Naisasiat

[Remppu]

Ei muuta kun tsemppiä, cosmic_rodeo. Toivottavasti läheiset auttavat, jos ja kun iskee pahat fiilikset. Ja anna sen romahduksen tulla kun on tullakseen - ei siitä muuten pääse yli kuin työstämällä, ja jonkinlaisesta romahduksesta se työstö alkaa.

Itse olen oman edellisen parisuhteeni "suruajan" kärsinyt - vaan ei ole auttanut valittaa kun itse olin se joka lähti.

 

[taisto-74]

Pahoittelut

Pahoittelut täältä Tampesteristakin. Tuo on kyllä kettumainen tilanne, tiedän itse sen kokeneena. Nyt tarvitaankin läheisten tukea, kavereiden tsemppiä ja jotain tekemistä kenties, joka vie ajatukset pois. Missään nimessä ei kannata heittää kirvestä kaivoon; onni hymyilee kyllä vielä, vaikka nyt pahalta tuntuukin.

Tsemppiä vielä!

 

[Pärde]

cosmic_rodeo, osanottoni. Vaike kuvitella miltä tuntuu tuossa kohtaa, mutta ehkä se minullekin tässä aukene, valitettavasti.

Puhuin tovi sitten tyttöystäväni kanssa puhelimessa, en mitään vakavaa, koska en halua asiaa puhelimessa käsitellä. Mutta sen puhelun anti kyllä kertoi muuten aika paljolti kaiken. Ohi on täälläkin, turha sitä on kai enää kieltää. On edelleen olemassa tietynlainen mahdollisuus, mutta en usko enää siihen itsekään. Nyt kirjoitan kirjeen (kyllä, ihka aidon paperiversion), jossa yritän kertoa tunnoistani ja ajatuksistani mahdollisimman hyvin. Sitten siirrän pallon lopullisesti hänelle. Lähiaikoina taitaa sitten olla itsellänikin tavaroideni hakureissu, ja viimeisen jokunen aika sitten tilaamani lahjan toimitus. Tällä hetkellä sattuu ja vituttaa, muutenkin sekavat fiilikset.

 

[bisnesman]

Tsemppiä hirmuisesti cosmic_rodeon suuntaan. Kuten myös Pärdelle. Toisaalta, nyt loppui arvuutteluleikki, ja pääsette molemmat etsimään naista, joka on teidän arvoinen. Ilman temppuilua.

Itsellänikin on lupaava(?) juttu hiipumassa koska mielenkiintoni lakkasi, osittain juuri temppuilun takia. Ei deittailla enää tämän mimmin kans.

 

[Tommy]

cosmic_rodeolle hitosti tsemppiä ja jaksamista myös täältä suunnalta.

Olet ansainnut paremman, voimia sinulle.

 

[Metalwarrior]

pahoitteluni Cr:lle ja onnea jatkoon. Löydät kyllä vielä jonkun paremman joka todella välittää.

 

[oukka]

c_r:lle ja Pärdelle toivotan kovasti tsemppiä, pää pystyyn vaan. Ensimmäiset päivät ne on hirressäkin pahimmat, sitten se jo helpottaa.

 

[Bone]

Tsemppiä täältäkin paljon.
Tärkein asia oikeasti on se, että saa ko. naisen pois päästä, ajatuksista. Jos jatkuvasti vain häntä miettii, tuskaa teettää.
Jotain tekemistä, IHAN mitä vaan. Auttaa muuten oikeasti hiton paljon.
Suosittelen noulaiffiksi ryhtymistä ja vaikka irkkausta. Vie ajatukset hyvin pois.


PS. Paljos muuten c_r:lle tuli täyteen naisen kanssa?

 

[cosmic_rodeo]

Viestin lähetti B1
PS. Paljos muuten c_r:lle tuli täyteen naisen kanssa?

Reilut kolme vuotta. Elämäni ensimmäinen pitempi ja "oikea" suhde oli se.

 

[Tormentori]

Tsemppiä cosmic_rodeolle, aika parantaa kaiken. Itse elin hetken niin että uskoin etten koskaan pääse yli exästä mutta toisin kävi ja hyvä niin.

