Naisasiat

[ervatsalo]

Viestin lähetti cosmic_rodeo
Ovensuusta hän vielä huikkasi olevansa pahoillaan, hän ei kuulemma missään nimessä halua loukata tai satuttaa minua.

Niin, en malta olla sanomatta, että niinhän nuo yleensä tuppaavat sanomaan. Lähtiessään.

Loppukaneettina suosittelen, että alahan katsella sitä tavaroiden pakkaamista. Jomman kumman.

Täältä tähän

 

[hekottava pappi]

Joo, siinä mielessä aika vaikea tilanne, kun eivät tunnu kertomasi perusteella kovin hyvältä teidän puhevälit. Itse kun olen tottunut siihen, että asiat selvitetään puhumalla. Ja mielestäni juuri siihen sinunkin pitäisi pyrkiä. Ota selville missä mennään. Kuulostaa varmasti yksinkertaiselta, mutta niin se vaan on.

 

[Tuamas]

Viestin lähetti cosmic_rodeo
Näköjään asioita alkaa tapahtua aina, kun tänne hieman avaudun.

....

Tilanteet muuttuvat, mutta mitään ei ratkea. Asia on edelleen täysin avoin. Ilmeisesti toista miestä ei välillemme ole tullut, eli asiat ovat vitullaan jostain muusta syystä. Tiedä tästä, kattellaan...

- Jos ei toista miestä ole, on sellainen ollut. Ei tästä oikein voi muuta johtopäätöstä vetää, sen verran paljon kaikki oireet viittaavat suhteeseen/syrjähyppyyn, että jos ei näin ole, on hänellä joku henkilökohtainen kriisi. Tai yksinkertaisesti hän on liikaa alkanut ajattelemaan suhdettanne ja ei jaksa enää.

Tietysti aina voi toivoa parasta ja pidetään peukut pystyssä, että olisimme väärässä.

 

[Bone]

Tsemppiä cosmic_rodeolle paljon täältäkin.

Itsekin olen naisten kanssa säätänyt.
Erään suhteen loppu alkoi sillä, että nainen sanoi, että hänellä on paha olla. Asuimme siis yhdessä silloin. Hän lähti kotiin viikonlopuksi ja sieltä palattuaan sanoi, että hän ei halua jatkaa suhdetta.
Se oli todella nopea prosessi. Keskiviikkona hän ilmoitti että hänellä on paha olla. Viikon päästä siitä hän muutti jo pois. Sikäli hyvä, että kävi nopeasti. Oli minullekin helpompaa.
Vieläkin sattuu kun ajattelen sitä ja siitä on kuitenkin kolme vuotta.

Sen minkä tässä vuosien mittaan on oppinut, on se, että jos nainen alkaa käyttäytymään erilailla kuin normaalisti, silloin on asiat pielessä pahasti.
Silloin pitää ajatella vain itseään, vaikka se tuntuu kylmälle. Nainen voi vedättää vaikka kuinka paljon ja sitten yhtäkkiä hän on poissa. Epävarmassa tilanteessa kannattaa pitää omaa puolta, kuitenkin pitäen kiinni siitä viimeisestä langasta kynsinhampain. Ts. tasapainottelua se vaatii.

Korrrrostan, että puhun omista kokemuksista. Minua ei kannata kaikessa matkia.

 

[Pärde]

Huonosti on asiat täälläkin suunnalla.

