Naisasiat

[Pikku Myy]

Carlos hei, ihan asiaa puhut, en sitä yhtään yritä väheksyä (suurimmasta osasta olen vieläpä aikas samaa mieltä joten en siihen enää jaksa puuttua), mutta tuo "annas kun setä kertoo" onnituisi vähän paremmin, mikäli edes olisit "setä"- iässä:) Mielellään minäkin kuuntelen neuvoja ja elämänohjeita vanhempieni ikäisiltä (tai vanhemmilta) ihmisiltä, mutta mutta kun ikäisesi tulee kertomaan, että kuules kyllä minä vanhempana tiedän, niin kyllä se vähän hymyilyttää.

Piis.

 

[Carlos]

Viestin lähetti Pikku Myy
Carlos hei, ihan asiaa puhut, en sitä yhtään yritä väheksyä (suurimmasta osasta olen vieläpä aikas samaa mieltä joten en siihen enää jaksa puuttua), mutta tuo "annas kun setä kertoo" onnituisi vähän paremmin, mikäli edes olisit "setä"- iässä:)

Niinpä, määrittele ensin mikä on setä-ikä? En ehkä ole niin setä-ikäinen vielä, mutta kuitenkin jos nyt sanotaan että olen elellyt n. 7 vuotta pidempään kuin esim. sinä, josta vielä viimeiset vuodet erittäin vaiherikasta elämää jossa on ollut järkyttävä määrä jyrkkiä ala- ja ylämäkiä + nuorallataiteilua, niin sorry vaan mutta meikäläisestä tuntuu että jotain tässä on pakosti jäänyt käteenkin. Ja kuitenkin olin tässä antamassa neuvoja ihmiselle jonka oletan olevan nuorempi kuin sinä.

Omasta mielestäni "setäily" ei ole iästä kiinni alkuunkaan. Olen toisinaan antamassa ohjeita jopa vanhammilleni perustuen kokemuksiini, välillä he antavat minulle, välillä jopa siskoni sanoo minulle että "herää pahvi, ja avaa öögasi". Välillä jonkun kaverin pikkuveli saattaa puhua järkeä päähän.

Eli lyhyesti sanoen en ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa jos joku antaa neuvoja koska tuntee omaavansa jostain asiasta kokemusta. On sitten asioita joista en tiedä tuon taivaallista, ja niistä en menisi antamaan kenellekään neuvoja edes eläkkeelle siirtyessäni.

Piis itsellesi.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Carlos
Niinpä, määrittele ensin mikä on setä-ikä?

Niin, itsehän olen neljännesvuosisadan noin suurinpiirtein jos nyt vuosissa laskeskellaan. Olen ollut eno-ihminen jo reilusti yli kymmenen vuotta. No eno ei toki ole ihan setä, mutta periaatteessa kuitenkin sama asia. Olen siis "setä-iässä".

En tosin tiedä tarkoitettiinko tällä kaikella tätä, juuri tässä tapauksessa...?

 

[Sistis]

Viestin lähetti Ted Raikas
Niin, itsehän olen neljännesvuosisadan noin suurinpiirtein jos nyt vuosissa laskeskellaan. Olen ollut eno-ihminen jo reilusti yli kymmenen vuotta. No eno ei toki ole ihan setä, mutta periaatteessa kuitenkin sama asia. Olen siis "setä-iässä".

Huhhuijaa... entinen kaverini oli sitten setä-iässä jo nelivuotiaana.

Onneksi itselläni ei 24½ ikävuodesta huolimatta ole setä-ikää vielä näköpiirissä. Tai no ei tuosta pikkusiskosta koskaan tiedä, jos se innostuisi mukulan sohaisemaan. Sen verta sekopää se on ollut melkein 21 vuotta...

 

[Kaivanto]

Viestin lähetti Sistis
Huhhuijaa... entinen kaverini oli sitten setä-iässä jo nelivuotiaana.

Siskoni appiukon sisaruksista useampikin on ollut setä/täti/eno jo syntyessään.

