Naisasiat

[Fordél]

Ei häissä kukaan örvellä kännissä. Siis sivistynyttä alkoholinkäyttöähän se on.

Tuo voi olla totta siinä vaiheessa kun eurooppalaiset juomatavat saapuvat todenteolla Suomeen. Siihen asti tulee aina olemaan myös häitä, joissa jollain menee homma överiksi. Ei siinä mitään, omissa häissäni aikanaan tulee olemaan kyllä tarjoilu ja veikkaan, että tuo schollin em. lause pitää niissä paikkansa.

 

[sampio]

Ei sampion mukaan.

Siis siinä tapauksessa, että aviopari on aikaisemmin ollut avopari.

No juu, nyt alkaa mennä taas tutulla linjalla. Tuo edellinen viestisi olikin jo peräti asiallinen, onnittelut siitä.

Ensimmäisestä viestistäni saattaa saada sen käsityksen, että vähättelen avosta avioon siirtyvien häitä. Tämä ei ollut tarkoitukseni, vaan kunnioitan harkittua naimisiinmenoa, oli taustat mitkä tahansa. Väitän kuitenkin edelleen, että useimmissa tällaisissa tapauksissa juhlimisen sisältö ei sisälly itse naimisiinmenoon yhteisen elämän lupauksineen yms., vaan pääosassa on tietty juhlien luoma romanttinen viitekehys. Koska yhteistä elämää on jo takana, mikä muuttuu käytännössä?

Vieraat voivat iloita tai olla iloitsematta kummassakin tapauksessa.

 

[avatar]

En ole ollut kuin yksissä häissä ja siellä ei ollut viinaa. Joskin porukkakin oli pohjanmaalta, että sinänsä.

 

[Blackie]

Mikäli joskus saan kutsun häihin, jossa ei ole tarjolla alkoholia (jollaista en ole koskaan kokenut), niin lähden siinä tapauksessa kirkkotilaisuuden jälkeen suoraan kotiin. Jatkojuhlat menettävät mielestäni siinä tapauksessa täysin merkityksensä. Minun mielipiteeni.

Silti se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi onnellinen avioparin puolesta.

 

[scholl]

Itse väitän, että ainakin pk-seudulla juomatavat ovat manner-eurooppalaistuneet. Kyllä sitä Euroopassakin välillä yökerhoissa drinksuja kiskotaan niin että tullaan vahvaan humalaan ja kyllä sitä sielläkin nautitaan ruoan kanssa viiniä ja terassilla oluita. Mielestäni mitään muita eroja ei ole kuin se, että suomalaiset viihteellä käyttävät ehkä suurempia määriä keskimäärin, mutta ei se käytös ole erilaista. Fiksu porukka ei ala örveltää, vaan jos hallitsee kroppansa niin tietää, millä tavalla ja kuinka paljon voi ottaa. Vaikka sitä olisi koko porukka letkeässä nousuhumalassa niin ei se tarkoita että sitä kukaan huonosti käyttäytyisi. Varsinkaan häissä, jotka ovat kuitenkin virallisempia tilaisuuksia. Ei ole kysymys juomakilpailusta, vaan hauskanpidosta, eikä siellä tarvitse kaivaa esiin kossupulloa ja kaataa sitä yhdellä kulauksella naamariin, vaan voi nauttia mietoja juomia kuten viiniä ja esimerkiksi drinkkejä ja seurustella ihmisten kanssa. Ei siinä kukaan sen enempää sekoa. Jutteluhan siinä kuitenkin vie sen pääenergian, joten ei juomiselle ole sillä tavalla aikaakaan.

Hirveästi aina puhutaan jostain vertailusta suomalaisten ja manner-eurooppalaisten juomatapojen välillä, vaikka totuus on se, että täällä vähänkin fiksumpi väestö Helsingissä on yhtä mannermaista kuin muuallakin ja ollut niin jo sukupolvien ajan. Eikä se ole mikään huono juttu, että suomalainen kestää paremmin viinaa kuin joku italiaano esimerkiksi ja pystyy näin ollen kiskomaan enemmän - pikemminkin päinvastoin hyvähän se on, ettei vässykkä tarvi olla ja juoda maitoa 10 vuotta täytettyään.

 

[Alamummo]

Mikäli joskus saan kutsun häihin, jossa ei ole tarjolla alkoholia (jollaista en ole koskaan kokenut), niin lähden siinä tapauksessa kirkkotilaisuuden jälkeen suoraan kotiin. Jatkojuhlat menettävät mielestäni siinä tapauksessa täysin merkityksensä. Minun mielipiteeni.

