Naisasiat

[Hejony]

Nuori ja tyhmähän minä varmasti vielä olen, mutta on kyllä aina ihmetyttänyt oikein tosissaan suhteet joissa joutuu vonkaamaan seksiä. Mitä rakkautta ja seurustelua se sellainen on?

Totta kai jokaisessa suhteessa tulee silloin tällöin tilanteita, joissa toisen tekisi mieli ja toista ei nappaa lainkaan, jolloin ensinmainittu joutuu tavallaan vonkaamaan, ja jää mahdollisesti sillä kertaa tyhjin käsin. Se on ihan normaalia. Mutta jos tuo on ihan vakiokäytäntö, että toinen ei esim. tee aloitetta koskaan, niin en minä sellaisessa suhteessa kyllä eläisi. Eipä olisi kauhean helppoa tuntea itseään haluttavaksi jos aina pitäisi kinuta kauheasti. Ja miten siitä seksistä voisi edes nauttia, jos tietäisi että toisella koko akti on vain välttämätön paha?

Uskomatonta touhua kertakaikkiaan. Suoraselkäisyyden ja omanarvontunnon perään kuulutan.

 

[moby]

Tavoistani ja palstan säännöistä piittaamatta lainaan nyt koko tekstin, koska se hämmästyttävällä tavalla vastaa omia kokemuksiani. En tosin ymmärrä, mitä tuo "pienellä" koulutuksella tarkoittaa, mutta muuten sanasta sanaan minun ajatuksiani ja kokemuksiani tuo vastaa.

No pieni koulutus tarkoittaa sitä, että kun homma meinasi luisua käsistä, kerroin mitä tältä elämältä haluan ja se on ota tai jätä. En siedä enää yhtään minkäänlaista epäkunnioitusta tai turhaa paskan jauhamista. Sen verran elämä on opettanut, ettei kannata kärvistellä naisten kanssa yhtään ylimääräistä. Muutama kerta nainen on yrittänyt testata olenko tosissani ja aina huomannut, että ei kannata.

Jos haluan polttaa röökiä ja kupitella tai harrastaa jotain mihin menee paljon aikaa, en halua enää mitään naputusta asian suhteen. En oikein usko enää tuohon "vastakohdat täydentävät toisiaan" mantraan. Aika kyyniseksi tässä on tullut, mutta kyllähän naisia tähän maailmaan mahtuu.

Kai nämä jutut menevät pitkälti saman kaavan mukaan ja mitä nopeammin tajuaa pistää homman poikki, sitä enemmän on mahdollisesti onnellisia vuosia edessä ja onnettomia vuosia takana. Lapset kyllä ymmärtävät myös, että kaikki on päin helvettiä, jos jatkuvasti riidellään ja muutenkin asiat ovat sekaisin.

 

[banaaninviljelijä]

Mutta jos tuo on ihan vakiokäytäntö, että toinen ei esim. tee aloitetta koskaan, niin en minä sellaisessa suhteessa kyllä eläisi. Eipä olisi kauhean helppoa tuntea itseään haluttavaksi jos aina pitäisi kinuta kauheasti. Ja miten siitä seksistä voisi edes nauttia, jos tietäisi että toisella koko akti on vain välttämätön paha?

Uskomatonta touhua kertakaikkiaan. Suoraselkäisyyden ja omanarvontunnon perään kuulutan.

Katotaan sitten, kun se sinun niin aulis, antava ja seksiä pyytävä tyttöystävä muuttuu vaimoksi ja parin kolmen lapsen äidiksi. Voi olla, että sitten joutuu selkäänsä vähän kyyristää, jos mielii pimppiä saada. Tosin ei aina ja kaikille käy näin.
Kyllä seksistä voi silti nauttia, se on vähän niinkuin se vitsi tosi pieni pippelisestä miehestä joka meni huoriin. Mies kun heitti housut pois, huora alkoi nauramaan ja kysyi, että kenet meinasit tolla nysällä tyydyttää. Siihen mies vastasi tyynesti, että: Itseni.