 

[girlzilla]

En usko että 15-20 vuotiaiden naisten on vaikea kuunnella neuvoja, mutta jos niissä on pienintäkään sävyä väheksynnästä, nousevat mahdolliset naisten karvat pystyyn.
Kenenkään tuskaa ei pidä vähätellä, pitää osata suhteuttaa.
Tietenkään ihminen joka on juuri eronnut 20 vuotta kestäneestä avioliitosta ei ymmärrä nuoren tytön tuskaa jonka 4 kuukautta kestänyt seurustelusuhde päättyi. Mutta pitäisi aina muistaa miltä silloin joskus itsestään tuntui.
Koska ei se kyllä helpota pätkääkään sitä sen hetkistä olotilaa, jos joku kertoo että asiat voivat olla paljon paskemminkin.

 

[sampio]

Sorry vaan girlzilla ja kumppanit, mutta yleisesti tunnettu tosiasia on se, että parikymppiset naisenalut ovat hyvin tietäväistä väkeä. Siis omasta mielestään. Myöhemmin he myöntävät itsekin sen, etteivät silloin parikymppisenä tienneet yhtään mitään, kuten Carlos mainitsi. Ehkä kyseessä on jonkinlainen siirtymisvaihe pissiksestä viehkeäksi nuoreksi naiseksi, tiedä häntä. Hyvin ilmeinen tämä vaihe kuitenkin on. Se on jopa niin ilmeinen, ettei se siitä enää ilmeisemmäksi tule. Joskus se on jopa näin ilmeinen (.......), joskus ei. Toisilla tämä vaihe ilmenee voimakkaammin, toisilla rauhallisemmin. Yhtä varma se kuitenkin on kuin murrosikä ja kainalo- ynnä muut karvat.

 

[Sparrow]

Viestin lähetti sampio
Sorry vaan girlzilla ja kumppanit, mutta yleisesti tunnettu tosiasia on se, että parikymppiset naisenalut ovat hyvin tietäväistä väkeä. Siis omasta mielestään.

Kuten ovat myös samaa ikäluokkaa olevat nuoret miehet. Helposti käy kyllä niin, että neuvottaessa naisen- ja miehenalut ovat jo valmiiksi karvat pystyssä ja neuvot menevät hieman hukkaan. Tietenkään kenenkään tuskaa ei saa vähätellä, mutta ei se myöskään tarkoita etteikö 20 vuotta kestäneen avioliiton rikkoutumisen musertama ihminen saisi tuntea teinien tuskaa ekan seurustelun jälkeen vähäpätöisemmäksi. Zilla ei varmasti sitä tarkoittanut, mutta viestistä jäi hieman "näin asia on, piste"-olo.

Oli miten oli, esimerkiksi ekan seurustelun kariutuminen voi tuntua musertavalta siinä missä pitkän avioliitonkin hajoaminen. Iän karttuessa sitä kuitenkin lähinnä naureskelee vanhoille sydänsuruilleen ja huvittuneena muistelee, miten silloin joskus kaikki tuntui kaatuvan ja elämä tuntui olevan ohi. Se on sitä kasvamista. Muistan itsekin olleeni aika maissa kun jutut meni ristiin ensimmäisen ihastuksen kanssa, mutta nyt silloinen oma naiivius lähinnä naurattaa. Sitä se kasvaminen teinistä (kakarasta) aikuiseksi teettää.

 

[ervatsalo]

Korkein totuus

Niin, itse olen sitä mieltä, että 50% alle 20-vuotiaista naisista ei ymmärrä mistään ja etenkään miehistä mitään.

Loppuosakaan ei kovin puhtaita papereita saa. Itse näkisin, että siinä 25-ikävuoden tienoilla naiset alkavat olla siinä iässä, jolloin heidän kanssaan kannattaa alkaa vakavalla mielellä pelautumaan.

Tämän olen oppinut sitten kantapään kautta, että ihan turha tulla akat itkemään.

Täältä tähän

 

[Carlos]

Re: Korkein totuus

Viestin lähetti ervatsalo
Niin, itse olen sitä mieltä, että 50% alle 20-vuotiaista naisista ei ymmärrä mistään ja etenkään miehistä mitään.

