Naisasiat

[Snakster]

Kyllähän mies ja nainen voivat olla tosiaan parhaat ystävät, ja aika monella taitaa olla niinkin, että oma puoliso menee heittämällä myös ystävälistan kärkeen. Kuitenkin pysyn väitteessäni, että jos miehen paras tai edes hyvä ystävä on nainen, juolahtaa lähes jokaiselle jossain tilanteessa mieleen, että minkälaista olisikaan vetäistä tuota hyvää ystävää. Tiedän myös aika paljon tapauksia, joissa tuo mahdollisuus on toteutettu ja nusaistu ihan ystäväpohjalta.

Nytkin minulla on toki toimivan parisuhteen lisäksi hyviä ystäviä molemmista sukupuolista, mutta kyllä se minusta itsestänikin olisi omituista, jos minulla olisi naispuoleinen "paras kaveri", jolla pitäisi soitella jatkuvasti ja jota pitäisi treffailla kahden kesken alvariinsa.

 

[Vaihtorotta]

No joo, lisäilläänpäs. Olin eilen aika tiedottomassa tilassa, eikä ulosantini ollut kovin selkeää. Siis: Kyse ei nyt ole siitä, että pelkäisin naiseni pettävän, koska hänen paras kaverinsa on miespuolinen. Luotan naiseeni 100%, miestä en tunne, mutta hän tuskin pystyy harrastamaan seksiä naiseni kanssa vain omasta halustaan. Siihenkin tarvitaan kuitenkin kaksi.

Liiallinen omistushalu lienee tässä se suurin ongelma. En vain millään raaskisi päästää emäntää samoille mestoille sen tyypin kanssa. Jos tämän tyypin itsekin tuntisin ja tietäisin mikä kaveri on miehiään, ei koko ongelmaa välttämättä olisi. Muutenkin rajoitan naiseni menemistä liikaa, osin tahtomattani.

Tiedän aidosti, että pystyn muuttumaan, eikä tuo olisi enää ongelma, mutta en vain saa naistani vakuutetuksi. Olen jo aiemmin luvannut, useammin kuin kerran, ettei tämä toistu. Aina on vain toistunut. Lupauksellani ei siis enää ole juurikaan tehoa. Alkaa keinot loppua. Taidan antaa emännälle vähän omaa aikaa miettiä asioita. Luulisi, että pieni välimatka tekee hyvää. Eiköhän tästä selvitä!

 

[AnaMasa]

Mustasukkaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Se on yksi luonnollisimmista tunteista mitä voi olla. Jos tunteet olisivat värejä, niin mustasukkaisuus kuuluisi perusväreihin. Esimerkiksi rakkaus on tunteena täysin muovista ja keinotekoista mustasukkaisuuteen verrattuna. Mustasukkaisuuden käsittelyssä ja sen esiintuomisessa onkin jo loputtomasti variaatioita, joista kaikki taitaa olla vain enemmän tai vähemmän huonoja.

 

[Alamummo]

Mustasukkaisuudessa ei ole mitään hävettävää. Se on yksi luonnollisimmista tunteista mitä voi olla. Jos tunteet olisivat värejä, niin mustasukkaisuus kuuluisi perusväreihin. Esimerkiksi rakkaus on tunteena täysin muovista ja keinotekoista mustasukkaisuuteen verrattuna. Mustasukkaisuuden käsittelyssä ja sen esiintuomisessa onkin jo loputtomasti variaatioita, joista kaikki taitaa olla vain enemmän tai vähemmän huonoja.

Aika mielenkiintoinen pointti. Mitä ovat mielestäsi ne muut "perusväritunteet", jos rakkaus ei kuulu niihin?

Eihän ihmisen ylipäätään tunteitaan pitäisi hävetä, tosin mustasukkaisuudessa nyt ei ole yhtään mitään ylpeiltävääkään.

 

[girlzilla]

Aika mielenkiintoinen pointti. Mitä ovat mielestäsi ne muut "perusväritunteet", jos rakkaus ei kuulu niihin?

Eihän ihmisen ylipäätään tunteitaan pitäisi hävetä, tosin mustasukkaisuudessa nyt ei ole yhtään mitään ylpeiltävääkään.

Senhän me olemme jo kaikki oppineet että sinä Alamummo et ikinä ole ollut mustasukkainen. Sinällänsä todella hienoa, sillä vältyt monilta huolilta.

