Naisasiat

[metsänpeikko]

Re: Konsultointi pähkinänkuoressa

Viestin lähetti ervatsalo
Niin, konsultaatiohan hoidetaan yleensä niin, että konsultoitava lähestyy konsultoijaa ongelmineen esimerkiksi lähettämällä kysymyksen ko. tahon tekstariominaisuuksilla varustettuun kännykkään tahi muuhun sähköiseen värkkiin.

Tämän jälkeen konsultoija katsoo kristallipalloonsa, housuihinsa tai antaa omakohtaisten kokemusten perusteella (eli yleensä hatusta) oikean vastauksen.

Yleensä konsultoinnista peritään jonkinlainen hyvike. Hyvikkeen suuruus on syytä määrittää etukäteen, jottei synny mitään väärinkäsityksiä.

Yleensä konsultoijalla ei ole mitään vastuuta lausunnoistaan, vaan ne voivat olla minkälaista humpuukia tahansa.

Itse olen kuitenkin aina oikeassa ja tosi edullinen, eli halpaa ja hyvääkin vielä maailmasta löytyy.

Täältä tähän

Äh, niinpä tietysti. Tätä hiukan ajattelinkin, tuo puhelinnumeron lähettäminen vaan kuulosti niin omituiselta. Kun onhan meillä tässä nämä muut sähköiset värkit. Toisaalta teidän kerholaisten touhuja seurailtuani olisin voinut ajatella, että se puhelinnumero olisi joutunut johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.

Kurkkaa nyt sinne housuihisi, ja kerro toki löytynyt vastaus tännekin päin. Niin, ja kerro myös se hinta.

 

[Damien]

Viestin lähetti keppimies
Voi olla.

Se oli joku gradua vääntävä, rinnakas sekä "varteenotettava" yksilö...

Damn tuntomerkit täyttyy... ei kai vielä ollut turkulainen? Toisaaltaan luulen että mun "eukko" oli nuorempi... ei ainakaan gradunkirjotus iässä ellei sitten toisenasteen päättötyötä pidä graduna.

Metsänpeikko:

Lähtökohtana mielestäni pitää olla suora kontakti, puhelin käy myös erittäin hyvin mutta ei mielellään tekstiviestiä. Sähköpostit sun muut antaa aivan liian epätoivosen ja itseluottamuksen puutteesta kärsivän kuvan. Tietysti jos "ystäväsi" ystävä ei ole muuten sosiaalisesti hirveän menestyksellinen niin ehkä sähköposti voi olla hyvä ratkaisu.

 

[ervatsalo]

Re: Re: Konsultointi pähkinänkuoressa

Viestin lähetti metsänpeikko
....Kurkkaa nyt sinne housuihisi, ja kerro toki löytynyt vastaus tännekin päin. Niin, ja kerro myös se hinta.

Niin, ai mihin housuihin?

No joka tapauksessa tämä "konsultti" on sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus, elikkäs siis henkilöstä riippuen joko tekstariterrori, puhelinterrori tahi sitten muunlainen yhteydenotto vaikkapa em. baariskenen tiloissa olisi se paras lähestymistapa. Tärkeintä on ehkä naamioida tilanne ns. "muina miehinä / henkilöinä" tapahtuvaksi puolihuolimattomaksi kahville etc. pyynnöksi.

Miehiähän on muuten helppo vedettää kaikenlaisella suorituksiin perustuvilla kehuilla, joten ehkä puolihuolimaton maininta "jostain unohtumattomasta" saattaisi olla hyväkin idea.

Lopputulentona päädyn kuitenkin esittämään "puolihuolimatonta puhelinyhteydenottoa" esmes juuri loironjuontiskeneen, lisättynä pienellä kehulla.
Puhelinyhteydenotto voidaan sitten tarkemmissa konsultoinneissa määrittää joko verbaalis- tai tekstiperäiseksi yhteydenotoksi.

Helppoa kuin mikä!

Ja tämä konsultointi oli muuten tosi halpa.