Heh, ihan näin ohi tämän aiheen mutta ketjuun liittyen silti, miehet valittavat keskimäärin aina, että naiset rakastuvat vain näihin **tun renttuihin. Juujuu, on sitä laulua kuultu. Mutta eilen illalla kuulin saman NAISEN suusta, eli hänkään ei ymmärrä sitä miksi naiset niin mielellään hakeutuvat näiden laiskojen mitään koskaan elämässään saavuttavien, huonosti pukeutuvien muorinkultien luokse, jotka sitten kerran viikossa vetävät naistaan kunnolla turpiin ja sitten taas kertovat miten paljon rakastavat.

Olisiko tässä sitten semmoinen ns. 2. vaihe naisen kehityksessä, eli sitten kun tämä "mä tiedän kaiken" -vaihe menee ohi, sitten jatkuu vielä tämä "se on niin ihana vaikka mulla onkin aina musta silmä" -vaihe. Hauskaa kyllä, tämä vaihe tuntuu monilla loppuvan siihen kun ensimmäinen lapsi syntyy, eli siinä vaiheessa sitten lopultakin selviää jotain elämäntotuuksia, kuten että sillä pelkällä turpiinsaamisella ja hyvällä fledalla ei vielä elätä perhettä.

Eli mitäpä tästä muuta kuin lyhyestä virsi kaunis, kaikki sorretut miehet, etsikää naiseksenne yh-äiti, siinä on oikea nainen jolla on elämänarvot kohdallaan, ja joka osaa arvostaa hyvää miestä ja kaipaa ehjää perhettä. No more ongelmia. :-)

 

[heikkik]

Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti Carlos
Eli mitäpä tästä muuta kuin lyhyestä virsi kaunis, kaikki sorretut miehet, etsikää naiseksenne yh-äiti, siinä on oikea nainen jolla on elämänarvot kohdallaan, ja joka osaa arvostaa hyvää miestä ja kaipaa ehjää perhettä. No more ongelmia. :-)

Vaikkei äiti tuottaisikaan ongelmia, niin mukana tulee lapsi tai lapsia ja niiden kanssa tai niihin suhtautumisessa voi tulla ongelmia. Asia tietenkin riippuu lasten määrästä ja iästä, mutta aikas monimutkaista homma taitaa olla.

 

[Tinde]

Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti Carlos
Eli mitäpä tästä muuta kuin lyhyestä virsi kaunis, kaikki sorretut miehet, etsikää naiseksenne yh-äiti, siinä on oikea nainen jolla on elämänarvot kohdallaan, ja joka osaa arvostaa hyvää miestä ja kaipaa ehjää perhettä. No more ongelmia. :-)

Paremmin en olisi itse osannut asiaa muotoilla. Asiaa:)

 

[Bone]

Re: Korkein totuus

Viestin lähetti ervatsalo
Niin, itse olen sitä mieltä, että 50% alle 20-vuotiaista naisista ei ymmärrä mistään ja etenkään miehistä mitään.

Loppuosakaan ei kovin puhtaita papereita saa. Itse näkisin, että siinä 25-ikävuoden tienoilla naiset alkavat olla siinä iässä, jolloin heidän kanssaan kannattaa alkaa vakavalla mielellä pelautumaan.

Amen. Voiko tuota paremmin sanoa?
Kuten Erva, myös sivullekirjoittanut on kokenut saman, joten turha avautua mullekaan.

Carloskin on oikeassa. Pitääkö tässä alkaa hankkimaan jotain yh-äitiä. Yhden kanssa olin tuossa jokunen vuosi sitten, eipä siinä mitään. Täydellinen vaimo, kokki ja rakastaja.
Tosin kun mamma olikin sitten yhtäkkiä hedelmällisyyshoitojen takia raskaana, niin...toinen muksu tulossa ja meidän suhde ei ollut silloin siinä vaiheessa että olisi kestänyt. Kun ei kumpikaan lapsista mun.

Ja se vanhempi lapsi, tyttö. Se vie 10 vuoden päästä nuorilta jätkiltä jalkoja alta - urakalla. On meinaan sennäköinen tytsä, että jos minulla olisi samannäköinen, niin palkkaisin synnytyslaitokselta lähtiessäni turvamiehen seuraavaksi 25 vuodeksi kulkemaan perässä..

 

[Reverent]

Re: Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti heikkik
Vaikkei äiti tuottaisikaan ongelmia, niin mukana tulee lapsi tai lapsia ja niiden kanssa tai niihin suhtautumisessa voi tulla ongelmia. Asia tietenkin riippuu lasten määrästä ja iästä, mutta aikas monimutkaista homma taitaa olla.