 

[Hejony]

Katotaan sitten, kun se sinun niin aulis, antava ja seksiä pyytävä tyttöystävä muuttuu vaimoksi ja parin kolmen lapsen äidiksi. Voi olla, että sitten joutuu selkäänsä vähän kyyristää, jos mielii pimppiä saada. Tosin ei aina ja kaikille käy näin.

Ei käy ei. Kyllä mä väitän, että jos molemmat panostaa suhteeseen tosissaan, niin löytyy keinot pitää suhde sen verran tuoreena ettei ainakaan vakavia ongelmia seksin suhteen synny. Totta kai seksi vähenee esim juuri lasten myötä, mutta edellisessä viestissäni kuvailemaan tilanteeseen ei silti todellakaan tarvitse ajautua.

Ja ei, mulla ei todellakaan ole kompetenssia omasta takaa kertoa kuinka oikeasti pitkää suhdetta hoidetaan, mutta lähipiiristä löytyy esimerkkejä molemmista ääripäistä. Toiset ovat rakastuneen oloisia ja haluavat toisiaan yhä, kun taas esimerkiksi omat vanhempani ovat ajautuneet tilanteeseen jossa itse en pystyisi elämään hetkeäkään.

Kyllä seksistä voi silti nauttia, se on vähän niinkuin se vitsi tosi pieni pippelisestä miehestä joka meni huoriin. Mies kun heitti housut pois, huora alkoi nauramaan ja kysyi, että kenet meinasit tolla nysällä tyydyttää. Siihen mies vastasi tyynesti, että: Itseni.

Nojoo, mutta kyllä minä ainakin pidän sitä molemminpuolista nauttimista melko olennaisena osana sitä tapahtumaa. Vähän kärjistettynä, jos vain omien kassien keveneminen kiinnostaa, niin miksei sitten hakkaisi vaan tumppuunsa niin perkeleesti?

 

[cottonmouth]

Nyt puhut HN, kahta Suomen kansallissankaria mukaillen, "vähän, mutta asiaa"! *hymiö*

 

[moby]

Kyllä seksistä voi silti nauttia, se on vähän niinkuin se vitsi tosi pieni pippelisestä miehestä joka meni huoriin. Mies kun heitti housut pois, huora alkoi nauramaan ja kysyi, että kenet meinasit tolla nysällä tyydyttää. Siihen mies vastasi tyynesti, että: Itseni.

Toivottavasti heitit tämän läpällä, mutta jos olit tosissasi, niin en yhtään ihmettele miksi vaimosi on nihkeä seksin suhteen. Otatkohan nyt hänen tarpeitaan seksin suhteen huomioon? Huoria/hoitoja voi käydä naimassa, mutta kyllä oman vaimon kanssa pitäisi sentään RAKASTELLA.

 

[Trenchtown]

Kyllä mä väitän, että jos molemmat panostaa suhteeseen tosissaan, niin löytyy keinot pitää suhde sen verran tuoreena ettei ainakaan vakavia ongelmia seksin suhteen synny.

Totta joka sana. Ainakin siihen asti, että jotain kummallista tapahtuu. Sitä niin kovasti haluaa pitää sen toisen ihmisen vierellään, onhan hän maailman tärkein henkilö. Petihommat ovat kuitenkin alkaneet maistua puulta jo pitkän aikaa sitten ja muutenkin sitä jonain päivänä huomaa, että eihän meillä saatana ole mitään yhteistä. Ja vaikka miten kummatkin yrittävät tosissaan panostaa suhteeseen, niin liekki on jo sammunut.