Täältä tähän

 

[metsänpeikko]

Hmm, jaa.
Kaikesta huolimatta olemme kaverin kanssa tästä lähdössä radalle, myös eräs nimeltämainitsematon paita lähtee mukaan. Joten katsellaan mitä tapahtuu, toivottavasti tuo kyseinen herrakin jostain löytyisi. Puhelinterrori suljetaan pois kokonaan, samoin kaikki muu kontakti, joka ei tapahdu kasvotusten.

Erva, mainitsit aikaisemmin vastauksen löytyvän katsomalla kristallipalloon, housuihin tms. Pitänee olettaa, että olet sitten ilman housuja?
Ja tosi halpa = ilmainen? Vai pistetäänkö lisää kaljaa tilaukseen?

 

[Pataprinsessa]

miesasiat...

...näyttivät jo hetken taas olevan vähän paremmalla mallilla.

Koulussani on aivan uskomattoman hyvännäköinen poika, jota koulun alkamisesta asti katselin ja koitin hymyillä kauniisti. Eräänä perjantai-iltana keräsin rohkeuteni ja tekstasin (teiniä,mutta minkäs sitä iälleen/ujoudelleen/itselleen voi) tyypille. Viestejä kulki kumpaankin suuntaan aika tiuhaan tahtiin,mutta koeviikon takia ei nähty. Sitten eräänä perjantaina saatiin jo melkein sovitettua aikataulut yhteen, jotta voitaisiin tavata mutta pojan vanhempien takia ei taaskaan nähty. Tyypin viestit kumminkin vaikuttivat siltä että kiinnostus ei ole vain Pataprinsessasta mahdolliseen tulevaan prinssiin suuntautuvaa, vaan ehkä jopa toiseenkin suuntaan jonkinnäköistä sähkömagneettista säteilyä (kiitos iki-ihana fysiikan opettaja ja lukion FY7) oli havaittavissa. Jonkin ajan kuluttua pojan viestit lyhenivät ja muuttuivat muutenkin ei niin kiinnostusta osoittaviksi...Enpä tiedä mistä johtuu..Kysyin että kiinnostaako lainkaan nähä mua vai mikä on..Vastaus oli et kai me joskus voitais nähdä.. Tyyppiä ei sitten kai enää ainakaan kiinnostakkaan vai....? Koulussa kyllä moikataan ja hymynkin sain pojalta viimeksi tänään mutta..

Pataprinsessaa vainoavat myös ei niin omaan makuun olevat prinssiehdokkaat..Mistä niitäkin sikiää?

Ainiin ja entinen poikaystäväni, josta olen aikaisemminkin puhunut, seurustelee edelleen onnellisesti (entisen) parhaan kaverini kanssa...Syö edelleen miestä(tai siis naista)tämän parin näkeminen/ajatteleminen/ihan mikä vaan muu siihen liittyvä...

 

[ervatsalo]

Viestin lähetti metsänpeikko
Pitänee olettaa, että olet sitten ilman housuja?
Ja tosi halpa = ilmainen? Vai pistetäänkö lisää kaljaa tilaukseen?

Niin, mainittakoon, että kyseisen viestin kirjoitushetkellä olin juuri tullut suihkusta, josta johtuen olin verhonnut ruumiintemppelini pelkkään pyyhkeeseen, joten housuihin katsominen ei käynyt juuri sillä hetkellä pirtaani.

Mainittakoon, että tällä hetkellä ja noin yleensä käytän kyllä housuja ja joskus jopa useita päällekäin.

Mitä tulee kaljaan, niin pannaan vaan. Kaljahan on nykypäivänä perin halpaa ja kohtuullisessa kaasussa se tuntuu jopa ilmaiselta. Ja tuleehan siitä muutenkin hassu olo.

Mitenkäs se erikoispaita on muuten viihtynyt Pori-skenessä? Onko siitä pidetty huolta, vai usutanko pelastuspartion paikalle?

