Naisasiat

[pernaveikko]

En muutenkaan ymmärrä, että kuka mies joka edes jaksaa kutsua itseään mieheksi voi mennä tuolla tavalla säätämään tietoisesti perheellisen kanssa.

Kerro vielä lisää siitä kuinka ne lapset viihtyy kulisseissa? Teatterikorkeaankin käsittääkseni haetaan vasta aikuisena, mutta ainakin Helsingissä on ilmaisutaidonlukio.

 

[Knower]

Unohda koko juttu. En muutenkaan ymmärrä, että kuka mies joka edes jaksaa kutsua itseään mieheksi voi mennä tuolla tavalla säätämään tietoisesti perheellisen kanssa. Ei heru yhtään sääliä tai ymmärrystä, vaan enemmän täyttä halveksuntaa perheen hajottamista kohtaan - oli nyt sitten kuinka eroprosessi "vireillä".

Aivan. Nämä ovat joskus hankalia juttuja varmasti, mutta periaate pitäisi olla että tämä nainen katsoo parisuhteensa kuntoon tai sitten lopettaa sen. Perhettä pitää kunnioittaa. Aikuinen ihminen ei voi elää ihan teininä tunteiden vallassa. Huonossa parisuhteessa ei pidä olla eikä ole hyvä lapsillakaan, mutta ei sellaiseen pidä mennä sörkkimäänkään. Sinuna minä pyytäisin naista selvittämään omat juttunsa suuntaan tai toiseen ja ilmoittaisit, että jos ero tulee, olet valmis sitten siinä kohtaa paneutumaan kunnolla.

Nainen on joko vapaa tai sitten hän ei ole sitä. Aikuisilla ihmisillä ei mielestäni pidä olla välimuotoja.

 

[vsmo]

Olen helvetin onnellinen, mutta silti surullinen.

Rakkaus on koira helvetistä, sanoi Bukowski.

Toivottavasti onnistutte saamaan toisenne, itsella ollut muutaman kerran peliä varatun kanssa.
On se semmoista säätämistä ettei siihen rupeis, jos ei veri vetäis.

 

[teroz]

Kerro vielä lisää siitä kuinka ne lapset viihtyy kulisseissa? Teatterikorkeaankin käsittääkseni haetaan vasta aikuisena, mutta ainakin Helsingissä on ilmaisutaidonlukio.

Ei ei - en minä tätä tarkoittanut. Kulissit ovat ihan hirveitä ja eivät tee hyvää kellekään. Sanon vaan sitä, että asia pitäisi selvittää ilman kolmansia osapuolia eroon tai sopuun asti. Eikä sinne ole kellään muulla mitään asiaa mennä säätämään väliin. Eikä se suhteesta toiseen hyppiminenkään aina ihan kannattavaa ole, ainakin näin olen itse huomannut enkä edes osaa kuvitella yhtälöä jossa olisi vielä lapsetkin mukana.

 

[Fordél]

Unohda koko juttu. En muutenkaan ymmärrä, että kuka mies joka edes jaksaa kutsua itseään mieheksi voi mennä tuolla tavalla säätämään tietoisesti perheellisen kanssa. Ei heru yhtään sääliä tai ymmärrystä, vaan enemmän täyttä halveksuntaa perheen hajottamista kohtaan - oli nyt sitten kuinka eroprosessi "vireillä".

Juuri näin! Todella typerää toimintaa Squitilta, olettaen, että hän on on ollut koko ajan tietoinen naisen siviilisäädystä. Naiselle ei tosin heru sitäkään vähää sympatiaa. Noin niitä asioita ei vaan hoideta. Funtsippa Squit vähän miltä sen naisen äijästä tuntuu? Voit miettiä vaikka niin, että miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku mies tulisi sun ja tän naisen väliin vuosien päästä kun olette aviossa ja teillä on lapsia? Niinpä.

Asiat pitää hoitaa aluksi sellaiseen jamaan, että ketään ulkopuolista ei satuteta ja vasta sitten voi ryhtyä "toimiin." Pitemmän päälle se on kuitenkin kaikista helpoin tie kun vaan malttaa vähän odottaa.

 

[Jyty]

En suosittele unohtamaan niitä lapsia. Tuskin kovinkaan paljoa ilahtuvat, mikäli äiti vaihtaa miestä lennosta ja uuteen ukkoon vittuuntuvat kakarat ovat varmasti jokaiselle lapsistaan välittävälle äidille kova harkinnan paikka.

Missä niin on sanottu, että lapset asettuvat aina poikittain äidin uudelle miesystävälle?