Mutta suurin osa ihmisistä ovat mustasukkaisia, toiset vähemmän ja toiset enemmän. Ensinnäkin minusta tuntuu ihan mukavalta jos poikaystäväni välillä on mustasukkainen. Niin kauan kun se ei ole mustasukkaisuutta joka olisi agressiivista tai menojani haittaavaa.

Joillain mustasukkaisuus johtuu huonosta itsetunnosta, joillain omat järjettömät tunteet puretaan toiseen mustasukkaisuutena, mutta hyvin monilla syynä mustasukkaisuuteen voi olla hylätyksi tulemisen pelko joka johtaa kauempaa menneisyydestä. Hyvän ystävän hylkääminen, toisen vanhemman poislähtö nuorella iällä, kaikki tällaiset asiat vaikuttavat siihen, onko aikuisempana parisuhteessa mustasukkainen. Ja monilla meillä valitettavasti on asioita takanamme, jotka vaikuttavat siihen mitä olemme ja vaikka kuinka haluaisimme päästä näistä tunteista eroon, se tuntuu mahdottomalta.

Joku on joskus epäillyt mustasukkaisuuden johtuvan oidipaalisesta konfliktista, mutta ei kai näitä kukaan noin suoraan faktoiksi voi sanoa.

 

[AnaMasa]

Aika mielenkiintoinen pointti. Mitä ovat mielestäsi ne muut "perusväritunteet", jos rakkaus ei kuulu niihin?

Rakkaus ei itseasiassa ole tunne lainkaan. Se suhteellisen tuore (joitain satoja vuosia) yleisnimitys monille muille tunteille, kuten ihastus, kiintymys, kaipuu/ikävä, intohimo jne. Vanhempien biologisesta huoltamisvaistostakin puhutaan nykyään rakastamisena. Minulla ei ole mitään sen kummempaa missiota ampua rakkaus-termiä, kun itsekin sitä käytän. Sitä tuli nyt käytettyä esimerkkinä verrattuna mustasukkaisuuteen, jota monet pitävät suorastaan sairautena.

 

[Alamummo]

Rakkaus ei itseasiassa ole tunne lainkaan. Se suhteellisen tuore (joitain satoja vuosia) yleisnimitys monille muille tunteille, kuten ihastus, kiintymys, kaipuu/ikävä, intohimo jne. Vanhempien biologisesta huoltamisvaistostakin puhutaan nykyään rakastamisena. Minulla ei ole mitään sen kummempaa missiota ampua rakkaus-termiä, kun itsekin sitä käytän. Sitä tuli nyt käytettyä esimerkkinä verrattuna mustasukkaisuuteen, jota monet pitävät suorastaan sairautena.

Olet tuossa siinä mielessä oikeassa, että rakkaus on tunteena paljon monisyisempi ja sen kukin käsittää aika subjektiivisesti. Mustasukkaisuus on paljon yksioikoisempi tunne, joka ei varioi muuten kuin voimakkuudeltaan.

En väittänytkään, että rakkautta terminä vähättelisit, vaan vertauksesi oli niin mielenkiintoinen ja erilainen, että halusin vähän lisää tietoa siitä, miten olit tällaiseen ajatusmalliin päätynyt.

 

[AnaMasa]

...

Muuten samaa mieltä, mutta käsittelit mustasukkaisuutta vain aiheettoman menettämisen pelon kannalta. Onhan olemassa ihan ns. rehellistäkin mustasukkaisuutta, johon liittyy todellinen uhka menettämisestä tai menetys on jo tapahtunut?

 

[Osmo Rapeli]

Onhan olemassa ihan ns. rehellistäkin mustasukkaisuutta, johon liittyy todellinen uhka menettämisestä tai menetys on jo tapahtunut?

Hmmm...ja voi kysyä myös miten määritellään menettämisen pelon ja mustasukkaisuuden tunnetta ihmisen, jota on petetty, ja ihmisen joka on "syntyjään" epäluuloinen/pelokas/mustasukkainen, välillä, kyse ei ole oikeastaan samasta asiasta. Kysyisin siis yleisesti onko jo aiemmin petetty tai muuten heikosta itsetunnosta kärsivä, "ruma läski" enemmän oikeutettu tuntemaan mustasukkaisuutta ja pelkoa kuin "tunnettu suhdemaailmassa menestynyt"?