 

[Jusu7]

Tsemppiä cosmic_rodeolle ja Pärdelle yhtä lailla. Kokemuksesta sen tiedän, että helvetin kipeää se ensi alkuun ottaa ja niin sen pitääkin. Silloin tiedät eläneesi ja tunteneesi suhteessa aidosti.
Nyt tiukasti muuta tekemistä ja ajatukset ihan muuhun puuhaan niinkuin tuossa edellä jo todettiin ja niin raa'alta kuin se ehkä nyt tuntuukin niin nopein konsti unohtaa entiset sydänsurut on pistellä suoraan tulta päin. Uutta matoa koukkuun ja koitetaan unohtaa entiset murheet. Näin se vaan menee, tsemppiä molemmille!

 

[carpenter]

Tasan vuosi sitten ex-tyttöystäväni jätti minut reilu kolmen vuoden suhteen jälkeen. Ei halunnut enää koskaan nähdä tai kuulla minusta mitään, soittoihin taikka viesteihin ei vastannut kuin muutaman kerran. Yksi niistä oli viesti missä sanoi olevansa niin onnellinen ja ihastunut uuden miehen kanssa. Tämä ei käsittääkseni ollut syy meidän eroon, vaikka todellista syytä en koskaan saakkaan tietää. Olisin vain halunnut vähän tukea ja jonkun jolle puhua. Siihen aikaan, kun ei ollut ketään muutakaan tukena.

Olisi niin paljon sanottaa ihmiselle, parhaalle ystävälle jonka kanssa on aikaisemmin jakanut niin paljon.

Ikävä oli aivan uskomaton ja on yhä edelleenkin. Yhtään päivää en ole ollut häntä ajattelematta. Kymmeniä, ehkä satoja kertoja olen meidän erosta painajaisia nähnyt.

Pientä valoa on vihdoinkin näkyvissä. Viime kuukausien aikana olen saattanut olla jopa pienen hetken ajan onnellinen, pikkuhiljaa ikäväkin alkaa hellittämään. Painajaisetkin ovat vähentyneet, vaikka kyllä hän vielä lähes joka yö uniini tuleekin.

Pahaa teki lukea teidän muidenkin jätettyjen tekstejä, tsemppiä kaikille!

 

[Pärde]

Se on nyt sitten lopullisesti ohi.

Kirjoitin toissa päivänä tyttöystävälleni kirjeen, jossa sanoin mitä haluan tältä suhteelta ja kuinka häntä rakastan ja hänestä välitän, ja että haluan yrittää korjata ongelmat ja jatkaa yhdessä.

Tänään hän sai kirjeen, lähetti vastauksensa tekstiviestillä:

"Sain kirjeen. Ei kiinnosta. Anna jo saatana olla."

Romahdin ihan tyystin, itkin ties kuinka kauan sen luettuani. En ymmärrä, miten hän voi olla noin julma, miten hän voi olla välittämättä yhtään, kun vain vähän aikaa sitten olimme todella onnellisia yhdessä ja hän vielä sanoi, että haluaa olla yhdessä, koska olen hänelle tärkeä. En vain ymmärrä, tällä hetkellä olen aika hajalla. Joten kuten pysyn kasassa, mutta koko ajan tuntuu kuin kohta taas tulisi suolavettä.

Minun pitää vielä hakea elokuvani hänen luotaan, haluan kylä tietää mitä tässä on tapahtunut, miksei hän kertaakaan puhunut minulle suoraan tunteistaan...

 

[Metalwarrior]

Viestin lähetti Pärde
Se on nyt sitten lopullisesti ohi.



Romahdin ihan tyystin, itkin ties kuinka kauan sen luettuani. En ymmärrä, miten hän voi olla noin julma, miten hän voi olla välittämättä yhtään, kun vain vähän aikaa sitten olimme todella onnellisia yhdessä ja hän vielä sanoi, että haluaa olla yhdessä, koska olen hänelle tärkeä. En vain ymmärrä, tällä hetkellä olen aika hajalla. Joten kuten pysyn kasassa, mutta koko ajan tuntuu kuin kohta taas tulisi suolavettä.