Nämä ovat toki vaikeita asioita, ja näissä kuuluisi käyttää sitä maalaisjärkeä mukana paljonkin. Varsin nopeasti nuo lapset sen ilmoittavat, miten tulevat suhtautumaan äidin uuteen kumppaniin. Ja jos vastaanotto on kielteinen, niin silloin ei kannata edes miettiä mitään saman katon alle muuttamista. Väsytystaktiikan avulla heidän päänsä varmasti saadaan kääntymään, mutta aikaa se ottaa taakseen.

 

[sake]

Squit, en itse voi millään hyväksyä ihmistä, joka voi mahdollisesti hajoittaa perheen. Kun olin teini-iässä, isäni petti äitiäni toisen naisen kanssa ja kun avioero oli selvä, tuo nainen jatkoi seurustelua isäni kanssa. Näin tuon naisen aina "naisena, joka aiheutti perheeni hajoamisen", vaikka avioero olisi varmasti tullutkin ennemmin tai myöhemmin. Jos juttuun ei liittyisi lapsia, en olisi näin tiukasti vastaan, mutta lapset on aina laitettava etusijalle!
Lisäksi haluaisin muistuttaa siitä ikävästä faktasta, että nyt tuo rakkaussuhteesi on suurimmalta osalta fantasiaa, eikä siihen ole vielä sisältynyt arkea ja vastoinkäymisiä. Monesti käy niin, että kuvitelmat yhteiselämästä ovat aivan kirvelevän ihania, mutta totuus onkin aivan toinen juttu (nimim. kokemusta on). Vasta kun arjesta ja elämän iloista ja suruista selviää yhdessä, voi sanoa että suhde toimii.

Anteeksi kyyninen realismi- näkökantani.. Onhan se silti maailman paras asia olla rakastunut; itse olen jo kuudetta vuotta rakastunut, ja arki on nimenomaan se mikä saa sydämen sykkimään :)

 

[Squit]

On tullut ihan asiallista kritiikkiä ja toivotetaan onneakin. Kiitos siittä. Tiedän että se on helvetin väärin hänen miestään ja lapsia kohtaan. Olen itse nähnyt pettämisen tuoman tuskan läheltä, kun vanhempani erosivat. Tiedän mitä se on. Silloin eräs Squit sanoi, ettei koskaan ole mukana tälläisessä touhussa. Silloin Squit oli mukana kivittämässä muita pettäjiä. Mutta kummasti kaikki arvot häviävät, kun saan suudelman jonka puolesta voisi vaikka kuolla.

Pahin vihollinen tässä on minä itse. Ajatus kärsivistä lapsista musertaa tai ajatus aviomiehen tunteista hirvittää. Tiedostan tilanteen ja taakka on kamala. Mutta samalla niin paljon rakastaa.

Knower on oikeassa. Hänen pitäisi ensin selvittää avioliittonsa. Me ansaitsemme uuden tyhjän sivun, en voi sekaantua perheen elämään noin. Se olisi järkevintä ja parasta kaikille tässä tilanteessa.

On tässä vuosien mittaan joutunut monet kerrat perääntymään ja nielemään tuskaa. Tuolloin en tosin tiennyt varman, että mikä tekee minut onnelliseksi vaan "mikä voisi tehdä minut onnelliseksi". Nyt tiedän oikeastaan ensimmäistä kertaa mitä haluan ja mikä tekee minut onnelliseksi. Mitä sitä ihminen tekisikään ollakseen onnellinen? Entä jos nyt antaa periksi, ansaitsenko onnellisuutta enään koskaan? Oliko hetkeni tässä?

 

[pernaveikko]

Mitä sitä ihminen tekisikään ollakseen onnellinen? Entä jos nyt antaa periksi, ansaitsenko onnellisuutta enään koskaan? Oliko hetkeni tässä?

Sinun kannattaisi katsoa MTV3:n Salatut elämät -sarjaa. Tämä ei ole mitään vittuilua tms, vaan siellä kaiken sekoilun keskellä käsitellään myös yhteiskunnallisia teemoja.

Tämä on juuri semmoinen tilanne.

 

[julle-jr]

Miksi et squit vaan odota, että nainen saa avioliittonsa purettua, jos hän kerran aikoo sen joka tapauksessa tehdä? Voi kai sitä yhteyttä pitää selvittelyaikanakin ja aloittaa sitten puhtaalta pöydältä.

 

[Squit]

Miksi et squit vaan odota, että nainen saa avioliittonsa purettua, jos hän kerran aikoo sen joka tapauksessa tehdä? Voi kai sitä yhteyttä pitää selvittelyaikanakin ja aloittaa sitten puhtaalta pöydältä.