 

[AnaMasa]

Hmmm...ja voi kysyä myös miten määritellään menettämisen pelon ja mustasukkaisuuden tunnetta ihmisen, jota on petetty

Samaa mustasukkaisuutta se on sillä erolla, että juuri petetyllä tai jätetyllä on siinä päällä muita tunteita, kuten vaikka vihaa tai kaipuuta. Mustasukkaisuuden tunne on tässä tapauksessa yksinkertaisesti vitutus siitä, että joku toinen saattaa nyt jyystää hänen rakasta.

"Rumat läskit" tietävät olevansa tikapuilla muita alempana ja siitä johtuen kärsivät heikosta itsetunnosta parisuhdemarkkinoilla. Ei kai sille sen kummempaa oikeutusta tarvitse miettiä, että he nyt vaan ovat useammin mustasukkaisia.

Yksi yleinen mustasukkaisten ryhmä ovat kouluttamattomat vittu-markot, joiden kumppani on vielä koulussa. Siinä on todennäköisesti edessä jonkinlainen mustasukkaisuusdraama, kun nainen näkee viimeistään valmistuttuaan elämässä muutakin kuin Markon Corollan. Markokin luonnollisesti tiedostaa tämän ja silloin hänestä tulee se edellisen kappaleen "Ruma läski". Jotkut Markot jopa jarruttavat tai vähintään vähättelevät kumppaninsa menestystä elämässä tämän takia. Tätä voidaan jo sanoa epäoikeutetuksi mustasukkaisuudeksi, vaikka Markon tunne itsessään onkin aito.

 

[Osmo Rapeli]

Yksi yleinen mustasukkaisten ryhmä ovat kouluttamattomat vittu-markot, joiden kumppani on vielä koulussa.

~HA! Olen omistanut ison osan elämäntyöstäni tällaisten tyyppien päälle naureskelemiseen, sillä heitähän riittää. Toisessa ketjussa puhutussa Irc-galleriassa heitä bongaa ainakin. Meillä on myös julkkisesimerkki, Suvi Miinala seurusteli semmoisen kanssa ennenkuin malttoi lähteä aikanaan Kemistä, noh, en tiedä onko Jukka Tiilikainen iso upgrade siihen mutta Jukan kunniaksi sentään voi sanoa ulkomailla pelaamisen ja rahat, sekä perinteistä Leijonakoru-Adidaspaita-mustat farkut-kaljalippisyhdistelmää korkeammalla mennään varmasti tyylin suhteen.

Lukioikäisiin ja sitä hiukan vanhempiin varattuihin tyttöihin ihastuneiden jannujen kannattaakin malttaa silloin mielessä, sillä nämä vittumarko-suhteetkin joutuvat onneksi yleensä siinä vaiheessa koetukselle kun ko. kimalainen älyää lähteä opiskelemaan jonnekin hiukan kauemmas. Välimatka tekee hänelle vain hyvää kun reissussa saa hiukan hajua siitä että muitakin kuin Corollakuskeja on olemassa.

 

[Prof. Puck]

Mutta suurin osa ihmisistä ovat mustasukkaisia, toiset vähemmän ja toiset enemmän. Ensinnäkin minusta tuntuu ihan mukavalta jos poikaystäväni välillä on mustasukkainen. Niin kauan kun se ei ole mustasukkaisuutta joka olisi agressiivista tai menojani haittaavaa.

Taas mustasukkaisuudesta. Yhtä vaikea kuin sinun on ilmeisesti vaikea uskoa, että mustasukkaisuuden ei tarvitse kuulua parisuhteeseen, minun on yhä edelleen yhtä vaikea ymmärtää väitettä 'terveestä mustasukkaisuudesta' tai kuten sinä mainitsit: "on mukavaa jos poikaystäväsi on sinusta vähän mustasukkainen"? Mielestäni se on merkki tietynlaisesta kypsymättömyydestä (en tarkoita tätä millään pahalla, varsinkin ikäsi huomioon ottaen). Itse asiassa olen sitä mieltä, kuten itsekin olet epäillyt asian voivan olla.

Edelleen olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja, miksi ja miten mustasukkaisuus on hyvä asia parisuhteessa? Itse en ole keksinyt - enkä lukenut - vielä ainuttakaan positiivista perustelua! Ja ennen kuin kukaan ehtii: hyvin inhimillinen ja siten aito tunne se toki on. Ei kuitenkaan mielestäni sellainen, jonka vankina tarvitsee parisuhteessa elää ja uskon, että siitä varmasti voi kasvaa pois. Mielestäni se ei lähtökohtaisesti ole edes sidottu parisuhteen toiseen osapuoleen, käyttäytyipä hän miten tahansa. Olen varmasti itsekin ollut nuorempana jossain tilanteissa lievästi mustasukkainen, en vain saa enää kiinni/muista kyseisiä tilanteita?

