Ohho, onpas tämä ketju vaiennut, ennätyspitkäksi ajaksi. Nyt kun ollaan taas töissä ja ehtii jopa notkumaan netissä pari minuuttia päivässä (hymiöitä), niin tarinoidaan taas hiukan..
Oma juttuni on taas ûber-tylsää hömppää, toistaakin varmaan itseään (aiempia tilityksiäni) mutta pakko vähän tarinoida. Jotenkin nimittäin olen onnistumassa taas jumittaa pääni totaalisesti naisen, rakkauden tähden. Tuntuu että olen toista kertaa putkeen tilanteessa, jossa itse avoimesti puhun tunteista toiselle ja tunnen vahvasti, mutta takaisin en saa ihan sitä mitä haluan. Tai toinen ei vaan pysty "puhumaan/avautumaan". Kummassakaan tapauksessa mua ei silti ole työnnetty loitommas vähääkään, vaan pidetty "lähellä", mutta toisaalta sopivan kaukana. Siinä mielessä tilanteet eroaa toisistaan täysin että edellisessä tapauksessa oli kyseessä pitkän suhteen aikalisä ja suhteen jäissä oleminen, nyt on vasta kehitteillä vuosisadan rakkaustarina.. Ainakin minun unelmissani.
Nämä tunteet mitkä on nyt päässeet syntymään, olen koittanut pitää hillittyinä, koska välimatka on toistaiseksi suunnaton este jatkuvaan näkemiseen ja yhdessä olemiseen. Kuitenkin netti ja puhelin mahdollistavat sen, että välillä on tullut tarinoitua kokonaisia iltoja/öitä jossain muodossa.
En vaan mahda itselleni mitään, ko. tyttönen kolahti ensinäkemältä ja sitten kun jossain vaiheessa kerroin fiilareista tälle ja sain positiivisen palautteen, olen panostanut tähän juttuun 100%. Koittanut pitää pääni kylmänä, olla fiksusti ja malttaa mieleni. Ne kerrat mitä tässä on nähty, on olleet uskomattoman mukavaa aikaa, mielettömän hauskaa! Nyt alkaa pointti taas tästä tarinasta kadota, koitetaas miettiä mikä se oli..
Niin, eli kuitenkin mietin toisinaan, mitä tuo neiti mahtaa oikein meinata. Silloin kun sillä on murheita ym., niin soittaa mulle, koska "ei oo ketään muuta kelle nyt ois voinu/tullu mieleen soittaa". Se on kertonut jo aikaa sitten olevansa tietyllä tapaa ujo, etenkin "näissä jutuissa", vaikka muuten on kyllä mielestäni kaukana ujosta. Mutta silti, ihmettelen miksi se ei voi kertoa vastausta asioihin, joita olen kilometrin pituisissa meileissä kirjoitellut.. Toisaalta en silleen ole kysynyt mitään koska en halua painostaa, mutta tietyllä tapaa vihjannut.
Välillä vaan mietin, pitäiskö tää ottaa vaan kaveripohjalta, mutta kun vaan näen hänet niin ihanana ihmisenä, ihmisenä josta voisi jokaisena päivänä olla aidosti onnellinen, jos se olisi vierellä. Ja tosiaan olen omista fiilareista paljon suoraan puhunut enkä siltikään ole saanut "kenkää". Ja niistä mun esiin tuomista fiiliksistä tää kaikki kuitenkin periaatteessa alkoi. Sen kyllä tiedän, että neiti on vähän hukassa sen suhteen mitä nyt pitäisi elämässä tehdä (koulu/työt) ja missä pitäisi olla, joten kai nää asiat menee siinä muun ihmettelyn ohessa.
Tuntuu vaan välillä pahalta, kun tuntuu ettei mun tunteet saa mitään arvoa, nyt kun välillä on fiilis että samassa oravanpyörässä ollaan mitä exän kanssa reilu vuosi sitten. Oon kuitenkin niin vahvasti tunneihminen ja elän vahvasti sydämellä, että nää jutut rikkoo mut ihan täysin mennessään mahdollisesti pieleen. Vaikkakin tunteet on rikkaus ja elämän suola, niin aiheuttaahan ne äärettömän paljon tuskaakin.
Mutta joo. Mulla on ollu ihan läppänä treffi-palstalla ilmoitus jo aika pitkään, en ole ekojen kuukausien jälkeen hakenut ite mitään, vastaillut lähinnä kosiskelijoille. Ei vaan iske mikään eikä nappaa lähteä treffeille, perkele ku oon tällanen, miks otan nää niin vakavasti..:S Kymmeniä tyttöjä on laittanu viestiä, parista on tullu ok kamuja/tuttuja kun oon vahingossa törmäilly.
Se vähä mitä tulee nykyään liikuttua yöelämässä, niin ihan ok tulee oltua naisväen kanssa tekemisissä, mutta kun ei sytytä mikään muu kuin läpän heittäminen ja tyhmäily, ei vaan näe mitä kaikkea siellä liikkuu. Mitähän sitä tekisi itsensä kanssa, tykkään itseni ruoskimisesta mutta nyt en keksi kyllä muuta syytä tylytykseen kuin lievän itsesäälissä kieriskelyn.
Jonkun mukaan tietyissä jutuissa toisen pitää olla se rohkeampi, jotta jotain saadaan aikaan. No mä oon ollu ja oon tavallaan tyytyväinen itteeni, sain aikaan hyvän kontaktin kauniiseen tyttöön, joka on vieläpä fiksu ja hauska.
Nyt on ollut ennätyspitkään hiljaista, viikon jo! Molemmilla oli näille päiville ohjelmaa ja siksi ei ole törmätty virtuaalimaailmassakaan ollenkaan.
Nyt aattelin, että mä pidän hiljaisuutta, odotan mitä se tekee. Sillä lähetin postissa yhen sen toivoman jutun ja kirjoitin mukaan käsipelillä oikean kirjeen, oli muuten aika vaikeeta! Kummallista kirjoittaa ilman hymiöitä, voi elämä;D Siinä kertoilin ihan vaan kaikkia kivoja juttuja jne. Nyt perkele otan pikkaisen viileän linjan, leikin vähän vaikeasti tavoitettavaa, katotaan mitä tapahtuu..xD
Tässähän tätä.. Oikeastaan olisi hienoa jos joku hieno nainen alkaisi ahdistella minua, tässä ois valmis unelmamies valmiina, ei huvita enää oleskella yksinään, 1,5 vuotta alkaa riittää. Toisaalta on tää monella tapaa mukavaakin, mutta tietty kaipuu on aina sydämessä, ite kun tykkään kuitenkin läheisyydestä ja yhdessä olosta.