Juuri noin kävi ex-muijani kanssa 11 vuotta sitten, oli kuin puukko olisi isketty yhtäkkiä selkään. Vitutus kesti 3 vuotta kunnes löysin nykyisen vaimoni. Ei muuta kuin tsemppiä, kyllä se aurinko vielä joskus paistaa.

 

[Arnold]

Paljon tsemppiä Pärdelle sekä cosmic_rodeolle. Jätetyksi tuleminen on aina kamalaa.

 

[ISH]

Ehdotan että Moderaattorit muuttavat ketjun otsikon.

Naisasiat --> Naissiat

Monille tulossa vaikeita aikoja, pärjäilkää.

 

[Kalkun rusakko]

Viestin lähetti InSideHockey

Monille tulossa vaikeita aikoja, pärjäilkää.

Ja lähdettä kehiin...ei kai vaan Uuge ole sepitellut stoorejaan jossain?

Ja vakavasti, harmillisia tapahtumia Pärden ja muiden hommat naisten kanssa. Itse olen sitä mieltä että maailmasta ei naiset kesken lopu nai.. naimisiin menemällä. Kenenkään perään EI missään nimessä kannata jäädä itkemään, pää pystyyn ja uutta matoa koukkuun. Kyllä niitä aina jostain ilmestyy, yleensä silloin kun vähiten odottaa.

 

[Tinke-80]

Paskamainen lopetus suhteelle, tsemppiä Pärdelle.

- Tinke-80

 

[BigRedBob]

Viestin lähetti Pärde
"Sain kirjeen. Ei kiinnosta. Anna jo saatana olla."

Otan osaa ja toivon paljon jaksamista sinulle. Tuollaiset asiat eivät ole koskaan helppoja. Vaikka nyt tuntuu pahalta, niin ota iisisti vaan, asioilla on tapana järjestyä. Itse asiaan en ota sen enempää kantaa, kuin että jos saat tuollaisen asian kuulla tekstiviestinä ja sen sisältö on tuo mikä on, niin ehkä hän ei sitten yksinkertaisesti ollut sun arvoinen. Ei tuolla tavalla varmasti voi itse ajatella nyt, tässä tilanteessa, mutta ehkä oli parempi, että asia ratkesi, vaikka ikävästi ratkesikin, nyt, eikä myöhemmin.

Joka tapauksessa, tsemppiä.

 

[Pärde]

Viestin lähetti BigRedBob
kuin että jos saat tuollaisen asian kuulla tekstiviestinä ja sen sisältö on tuo mikä on, niin ehkä hän ei sitten yksinkertaisesti ollut sun arvoinen.

En edelleenkään pysty käsittämään, miksi hän toimi noin julmasti minua kohtaan, kaiken tämän jälkeen. Vaikea uskoa, että olisi yhtäkkiä vain lakannut täysin välittämästä. Haluaisin puhua hänen kanssaan, kysyä mitä helvettiä oikein tapahtui ja missä kohtaa, miksei hän sanonut koskaan minulle mitään suoraan kiinnostuksensa hiipumisesta.

Sen jälkeen tuskin haluan häntä enää koskaan nähdä. Kukaan ei ole satuttanut minua koskaan näin.

 

[Miksu00]

Osaanottoni Pärde! Kyllä se siitä ajanmittaan alkaa helpottamaan, nyt vaan ajatukset pitää saada muualle kun exääsi, exän ajatteleminen pahentaa vaan oloa..ajatukset muualle ja pienen ajan päästä uutta kattomaan hiljalleen..Koita pärjätä!

 

[OneBigRed]

Tämä ketju on viimeisimpine käänteineen noin sata kertaa koskettavampi ja kivuliaampi kuin kaikki palstan RIP-ketjut yhteensä.

Mieleen tulee kaikenlaista omastakin menneisyydestä, jaksakaa jätkät. Elätte vaihetta joka tulevaisuudessa muistuu mieleen lähinnä lyhyenä synkkänä pätkänä, ja vaikka nyt ei siltä tunnu, niin on niitä uusiakin naisia, parempia.

