminen voi loukkaantua todella verisestikin ja jos tietynlainen luonne vielä on, niin kantaa kaunaa pitkään. Pelkkä kaveruus voi olla turha toivo jos kokee tulleensa petetyksi jollain tasolla.

 

[Uleåborgir]

- - Tuollainen ihminen voi loukkaantua todella verisestikin ja jos tietynlainen luonne vielä on, niin kantaa kaunaa pitkään. Pelkkä kaveruus voi olla turha toivo jos kokee tulleensa petetyksi jollain tasolla.

Noh, viikko sitten viikonloppuna, kun sanoin hänelle, että en nyt jää yöksi, alkoi hän itkeä ja päälle vielä potkaisi. Ei tosin mitenkään lujaa, mutta potkaisi kuitenkin ja itkun läpi kuulin hänen sanovan "voi vitun Uleåborgir". Hänen paras ystävänsä, joka muuten on monena yönä nukkunut tämän "Riitta-Stiinana" saunan lauteilla, sanoi päissään tappavansa minut, jos aiheutan tälle Riitta-Stiinalle jotakin ikävää.

R-S:llä on takana kahdeksan vuoden suhde, ja hän todella on minunkin mielestäni vähän ulapalla rakkautensa tai minkä lie kanssa. Tuollaista kiintymystä noin nopeassa ajassa on hankala käsittää. Lisäksi häntä "vituttaa" ankarasti se, että Facebook-statuksessani lukee edelleen "naimisissa".

Siitä olen toki iloinen ja itsetuntoakin se kohottaa, että saa kuulla tuollaisia juttuja, mutta spookyä se välillä on. Kun ei todellakaan saa väliin hetken rauhaa kun R-S vaikkapa lämmittelee käsiään minun sielläni.

Toisaalta hän tuntuu hyvin tasapainoiselta ihmiseltä suurimman osan ajasta. Hänellä on akateeminen tutkinto ja mitä mukavimmat vanhemmat. No, pitää kattoa vielä hetki ja tehdä sitten ratkaisut...

 

[TQoFE]

Tilanteen ja tosiasioiden kertomisen lykkääminen ei muuten ainakaan muutu helpommaksi, vaikka kuinka niin toivoisitkin.

No, pitää kattoa vielä hetki ja tehdä sitten ratkaisut...

Loistavaa seksiä voi saada joltain sellaiseltakin, jonka kanssa olo ja elo on helpompaa. Sitä paitsi, mieti: haluaisitko todella jakaa elämäsi sellaisen naisen kanssa, joka ei suo sinulle mitään omaa? Kuvauksesi perusteella voisit heittää hyvästit poikien illoille, jääkiekolle ja yksityisyydelle ("hei voisiksää laittaa sun sähköpostin salasanaks vaiks niinku mun synttäripäivän?") ainakin noin alkajaisiksi. Voit olla onnellinen, jos et saa kaulimesta, kun laitat oven kiinni ja lukkoon mennessäsi vessaan.

Suosittelen lämpimästi, että hankkiudut tuosta Riitta-Stiinasta eroon ja pitäydyt vakipanoissa tai yhden yön hoidoissa, ainakin jos toistaiseksi voimassa oleva vaimosi edelleen pyörii mielessä ja sillä saralla olisi kenties vielä mahdollisuuksiakin.

 

[Uleåborgir]

Sitä paitsi, mieti: haluaisitko todella jakaa elämäsi sellaisen naisen kanssa, joka ei suo sinulle mitään omaa? Kuvauksesi perusteella voisit heittää hyvästit poikien illoille, jääkiekolle ja yksityisyydelle - - ainakin jos toistaiseksi voimassa oleva vaimosi edelleen pyörii mielessä ja sillä saralla olisi kenties vielä mahdollisuuksiakin.

Puhut kalliita sanoja. Sekin mua hirvittää tässä, että hän on alkanut puhua lähes kolmen viikon "seurustelun" jälkeen "meistä". "Ens kesänä mennään sinne", "sä saat viedä mut sinne"... "Ens kesänä olis hommia mökillä..." Jopa lapsista on ollut puhetta!

Mutta en minä tahdo pelkästään haukkuakaan häntä. Mutta omien tunteiden puuttumisesta lienee kuitenkin viisaampaa puhua, kuin antaa homman mennä ihan överiksi. Ja totta vieköön, voimassa oleva vaimoni pyörii mielessä - liikaakin.

 

[Eager]

Hänen luonaan on kyllä mukava käydä kahvilla, mutta jotenkin siitä menee nautinto, kun koko ajan on kieli korvassa. Voi helevetti. Apua.

Kieltämättä aika vittumainen tilanne. Itsekkän en hirveästi pidä näistä turhan yli-innokkaista ja liikaa kiinniliimautuvista sekä turhan omistushaluisista naisista. Puhumattakaan noin nopeasta suhteen kehittymisestä. Tolla vauhdillahan te olette jo vappuna naimisissa. Viimeistään juhannushäitä viettäisitte. Joo kiitos ei. Hyvää seksiä saa muutenkin kuin elämällä suhteessa josta ei kykene nauttimaan täysin rinnoin.