Nohevampi jätkä sanoisi tässä kohtaa, että sittenpä kerää kamansa, jos suhde ei tuo onnea. Mutta siinähän yrität erota, kun ainakin luulet rakastavasi niin perkeleesti ihmistä johon olet kasvanut vuosien ja taas vuosien saatossa kiinni. Saattaa olla niin, että teillä ei ole mitään yhteistä ja samalla olette kuin yksi sielu kahdessa ruumiissa. Lapset, koti, lainat ja jopa tavarat sitovat ihmisiä yllättävän tiukasti yhteen. Vaikka ei ole rakkautta, niin sitä elää siinä uskossa, että välittäminen riittää. Onhan se toinen maailman tärkein ihminen, jota ilman ei osaa kuvitella elävänsä. Kaikki on niin helppoa ja tutun turvallista.

Jos molemmat osapuolet pitävät siitä että kaikki on tuttua ja turvallista, siitä, että asioissa on totuttu ja hyväksi havaittu toimintamalli ja muutenkin arvostavat rutiineja päivittäisessä elämässään, niin se väljähtänyt hmv -suhde saattaa kestää loppuelämän. Varsinkin jos ajatuskin yksin olemisesta laukaisee välittömän paniikkikohtauksen. Ja vaikka ero tulisikin, niin riittävän pitkä aika yhdessä saa elämän eron jälkeen tuntumaan siltä kuin olisi vain puolikas ihminen. Lisäksi pitkässä suhteessa tottuu siihen, että juuri se sama ihminen jakaa kanssasi arkiset ja vähän harvinaisemmatkin ilot ja ennen kaikkea surut. Yksin on niin saatanan vaikea olla, kun et pääsekään avautumaan päivittäin asioistasi ihmiselle, joka oikeasti välittää asioistasi ja ottaa taakastasi osan kannettavakseen.

Parempihan se on tuollaisessa tilanteessa erota, mutta sen tajuaminen saattaa kestää vuosia, jopa kymmeniä.

Tiedän, että olen kovin kyyninen, mutta aina se "suhteeseen panostaminen" ei vaan riitä, vaikka miten haluaisi.

 

[banaaninviljelijä]

Toivottavasti heitit tämän läpällä, mutta jos olit tosissasi, niin en yhtään ihmettele miksi vaimosi on nihkeä seksin suhteen. Otatkohan nyt hänen tarpeitaan seksin suhteen huomioon? Huoria/hoitoja voi käydä naimassa, mutta kyllä oman vaimon kanssa pitäisi sentään RAKASTELLA.

No voin helpottaa oloa sen verran, että heitin läpällä. Mutta joskus se saattaa olla noinkin.

 

[sampio]

Seuraava ei ole ptk:lle, vaan vain viimeisimpien viestien herättämiä ajatuksia yleisesti.

Omat harrastukset ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on, että olisi joitain juttuja, jotka yhdistäisivät pariskuntaa intohimoisesti. Siis muukin kuin alkusuhteen seksi. Se, että panostaa vain omiin juttuihin, eikä anna puolison kahlita, saattaa tuntua miehekkäältä ja määrätietoiselta toiminnalta, mutta ei ole varmasti mikään ihme, jos toinen muuttuu siinä samalla etäisemmäksi, ja alkaa lopulta tehdä eroa. Luulisin, että se synnytää myös kumppanuutta, kun on perheen ulkopuolellakin jotain yhteistä. Samaan taisi Pressiboxikin viitata, lapset isovanhemmille ja yhdessä kokemaan jotain, se rakentaa suhdetta.

Edit: + i ja r.

 

[Ender00]

En oikein usko enää tuohon "vastakohdat täydentävät toisiaan" mantraan. Aika kyyniseksi tässä on tullut, mutta kyllähän naisia tähän maailmaan mahtuu.

No, tuo vastakohdat täydentävät nyt onkin täyttä puppua. En tiedä mihin ajatusmalliin koko sanonta oikein rakentaa, mutta eihän se paikkaansa pidä. Ainakaan kun puhutaan pidemmästä suhteesta.

Tietty vastakkaisuus ja erilaisuus voi aluksi olla jännittävää ja mielenkiintoista, mutta kun suhde etenee ja kestää niin erilaisuus, erilaiset tavat, ajatukset, tavoitteet jne, alkaa olla hiljalleen erottava tekijä, ei yhdistävä.

