Tämä on varmasti oikea linja. Yritä hyvä mies rauhoittua hieman. Ei ehkä kannattaisi ihan noin innokas olla ennenkuin saat vähän enemmän selvää mitä tämä tyttönen sinusta haluaa.
Liika innokkuus ja jatkuva roikkuminen/meilaaminen/soittelu/tekstailu karkoittaa naisen kuin naisen 100% varmasti. Anna nyt aloite hänelle ja yritä vaihtaa rooleja. Ota hieman "ei nappaa" asennetta peliin ja katso mitä tapahtuu.
mobyn tylympi linja muutamissa ketjun vastauksissa tuntuu ihan järkeen käyvältä, kiitos siis vastauksesta! Herätti ajatuksia tosiaan.. Täysinhän ei voi itseään muuttaa mutta sitä kultaista keskitietä on aina hyvä tavoitella asiassa kuin asiassa.
Sen verran on sanottava omaan tapaukseeni vielä, että reilun puolen vuoden aikana on kuitenkin tullut kirjoitettua vain n. 10 meiliä, aika pitkiä kylläkin mutta ei se nyt ihan jatkuvaa "pommittamista" ole.. Puhelimeenkaan en ole tarttunut, oottelen että neiti itse soittaa pilarin tai muuten jos haluaa tosiaan jutella, eli kyl mä jotenkin osaan olla ja antaa toisen olla ihan keskenään. Kuitenkin oon kertonut selkeästi mitä näen hänessä ja mitä ajattelen ja tunnen, että sekään ei oo mikään salaisuus välillämme.
Nyt on mielessä kyllä pyörinyt lähettää pieni "whinetys -henkinen" meili, mutta ei se lopulta kannattane. Tosin jotenkin pitäisi toimittaa "jakeluun" nuo tämänhetkiset hieman negatiiviset ja alakuloiset ajatukset touhun suhteen. olen hiukan miettinyt kokeilevani sitä, että kerron vetäytyväni takaisin kolooni, kerran olen sitä jo oikeasti vähän aatellut. Tarvii nyt miettiä tosi tarkkaan, tää tapaus on mulle vaan niin tärkeä kaikin puolin. Ja tosiaan, pidän vastaanottimet päällä koko ajan tossa nurkissa kulkiessa, ei vaan tunnu ihan joka oksalla kasvavan sellaista pakettia, jonka kanssa se juttu vaan alkaa luistaa ekasta repliikistä lähtien. Eli en siis tietoisesti sido itseäni tähän "unelmaan", vaikka se ajatukseni viekin, pakko myöntää.
Ja pakko sekin on myöntää, että se ulkonäkökin on vaan aika tärkeä seikka kartoitustyötä tehdessä, joku raja on vedettävä.. ainakin vielä..xD
...Nyt on sitten sellainen hieman alakuloinen ja välinpitämätön olo koko homman suhteen. Iso (lue vanha) mieshän ei neuvoja kaipaa, mutta kirjoittaminen hieman helpottaa ja selventää omia ajatuksia.
Niinhän se on.. Itse olen oppinut viimeisen parin vuoden aikana käsittelemään murheita juurikin kirjoittamisen kautta, tuskin munkaan tarinoita jaksaa kukaan edes lukea mutta ei sen niin väliä, kun ne ajatukset saa ulos ja vielä lukee ne itse kertaalleen, olo on monasti kevyempi ja helpottuneempi. Ja tosiaan etenkin tämän ketjun asioissa on todella vaikea neuvoa toisia tai tarttua suoraan erilaisiin ohjeisiin, koska nää jutut on niin tapauskohtaisia ja etenkin yksilöllisiä. Ja tosiaan kaikki me ollaan niin erilaisia ja koettu eri juttuja. Monasti tarvii sitä paskaa niskaan ennen kuin asiat valkenee, jotkut saattaa selvitä näissäkin kiemuroissa läpi elämän ilman sitä yhtäkään kylmää suihkua niskaan..