Ehkä sitä jotenkin aavistaa kuinka tässä käy. Turha sitä pitkittääkään. Sanotaan ja katsotaan kuinka käy, vaikka sitä pelkääkin.

No toivon mukaan hän saa ainakin onnen. Kävi kuinka kävi.

 

[moby]

Hän olisi jo eronnut aikoja sitten, mutta lapset...

Justiinsa. Näitähän on kuultu aikaisemminkin. Usko nyt vaan, että nainen ei todellakaan eroa sinun vuoksesi, mutta haluaa pitää hauskaa ja saada vaihtelua tylsään elämään. Lapset ei todellakaan ole syy jatkaa paskaa suhdetta.

 

[Gunners]

Missä niin on sanottu, että lapset asettuvat aina poikittain äidin uudelle miesystävälle?

Ei toki aina, mutta sellainen mahdollisuus on aina olemassa. Varsinkin jos äiti vaihtaa miestä nopeasti.

 

[tant gredulin]

Usko nyt vaan, että nainen ei todellakaan eroa sinun vuoksesi, mutta haluaa pitää hauskaa ja saada vaihtelua tylsään elämään.

Kuulostaa enemmän miehen käsitykseltä? Aika usein se kuitenkin menee niinpäin, että nainen on se, joka eron ottaa (65%/35%). Mies tyytyy helpommin siihen, että ollaan naimisissa, vaikka tunnepuolella yhteistä ei olisikaan.
Köh.

 

[scholl]

Voidaan yleistää siis, että naiset ovat avioliiton rikkojia?
No miehissä on kyllä osittain vika, kun eivät tee sellaista avioliittoa jostain ei niin vain erota. Ei avioehto merkkaa mitään. Pitää olla kunnon asennekasvatus ja vakavat keskustelut papin kanssa ennen kirkkoa. Sen lisäksi tietysti muut sanktiot, mitkä erosta seuraisivat. Kyllä siinä sitten eukko kahteen kertaan harkitsisiko lähteekö yrittämään keplottelua.

 

[pettter]

Tässä yks ilta kun matkustin metrolla, tuli vastapäätä istumaan yksi nainen, oliskohan ikää ollut jotain noin 25 tai ehkä vähän ylikin. Noh, väkisinkin siinä sitten kuulin kun se lujaa puhui puhelimeen sellaisella äärimmäisen kitisevällä äänellä. "Siis mä on ainakin kymmenen kertaa yrittänyt soittaa sulle nyt kymmenen minuutin aikana, missä sä oikein oot?" Tässä vaiheessa mä tietenkin ajattelin että nyt on kyllä jotain tärkeää asiaa, oliskohan se esimerkiksi raskaana tai oliskohan joku läheinen kuollut tms. Noh, sitten sen ämmän seuraava lause olikin sellaisella anteeksipyytävällä äänensävyllä "Ai niin siellä, ai niin joo". Siis täh. Ei siinä vielä kaikki, seuraavaksi tulikin että: "ei mulla tässä oo mitään asiaa, ihan muuten vaan soittelen." Tämä on kyllä aivan uskomaton tapaus, mutta toisaalta niin arkinen ja varmasti tosi yleinenkin. Sääliksi käy ton jätkää, kun käsitin niistä "pusuja" jutuista että miesystävälle se on soittamassa. Mutta sitten vähän myöhemmin toi ämmä räjäyttikin pankin: "no siks, no siks, no siks, älä kokoajan kysele että miks". Hohhoijaa. Siis ihan sanatarkkaan en sen jokaista lausetta tietenkään muista, mutta tottapuhuen yhtään loogisempaa se ei kyllä ollut.

 

[Väsyneet Kädet]

Perhana. Tässähän taitaa joutua parisuhteeseen piakkoin.

Huh. Väistö viime hetkellä. Meikä alkaa epäileen tunnenihilismiä. Tai sitten sitä on vaan niin jäätävän nirso, tai jotenkin sitä saikin itsensä olemaan innostumatta tuostakin tapauksesta. Vaikka nythän se tuntuu mitä loogisimmalta ratkaisulta. Nooo.. Se on joskus semmosta, ja sitten närästää.

 

[Monipuolisenhuono]

Huh. Väistö viime hetkellä. Meikä alkaa epäileen tunnenihilismiä. Tai sitten sitä on vaan niin jäätävän nirso, tai jotenkin sitä saikin itsensä olemaan innostumatta tuostakin tapauksesta. Vaikka nythän se tuntuu mitä loogisimmalta ratkaisulta. Nooo.. Se on joskus semmosta, ja sitten närästää.