Täältä tähän

 

[metsänpeikko]

Viestin lähetti ervatsalo

Mitenkäs se erikoispaita on muuten viihtynyt Pori-skenessä? Onko siitä pidetty huolta, vai usutanko pelastuspartion paikalle?

Viihtymisestä pitää kyllä kysyä paidalta itseltään, tuollahan se roikkuu ja yrittää tuulettautua kamalasta tupakanhajusta. Viihtymisen suhteen olen kyllä parhaani tehnyt, ottanut mukaan melkein joka paikkaan ja pitänyt tottakai hyvää huolta. Kovin suurta huomiota, ainakaan ansaitsemaansa, se ei kylläkään ole saanut, ja sitä täytyykin syvästi ihmetellä. Ei taida porilaisilla olla arvot ja käsitykset ihan kohdallaan. Ehkä tänään jäähallilla, saa nähdä. Jos ei sielläkään tärppää, niin sitten saatetaan jo pelastuspartiotakin tarvia.

Eipä ole muutenkaan tärpännyt. Erästä herrasmiestä ei eilen tavoitettu mistään, vaikka kolmessa eri baarissa tuli pyörähdettyä. Jäähallilla tuo tänään kuitenkin 103 prosentin varmuudella on, ja vannoutuneena jääkiekkomiehenä uskoisin hänen ymmärtävän tuon paidan päälle. Ja alle, toivottavasti.

Pataprinsessa, tua noinnii... Miksi et menisi suoraan juttelemaan hemmolle, jos kerran samassa koulussa olette ja joka päivä näette? Miksi teidän pitäisi erikseen vielä "nähdä"? Kuulostaa hiukan hassulta, että lähettelet viestejä tyypille, joka istuu suurin piirtein toisella puolella koulun käytävää, mutta et voi mennä juttelemaan. Puhumalla ne asiat selviää, tietääkseni.

 

[Riesa]

Naiset, naiset, naiset...

Suhde on edennyt siihen pisteeseen, että lihomisen (toinen ketju huom.) lisäksi eukko väittää ettei meillä enää puhuta.

Tosiasiassa puhutaan paljonkin. Parempi puolisko tekee iltatöitä, ja kotimatka kestää n.20 min. Lähtiessään illalla töistä emäntä soittaa minulle ja sitten jaaritellaan niitä näitä ja sitä tätä koko matka. Kun eukko tulee kotiin onkin kaikki asiat jo käsitelty, ja sohvalla köllöttely ihanassa hiljaisuudessa voi alkaa.

Siis mielestäni 20 min on aivan riittävä aika päivän tapahtumien referointiin, vai mitä ? Ja sitä paitsi puhumistahan se on sekin, kun puhutaan siitä, ettei puhuta. Jos eukko haluaa puhua vieläkin enemmän, niin menköön vaikka harrastelijateatteriin räyhäämään vaginamonologeja. Perkele.

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti Riesa
Suhde on edennyt siihen pisteeseen, että lihomisen (toinen ketju huom.) lisäksi eukko väittää ettei meillä enää puhuta.

Tosiasiassa puhutaan paljonkin.

Tähänastisen lyhyen elämäni aikana olen ollut oppivinani sen, että sana "puhuminen" merkitsee naisille ja miehille eri asioita. Miehelle "puhuminen" on asiakeskeistä, jopa suoraa ongelmanratkaisua jolle on aikansa ja paikkansa, kun taas naisille "puhuminen" on itseisarvo. Kun nainen haluaa "puhua", hän käsittääkseni haluaa itse asiassa tunteen siitä, että tuo toinen jakaa hänen kanssaan (miehen näkökulmasta usein toissijaisia) asioita. Kun mies haluaa "puhua", ollaan yleensä selkeän asian äärellä, josta puhutaan, kunnes sanottava on sanottu.

Rumasti voisi siis sanoa, että naiset haluavat märehtiä loputtomiin, kun taas miehet pistävät asian halki, poikki ja pinoon. Eläköön se pieni ero.