Silti se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi onnellinen avioparin puolesta.

Niin kohtelias et kuitenkaan jaksa olla, että uhraisit pari tuntia elämästäsi näiden sinut juhlatilaisuuteensa kutsuneiden ihmisten onnelle. Kyllä viinanhimo on ihmeellinen asia.

 

[Blackie]

Niin kohtelias et kuitenkaan jaksa olla, että uhraisit pari tuntia elämästäsi näiden sinut juhlatilaisuuteensa kutsuneiden ihmisten onnelle. Kyllä viinanhimo on ihmeellinen asia.

Korjataan sen verran, että kävisin kättelemässä ja onnittelemassa avioparia sekä antaisin lahjan. Sen jälkeen lähtisin niiltä jatkojuhlilta kotiin. Jäykät "juhlat" ei ole minua varten. Absurdi ajatus: Jos itse joskus menen naimisiin ja päätämme pitää juhlat, jossa ei ole alkoholia, niin ymmärtäisin täysin niitä tyyppejä, jotka eivät sellaisissa juhlissa kauaa viihtyisi.

Scholl puki hyvin sanoiksi tuon alkoholijutskan tuossa yläpuolella. Kyseessä ei ole mitkään juomakilpailut, vaan juhlava tapahtuma, mihin mielestäni silti booli ym. juomat kuuluu. Kyllähän se ilmapiiriä rentouttaa kummasti. En ole koskaan törmännyt mihinkään örveltäjiin hääjuhlissa. Päinvastoin. Helvetin hyvässä hengessä pidetään hauskaa. En siis omien kokemuksieni pohjalta näe mitään negatiivista asiaa häissä, joissa on alkoholia tarjolla. Eihän sitä ole pakko juoda, jos ei huvita.

Edit: Niin, ja miksi minä kaksi tuntia lusmuilisin kohteliaisuudesta, jos vieraita kohtaan ei olla sen verran kohteliaita, että huolehditaan tällaisista perusasioista :).

 

[korkki]

Kyllähän häät joissa on jotain muutakin ohjelmaa kuin perinteinen morsiamen ryöstö ja tanssia ovat varmasti virkistävätkin. Harvemmin kuitenkaan pari haluaa "kapinoida" perinteistä mallia vastaan. Ajatellaan ennemmin sitä että mitä isovanhemmat yms. sanovat.

Yhden kaverini häät olivat kyllä ihan mielenkiintoiset. Porukka arvottiin eri pöytiin istumaan, esimerkiksi vaimoni joutui ihan tuntemattomaan porukkaan (kun ei muutenkaan tuntenut paikalta kuin muutaman). Ohjelmia en sen koommin enää muista kuin että ruokana oli pizzaa (suurin osa vieraista oli nuoria) ja että musiikista vastasi nykyisen kriitikkojen suosikkibändin Magyar Possen esiaste. Alkoholia kyllä tarjottiin, ja oikeastaan se oli ihan hyvä kun tapahtumassa sekoitettiin toisilleen outoja ihmisiä keskenään. Tunnelma vapautuu kummasti...

Omat hääni olivat tavallaan ihan tylsät, koska ne menivät perinteisen kaavan mukaan paitsi se että morsiamen ryöstön sijaan ryöstettiin sulhanen.

 

[Footless]

En ole ollut kuin yksissä häissä ja siellä ei ollut viinaa. Joskin porukkakin oli pohjanmaalta, että sinänsä.

Ilmeisesti jostain Pohjois-Pohjanmaalta? Ei meinaan ole parempia bileitä kuin eteläpohjalaiset häät. Vesi kielellä odotan koska taas joku serkku menisi naimisiin, että pääsisi oikein kunnolla bilettämään. Ja pontikkaa piisaa ja varmasti tarpeeksi.

 

[sampio]

Kyllähän häät joissa on jotain muutakin ohjelmaa kuin perinteinen morsiamen ryöstö ja tanssia ovat varmasti virkistävätkin.

Nimenomaan. Lisäksi juontajalla on iso rooli pirskeiden onnistumisessa, tämä sikäli karvaalla kokemuksella, että omissa häissä tehtävässä toiminut jannu ei ollut täysin kartalla.