Tuli mieleen teksti yhden kaverin paidassa: Melkein sain pillua mutta sain puhuttua itseni tilanteesta.

 

[Salkkis]

Justiinsa. Näitähän on kuultu aikaisemminkin. Usko nyt vaan, että nainen ei todellakaan eroa sinun vuoksesi, mutta haluaa pitää hauskaa ja saada vaihtelua tylsään elämään. Lapset ei todellakaan ole syy jatkaa paskaa suhdetta.

Eipä se avioliitosta lähtö ole niin yksinkertaista, epäilisin naista vasta siinä vaiheessa jos jostain ilmestyy sairas äiti tms, jonka hoitoon tarvitaan rahaa.

 

[peno]

Emmäätiä, jatkuvaa saatanan narisemista ja ihan mistä tahansa, kunhan vaan saa narista. Vittu, kiukuttelisi peilin edessä.

Ei perkele niitten sielunelämää tajua, ei sitten millään...

 

[BOL]

Emmäätiä, jatkuvaa saatanan narisemista ja ihan mistä tahansa, kunhan vaan saa narista. Vittu, kiukuttelisi peilin edessä.

Ei perkele niitten sielunelämää tajua, ei sitten millään...

En nyt osaa ottaa kantaa sinun naisesi sielunelämään tai narisemiseen, mutta tutulta kuulostaa toi olettamus, että naristaan silkasta ilosta.

Tässä jokin aika sitten otettiin mieheni kanssa yhteen juuri samasta aiheesta. En nyt tarkalleen muista, mistä asiasta nalkutin, mutta jostakin hyvin arkisesta ja jokapäiväisestä, tod.näk. liittyen lapsiin tjsp. Ja myönnän, minä nalkutan ja ajoittain paljonkin. Ja tiedän, että se on ärsyttävää, en pidä siitä itsekään, mutta kun sietokyky loppuu, loppuu myös järkevä äänensävy.

No, anyway... Siinä sitten korotettiin mieheni kanssa ääntä puolin ja toisin ja ukko heitti lopuksi mulle, että mä valitan vain ja ainoastaan valittamisen ilosta. Mun mielestäni se oli täysin käsittämätön heitto, koska niinhän asia ei missään nimessä ole. Ei musta ole kiva valittaa, mutta se on pakko, kun mitään ei tapahdu oma-aloitteisesti tai sitten suuri osa asioista on miehelle täysin uusia juttuja, vaikka niitä olis esiintynyt jo pidemmän aikaa.

Taitaa olla niitä naisen ja miehen suuria eroja, koska kaikilla ystävilläni on täysin vastaavanlaisia kokemuksia miehistä ja miestensä kanssa. Kaiken huippu on se, että ainakin oma mieheni luulee, etten näe hänen kasvoiltaan, milloin hänen ajatuksensa on jossain muualla kuin käsiteltävässä asiassa. Kyllä mä sen näen, mutta mä en aio ottaa sitä huomioon. On hänen vastuullaan, että hän kuuntelee, mitä hänelle puhutaan. Ja jos ei kuuntele, on aika vitun turha ihmetellä, miksi jokin asia tehdään niin tai näin. Ja tämä siis koskee yleisimmin lapsia tai jotain yleisesti perheeseen liittyvää asiaa. Ja koska olosuhteet ovat tällä hetkellä sellaiset, että minä olen lasten kanssa kotona, käytännön asioista päätän pääsääntöisesti minä. Toinen vaihtoehto on se, että alan soitella hänelle duuniin siitä ja tästä, mutta eihän siinäkään ole mitään järkeä, kun ukolla on ihan muut kuviot. Ja koska asiat useimmiten koskevat lapsia, johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Mieheni ei itseasiassa ole ollenkaan erimieltä tilanteesta, ainoastaan aivotoiminta ei pysy perässä.

Jutun pointti on se, että monesti miehet tuntuvat suhtautuvan joihinkin naiselle tai perheen toimimisen kannalta tärkeisiin asioihin hyvin suurpiirteisesti tai jopa asian kokonaan sivuuttaen. Nainen muistaa asiat hyvinkin pitkältä ajalta, kun taas mies tuntuu unohtavan asioita sitä mukaa, kun seuraava asia ilmestyy näköpiiriin. Ja kun olemassa on juttuja, jotka olisi kiva ja hyödyllistä myös miehen muistaa jonkin ajan kuluttua, nainen turhautuu. Ja kun nainen turhautuu, alkaa suu käydä. Ja kun naisen suu alkaa käydä, miehen korvat menevät lukkoon ja olemme taas pisteessä nolla ja sama homma alkaa jossakin muodossa alusta.