Kuten täällä jo viisaammat tai no ainakin nopeammat kerkesivät hätiin niin parempi vaan pistää suhde mahdollisimman nopeasti poikki. Toki mahdollisimman herrasmiesmäisesti eli puhumalla asiat kuten ne ovat kaikenmaailman katoamistemppujen sijaan sillä mitä pidemmälle sitä pitkittää niin sitä vaikeammaksi se muuttuu varsinkin kun kyseinen suhteesi tuntuu olevan varsin nopeasti etenevää sorttia. Tämän olen jo kohtuu nuoresta iästäni huolimatta oppinut. Kantapään kautta.

Lisäksi jos tunteet nykyistä (kaiketi vielä?) vaimoasi kohtaan ovat yhä voimakkaat niin suosittelen että pidät hivenen taukoa ns. vakavista suhteista, jotta pohja sille seuraavalle tosi rakkaudelle olisi mahdollisimman esteetön. Itse olen ainakin ollut tauon tarpeessa suhteideni välissä sillä sitä on monesti aika tyhjä olo loppujen lopuksi, jota sitten helposti (näin ainakin uskon itsellä kun ei ole kokemusta tästä) täyttää niin väärällä naisella jota katuu taas myöhemmin. Aika parantaa haavat on kliseisyydestään huolimatta niin totta. Eli irtoseksiä ja helvetisti viinaa on mun rakaa ohjeistus. Jaksamisia.

 

[Patajukuri]

Lisäksi jos tunteet nykyistä (kaiketi vielä?) vaimoasi kohtaan ovat yhä voimakkaat niin suosittelen että pidät hivenen taukoa ns. vakavista suhteista, jotta pohja sille seuraavalle tosi rakkaudelle olisi mahdollisimman esteetön. Itse olen ainakin ollut tauon tarpeessa suhteideni välissä sillä sitä on monesti aika tyhjä olo loppujen lopuksi, jota sitten helposti (näin ainakin uskon itsellä kun ei ole kokemusta tästä) täyttää niin väärällä naisella jota katuu taas myöhemmin. Aika parantaa haavat on kliseisyydestään huolimatta niin totta. Eli irtoseksiä ja helvetisti viinaa on mun rakaa ohjeistus. Jaksamisia.

Komppaan...

Mitä pidemmälle annat tilanteen mennä, sitä vaikeampaa se on. Eli nyt vaaditaan rohkeita ratkaisuja. Kun tuo nainen tuohon tahtiin kehittää teidän suhdetta, niin oikeasti nopeasti pois. Kohta huomaat, ettet pääse pois tilanteesta.

Vähän ohi aiheen. Eräs tuttavani meni toistamiseen naimisiin toissa kesänä. Vaimo halusi järjestää häät 08.08.08. Häissä esiteltiin vaimon "Projekti 08.08.08." Luojan kiitos, en nähnyt kyseistä projektin esitystä. Mutta oli kuulemma näytetty kuinka häitä oli alettu suunnittelemaan jo talvella "yhdessä miehen kanssa." Uskon, että tässä tapauksessa vaimo on varmasti suunnitellut jo parhaimpien kavereden kanssa häitä todella kauan.
Ja niin, kuin kaikki projektit, tämäkin päättyi nyt syksyllä.

Summa summaarum... Kaikenlaisia projektivaimokeita on näköjään olemassa.

 

[Veijari]

Ei Uleåborgirin minun mielestäni tarvitse heti ensimmäiseksi monoa antaa R-S:lle mutta kerro nyt ensiksikin omat fiiliksesi ihan rehellisesti hänelle.

Jos R-S on yhtään fiksu niin varmasti ymmärtää että pelkästään avioliitosta toipuminen vie oman aikansa ja ei se ole päähän potkimisen arvoista jos toinen ei kolmessa viikossa ole korviaan myöten rakastunut R-S:ään. Jos ei perusteellisen keskustelun jälkeen osaa muuta tehdä kuin järjestää itku-potku-raivarit niin sitten on parempi sanoa hyvästit ja unohtaa koko ämmä.

 

[Uleåborgir]

Ei Uleåborgirin minun mielestäni tarvitse heti ensimmäiseksi monoa antaa R-S:lle mutta kerro nyt ensiksikin omat fiiliksesi ihan rehellisesti hänelle.

Jos R-S on yhtään fiksu niin varmasti ymmärtää että pelkästään avioliitosta toipuminen vie oman aikansa ja ei se ole päähän potkimisen arvoista jos toinen ei kolmessa viikossa ole korviaan myöten rakastunut R-S:ään. Jos ei perusteellisen keskustelun jälkeen osaa muuta tehdä kuin järjestää itku-potku-raivarit niin sitten on parempi sanoa hyvästit ja unohtaa koko ämmä.