Niin minäkin luulin, kun samana päivänä raahattuani exäni kamat ulos kämpästäni tapasin tulevan vaimoni. Alla oli siis n. viiden vuoden suhde ja olin luvannut itselleni, että nyt alkaa syntinen, vähintään parin vuoden poikamieselämä. Mutta toisin kävi.

Korostan, että EN ole ns. pakkositoutuvaa tyyppiä, eli tulen hyvin toimeen yksiksenikin, mutta tämä silloin työn merkeissä tapaamani nainen oli jotain sellaista, mikä vei jalat alta.

Ko. naisella oli silloin 4 ja 6 vuotiaat lapset. Itselläni ei ollut silloin minkäänlaista kokemusta pikkulasten kanssa olemisesta, joten tilanne oli alkuun erittäin outo. Nyt on kuitenkin kuusi hyvää vuotta takana, joista kolme naimisissa ja lapsetkin ovat siinä ajassa tulleet hyvin tutuiksi. Hyvin on mennyt, vaikka en mikään varsinainen isä olekaan enkä aio olla, jonkinlainen miehen malli kuitenkin.

Totta kai vaikeita tilanteita tulee ja kasvatuksesta keskustellaan, mutta en koe yksinhuoltajaäitejä sen huonommaksi kuin muitakaan.

 

[trumppa]

Jep. Ne 20-vuotiaat mitään ymmärrä... Niinpä menin avioon vähän alle 40-kymppisenä. Heh.
Täällä on pääsääntöisesti ollut mollivoittoista tarinaa, joten laitetaan vähän positiivistakin palautetta.
Itsellä on naisasiat hyvällä mallilla. Yhdessä on oltu reilut 5 vuotta ja niistä reilut 2 avioliitossa. Toistaiseksi avio-onni kukoistaa ja toivon, että olemme se 'jokatoinen' pari, jonka liitto ei pääty avioeroon.
Naiset ovat oman kokemukseni mukaan 'hiukan konstikkaita', mutta molemminpuolisella joustamisella pärjää pitkälle. Niin ja vanhojen moottoripyörien harrastaminen edesauttaa parisuhdetaitoja. Nainen ja vanha mp vaativat molemmat hellää huolenpitoa, ei ne muuten toimi...

 

[tant gredulin]

Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti Carlos
Olisiko tässä sitten semmoinen ns. 2. vaihe naisen kehityksessä, eli sitten kun tämä "mä tiedän kaiken" -vaihe menee ohi, sitten jatkuu vielä tämä "se on niin ihana vaikka mulla onkin aina musta silmä" -vaihe.

Silitän vähän vastakarvaan - oma elämänkokemukseni kertoo, että kolmikymppiset miehet ne vasta kaiken tietävätkin :)

Miesten kakkosvaihe kehityksessä taitaa sitten olla Lipponen-malli, jolloin viidenkympin korvilla naidaan nuori, mahdollisesti oman tyttären ikäinen nainen?

Nuorille naisille vielä vinkiksi: tarkkailkaa kuinka miehet käyttäytyvät äitiään kohtaan. Jos kunnioitusta löytyy, on kyseessä todennäköisimmin fiksu ja tasapainoinen kaveri :)

 

[Vesuri]

Täydellisellä mallilla.

Moderni blondi, d-kuppi, a-perse. Ei ymmärrä jääkiekkoa, mutta antaa toisten ymmärtää. Ei ole vaihdossa.

 

[Ramchester]

Re: Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti tant gredulin
tarkkailkaa kuinka miehet käyttäytyvät äitiään kohtaan. Jos kunnioitusta löytyy, on kyseessä todennäköisimmin fiksu ja tasapainoinen kaveri :)

Tämä ei välttämättä päde ainakaan tuolla Iso-Britanniassa. Ei jäänyt nimittäin yhdeksi ja ainoaksi kerraksi, kun B&B:n aamupalalla tuli törmättyä näihin "60 vuotias äiti/40 vuotias poika"-pareihin, jossa äiti veti tämän tästä avokämmenellä poikaansa turpaan pojan hokiessa, "anteeksi, äiti!". Oli siinä Suomi-poika ihmeissään...