EDIT: Tulipa vielä mieleeni tarina, jossa kiteytyy paljon. Mies makasi kuolinvuoteellaan, ja vaimo murehti sitä, ettei mies ollut ehtinyt sanoa tälle rakastavansa häntä. "Miten niin?" mies ihmetteli viimeisillä voimillaan. "Rakensihan minä meille talon."

 

[pernaveikko]

Viestin lähetti Riesa
Lähtiessään illalla töistä emäntä soittaa minulle ja sitten jaaritellaan niitä näitä ja sitä tätä koko matka.

Kokeilkaapa, jos eukko lukisikin työmatkallaan kirjaa ja sitten puhuisitte livenä, kun hän tulee kotiin.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Maple Leaf
Tähänastisen lyhyen elämäni aikana olen ollut oppivinani sen, että sana "puhuminen" merkitsee naisille ja miehille eri asioita.

Voi, mutta sittenhän olet oppinut todella paljon. Miesten ja naisten taidot eroavat puhumisen lisäksi mm. ongelmien ratkaisukyvyn suhteen. Naisten perinteinen keino on puhua asiasta, kuunnella myötätuntoisia ynähdyksiä, punnita asiaa eri kanteilta ja lopulta päätyä ehkä jopa siihen, että mitään ratkaisua ei ole. Ongelmasta keskustellaan pitkään ja hartaasti, monesti useamman päivän ja puhelinsoiton ajan. Miehille taas on tyypillistä käydä heti asiaan ja ehdottaa ratkaisua siihen kuinka asia pitäisi hoitaa. Sen jälkeen homma on selvä, eikä siitä tarvitse keskustella. Naisihmistä tämä saattaa rassata pahemman kerran, koska osa ongelman draamaa ja viehätystä piilee sen monimuotoisessa pähkäilyssä. Naisella voi kulua päiviä, mutta miehellä ratkaisukeskeiseen lähestymiseen menee yleensä noin minuutti. Nopeus ei kuitenkaan välttämättä ole hyve ongelmien ratkomisessakaan :)

 

[Timbit]

Viestin lähetti tant gredulin
Naisella voi kulua päiviä, mutta miehellä ratkaisukeskeiseen lähestymiseen menee yleensä noin minuutti. Nopeus ei kuitenkaan välttämättä ole hyve ongelmien ratkomisessakaan :)

No mutta, sitten kun ongelma on ratkaistu niin mies voi kertoa naiselle, miten paljon tätä rakastaa ja miten onnellinen on tämän kanssa. Siis jos se suhde on sillä pohjalla. Ja seuraavat tunnit vietetäänkin helliä sanoja jutellen ja rakkauden monimuotoisesta kielestä nauttien.

 

[Gentleman]

hyi helvetti

Viestin lähetti Designer
No mutta, sitten kun ongelma on ratkaistu niin mies voi kertoa naiselle, miten paljon tätä rakastaa ja miten onnellinen on tämän kanssa. Siis jos se suhde on sillä pohjalla. Ja seuraavat tunnit vietetäänkin helliä sanoja jutellen ja rakkauden monimuotoisesta kielestä nauttien.

Puhuminen on yli-arvostettua, hyvässä suhteessa ei sanoja tarvita, kommunikaatio pelaa muutenkin.

Linjani on, että yhden kerran sanotaan että rakastaa (jos siis siltä tuntuu) ja sitten ilmoitetaan kun tilanne muuttuu.

 

[tant gredulin]

Re: hyi helvetti

Viestin lähetti Gentleman
Linjani on, että yhden kerran sanotaan että rakastaa (jos siis siltä tuntuu) ja sitten ilmoitetaan kun tilanne muuttuu.

Tämä onkin aiiiina askarruttanut minua. Miten se ilmoitetaan? 'Kerää kamasi?' vai 'En enää rakasta sinua, mutta voit toki jäädä asumaan tänne vielä. Samalla voit pestä pyykit, tiskata ja viedä koiran ulos?'
Miten btw ilmaisisit asian body languagea hyväksi käyttäen, jos puhuminen on yli-arvostettua? Jormauotismaisesti vääntelehtien vai hitler-tyyppisesti 'käteni osoittamassa suunnassa'?