Pitkissä suhteissa ihmisten pitää olla tärkeimmiltä ajatuksiltaan ja tavoitteiltaan varsin samanlaisia, jotta suhteella oikeasti olisi toivoa jatkua pidempään.

 

[Alamummo]

No pieni koulutus tarkoittaa sitä, että kun homma meinasi luisua käsistä, kerroin mitä tältä elämältä haluan ja se on ota tai jätä. En siedä enää yhtään minkäänlaista epäkunnioitusta tai turhaa paskan jauhamista. Sen verran elämä on opettanut, ettei kannata kärvistellä naisten kanssa yhtään ylimääräistä. Muutama kerta nainen on yrittänyt testata olenko tosissani ja aina huomannut, että ei kannata.

Jos haluan polttaa röökiä ja kupitella tai harrastaa jotain mihin menee paljon aikaa, en halua enää mitään naputusta asian suhteen. En oikein usko enää tuohon "vastakohdat täydentävät toisiaan" mantraan. Aika kyyniseksi tässä on tullut, mutta kyllähän naisia tähän maailmaan mahtuu.

Oletan, ettei naisesi tarvitse kärsiä sinunkaan puoleltasi epäkunnioitusta tai kärvistellä turhaan tai kuunnella paskanjauhamista. Jos hän haluaa harrastaa jotain aikaavievää tai käydä tyttöjen kanssa ulkona, niin sinulla varmasti ei ole asiassa mitään valittamista. Jos näin on, niin elätte tasa-arvoisessa suhteessa ja hyvä niin.

Jos asia on toisin, kyykytät naistasi ja estät häntä olemasta oma itsensä. Hölmö, jos viitsii moiseen alistua ja roikkua tuollaisessa suhteessa. Itse en katsoisi hommaa sekuntiakaan. Miehiäkin piisa maailmalla, sen kuin ottaa vaan.

 

[Ted Raikas]

Tietty vastakkaisuus ja erilaisuus voi aluksi olla jännittävää ja mielenkiintoista, mutta kun suhde etenee ja kestää niin erilaisuus, erilaiset tavat, ajatukset, tavoitteet jne, alkaa olla hiljalleen erottava tekijä, ei yhdistävä.

Pitkissä suhteissa ihmisten pitää olla tärkeimmiltä ajatuksiltaan ja tavoitteiltaan varsin samanlaisia, jotta suhteella oikeasti olisi toivoa jatkua pidempään.

Naulan kantaan! Juuri näin se menee ja se tuli itsekin aikanaan huomattua. Sen takia nykyään haluan selvittää nopeasti, että minkälaiset intressit ja elämänarvot naisella on. Jos ne alkavat näyttää siltä, että poikkeavat omistani, niin tiedän valmiiksi, että jutusta ei tule mitään. Niin se vaan on. Tämä ei tietysti meinaa, että jok'ikisen pikkuasian tulisi olla samalla lailla, ei kukaan ole täysin toisensa kopio (onneksi), mutta tietynlaisia yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita olisi hyvä olla, oikeastaan ne on ehdottomuus. Näin ollen ei tunnu kummastakaan osapuolesta ikävältä jos mennään vaikka tiettyyn paikkaan ja ollaan ja tehdään siellä sitten mitä tehdään. Päälinjat tulisi siis olla yhteneväiset.

Se on siis aika olennaista, että kumppani on myös kaveri, jonka kanssa voi tehdä kaverijuttuja ja ne kaverijutut yleensä on juuri joku yhteinen intressi. En oikein näe, että siinä on mitään mieltä, että on kumppani vaan kumppanina, miksei samantien voisi olla hyvänä kaverina tai ystävänä? Ei kaiken tarvitse, tai pidäkään liittyä seksiin ja tietynlaiseen tasapaksuun kotiympäristöön. Siinä ei ole mitään haasteellista tai mielenkiintoista.