 

[heikkik]

Re: Re: Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti Reverent
Ko. naisella oli silloin 4 ja 6 vuotiaat lapset. Itselläni ei ollut silloin minkäänlaista kokemusta pikkulasten kanssa olemisesta, joten tilanne oli alkuun erittäin outo. Nyt on kuitenkin kuusi hyvää vuotta takana, joista kolme naimisissa ja lapsetkin ovat siinä ajassa tulleet hyvin tutuiksi. Hyvin on mennyt, vaikka en mikään varsinainen isä olekaan enkä aio olla, jonkinlainen miehen malli kuitenkin.

Totta kai vaikeita tilanteita tulee ja kasvatuksesta keskustellaan, mutta en koe yksinhuoltajaäitejä sen huonommaksi kuin muitakaan.

En tarkoittanut että yh-äiti olisi lähtökohtaisesti sen parempi tai huonompi kuin sinkku. Lähinnä kommentti koski Carlosin viestin No more ongelmia- kohtaa.

Olen seurustellut puolisen vuotta naisen kanssa, jolla on kolme ala-asteikäistä poikaa ja "sinkkuseurusteluun" tottuneelle poikamiehelle tilanne on todellakin erittäin outo. Useampikin uneton yö on tullut vietettyä miettiessä miten suhtautua poikiin ja miten pojat suhtautuvat minuun - siis sen lisäksi että miettii parisuhdetta muutenkin. Ainahan ihminen tuo suhteeseen mukaan oman historiansa, mutta yleensä menneisyys ei ole yhtä konkreettista kuin kolme kouluikäistä lasta.

 

[tant gredulin]

Re: Re: Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti Ohmi
Tämä ei välttämättä päde ainakaan tuolla Iso-Britanniassa. Ei jäänyt nimittäin yhdeksi ja ainoaksi kerraksi, kun B&B:n aamupalalla tuli törmättyä näihin "60 vuotias äiti/40 vuotias poika"-pareihin, jossa äiti veti tämän tästä avokämmenellä poikaansa turpaan pojan hokiessa, "anteeksi, äiti!". Oli siinä Suomi-poika ihmeissään...

Jummi. Eipä ole ihme, että joutuvat toistensa seuraan tyytymään :)

Eikös myös miehille yleensä anneta vinkki, että kannattaa tsekata tyttöystävän äiti? Jos kyseessä on kammotus, on syytä harkita seurustelun vakavuusastetta tarkemmin.

 

[Ramchester]

Re: Re: Re: Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti tant gredulin
Eikös myös miehille yleensä anneta vinkki, että kannattaa tsekata tyttöystävän äiti?

Eräissä kirjallisuuden klassikoissa neuvotaan todellisten herrasmiesten hoitelemaan molemmat, niin selviää helpommalla...

 

[toniy]

Tämä poika palasi Sunnuntaina sinkkuelämän pariin jälleen. Kolme
kuukautta kestänyt suhde aivan mahtavan ja ihanan neidon kanssa päättyi... valitettavasti :(

Torstaina kännyyni saapui tekstari jossa hän kertoi haluavansa miettiä asioita rauhassa. Päässäni alkoi heti pyörimään kaikenlaisia ajatuksia ja koko päivä tuli miettyä että mitä hän haluaa ajatella sekä tietenkin pohti haluaako hän jatkaa kanssani. Perjantai aamupäivällä tuli tekstari jossa hän kirjoitti "käykö Sunnuntaina tapaaminen? Haluan jutella kanssasi".

Siinä vaiheessa päätin soittaa ja kysyä että mikä on homman nimi mutta hän ei halunnut puhua siintä puhelimessa, kertoi vaan että on miettinyt tulevaisuuttaan ja mitä elämältään haluaa oikein. Kyllä siinä meikäläiseltä alko jo hermot meneen ja vaikka kuinka tivasin asiasta ei halunnut kertoa, ääni alkoi jo nousta itselläni kovemmalle tasolle. Sovittiin että tulee sit Sunnuntaina luokseni. Lauantai meni ilman puheluja tai tekstareita toisillemme.