 

[Gentleman]

Re: Re: hyi helvetti

Viestin lähetti tant gredulin
Tämä onkin aiiiina askarruttanut minua. Miten se ilmoitetaan? 'Kerää kamasi?' vai 'En enää rakasta sinua, mutta voit toki jäädä asumaan tänne vielä. Samalla voit pestä pyykit, tiskata ja viedä koiran ulos?'
Miten btw ilmaisisit asian body languagea hyväksi käyttäen, jos puhuminen on yli-arvostettua? Jormauotismaisesti vääntelehtien vai hitler-tyyppisesti 'käteni osoittamassa suunnassa'?

Itse ilmoitin viimeksi tämän loppukesästä näin; "Eiköhän tämä ollut tässä, suosittelen katselemaan asuntoja sillä silmällä"

Terroristien kanssa ei neuvotella.

Hänen muuttonsa tapahtui sitten lokakuun alussa.

Jälkimmäiseen kysymykseen vastaan, jotain tuolta väliltä, mutta lähinnä hitler-tyyppisesti. Yleensä ilmaisen itseäni samalla tavalla kuin pelatessani seuraan pelivälinettä, eli katseella.

Ylimielinen virne yhdistettynä tiiviiseen katsekontaktiin on mustelmieni salaisuus.

 

[Lady]

Pieni vihje: kun nainen valittaa että "me ei ikinä puhuta", sen voi hyvinkin usein käsittää "sinä et ikinä kuuntele". Eli siis nainen ei välttämättä halua että "me" puhuu, vaan nimenomaan hän puhuu ja toisen puoliskon tehtävä on kuunnella myötätuntoisesti (=olla hiljaa, katsella kiinnostuneen näköisenä ja ynähdellä väliin "ahaa", "juujuu", "voiettä" yms.) Kovin keskittynyttä kuuntelua ei tarvita, mutta kun puhe loppuu on hyvä jotenkin kommentoida kuulemaansa (esim. "onpas sulla ollut rankka päivä", "kaikkea sitä sattuu", tai voittajavetona "onneksi me sentään osataan puhua näistä asioista"). Loppuun halaus ja se on siinä, naisenpuolisko on sulaa vahaa. Toimii ainakin meikäläisen suhteen, vaikka olen ikiaikoja sitten huomannut että mieheni käyttää tätä taktiikkaa. Skitsofreenistä.

 

[Borgie]

Heh, Lady puhunee asiaa. Itse olen seurustellessani hoitanut kuuntelupuolen niin, että samalla voi katsoa töllöä, lukea jatkoaikaa tms. ja välillä ynähdellään väliin noita Ladyn mainitsemia kommentteja. Jos eukko sattuu epäileväiselle päälle, ja varmistaa että: "kuunteletko sinä? Mitä minä äsken sanoin?" niin sitten pysähdytään kelaamaan muistista se viimeinen lause (pitäisi olla vielä tallella) ja yritetään sen perusteella päätellä mistä jutussa oli kyse ja vastata jotain ihqua mutta ympäripyöreää... ettei jää kiinni. Kinkkisemmässä tapauksessa pitää netin selaus keskeyttää, antaa hali ja valehdella korvat päästä että kuuntelinhan minä, olipa tosiaan rankkaa, hei muuten tuo uusi kampaus saa kauniit silmäsi näyttämään entistä kauniimmilta, sinä elämänivalo ja päivienipaiste...

 

[Pataprinsessa]

Viestin lähetti metsänpeikko

Pataprinsessa, tua noinnii... Miksi et menisi suoraan juttelemaan hemmolle, jos kerran samassa koulussa olette ja joka päivä näette? Miksi teidän pitäisi erikseen vielä "nähdä"? Kuulostaa hiukan hassulta, että lähettelet viestejä tyypille, joka istuu suurin piirtein toisella puolella koulun käytävää, mutta et voi mennä juttelemaan. Puhumalla ne asiat selviää, tietääkseni.

