Mielenkiintoinen tuo piirre, että ei ole aikaa nähdä ja tavata. Kyllähän sitä työkiireet ja sen sellaiset ymmärtää monesti, mutta silti herää epäilys, että taustalla on muutakin. Mielenkiinnon puute ja haluttomuus ryhtyä johonkin vakavaan. En meinaa, etteikö jotain kiinnostusta olisi, mutta se sellainen sytyttävä rakkaudenpalo puuttuu, tai ihastuminen, miksikä sen haluaakaan nyt sitten nimetä.
En nyt halua ketään lannistaa, mutta itse aika nopeasti ottaisin asian esille ja nostaisin kissan pöydälle, että missä mennään. Kenenkään ei pidä tulla narutetuksi ja pallotelluksi jossain epämääräisessä suhteessa, jossa ei sitä yhteistä aikaa ja meininkiä löydy.
Olisikohan sitten tätä nykymaailman piirrettä, missä ollaan enemmän naimisissa työn ja harrastusten kanssa? Eihän siinä välttämättä vikaa, jos ne antaa itselle riittävän paljon mieluisaa haastetta, mutta herääkin kysymys, miksi hankkii sitten kumppanin? Hätävara?