Tässähän alkaa tuntea itsensä aivan kummajaiseksi!!!

 

[girlzilla]

Taas mustasukkaisuudesta. Yhtä vaikea kuin sinun on ilmeisesti vaikea uskoa, että mustasukkaisuuden ei tarvitse kuulua parisuhteeseen, minun on yhä edelleen yhtä vaikea ymmärtää väitettä 'terveestä mustasukkaisuudesta' tai kuten sinä mainitsit: "on mukavaa jos poikaystäväsi on sinusta vähän mustasukkainen"? Mielestäni se on merkki tietynlaisesta kypsymättömyydestä

Minun mielestäni on oikeasti ihan uskomattoman hienoa jos mustasukkaisuus ei kuulu parisuhteeseen. Ja jos saisin napinpainalluksella omat mustasukkaiset tunteeni pois niin tekisin sen heti. Ja tosiaan, saattaa hyvinkin johtua omasta nuoresta iästäni.

Se miksi minä aiheesta nyt ns. kiivastuin oli Alamummon tapa esittää asia. Että mustasukkaisuus on hänen mielestään niin uskomattoman omituinen asia, vaikka kuitenkin suurin osa ihmisistä sitä tuntee elämässään, on parisuhteessa tai ei. Se ei ole hyvä asia, mutta hyvin normaali ja yleinen. Ja en minä osaa edelleenkään selittää sitä miksi pieni mustasukkaisuus on mielestäni ihan suloista, se nyt vaan on. Ja en tiedä johtuisiko juuri minun mustasukkaisuuteni ja poikaystäväni mustasukkaisuuden vähyys meidän välisestä ikäerostamme, who knows. Parhaalla ystävälläni oli poikaystävä joka oli niin mustasukkainen että se pilasi koko suhteen, se on kamalaa ja inhottavaa. Mutta ei pieni mustasukkaisuus pilaa suhdetta. Ainakaan omalla kohdallani.

Pointtina oli siis nimenomaan se, että oikeasti minusta on hienoa jos on parisuhteita ilman minkäänlaista mustasukkaisuutta. Mutta ei se nyt niin tavattoman omituista ole jos sitä mustasukkaisuutta hieman on.

 

[Alamummo]

Taas mustasukkaisuudesta. Yhtä vaikea kuin sinun on ilmeisesti vaikea uskoa, että mustasukkaisuuden ei tarvitse kuulua parisuhteeseen, minun on yhä edelleen yhtä vaikea ymmärtää väitettä 'terveestä mustasukkaisuudesta' tai kuten sinä mainitsit: "on mukavaa jos poikaystäväsi on sinusta vähän mustasukkainen"? Mielestäni se on merkki tietynlaisesta kypsymättömyydestä (en tarkoita tätä millään pahalla, varsinkin ikäsi huomioon ottaen). Itse asiassa olen sitä mieltä, kuten itsekin olet epäillyt asian voivan olla.

Edelleen olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja, miksi ja miten mustasukkaisuus on hyvä asia parisuhteessa? Itse en ole keksinyt - enkä lukenut - vielä ainuttakaan positiivista perustelua! Ja ennen kuin kukaan ehtii: hyvin inhimillinen ja siten aito tunne se toki on. Ei kuitenkaan mielestäni sellainen, jonka vankina tarvitsee parisuhteessa elää ja uskon, että siitä varmasti voi kasvaa pois. Mielestäni se ei lähtökohtaisesti ole edes sidottu parisuhteen toiseen osapuoleen, käyttäytyipä hän miten tahansa. Olen varmasti itsekin ollut nuorempana jossain tilanteissa lievästi mustasukkainen, en vain saa enää kiinni/muista kyseisiä tilanteita?

Tässähän alkaa tuntea itsensä aivan kummajaiseksi!!!

Ollaan sitten kummajaisia yhdessä.