Oon ujo...Ja se on aina kavereittensa kanssa..Kyllähän mun pitäis uskaltaa,oon sentään 2 vuotta vanhempi kuin tää poika..Mut ku ei..Paitsi että kun tollasia rohkasevia kommentteja saan ni ehkä jo huomenna.

 

[ervatsalo]

Haloo

Viestin lähetti Pataprinsessa
Kyllähän mun pitäis uskaltaa,oon sentään 2 vuotta vanhempi kuin tää poika..

Niin, en malta olla sanomatta, että HALOO!

Syy miksi sanon haloo, on se, että jos olisin nainen, en ikipäivänä katselisi itseäni nuorempia jätkiä ennen kuin olisin noin 30 vuotias.

Syy miksi sanon näin, johtuu siitä, että olen mies.

Täältä tähän

 

[Rööri]

Puhumisen piinaa

Viestin lähetti Maple Leaf
Tähänastisen lyhyen elämäni aikana olen ollut oppivinani sen, että sana "puhuminen" merkitsee naisille ja miehille eri asioita.

Minä en halua puhua vaimoni kanssa, sillä puhuminen on perseestä. Sen sijaan juttelen hänen kanssaan mielelläni niitä näitä. Rupattelen, heitän huulta, yhdyn jopa akkamaiseen juoruiluun yhteisten iltojemme ratoksi. Isommista hankinnoista me keskustelemme - useinmiten varsin järkevästikin - kuten myös lastemme asioista. Puhumaan en vaan ala.

Vaimonikaan ei koskaan puhkea sponttaanisti puhumaan, vaan hän valmistelee ja hautoo puhettaan aina ajan kanssa. Varmaan luonnostelee ranskalaisin viivoin pääkohdat oikein paperille, ja ilmoittaa sitten riittävän materiaalin kasattuaan esim. kiireisten aamutoimiensa lomassa tarpeestaan puhua illalla. Illaksi nyt on helppo juuttua ylitöihin, taikka muutoin luimistella baarissa, mutta ennemmin tai myöhemmin tuo puhe pidetään. Yleensä autossa mökkimatkalla, sillä sieltä ei äijä pääse hatkaan, vaan kärvistelee kuuliaisesti sen pari tuntia, mitä puhe yleensä ottaa.

Puheet käsittelevät aina samoja aiheita. Niissä esiintyy vaihtelevin painotuksin huoli yhteisen ajan puutteesta, pelko kukkean suhteen näivettymisestä, epäilys alkoholin elintoimintoja elvyttävästä vaikutuksesta sekä tietenkin ikuinen itku yleisen elostelun epäoikeudenmukaisuudesta. Puheissa liioitellaan kursailematta, syyllistetään sumeilematta, sätitään säälittä, haetaan itkuin uskottavuutta, tarjotaan jopa avokämmentä taikka tuhotaan irtaimistoa.

Sitten vielä kehtaavat ihmetellä, miksi mies ei puhu – vittu, häpeäisivät houkat!

Ai niin, tuli muuten aamulla tekstiviesti, että "meidän" pitäisi illalla puhua…

Juohtuipa vaan mieleeni!

 

[Rixa]

Viestin lähetti Pataprinsessa
Kyllähän mun pitäis uskaltaa,oon sentään 2 vuotta vanhempi kuin tää poika.

Ervatsalon linjoilla. Älä helvetissä tossa iässä kattele 2 vuotta nuorempia poikia, siitä ei tule myöhemmin kuin harmia. Kun ikää tosiaan on se 30vuotta lasissa voi asioita miettiä uudestaan.

Niin olen myös 30 vuotias mies, tässä iässä nuo ikäkriteerit alkavat muuttumaan melkoisesti.