Tietysti joissain tapauksissa kun muodostuu suhde, niin asioista tulee niin vakavia ja mustasukkaisuuden ja omistamishalun kyllästämiä, että se ystävyys hautautuu sen kaiken alle. Tällöin en osaa ennustella kauhean pitkää, tai ainakaan tervettä parisuhdetta.

 

[moby]

Oletan, ettei naisesi tarvitse kärsiä sinunkaan puoleltasi epäkunnioitusta tai kärvistellä turhaan tai kuunnella paskanjauhamista. Jos hän haluaa harrastaa jotain aikaavievää tai käydä tyttöjen kanssa ulkona, niin sinulla varmasti ei ole asiassa mitään valittamista. Jos näin on, niin elätte tasa-arvoisessa suhteessa ja hyvä niin.

Jep. Hänellä on harrastuksia ja minulla ei ole mitään asiaa vastaan. Hän harrastaa myös kotona ja silloin annan rauhassa harrastaa, vaikka meillä on aina paikalla 2-4 lasta. Ennemmin kannustan näihin harrastuksiin, koska tiedän että ne ovat hänelle tärkeitä.

Harvemmin hän kyllä käy ulkona kavereiden kanssa. Yleensä menemme yhdessä, koska hän haluaa näin tehdä ja minulla ei ole mitään tätä vastaan. Kavereita kyllä käy kylässä ja hänkin kyläilee taas kavereiden ja tuttavien luona.

Minä käyn joskus katsomassa lätkää tai muuten hengailemassa kavereiden kanssa yksin ja muutenkin kavereita tulee nähtyä paljon, kun suurin osa asuu ihan vieressä ja ollaan tuttuja lastenkin kautta - kummeja yms.

Tuosta kyykytyksestä sen verran, että en tosiaan itse halua kyykyttää, mutta teen vain selväksi että itseeni kohdistuvaa kyykytystä en salli yhtään. En ymmärrä mitä tuolla kyykytyksellä oikein yritetään saavuttaa. Mitään hyvää siitä ei kuitenkaan seuraa.

Täällä moni mies valittaa siitä, että naiset kyykyttävät/yrittävät kyykyttää mitä erilaisimilla keinoilla, kun taas "Miesasiat"-ketjusta ei tällaista ole tullut liiemmin esille. Liittyykö tämä jotenkin sukupuolirooleihin ja tasa-arvoon? Vai onko tämä "halu hallita" vain luonteenpiirre joka ihmisellä joko on tai sitten ei? Toki olen nähnyt pariskuntia, jossa mies kyykyttää aika totaalisesti, mutta silti nainen roikkuu mukana, vaikka ei ole edes lapsia tai mitään muutakaan estettä potkia pihalle ja sama myös toisinpäin.

 

[tant gredulin]

Täällä moni mies valittaa siitä, että naiset kyykyttävät/yrittävät kyykyttää mitä erilaisimilla keinoilla, kun taas "Miesasiat"-ketjusta ei tällaista ole tullut liiemmin esille. Liittyykö tämä jotenkin sukupuolirooleihin ja tasa-arvoon?

Saattaa myös olla niin, että tänne kirjoittavat daamit eivät ole aivan niitä sterotyyppisimpiä oman sukupuolensa edustajia. Miesten harrastuksena jääkiekon seuraaminen ei taida olla kovinkaan poikkeuksellista.

 

[scholl]

Jos asia on toisin, kyykytät naistasi ja estät häntä olemasta oma itsensä.

Kyllä se Suomessa on niin, että naiset ne ovat niitä paskiaisia, jotka joitain yrittävät kyykyttää, eivätkä miehet. Se vaatii kurinpalautuksen ja tasa-arvon palauttamisen sitä kautta, että mies on jälleen mies. Dokaa silloin kun haluaa, eikä kuuntele mitään naisten juonittelua. Futisforum2:sta voi lukea tarinaa siitä, miten joku mies on taas joutunut jyrän alle.