R-S vaan on "niin järkyttävän ihastunut minuun". Tuollainen minua hermostuttaa. Ahdistaa. Miksi pitää koko ajan olla hihassa kiinni? Ja hän tosiaankin sai itkupotkuraivarin viime viikonloppuna, kun puhuin jotakin tulevasta ex-vaimostani. Olisin vain halunnut mennä kotiin ja äpöstää Piccolo-grillin suurimman annoksen. Asiasta toiseen: kyllä minä sen ymmärrän, että mies ehdottelee yhtä sun toista, mutta voi Venäjä miehet ja naiset: tämä on jotakin ihan muuta.

Eli hänen sänkyynsä kaipaan, mutta muuta seuraa en. Ehkä tahtoisin henkistäki yhteyttä, jos ei vain koko ajan olisi se kieli korvassa. Ja kaikki mitä ehdotan, on päivänselvä toteuttaa. Ja hän vain puhuu rakkaudesta ja tulevaisuudesta. Pikku-Uleåborgireista, jotka juoksevat rantalaituria pitkin uimaan... Ääh. Tänään tuli ehdotus lähteä Thaimaahan hänen kustannuksellaan. Voi elämä, voisin järjestää taloudellisen tilanteeni parhain päin, jos tämän neidin kanssa jatkaisin.

Kuinka ilmaisen hänelle, että plz, älä koko ajan hiplaa? Älä takerru minuun kiitos. Älä takerru minuun fyysisesti. Älä takerru minuun varsinkaan henkisesti.

Kun vielä voimassa olevan vaimoni kanssa oli tuollaista, niin pelkästään nautin. Olin korviani myöten rakastunut. Seitsemäs taivas oli sijaintini. Nyt en todellakaan nauti muusta kuin naimisesta. Selvin päin on välttely ja pakokauhu päälimmäiset tunteet. Kyllä minä tiedän, että poikki olisi laitettava, mutta hän sentään silittää päätäni. Tulkitkoon tuon jokainen omalla tavallaan, mutta asia on näin.

 

[moby]

Kuinka ilmaisen hänelle, että plz, älä koko ajan hiplaa? Älä takerru minuun kiitos. Älä takerru minuun fyysisesti. Älä takerru minuun varsinkaan henkisesti.

Mitäs jos sanoisit ihan suoraan? Vai pelkäätkö, että se uhkaileva kaveri tappaa sinut? Tuollainen nainen löytää kyllä uuden ihastuksen parissa päivässä. Annat muijan potkia/vittuilla ja kavereiden uhkailla. Velikin haluaa syvä-analysoida. Onko sen naisen pillu oikeasti tuon kaiken arvoista?

Yhtä etovaa juttua kuin JYPin palstan spekulointi pelaako Tuomas Vänttinen JYPissä, kun opiskeleva tyttöystävä asuu Tampereella. Mikä vittu meitä miehiä oikein vaivaa?

 

[Uleåborgir]

Mitäs jos sanoisit ihan suoraan? Vai pelkäätkö, että se uhkaileva kaveri tappaa sinut? Tuollainen nainen löytää kyllä uuden ihastuksen parissa päivässä. Annat muijan potkia/vittuilla ja kavereiden uhkailla. Velikin haluaa syvä-analysoida. Onko sen naisen pillu oikeasti tuon kaiken arvoista?

Yhtä etovaa juttua kuin JYPin palstan spekulointi pelaako Tuomas Vänttinen JYPissä, kun opiskeleva tyttöystävä asuu Tampereella. Mikä vittu meitä miehiä oikein vaivaa?

Mulla on takana 11,5 vuoden suhde avioliittoineen. Mä vain en osaa toimia vapaiden naisten kanssa. Uhkailevaa kaveria en pelkää, vaikka hän hyvinkin saattaisi tehdä uhkailemansa teon, jos Riitta-Stiinaa loukkaisin. Ja voin kertoa, ettei R-S ihan heti etsi uutta kikkelihaaraa jos hänet jätän. On se sen verran sekopäästi ihastunut. Ja ne pikku potkut annan anteeksi, eihän se reppana tosissaan minulle kipua ollut aiheuttamassa. Kunhan itki ja sanoisinko että tönäisi jalalla. Velipojan analysointikierroksesta sen verran, että velimies oli kuulemma sanonut, että pitäisi ottaa jonakin iltana Uleåborgirin kanssa häppää saunomisen ohessa ja katsella sopiiko perheeseen. Läppää sekin.

Että onko naisen pillu sen arvoista? En tiedä. Mutta kun se eukko on niin helvetinmoinen peto sängyssä, niin katson, että jyystetään sitten perkele vartti päivässä ja inhontaan itseään 23 h 45 min.

Vänttis-vässykän asiaan en ota kantaa.