 

[metsänpeikko]

Viestin lähetti Pataprinsessa
Oon ujo...Ja se on aina kavereittensa kanssa..Kyllähän mun pitäis uskaltaa,oon sentään 2 vuotta vanhempi kuin tää poika..

Jep, tässä tapauksessa kyllä suosittelen sittenkin, että unohdat koko tyypin. Nuoremmalla et kyllä tee mitään. Ehkä sitten 15 vuoden päästä, mutta tällä hetkellä kannattaisi varmaan etsiä jotain omaan älykkyysosamäärääsi paremmin soveltuvaa.


Tosin omissa miesasioissa ei edelleenkään mitään mainitsemisen arvoista, mutta hyviä neuvoja osaan toki antaa. Nuorempiin en kyllä ole koskaan sekaantunut, viimeisen epätoivon hetkellä saatan vaikka sortuakin. Varsinkin, jos kyseessä olisi jääkiekkoilija. Mutta vielä en ole niin epätoivoinen, ehkä jo ensi viikolla.

 

[Lady]

Nuoremmassa vara parempi

Niin, itselläni alkoivat miesasiat sujua tuossa 5 vuotta sitten kun tajusin että tuo veljeni kaveri, pari vuotta minua nuorempi, on oikeasti aika fiksu tyyppi. Unohdin nuo itseni ikäiset ja hiukan vanhemmat "kypsät" miehet ja lankesin tuohon nuorukaiseen. Nykyisin ollaan naimisissa eikä ikäeroa "väärään suuntaan" ole edes tullut ajatelleeksi sitten seurustelun ensimmäisten viikkojen jälkeen, kun kaverit ja sukulaiset saivat päivittelynsä loppuun. Ollaanpa vielä sopuisa pari, sillä tuo nuorukainen on niin fiksu tyyppi että on oppinut käsittelemään minua oikein. Joten suosittelen. Ikä ei ole aina sidoksissa henkiseen kypsyyteen, siitä todisteena liuta entisiä "vanhempia" poikaystäviä, jotka kyllä minut saivat kypsymään.

Pataprinsessalle oma neuvoni on tarttua epätoivoisiin keinoihin ja mennä juttelemaan, itsekin ujona tiedän miten hankalaa on tuossa tilanteessa saada aikaan luonteva keskustelu. Mutta vaikuttaa siltä että tuo poika on saanut päähänsä ettet sinäkään ole enää kiinnostunut kun et mitään tee asian eteen, miehillähän tuo "asiaan pääseminen" (en nyt tarkoita mitään kaksimielistä tällä) on hyvin olennaista ja kärsivällisyys ihmissuhteissa lähes olematonta. Eli poika ajattelee että tässä vaiheessa suhdettanne sinun pitäisi jo pestä hänen sukkiansa ja nalkuttaa ryyppäämisestä ja röyhtäilemisestä sen sijaan että edelleen tekstailette. Kysäise häntä vaikka seuraksesi mäkkäriin syömään koulun jälkeen, sopivan rento paikka tutustua ilman paineita jos ujostuttaa.

 

[Timbit]

Viestin lähetti Rixa
Kun ikää tosiaan on se 30vuotta lasissa voi asioita miettiä uudestaan.

Kyllä naiset voivat aloittaa pari vuotta nuorempien miesten katselemisen sillä silmällä jo sellaisina 24-25-vuotiaina. Tosin silloin on se vaara, että joku niistä nuorukaisista tuppautuu kainaloon pidemmäksikin aikaa, jopa ihan pysyvästi.

 

[Vesuri]

Miehille, ainakaan itselleni ikäerolla ei ole suurempaa merkitystä.

Kuusitoistavuotiaana haaveilin parikymppisistä tiukkapeppuisista isotissisistä naisista. Silloin ne olivat saavuttamattomissa. Nyt parikymmentä vuotta vanhempana haaveilen naisista edelleen aivan samoilla kriteereillä. Nykyäänkin ne ovat saavuttamattomissa. Mikään ei siis ole muuttunut. Väliin tosin mahtui vaihe, jolloin oli edes pieniä saumoja.