Itselläni on taas poikamiespäivät luetut. Nykyisen neidon kanssa ollaan soiteltu lähes poikkeuksetta päivittäin syyskuun alusta asti, käytännössä siitä päivästä lähtien kun ekan kerran nähtii. Alusta asti tiesin mitä halusin. Halusin enemmän, ku pelkän "kaverijutun." Olin välillä jo repiä pelihousut muualtakin, ku pelkästään munista tämän jutun kanssa. Neidon ja mun välissä on n. 340km, mutta nyt olen jo tovin puhunut muuttavani lähemmäs, takaisin sille kylälle missä tavattiinkin.
Nyt joulun jälkeen oltiin viikko samalla kylällä ja nähtiin melkein päivittäin. Yritin olla kova ja pitää pääni siinä, että alan sitten vasta seurustelemaan, kun asun samalla kylällä neidon kanssa. Mutta harvemmin minä lujana pysyn, toki tässä asiassa se ei haittaa.
Välillä vaan tulee "mörköjä" edellisestä suhteesta, jossa olin tosissani. Pelkään, että toistan samat virheet. Ja nyt todellakin haluan onnistua, on meinaan sellanen kultakimpale käsissä, että ei voi aina käsittää. Pelkään vaan ihan perkeleesti, että tämäkin neito sanoo, että joo nyt riitti.
Loppuun vielä pieni kysymys, mitä mieltä ikäeroista? Esim. tämä kyseinen neito on 17v ja minä 22v. Minua ei asia haittaa pätkääkään, sillä tiedän hyvin tulevani paremmin toimeen nuorempien kanssa. Ja sitten vanhempana niin eihän noilla ikäeroilla ole mitään väliä. Tämä kysymys ei liity siihen, että mä epäilisin meidän ikäeroo, vaan ihan yleisesti.