Kommenttisi voisi olla suoraan minun kirjoittamani, koska itse en oikein ymmärrä mustasukkaisuutta, niin inhimillinen tunne kuin se onkin. Mielestäni se on yksin omaan negatiivinen tunne, eikä tuo tullessaan mitään hyvää. Kuten sanoit, on varmasti nuoruuden kokemattomutta pitää poika/tyttöystävänsä mustasukkaisuutta hyvänä asiana ja välittämisen osoituksena. Miten tällainen ahdistava tunne voi tuntua hyvältä? Kyllä minä arvostan ihan toisenlaisia välittämisenosoituksia.

Uskon, että mustasukkaisuudesta voi kasvaa iän myötä pois tai ainakin tunne haalistuu. Saahan ihminen vanhetessaan elämänkokemusta, itsevarmuutta ja oppia vastoinkäymisistä.

 

[pernaveikko]

Tässähän alkaa tuntea itsensä aivan kummajaiseksi!!!

Älä huoli, on meitä muitakin. Vaimo tekee vuorotyötä ja enhän minä hänen työvuorojaan tiedä ja tietenkin nekin elää. Mistä minä tiedän onko hän aina töissä silloin kuin sanoo olevansa?

Mustasukkaisuudessa nyt ei vain ole mitään järkeä, tietenkin luotan häneen täydellisesti. Hän käy myös työkaverinsa Teron (nimi muutettu) kanssa paljon baarissa. Minuakin on joskus pyydetty mukaan. Tero on ihan hauska kaveri, mutta ei minua kiinnosta heidän kanssaan lähteä mihinkään.

Ymmärrän toki sen, että mustasukkaisia tunteita ei välttämättä saa pois "napin painalluksella", mutta jos jonkun asian eteen kannattaa töitä tehdä niin tuon.

Vaimon pitäisi tällä hetkellä olla kotona nukkumassa. Pitäisikö leimata "oma asia ulos" ja lähteä tarkastamaan? Entä jos hän ei ole kotona? Onko hän mennyt kauppaan? Tai Terolle? Tai Repelle? Tai Ranelle?

Voi teitä.

 

[Alamummo]

Se miksi minä aiheesta nyt ns. kiivastuin oli Alamummon tapa esittää asia. Että mustasukkaisuus on hänen mielestään niin uskomattoman omituinen asia, vaikka kuitenkin suurin osa ihmisistä sitä tuntee elämässään, on parisuhteessa tai ei.

Sanoin kommentissani: Aika mielenkiintoinen pointti. Mitä ovat mielestäsi ne muut "perusväritunteet", jos rakkaus ei kuulu niihin?

Eihän ihmisen ylipäätään tunteitaan pitäisi hävetä, tosin mustasukkaisuudessa nyt ei ole yhtään mitään ylpeiltävääkään.

Missä tässä puhutaan uskomattomasta omituisuudesta?

 

[girlzilla]

Sanoin kommentissani:

Missä tässä puhutaan uskomattomasta omituisuudesta?

Kyse ei ollut juuri tuosta kommentista, vaan yleisesti kannastasi asiaan myös aikaisemmin samassa ketjussa ja muissakin.

Ja itse teen ihan hirveästi duunia sen eteen etten kärsisi mustasukkaisuudesta. Ja ei, en tosiaan pidä mustasukkaisia tunteita ihanimpina välittämisen osoituksina. Eikä se pieni mustasukkaisuus edes ole ahdistavaa.

 

[girlzilla]

Voi perse kun osaa mies omat asiansa sekottaa...

No jokainen määrittelee pettämisen omalla tavallaan, mutta mielestäni et nyt ole tehnyt mitään kamalaa. Mutta kyllä sinun vähän pitäisi päättää että kummasta olet kiinnostunut ja kumman kanssa näkyy edes jonkinlaista tulevaisuutta? Mutta älä nyt pode huonoa omaatuntoa, ethän kuitenkaan vielä seurustele kummankaan kanssa.

 

[Ted Raikas]

Kertokaapas jatkoaikalaiset, että onko se pettämistä (TIEDÄN VÄÄRÄKETJU EHKÄ) jos viime viikon...

Peesaan girlzillaa ja totean, että väärin et ole tehnyt. Olet ainoastaan tehnyt alustavaa tutkimustyötä jonkun pysyvemmän asian vuoksi. Et siis pettänyt, koska et ole sitoutunut vielä keneenkään. Tosiaan, siinä vaiheessa kun annat toiselle naisihmiselle ymmärryksen, että olet vakavissasi kiinnostunut hänestä, tilanne muuttuu oitis. Silloin on katkaistava yhteydet siihen toiseen naiseen, tai ainakin tehtävä selväksi, että olet kovaa vauhtia menossa varatun statukseen.