Pakko heittää vielä tähän paljon kehuttu ohjelmanumeroni vuosituhannen alusta. Vedin ensimmäisessä bestman-virassani kaverini poikamiehuuden hautajaiset. Jengi oli hetken hiukan huuli pyöreänä, ja muistan morsiamen ilmeen, kun pianisti aloitti hautajaistunnelman luonnin ja salin valaistusta vähennettiin. Muutama kaveriporukastamme kantoi arkun rauhallisesti takanani, mulla oli jätesäkki yllä ja siinä liperit. Pidin hautajaispuheen, kaverit lukivat viimeiset viestinsä ja arkussa näkyi sählymailaa yms. Enää ei pokka riittäisi moiseen, mutta tuolloin onneksi riitti, ja porukka repesi täysin, kun idea selvisi. 15 minuuttiani suosittuna.

 

[avatar]

Ilmeisesti jostain Pohjois-Pohjanmaalta?

Ei mitään käsitystä vaikka ne ovatkin sukulaisiani. Vetelistä ja Kauhavalta suurin osa. Sanokaa sitten mitä osaa pohjanmaata se on. Ei mitään tietoa eikä kyllä juuri kiinnostustakaan. Sen olen kuitekin käsittänyt, että viinaa siellä ei juuri juoda vaan lähinnä humallutaan jessestä.

 

[RajatOn]

Scholl kirjoitti:

Sitä suuremmalla syyllä naisen pitäisi viihtyä serkkunsa ja muiden sukulaisten seurassa ilman että miestä tarvitaan.

Taisit ymmärtää mun pointin hiukan väärin, tai sitten en osannu sitä esiin tuoda. Nainen tulee varmasti toimeen sukulaistensa kanssa, mutta nainen varmasti haluaa, että mieskin tulee naisen sukulaisten kanssa toimeen ja tän takia haluaa että mieskin olis mukana.

Mitä häihin tulee, niin ite oon aina ollut häissä joissa on viinaa tarjoiltu.. Ja jos ei tarjota, niin aina on varalla taskumatti. Ei häihin yleensä ryyppään lähdetä, mutta joskus se on ryyppäämiseks mennyt. Mun mielestä hääparia tarvii sen verran kunnioittaa, että jos kutsu käy nimellä, niin sinne lähdetään. Poishan voi lähteä sitten ku siltä tuntuu.. Heittää vaan valkosen valheen kehiin, että nyt on mentävä sinne ja tänne.

 

[scholl]

Taisit ymmärtää mun pointin hiukan väärin, tai sitten en osannu sitä esiin tuoda. Nainen tulee varmasti toimeen sukulaistensa kanssa, mutta nainen varmasti haluaa, että mieskin tulee naisen sukulaisten kanssa toimeen ja tän takia haluaa että mieskin olis mukana.

Haluamiset ei auta. Kyllä luulen asian ymmärtäneeni, mutta ajattelepa asiaa syvällisemmin. Ei riitä, että etsit sen naisen, josta diggaat (joita potentiaalisia voi tässä maailmassa olla muutamiakin), vaan sen lisäksi pitäisi analysoida se suku, että tuleeko niiden kanssa toimeen. Omaa sukuaan kukaan ei voi valita. Voi valita vain sen, että onko niiden kanssa tekemisissä vai ei. Kaikki muut ystävät ja tuttavat voi valita ja silloin jos haluaa vakiintua niin voi päättää, että haluaako naisen vai jonkinlaisen köörin. Itse valitsisin naisen riippumatta siitä, että haluaako nainen jotakin muuta vai ei. Eivät nuo ole neuvottelukysymyksiä, eikä siinä mikään haluaminen auta.

edit. häissä luonnollisesti joutuisi näkemään vaikka mitä jengiä, mutta se on pieni hinta kuitenkin loppupeleissä

edit2. ja ei sitä välttämättä tarvitse olla riidoissakaan niiden kanssa. voi tulla ihan hyvin toimeenkin, vaan tämä "nainen varmasti haluaa, että mieskin tulee naisen sukulaisten kanssa toimeen ja tän takia haluaa että mieskin olis mukana." -lause ontuu erittäin pahasti. Ei ihminen voi tuhlata elämäänsä, että menee joka paikkaan vain sen takia, että tulee toimeen, eikä ole riidoissa. Jos on esim. mielummin himassa kuin jossain tollaisessa tapahtumassa tai on jotain muuta tekemistä niin ei se tarkoita, että on riidoissa. Varsinkin jos on aurinkoinen kesäpäivä niin mitä järkeä lähteä jonnekin full diibadaaba häihin, missä ei edes tunne jengiä. Kysehän on statina toimimisesta. Itselläni ei ainakaan ole mitään tarvetta olla statisti. Niitä on riittävästi muutenkin, joten en koe ainakaan, että minua edes tarvittaisiin. En edes viihdy statistina

 

[RajatOn]

Scholl kirjoitti:

Itse valitsisin naisen riippumatta siitä, että haluaako nainen jotakin muuta vai ei. Eivät nuo ole neuvottelukysymyksiä, eikä siinä mikään haluaminen auta.