 

[Haamu]

Aika. Mikään muu ei paranna. Ainakaan ei ole parantanut minua.

Joskus muinoin, kauan kuljettiin yhdessä. Kaikki jaettiin. Sittenpä ei oltu enää. Vittu. Toinen. Whitesnake ja yksin pimeässä huoneessa. Arkirutiinit. Kaikki perseestä. Kolmas. Missä vika? Minussa? Neljäs.

Nyt muutama vuosi myöhemmin tuore vaimo kainalossa ja elämä jos ei nyt hymyile, niin ainakin iskee silmää. Ainakin 1,,2,3...7 Koffin jälkeen. Päällimäisenä ainoastaan hyvät muistot vanhoista ajoista. Whitesnake tosin vieläkin pyrkii tuomaan vähän liikaa muistoja.

Älkää jääkö tuleen makaamaan.

 

[FourForty]

Täytyy kyllä allekirjoittaa tuo OneBigRedin viesti. Itselläni ei puolisen vuotta sitten tapahtuneen viimeisimmän eron tapahtumat muistuneet pitkään aikaan elävästi mieleen, kunnes luin tätä ketjua. Nimenomaan tuo eroa edeltänyt ahdistava epätietoisuus ja sitten eron jälkeinen ahdistus palasivat taas konkreettisina, fyysisinä tuntoina. Eikä siinä mitään, nyt voi sitten uudelleen miettiä eroon liittyviä asioita kun on saanut vähän perspektiiviä ja päässyt asiasta jotenkuten yli. Vaikka ei kyllä vieläkään tunnu, että tunne-elämä olisi riittävän hyvässä kunnossa, jotta voisi aloittaa uuden suhteen.

Se piti sanomani ohjeentapaiseksi, että mikä tahansa aktiviteetti pitää jotenkuten elämässä kiinni paremmin kuin jos vain lukkiutuu seinien sisälle. Toki omissa oloissaan oleminen voi aluksi olla ihan hyväksi, mutta vähitellen kannattaa alkaa taas harrastaa niitä asioita, joista saa elämässä iloa ja joilla ei ole mitään tekemistä naisten tai seurustelun kanssa. Esimerkiksi urheilu (penkki- tai ihan oikea) tai opiskelu ovat hyviä henkireikiä, joiden avulla huomaa että elämä jatkuu, vaikka ei suhdetta enää olekaan.

Ja kovasti jaksamista molemmille. Kohta alkaa lätkäkausi - viimeistään ensimmäisessä kotipelissä joukkueiden luistellessa jäälle huomaa, että elämä jatkuu.

 

[Damien]

Viestin lähetti Ted Raikas

Voin vain sanoa sen että sinun iässäsi olin ihan tasan tarkkaan samassa tilanteessa, uskoisin ainakin, mitä nyt sain ymmärtää tekstistäsi. Asiat on silti hiljaksiin muuttunut, vähitellen mutta kuitenkin. Vaikeahan sitä oli uskoa, mutta kyllä sitä vaan jokaisessa viehätysvoimaa (omassa itsessäkin) piisaa kunhan vaan sattuu lopulta oikeanlaatuiset ihmiset eteen että se pääsee oikeuksiinsa ja sitä kautta ruokkii itsevarmuutta ja onnistumisia.

Itse olen varmaan keskustellut vapaa-ajalla jonkun tytön/naisen kanssa viimeksi vuonna 94 (ala-asteen bileet) tai jotain, joten en millään tahdo uskoa että olisit samassa tilanteessa ollut. Olen siis paitsi mr nobody että sosiaalisesti erittäin rajoittunut.

Tiedän ettei kukaan tule hakemaan minua kotoa. Mutta kun itse vihaan itseäni niin en pysty uskomaan että muutkaan voisivat minua rakastaa joten en edes uskalla lähteä "metsälle".

Tsemppiä kaikille jätetyille muistakaa että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.


PS. pitäs vissiin hakea jotain onnellisuuspillereitä mutta se taitaa olla jonkun muun ketjun asioita.