Emmäätiä, jatkuvaa saatanan narisemista ja ihan mistä tahansa, kunhan vaan saa narista. Vittu, kiukuttelisi peilin edessä.
Ei perkele niitten sielunelämää tajua, ei sitten millään...
En nyt osaa ottaa kantaa sinun naisesi sielunelämään tai narisemiseen, mutta tutulta kuulostaa toi olettamus, että naristaan silkasta ilosta.
Tässä jokin aika sitten otettiin mieheni kanssa yhteen juuri samasta aiheesta. En nyt tarkalleen muista, mistä asiasta nalkutin, mutta jostakin hyvin arkisesta ja jokapäiväisestä, tod.näk. liittyen lapsiin tjsp. Ja myönnän, minä nalkutan ja ajoittain paljonkin. Ja tiedän, että se on ärsyttävää, en pidä siitä itsekään, mutta kun sietokyky loppuu, loppuu myös järkevä äänensävy.
No, anyway... Siinä sitten korotettiin mieheni kanssa ääntä puolin ja toisin ja ukko heitti lopuksi mulle, että mä valitan vain ja ainoastaan valittamisen ilosta. Mun mielestäni se oli täysin käsittämätön heitto, koska niinhän asia ei missään nimessä ole. Ei musta ole kiva valittaa, mutta se on pakko, kun mitään ei tapahdu oma-aloitteisesti tai sitten suuri osa asioista on miehelle täysin uusia juttuja, vaikka niitä olis esiintynyt jo pidemmän aikaa.
Taitaa olla niitä naisen ja miehen suuria eroja, koska kaikilla ystävilläni on täysin vastaavanlaisia kokemuksia miehistä ja miestensä kanssa. Kaiken huippu on se, että ainakin oma mieheni luulee, etten näe hänen kasvoiltaan, milloin hänen ajatuksensa on jossain muualla kuin käsiteltävässä asiassa. Kyllä mä sen näen, mutta mä en aio ottaa sitä huomioon. On hänen vastuullaan, että hän kuuntelee, mitä hänelle puhutaan. Ja jos ei kuuntele, on aika vitun turha ihmetellä, miksi jokin asia tehdään niin tai näin. Ja tämä siis koskee yleisimmin lapsia tai jotain yleisesti perheeseen liittyvää asiaa. Ja koska olosuhteet ovat tällä hetkellä sellaiset, että minä olen lasten kanssa kotona, käytännön asioista päätän pääsääntöisesti minä. Toinen vaihtoehto on se, että alan soitella hänelle duuniin siitä ja tästä, mutta eihän siinäkään ole mitään järkeä, kun ukolla on ihan muut kuviot. Ja koska asiat useimmiten koskevat lapsia, johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Mieheni ei itseasiassa ole ollenkaan erimieltä tilanteesta, ainoastaan aivotoiminta ei pysy perässä.
Jutun pointti on se, että monesti miehet tuntuvat suhtautuvan joihinkin naiselle tai perheen toimimisen kannalta tärkeisiin asioihin hyvin suurpiirteisesti tai jopa asian kokonaan sivuuttaen. Nainen muistaa asiat hyvinkin pitkältä ajalta, kun taas mies tuntuu unohtavan asioita sitä mukaa, kun seuraava asia ilmestyy näköpiiriin. Ja kun olemassa on juttuja, jotka olisi kiva ja hyödyllistä myös miehen muistaa jonkin ajan kuluttua, nainen turhautuu. Ja kun nainen turhautuu, alkaa suu käydä. Ja kun naisen suu alkaa käydä, miehen korvat menevät lukkoon ja olemme taas pisteessä nolla ja sama homma alkaa jossakin muodossa alusta.
Mä vihaan nalkuttamista. En jaksa sitä itse kuunnella, mutta en myöskään pidä sen "tuottamisesta". Meidän perheessä on kokeiltu erilaisia metodeja nalkutuksen korvaajina, mutta koska lopputulos on ihan yhtä heikko, en minäkään jaksa ikuisesti nähdä vaivaa ja keskittyä olemaan nalkuttamatta. Se kun tulee perintönä suoraan selkäytimestä. Turhautunut ihminen käyttäytyy yleensä typerästi.
