Sydneylle:
Paha on paikkasi tosiaan. Kun mainitsit tuosta juhannus, ym suunnitelmista, olisiko ollut mahdollista, että olisit vaatinut vaimosi itse kertomaan tilanteesta lapsille, tai voisiko se olla vieläkin mahdollista? Sun tehtäväsi tuossa kun on pääasiassa se, että lapsille jää turvallinen olo, etkä sinä ole niiden luota lähdössä mihinkään.
Toinen mieleen tuleva seikka tuossa kuviossa on, kuinka tosissaan vaimosi ja tuo vaimosi serkun mies oikeen on? Jos heidän välinsä on "aitoa" rakkautta, ei sitä voi estää mikään tai kukaan, mutta jos edes se ei ole vaimollesi selvillä, mieleen tulee, että jos on todella kova kasvo ja kukapa ei lastensa vuoksi olisi, voisit ystävällisesti vaimollesi kertoa, että ota vuosi ja katso, onko se ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen, mietitään sitten onko edellytyksiä jatkaa vai pannaanko sinetti asialle.
Siinä tapauksessa, että todella rakastat vaimoasi, voisi olla vielä mahdollista perhe eheyttää ja jos se taas ei onnistu, se pahin erotuska on jo helpottanut ja käytännön asiat on helpompi hoitaa, kun arki lastenkin kanssa on edes jotenkin uomillaan.
Hatunnostoa sulle kuitenkin täältäpäin, olet mielestäni aivan oikein ja hienosti ajatellut tilanteen lasten kannalta ja lasten etua ajatellen.
Mutta jotta maailma ei kuulostaisi liian oikeudenmukaiselta paikalta, joudut varmasti vielä kestämään ne väistämättä tulevat lasten oireilut (jotka eivät todellakaan ole syytäsi), eli pinnaa taas kysytään. Lapsilla kun ei ole aina sanoja pahalle mielelleen ja ne tulee esiin aika kummallisinakin oireiluna. Naapurissani kun juuri meneillään samantapainen prosessi, jossa erosopimus on ollut yhteinen ja lapsille on asiat yhdessä kerrottu, siltikin pikkusten mielenosoitukset on aika rajuja. Naapuriperheen esikoinen kun on oman poikani paras kaveri, niin tunnen luonteen edeltävältä ajalta ja huolissani katselen tilannetta nyt ( se kuuluisa voimaton olo, kun ei tiedä miten voisi auttaa). Nää mun poikani ja kaverinsa on toki vaan 5-6 v. ikäsiä, voi sitten olla, että jo vähän isompi osaa niitä asioita jo käsitelläkin.
Vaan voimia ja jaksamista toivotan, elämä on kuin vesi, kyllä se tiensä aina löytää, onneksi sulla on lapset, niistä saa kuitenkin sitä voimaa jaksaa, monesti saman kuvion jälkeen ukkoparka jää yksin viinapullon kanssa ja sitten onkin jo piru merrassa.