No onhan toikin näkemys. Jos ite oikein helmen naisen löytää, niin kyllä siinä on melko suuriakin uhrauksia valmis tekemään ja mun mielestä jonnekkin lähteminen on vielä pieni uhraus siinä tilanteessa. Tietenkään aina ei tarvi kissanristiäisiin, mutta olis siinä parempi olla jokin muu syy, kun se että ei kiinnosta. Tietysti jokasella on omat tapansa, eikä toi varmastikkaan oo se ainoa oikea.

 

[moby]

No onhan toikin näkemys. Jos ite oikein helmen naisen löytää, niin kyllä siinä on melko suuriakin uhrauksia valmis tekemään ja mun mielestä jonnekkin lähteminen on vielä pieni uhraus siinä tilanteessa. Tietenkään aina ei tarvi kissanristiäisiin, mutta olis siinä parempi olla jokin muu syy, kun se että ei kiinnosta. Tietysti jokasella on omat tapansa, eikä toi varmastikkaan oo se ainoa oikea.

Komppaan lievästi schollia tässä asiassa. Mitä enemmän teet niitä uhrauksia, sitä varmemmin se "helmi" on jonkun muun miehen matkassa. Kaikki naiset eivät tietysti ole samanlaisia, mutta olen huomannut että mitä enemmän teet uhrauksia, sitä enemmän akka alkaa vaatia niitä. Vässyköinti ei oikeasti toimi. Kukaan akka ei dumppaa miestä sen takia, ettei miestä kiinnosta jutella mummojen kanssa tuhatta kertaa samoista asioista.

 

[SamSpade]

Komppaan lievästi schollia tässä asiassa. Mitä enemmän teet niitä uhrauksia, sitä varmemmin se "helmi" on jonkun muun miehen matkassa. Kaikki naiset eivät tietysti ole samanlaisia, mutta olen huomannut että mitä enemmän teet uhrauksia, sitä enemmän akka alkaa vaatia niitä. Vässyköinti ei oikeasti toimi. Kukaan akka ei dumppaa miestä sen takia, ettei miestä kiinnosta jutella mummojen kanssa tuhatta kertaa samoista asioista.

Samaa mieltä. Kompromisseja voi ja pitää tehdä, mutta rajansa kaikella. Mies joka antaa kaikessa periksi ei ole Mies ja tosiaankin nainen lähtee jossain vaiheessa kyllä jonkun toisen matkaan. Yleensäkin alkaa tuntua että Mies on katoava luonnonvara kaikkien metroseksuaalien, vässyköiden, ovimattojen keskellä. Enkä tarkoita mitään sovinistisika miesmallia vaan suoraselkäistä Suomalaista Miestä joka tekee eikä meinaa, puhuu ja pitää sanansa jne..

 

[scholl]

sitä varmemmin se "helmi" on jonkun muun miehen matkassa.

Niin itse en kilpaile muiden miesten kanssa, vaan elän omaa elämääni ja uskon siihen, että kaksi ihmistä on ohjelmoitu about samalla tavalla. Ei silloin tarvitse edes kilpailla kenenkään kanssa. Löytää vain sen, joka on samankaltainen. Tuskin ihmisiä on suunniteltu ihan summassa.

On se aikamoinen helvetti, jos joutuu elämään sellaista elämää, missä pitää uhrautua koko ajan, eikä saa olla sellainen kuin on. Tulee mieleen se poloinen Richard, jota se Hyacinth Bucket pomputtaa siinä tv-sarjassa.