Itse olen toki aloittanut jo vastatoimet. Harmi vain, että lähipiirin tapahtumat ovat vaikuttaneet omaan terveyteenikin, koska oma elämänikin mennyt osittain pilalle kavereiden muijien takia, mutta kun saan kirjan ulos niin miehet ryhdistäytyvät kollektiivisesti. Ensimmäinen asia mikä tulee olemaan kiellettyä on se, että viihteelle ei tule yksikään eukko mukaan tai tulee verta nenästä.

 

[sampio]

Scholl2004 taas lempiaiheensa kimpussa. Mutta miksi sinulta tulsi verta nenästä, jos kavereiden vaimot ovat mukana?

 

[Ted Raikas]

Ensimmäinen asia mikä tulee olemaan kiellettyä on se, että viihteelle ei tule yksikään eukko mukaan tai tulee verta nenästä.

Kummalta osapuolelta?

Itse tunnen kyllä naisia, jotka osaa olla viihteellä messissä ihan siinä missä miehetkin. Kieltämättä kyllä keskim. miehet on huolettomampaa seuraa, tai eivät ota aikatauluja ja tiettyjä yksityiskohtia niin vakavasti. Kai se on niin, että miesten on tietyllä tapaa helpompaa olla siten ja sitä ei katsota niin pahalla. Naiset on usein varautuneempia ja hillitympiä, mutta kai siihenkin on ihan pätevät syyt. Pidän kyllä siitä, että porukassa on myös naisia ja naisten kanssa yleensä on tietynlaiset keskustelut parempi käydä, mutta ihan sellaiseen kunnon irroitteluun ja vauhdikkuuteen ei naisten kanssa pääse oikein koskaan.

 

[scholl]

Kummalta osapuolelta?

Veikkaisin, että eukoilta. Tosin voi multakin tulla, mutta kestän sen, jos eukot pysyvät jatkossa poissa.

 

[Morgoth]

Kaksi pientä ipanaa löytyy. Vaadittu on ja tosissaan on oltu, ainakin minä olen ollut ihan tosissani, akasta en voi mennä takuuseen tai voin sittenkin, ei se näytä ottavan mitään minun asioita tosissaan, kaikki on hyvin, jos en vongu seksiä ja minä pidän lupaukseni, se nyt taas sama mitä se tekee.

Lähetä eropaperit oikeuteen ja sano muijallesi, että on 6 kk aikaa muuttua ja yrittää tehdä jotain tai ero astuu voimaan. Siinähän näet onko sitä todelista halua muuttua vai ei. Jos tuolla ei mitään shokkivaikutusta ole, niin tuskin siitä muutosta olisi muutenkaan tapahtunut. Jos nyt oikeasti olet tyytymätön suhteeseen ja haluat muutosta vai vituttaako vain kassien paino ja tylsä arki? Veikkaisin jälkimmistä, koska et kuitenkaan ole mitään ratkaisevaa tehnyt?

Edit. Teidän lapset ovat jotain 4-5 vuotiaita? Onkohan tuossa nyt kuitenkaan kyse sen kummallisemmasta kuin että arjen pyörittäminen on raskasta eikä kummallakaan ole juuri muuta elämää kodin&työn ulkopuolella, jonka jälkeen toinen osapuoli alkaa kaikkine piirteineen vituttamaan ja harvapa tuossa tilanteessa kovinkaan villisti haluaa toista panna non-stop? Tuntuu jotenkin aika tavanomaiselta. Ainahan ne pari vuotta lapsen syntymän jälkeen menee jonkinlaisessa huumassa, vähän kuin ihan suhteen alkukin ennen kuin tulee lapsia ja sitten jossakin vaiheessa se 'harmaa arki' iskee päälle ja siitä vaiheesta pitäisi taas jotenkin yrittää päästä yli tai erota.