Taustoista sen verran, että tyttöystävä ollut jo pitkään jonkun mysteerisen tulehduksen uhrina, lääkäreillä ei juuri hajua mistä on kyse, lukuisista tutkimuksista huolimatta. Tyttöystävälläni on jatkuvasti pientä lämpöä ollut jo parisen kuukautta nyt, ja inttiin mentyään on rasitus tietysti vain pahentanut tilaansa. Nyt on tullut mukaan kova yskä ja ajoittainen pahoinvointi. Hänen olonsa on siis kutakuinkin perseestä koko ajan. Inttiä ei kuitenkaan suostu vapaaehtoisesti lopettamaan missään tapauksessa, helvetin härkäpäinen kun on. Tämä on johtanut sitten siihen, että viikonloppuisin on tajuttoman väsynyt ja sairas. Noh, tästä kohtaa alkavat ongelmat. Inttiaika olisi muutenkin tarpeeksi vaikeaa, mutta johtuen olosuhteista ja olotilastaan, tyttöystäväni haluaa lähinnä levätä ja ottaa iisisti viikonloput. Inttiajan alussa nähtiin kyllä joka viikonloppu, mutta nyt on kaksi edellistä mennyt niin, että on nähty vain lyhyesti. Eilenkin vein hänet juna-asemalle, ja se oli ainoa kerta kun häntä näin koko viikonloppuna. Ja seuraavasta lomasta ei tietoakaan.

Itse alan pikkuhiljaa olla aika väsynyt tähän. Jos tämän ikäisenä uskaltaa näin sanoa, rakastan tyttöystävääni (tiedä sitten johtuvatko omat poikkeuksellisen vahvat tunteet näinkin lyhyessä ajassa hänen rankoista elämänvaiheistaan ja minun siksi häntä kohtaan tuntemastani empatiasta), mutta en tiedä kohteleeko hän minua "reilusti". Sattuu, kun hän sanoo ettei jaksa nähdä minua, vaikkakin tiedän hänen olevan todella huonovointinen. En tiedä, miksi hän kokee minun kanssani olemisen jotenkin "rasittavana", vaikka emme ole pitkään aikaan mitään riehakasta edes tehneet. Lähinnä olleet yhdessä ja katsoneet esim. elokuvia.

Eilen hän sanoi minulle autossa, että kyllä haluaisi viettää aikaa kanssani, mutta ei siten että on koko ajan paha olo ja vain kova hinku päästä kotiin. Sinänsä tämänkin voi ymmärtää, ettei hän näin haluaisi aikaa kanssani viettää (ei varmaan itsestänikään mukavalta tuntuisi), mutta itse olen sitä mieltä että siitä huolimatta pitäisi olla yhdessä aina kun voi. Ikävää, että olosuhteet ja -tilat olisivat helvetillisiä, mutta itselleni ainakin on tavattoman tärkeää olla vain hänen kanssaan.

Nyt menneenä viikonloppunakin sanoi minulle perjantaina, ettei taida jaksaa nähdä. Silti perjantai-iltana ja lauantaipäivällä katseli olympialaisia parhaan ystävänsä kanssa. En tiedä, onko tyttöystäväni sitten "helpompi" olla pahoinvoivanakin kaverinsa kanssa. Varsinkin, koska emme mekään olisi juuri muuta tehneet kuin katsoneet yhdessä telkkaria.

En oikein enää tiedä mitä tehdä. Eroaminen on ollut jo jonkun aikaa mielessäni yhtenä ratkaisuna, mutta en halua millään sitä tehdä, koska kuitenkin tyttöystävääni rakastan ja ajatus elämästä ilman häntä sattuu. Kuitenkin olen jo aika uupunut tähän tilanteeseen. Vaikka onkin tilapäinen, ei parannusta (eli periaatteessa hänen paranemistaan) ole näkyvissä. Olosuhteet ovat helvetilliset näinkin tuoreelle (n. 4kk) suhteelle, ja välillä tuntuu, että esteet ovat liian korkeat ylitettäviksi. Tuntuu kuin olisin kaiken voitavani tehnyt, ja nyt pallo on hänellä. Intti saattaa vielä toistaiseksi olla tärkein hänelle, mutta nyt on aika ojentaa käsi minua kohti. Yksin en tätä suhdetta pysty kantamaan tahi pelastamaan enää tässä kohtaa. Tiedän tyttöystäväni välittävän minusta, mutta en tiedä riittääkö sekään.