Mä vihaan nalkuttamista. En jaksa sitä itse kuunnella, mutta en myöskään pidä sen "tuottamisesta". Meidän perheessä on kokeiltu erilaisia metodeja nalkutuksen korvaajina, mutta koska lopputulos on ihan yhtä heikko, en minäkään jaksa ikuisesti nähdä vaivaa ja keskittyä olemaan nalkuttamatta. Se kun tulee perintönä suoraan selkäytimestä. Turhautunut ihminen käyttäytyy yleensä typerästi.

 

[Evander]

Hiukan huvittaa hyvän kaverini naisasiat. Hän taas vaihteeksi kuolaa erään naisen perään niin selvästi ja läpinäkyvästi, ettei sitä voi olla huomaamatta, vaikka kaverini sen aina kieltääkin. No kyseinen neiti kyllä myös vaikuttaa pitävän kaveristani, joten tsemppiä vaan kaiffarille.

 

[peno]

Mun mielestäni se oli täysin käsittämätön heitto, koska niinhän asia ei missään nimessä ole. Ei musta ole kiva valittaa, mutta se on pakko, kun mitään ei tapahdu oma-aloitteisesti tai sitten suuri osa asioista on miehelle täysin uusia juttuja, vaikka niitä olis esiintynyt jo pidemmän aikaa.

Kirjoitit paljon asiaa, ja useampi kohta on kuin puolisoni olisi sen kirjoittanut. Tiedän sen, että miehillä on tapana sivuuttaa jokapäiväiset naisille tärkeät asiat olkia kohauttamalla, monesti olen sen itsekin tehnyt.

On hänen vastuullaan, että hän kuuntelee, mitä hänelle puhutaan. Ja jos ei kuuntele, on aika vitun turha ihmetellä, miksi jokin asia tehdään niin tai näin.

Tässähän se tulikin, jos esimerkiksi olen koneella ja luen mielenkiintoista artikkelia esim. juuri jääkiekosta tai lätkin korttia netissä, ja samaan aikaan puolisoni yrittää selittää mulle jotain, niin enhän mä sitä kuuntele, tai en ainakaan sisäistä sitä. Sitten onkin taas helvetti irti.

Jutun pointti on se, että monesti miehet tuntuvat suhtautuvan joihinkin naiselle tai perheen toimimisen kannalta tärkeisiin asioihin hyvin suurpiirteisesti tai jopa asian kokonaan sivuuttaen.

Tässä päästäänkin siihen miksi avauduin tässä ketjussa. Tänään(tai siis eilen) päätin kokeilla miten puolisoni suhtautuu kun teen nämä hänelle ns. tärkeät asiat oma-aloitteisesti. Monta kertaa ollaan väännetty kotitöistä sun muista. Sattui hänellä olemaan iltavuoro, joten päätin yllättää iloisesti, ja imuroin, siivosin, kävin kaupassa ostamassa puolisolleni pizzan ja hiukan siideriä rankan työvuoron päätteeksi. Päästessään töistä hän soitti ja oli iloisesti yllättynyt kun kerroin aikaansaannoksistani. Kuitenkin ilta meni päin persettä kun en ollut 100% skarppina. Niin vitun turhauttavaa kuin vain olla voi. Aivan sama mitä teen, ne unohtuu hetkessä ja taas perkele väännetään kättä jostain maailman turhimmasta asiasta. Ei mulle tulisi mieleenkään ruveta vänkäämään jos ei toinen kuuntele esimerkiksi leffaa katsellessaan kaikkea mitä sanon.

Menkööt nukkumaan kiukkuisena, tuntuu ettei mikään auta enää siinä vaiheessa kun saadaan se kiukutteluvaihde silmään.

 

[Tuamas]

Ompi kiva huomata kuinka kivoja neitoja sita maailmassa onkaan ja kuinka lahelta niita valilla loytyy aivan sattumaltakin.

Itse tassa olen "vanhemmiten" huomannut kuinka paljon enemman korostuu se kuinka hyvin toisen kanssa tulee toimeen, kuinka hyvin ajatusmaailmat kohtaavat ja kuinka hienoa on se kun toisen ihmisen kanssa on kivaa enempia pinnistelematta.

Tokihan vielakin ollaan vahvasti vapaalla, mutta tuollaiset satunnaiset tapailut joiden aikana oikeasti viihtyy toisen kanssa, luovat uskoa siihen etta kylla se siita taas lahtee hiljaiselon jalkeen etiappain.

 

[Chiesa di Totti]

Rakkaalle jokerifanille, en ime sua mutta mielelläni nuolen tyttöystäväsi pillua. Haluatko vielä tappaa minut?