 

[Morgoth]

Ja ei, mulla ei todellakaan ole kompetenssia omasta takaa kertoa kuinka oikeasti pitkää suhdetta hoidetaan, mutta lähipiiristä löytyy esimerkkejä molemmista ääripäistä. Toiset ovat rakastuneen oloisia ja haluavat toisiaan yhä, kun taas esimerkiksi omat vanhempani ovat ajautuneet tilanteeseen jossa itse en pystyisi elämään hetkeäkään.

Asiat ei vain ole niin mustavalkoisia ja ehdottomia enää, kun olet jonkun kanssa ollut esim. yli 10 vuotta tai jostakin suhteesta lähteminen siinä vaiheessa vain seksin takia ei ole ihan sama asia kuin jonkun 6 kk:n kestäneen seurustelusuhteen poikki pistäminen.

Esim. välttämättä jonkun 45-vuotiaan kaljamahaisen erektiovaikeuksista kärsivän äijän ei ole enää helppoa saada seuraa tai jonkun 42-vuotiaan yh-äidin uutta seuralaista jne.

'Helppoahan' se on vielä siinä vaiheessa, kun ollaan nuoria sekä kumppanissa ja suhteessa on vielä uutuuden viehätystä yms.

 

[Väsyneet Kädet]

Ensin oli jännitystä, sitten innostusta ja lopulta märkä rätti naamalla. Perse. Siinäpä tuo eilisilta lyhykäisyydessään.

Edit. Ja sitten ei vissiin kuitenkaan ollu sitä rättiä. Onpa sekavaa.

Kyllä se se rätti oli sittenkin. Ei muuta kuin soronoo ja numero pois puhelimesta.
Seuraava projekti onkin sitten jo käynnissä. Elämä on ihmeellistä ja mimmit ihan hiton vaikeaselkoisia ja sekavia. Itsehän olen onneksi hyvinkin selkeä.

 

[SamSpade]

Kalsarikänniketjussa aloiteltiin, syy tulee ehkä tänne myöhemmin, mutta nyt kevennykseksi tähän ketjuun eräs pätkä, jonka jokainen naimisissa tai pitkään seurustellut voi luultavasti allekirjoittaa..
http://www.youtube.com/watch?v=2OOD7VwGmdk
9 naisten käyttämää sanaa...

 

[Rocket Richard]

Jos jättää liian monta harrastusta tms. pois raivatakseen tilaa yhdessäololle, oman elämän puute alkaa ihan taatusti ahdistaa jossain vaiheessa.

Tämä on muuten niin pirun totta!!

Itselläni oli elämäni ensimmäisessä suhteessa juuri se ongelma, että jätin kaiken muun pois ja olin vain silloisen muijan kanssa. No, eikös jo 6kk:n yhdessäolon jälkeen ruvennu kummasti ahistamaan... ja sit menikii jo 9kk:n jälkeen poikki.

Nykyisessä suhteessa en ole jättänyt omia harrastuksiani pois, eikä tyttöystävinkään siitä ole pahoillaan, joten tällä hetkellä elän elämäni onnelisinta aikaa!!

 

[Belenoss]

Jos on rakastunut niin kuuluuko asiaan olla 24/7 epätoivonen, vittuuntunut ja ehkä hivenen masentunutkin?

Yks tyttö sai mun pään sekasin parisen kuukautta sitten... Pitkä tarina jonka halusin kirjoittaa tähän mutta joka ikinen kerta poistin sen ennen lähettämistä.

 

[Ted Raikas]

Jos on rakastunut niin kuuluuko asiaan olla 24/7 epätoivonen, vittuuntunut ja ehkä hivenen masentunutkin?

Kuuluu. Rakkaus on sairaus. Siihen en ota kantaa, onko se hyvälaatuinen vai pahalaatuinen sellainen, mutta yhtä kaikki.

Toivottavasti kyseessä ei ole epätoivoinen rakkaus, eli, että koet sitä yksipuolisesti. Sellainen on helvettiä ja siihen toivon, että kukaan ei joutuisi. Valitettavasti kuitenkin toisinaan joutuu.