Millä perusteella se on muutenkaan juuri mies, jonka piti teeskennellä ja uhrautua, eikä nainen? Mikseivät molemmat saa olla sellaisia kuin ovat eli nainen käy häissä, jos tahtoo harrastaa sellaista ja mies on kotona, jos tahtoo olla kotona. Silloin kummankaan ei tarvitse uhrautua ja voivat sitten pitää kivaa, kun jälleen häiden jälkeen tapaavat. Tuollainen että toinen saa elää omanlaista elämäänsä ja toinen joutuu uhrautumaan on raukkamaisen vallankäytön uhriksi joutumista. Ja muutenkin ainakin itse kun olen ihminen, joka ymmärtää sen, että ihminen pystyy tekemään hyvin paljon asioita itsenäisesti ilman perävaunua, joten olen ajatellut asian niin, että kun molemmilla on omia menoja tarpeeksi niin pariskunta saa enemmän aikaiseksi. Sellainen yhdessäoloajan maksimointi on jotenkin hyvin perseestä ja aiheuttaa varmasti riitoja ja vitutusta. En edes ymmärrä, että joku vakavissaan täällä tuollaista meininkiä ehdottelee. Ei vain kertakaikkiaan mene jakeluun, vaikka kuinka miettii.

 

[Satellite]

Äh. Uskaltaakohan tässä vaiheessa kutsua vielä naista omaan kämppään kattoo leffaa tms? Pari kertaa nähty hänen kanssaan, ja tuo olisi yksi vaihtoehto seuraavalle tapaamiselle. Tietty vähän epäilyttää että lähtikö siltä sitten samantien kiinostus sen jälkeen kun tutustuimme toisiimme, enpä toisaalta jaksaisi odottaakaan sitä että hän soittaa joskus. Kai sitä voisi ainakin kerran pari tavata mun aloitteesta.

Asumme kuitenkin vähän pidemmän, mutta mahdollisen kävelymatkan päässä, joten se tuskin olisi esteenä...

 

[Osmo Rapeli]

Äh. Uskaltaakohan tässä vaiheessa kutsua vielä naista omaan kämppään kattoo leffaa tms? Pari kertaa nähty hänen kanssaan, ja tuo olisi yksi vaihtoehto seuraavalle tapaamiselle.
...
Asumme kuitenkin vähän pidemmän, mutta mahdollisen kävelymatkan päässä, joten se tuskin olisi esteenä...

Tottakai kysyt. Liika innostus voi joskus pelottaa toista pois, mutta jos kerran itseä kiinnostaa niin pitää olla sen verran tosissaan että näyttää kiinnostuksensa muuhun kuin pelkkiin kaveritouhuihin ennen kuin on liian myöhäistä. Päättäväisesti ja itsevarmuutta uhkuen siis liikkeelle, arpominen on perseestä eikä kiinnosta tyttöjä.

Vaikka ovathan nuo kaukosuhteen aina vaikeita, hha hhha~

 

[Väsyneet Kädet]

Äh. Uskaltaakohan tässä vaiheessa kutsua vielä naista omaan kämppään kattoo leffaa tms?

Nöyrästi päin pistimiä vaan. Jos tykkää, niin varmasti tulee mielellään. Jos ei ole niin innoissaan, niin selviääpä sekin.

 

[Birchman]

Vanhojen kaivelua

Olenko yksin mielipiteeni kanssa kun sanon, että vituttaa suunnattomasti se kun naiset alkavat puhua seuraavanlaisia entisistään:

"Se teki aina sitä ja tätä."
"Oli se kyllä mahtavaa aikaa."
"Se oli käyny siellä ja tehny sitä."
"Se oli sellanen ja tällainen."

IMO mikään ei loukkaa toista enempää kuin tuollainen vertailu. Noh olen sen omalla tavallani tehnyt myös selväksi, mutta vastaus oli about tällainen "Mut ymmärräthän sä, että me seurusteltiin kuitenkin niin ja niin kauan." Mitä vitun merkitystä sellaisella on? Jos tekee mieli muistella niin muistelkaa sitten vaikka päiväkirjaan tai jonkun ystävättären kanssa, eikä sen nykyisen kanssa. Ja oma luonne ei ole sellainen, että alkaisin jotain samantapaista itse heittämään takaisin.

Ps. Vittu kun vituttaa.

 

[avatar]

Olenko yksin mielipiteeni kanssa kun sanon, että vituttaa suunnattomasti se kun naiset alkavat puhua seuraavanlaisia entisistään:

"Se teki aina sitä ja tätä."
"Oli se kyllä mahtavaa aikaa."
"Se oli käyny siellä ja tehny sitä."
"Se oli sellanen ja tällainen."

