En ole Irggu, mutta näkisin asian niin, että kun kaksi ihmistä kohtaavat ja joille kihlaus merkitsee samaa asiaa, niin kyllä se silloin todellakin voi kestää koko elämän. Se merkitsee silloin myös asian syvällistä ymmärtämistä ja yleensä tiettyä kokemusta ja sitä että pahimmat kasvukivut on takana päin. Eli ei pitäisi mennä kihloihin liian kevyin perustein ja jos ei ole aivan varma, että asia merkitsee molemmille samaa. Joskus sitä vaan kovasti toivoo niin, mutta se ei aina riitä.
Minusta periaatteessa jokainen ero sellaisesta suhteesta johon todella ollaan sitouduttu on turha, mutta eipä niitä aina voi välttää. Ihmiset ovat usein niin keskeneräisiä ja kasvamassa kuka ties mihin suuntaan ja joskus tämä merkitse sitä, että elämän arvot myös muuttuvat, tai ihmiset vain tulevat sellaiseen pisteeseen jossa suhdetta ei kannata jatkaa. Sad but true. Jos ihminen on saanut elää turvallisessa kodissa, josta on saanut pysyviä elämänarvoja ja rakkautta, niin on ehkä pienempi todennäköisyys, että kasvukivut olisi niin suuria, että ajatukset vaikka nyt sitoutumisen suhteen kovasti heittelisivät. Mutta tästäkin on varmasti lukuisia poikkeuksia. Elämme tolkuttoman monimutkaisessa maailmassa:)