Kahden naisen välillä pomppiminen ei varmaan ole kauhean fiksua ja pidemmän päälle turvallistakaan. Voi käydä niin, että menettää molemmat ja jää oksalle vinguttelemaan.

Valitset sitten kumman valitset, niin eihän hänen edes tarvia tietää, että tapailuvaiheessa olet käynyt aidan toisella puolen.

 

[Osmo Rapeli]

Surkeinta tässä on, että oon aika ihastunut molempiin... en kuitenkaan ymmärrä, että minkä ihmeen takia tuo entinen puheenjohtaja (27vuotias nainen) lähtee baarissa ehdottomasti iskemään 22-vuotiasta jannua, jolla ei siis ole mitenkään erityisesti rahaa, en ole mitään mister Finland ainesta, vaan ihan basicjannu joka puhuu paljon.

Eihän se surkeaa ole vaan upeaa, vaikka tuntuukin sekavalta! Se kun elämä koettelee tunteita, sehän on parasta, "positiivisesti paskana oleminen". Olet nuori, älä lupaa kummallekaan mitään liikaa, tai mitään elleivät he sitä erityisesti vaadi, ole oma itsesi, anna asioiden soljua omalla painollaan ja koita louhia molempia. Älä valehtele mutta käytä tilaisuudet hyväksesi, sitä ei kukaan sinulta kiellä.

 

[Veijari]

macnevis:
ei todellakaan ole pettämistä jos olet kerran treffeillä käynyt ja sen jälkeen polkaissut toista kimalaista. Et ole tilivelvollinen kenellekään. Vasta kun menet jollekin kimalaiselle lupaamaan olevasi sen yhden ja ainoan kanssa niin sen jälkeen toisessa kukassa käyminen voidaan kai rinnastaa pettämiseen.

Nyt kun kerran on tilaisuus uittaa lusikkaa kahdessa soppakulhossa niin miksi et jatkaisi niin? Jos ja kun toinen eukko alkaa myöhemmässä vaiheessa arsyttämään tai vaikuttamaan vähemmän fiksulta niin heivaat sen ja jatkat sitten paremmaksi osoittautuneen yksilön kanssa.

 

[scholl]

Vasta kun menet jollekin kimalaiselle lupaamaan olevasi sen yhden ja ainoan kanssa niin sen jälkeen toisessa kukassa käyminen voidaan kai rinnastaa pettämiseen.

Missä tuo tuollainen lupaus suoritetaan? Häissäkö? Itse en ole kuullut koskaan, että joku olisi niin suoranaisesti luvannut. Eiköhän ole enemmän kyse siitä, että jos joku kokee seurustelevansa jonkun kanssa niin silloin toisen kanssa oleminen on pettämistä.

 

[Veijari]

Missä tuo tuollainen lupaus suoritetaan? Häissäkö? Itse en ole kuullut koskaan, että joku olisi niin suoranaisesti luvannut. Eiköhän ole enemmän kyse siitä, että jos joku kokee seurustelevansa jonkun kanssa niin silloin toisen kanssa oleminen on pettämistä.

Kuka mitenkin, toinen voi kokea pettämiseksi jo ensimmäisten treffien jälkeisen hairahduksen ja toinen vasta kun pappi on lausunut aamenen.

 

[scholl]

Kuka mitenkin, toinen voi kokea pettämiseksi jo ensimmäisten treffien jälkeisen hairahduksen ja toinen vasta kun pappi on lausunut aamenen.

Niin mutta jokainen toimikoon sitten oman käsityksensä mukaisesti, mutta pysytkö kannassasi, että mies jotenkin virallisesti ilmoittaa naiselle olevansa vain yhden kanssa? "huomenta, olen muuten tästä lähtien vain yhden kanssa"

 

[Veijari]

Vasta kun menet jollekin kimalaiselle "lupaamaan"...

Laitetaan tuohon lainausmerkit niin ei mene pilkun nussimiseksi. Millä tavoin sitten tämä "lupaus" tai parisuhteen aloittaminen osoitetaan ja missä vaiheessa menee pettämiseksi, onkin sitten tulkintakysymys, kunkin parin ja yksilön kohdalla varmasti erilainen. Veteen piirretty viiva tämäkin.