IMO mikään ei loukkaa toista enempää kuin tuollainen vertailu. Noh olen sen omalla tavallani tehnyt myös selväksi, mutta vastaus oli about tällainen "Mut ymmärräthän sä, että me seurusteltiin kuitenkin niin ja niin kauan." Mitä vitun merkitystä sellaisella on? Jos tekee mieli muistella niin muistelkaa sitten vaikka päiväkirjaan tai jonkun ystävättären kanssa, eikä sen nykyisen kanssa. Ja oma luonne ei ole sellainen, että alkaisin jotain samantapaista itse heittämään takaisin.

Tollaista asioista ei jauheta uudelle kumppanille. Toki nyt jos on joku muuten merkittävä asia elämässä niin on suotavaa nyt mainita, että joku henkilö liittyi siihen ja tähän, mutta älytön jauhaminen vanhoista jutuista ja varsinkin jos vielä alettaisiin vertailemaan, on ihan älytöntä kuraa. Sanoisin naiselle, että ei kiinnosta, ole hiljaa, tai lähden läiskimään. Ja nyt tietenkään tähän ei ole olemassa mitään kaavaa, että mikä nyt on suotavaa ja mikä ei, mutta tuo mitä mainitsit ei kyllä pidemmän päälle ole. Rasittava nainen jos ei ymmärrä olla hiljaa tuollaisista. Minä lähtisin jos ei puhe muuttuisi.

 

[Creed Bratton]

Olenko yksin mielipiteeni kanssa kun sanon, että vituttaa suunnattomasti se kun naiset alkavat puhua seuraavanlaisia entisistään:

"Se teki aina sitä ja tätä."
"Oli se kyllä mahtavaa aikaa."
"Se oli käyny siellä ja tehny sitä."
"Se oli sellanen ja tällainen."

IMO mikään ei loukkaa toista enempää kuin tuollainen vertailu. Noh olen sen omalla tavallani tehnyt myös selväksi, mutta vastaus oli about tällainen "Mut ymmärräthän sä, että me seurusteltiin kuitenkin niin ja niin kauan." Mitä vitun merkitystä sellaisella on? Jos tekee mieli muistella niin muistelkaa sitten vaikka päiväkirjaan tai jonkun ystävättären kanssa, eikä sen nykyisen kanssa. Ja oma luonne ei ole sellainen, että alkaisin jotain samantapaista itse heittämään takaisin.

Itseni mielestä tommosten vanhojen suhteiden muistelu on aivan turhanpäiväistä ja jotenkin kertoo siitä, että se mies/nainen edelleen muistelee/ikävöi sitä exäänsä tavallaan. Ennen kuin joku alkaa imemään hernettä nenään, niin korostan, että tämä on oma mielipiteeni.

Vanhat suhteet voidaan tarvittaessa käydä läpi jos se tarpeellisena nähdään, mutta ei niihin asioihin ole itseni mielestä mitään syytä palata sen jälkeen. Jotenkin itse näen parhaimpana vaihtoehtona olla hiljaa vanhoista suhteista ja kysyttäessä vastaan.

 

[Osmo Rapeli]

Sanoisin naiselle, että ei kiinnosta, ole hiljaa, tai lähden läiskimään. Ja nyt tietenkään tähän ei ole olemassa mitään kaavaa, että mikä nyt on suotavaa ja mikä ei, mutta tuo mitä mainitsit ei kyllä pidemmän päälle ole. Rasittava nainen jos ei ymmärrä olla hiljaa tuollaisista. Minä lähtisin jos ei puhe muuttuisi.

Voi myös sanoa asiallisen viileästi että ei ole kiinnostunut naisen entisistä pesistä, ainoastaan naisesta itsestään, suuttumus tuskin auttaa, viileät kommentit ja kieltäminen ja asian "yläpuolelle asettuminen". Ainoastaan jos kyse on oikeasti vakavista asioista kuten väkivalta, pelko tms. on varmaan järkevämpi kuunnella ja jeesata.

 

[moby]

Samaa mieltä. Kompromisseja voi ja pitää tehdä, mutta rajansa kaikella. Mies joka antaa kaikessa periksi ei ole Mies ja tosiaankin nainen lähtee jossain vaiheessa kyllä jonkun toisen matkaan. Yleensäkin alkaa tuntua että Mies on katoava luonnonvara kaikkien metroseksuaalien, vässyköiden, ovimattojen keskellä. Enkä tarkoita mitään sovinistisika miesmallia vaan suoraselkäistä Suomalaista Miestä joka tekee eikä meinaa, puhuu ja pitää sanansa jne..

Tuo lupauksien pitämisen näkisin todella tärkeänä. Paskaa osaa puhua kuka tahansa, mutta Mies pitää sanansa, no matter what.