Mutta sitten Sunnuntai koitti ja näimme toisemme. Vierailu kesti noin tunnin verran jonka aikana juttelimme,itkimme puolin ja toisin sekä muistelimme ihania yhteisiä hetkiämme. Erosimme ystävinä ja sovimme että otamme yhteyttä toisiin kun aikaa on mennyt jonkin verran eteenpäin.

Alkuviikko on ollut yhtä tuskaa elämässäni ja aikaa kuluu vielä kauan että pääsen tästä yli. Kyseessähän oli ensimmäinen rakkauteni ja yleensähän ihmiset muistavat sen. Aivan mahtavia asioita olen kesän aikana kokenut, niin ensimmäinen suudelma ja ekat seksikokemukset mutta se rakkauden tunne oli kaikista mahtavin asia ja muisto. Mutta nyt:eteenpäin sano mummo lumessa! :)

 

[Konalan Kettu]

Re: Re: Re: Re: Re: Korkein totuus

Viestin lähetti tant gredulin
Eikös myös miehille yleensä anneta vinkki, että kannattaa tsekata tyttöystävän äiti? Jos kyseessä on kammotus, on syytä harkita seurustelun vakavuusastetta tarkemmin.

Juu, onhan tummoista tullut joskus kuultua. Omat havaintonikin tukevat teoriaa. 30+ iässä näinen alkaa kummasti saada piirteitä aidistää niinkuin varmaan miehet isäsätään. Morsianehdokkaan äidistä voi myös tehdä arvion morsiammen ns. säilyvyydestä.

Kalle Isokallio on muuten kitettänyt asian kirjassaan Ura putkeen vapaasti lainaten näin: Kannattaa valita vaimo, jolla on säyseä äiti. Tyttäret ovat nimittäin taipuvaisia vanhemmiten muistuttamaan luonteeltaan äitejään ja vaikka näin ei kävisikään, on säyseä anoppi sentään melkoinen etu.

 

[Snakster]

Tämä yksinhuoltajien ja muiden eronneiden kanssa vehtaaminen on sikäli kaksipiippuinen juttu, että kyseessähän on selkeästi ihmisryhmä, joilla on ollut taipumusta epäonnistua vakavissa ihmissuhteissa. Avioliittoa tai lastentekoa lievempiä suhteita en laske vakaviksi jutuiksi. Sen sijaan esimerkiksi yksinhuoltajista tulee helposti mieleen, että reflektiivisyys ja kyky tulkita orastavan suhteen ennusmerkkejä tai omia tunteita eivät ainakaan ole vahvimpia puolia. Toisaalta saattaahan sitä oppia kokemuksista yms. ja ihan hyviä suhteita voi näidenkin kanssa syntyä. Vaikea kuitenkaan kuvitella, että yksinhuoltaja tai eronnut olisi lähtökohtaisesti parempi ihmissuhteiden taitaja.

 

[Johannes]

Nainen, tuo kotejamme sulostuttava vekkuli olento

Vehtaaminen on tietysti ihan yleisesti ottaen kivempaa kuin olla vehtaamatta. Voi tietysti vehdata itsekseen, mutta se ei saa ainakaan kovin korkeaa sosiaalista ylistystä lähipiiristä.

Kun valitsen naisseuraa, en ensimmäisenä tsekkaa onko emäntä lapsellinen vai lapseton. Lapseton on usein tietysti lapsellisempi luonteeltaan, elämän paradokseja sekin. Usein toivottomimmat tapaukset viehättävät aluksi eniten. Sitten kun oma järki nousee alapäästä ylöspäin, niin jonkinlainen kumppanin luonteen tasapainoisuus on kiva juttu. Arkielämä on helpompaa. Ulkonäkö on aluksi tärkeää, mutta kunhan kumppani ei ole ihan nevahirviö, niin kelpaa. Luonteiden yhteensopivuus on tärkein juttu.

Ei kannata analysoida suhteitaan puhki. Rock and roll on hyvä analyysi-menetelmä. Se mikä tuntuu hyvältä, on sitä myös yleensä käytännössä. Kyllä sen sitten tietää, kun oikea osuu kohdalle ja toivottavaa on sekin, että saa vastakaikua kosiskeluilleen. Muuten elämä muuttuu synkäksi.

edit. typo