Aika lohduttomat näkymät, olleet jo pidemmän aikaa. Jotenkin vielä toivoisin, että meillä olisi vielä mahdollisuus, niin tärkeä ihminen hän minulle on, mutta aika pahalta kyllä kieltämättä näyttää. Fiilikset ovat tietysti sen mukaiset, muistan olleeni onnellinen joskus kauan aikaa sitten.

edit: huh, miten sekavaa tekstiä. Toivottavasti edes joku saa tolkkua.

 

[Miksu00]

Pärde.
Käske sen lopettaa se v-tun intti! Turha paikka, ja varmastikkin pahantaa vaan hänen terveydentilaa..kunnon keskustelu vaan asiasta ja sitten päätöksiä suhteen jatkosta..kyllä se siitä sitten..mutta jollei muija halua aikaansa sun kanssa viettää niin mitä sitä sitten kattelemaan? maailma on naisia pullollaan..tsemppiä eteenpäin!

 

[Sistis]

Ihmetyttää kyllä minuakin, että jaksaa armeijan rasitukset, mutta ei jaksa tavata partneriaan vapaalla... Tai sitten teillä on melkoisen rankka suhde...

Omista naisasioista en kommentoi muuta kuin, että sinkkuna ollaan, mutta silti menee ihan kivasti.

 

[bisnesman]

Pärde, montako kertaa sä annat saman ihmisen hajoittaa sua?
Jos hän on tosissaan sun suhteen, ei jää inttiin. Ei sen siellä mikään pakko ole olla jos terveys ei kestä ja suhdekin kärsii. Moni vaihtaa opiskelu/työpaikkakuntaa toisen vuoksi. Ei iso uhraus jos on OIKEASTI rakastunut.

tiedä sitten johtuvatko omat poikkeuksellisen vahvat tunteet näinkin lyhyessä ajassa hänen rankoista elämänvaiheistaan ja minun siksi häntä kohtaan tuntemastani empatiasta

Been there, done that.
Mulla loppui myötätunto kun olisi kokoajan pitänyt hymyillä vaikka toinen oli niin luotaantyöntävän hankala kun ihminen pystyy.

Kertonee siitä että loppupeleissä välillämme ei ollut rakkautta, vaan jo aiemmin mainittua "kunhan on joku"-asennetta.

Tsemppiä, kävi miten kävi.
Itse olen päättänyt pysyä sinkkuna siihen asti, että jostain löytyy ihminen joka ei temppuile. Lupaan olla itsekin säätämättä. :)

 

[Pärde]

Viestin lähetti bisnesman
Pärde, montako kertaa sä annat saman ihmisen hajoittaa sua?
Jos hän on tosissaan sun suhteen, ei jää inttiin. Ei sen siellä mikään pakko ole olla jos terveys ei kestä ja suhdekin kärsii. Moni vaihtaa opiskelu/työpaikkakuntaa toisen vuoksi. Ei iso uhraus jos on OIKEASTI rakastunut.

Lainaan nyt bisnesmanin tekstiä, mutta yhtä lailla vastaus Sistikselle ja Miksu00:llekin.

Niin, itse olen myös sitä mieltä, että hänen pitäisi lopettaa ei minun, vaan oman itsensä ja terveytensä takia. Mutta kuten sanottua, intti hänelle ainakin toistaiseksi numero 1. Oikeastaan en edes haluaisi hänen lopettavan minun takiani, vaikka se merkki tosi rakkaudesta olisikin. Nimittäin minä en halua olla se, jonka vuoksi hän luopuu unelmastaan. Jos hän niin tekisi, uskon että jossain vaiheessa katkeroituisi minulle sen vuoksi. Enkä halua sitäkään.

Kyse on nyt siis lähinnä siitä, onko hän halukas tekemään minulle tilaa aikataulussaan vaikka haluaisikin levätä, koska nykyistä menoa en enää taida kestää.

 

[bisnesman]

Viestin lähetti Pärde


Kyse on nyt siis lähinnä siitä, onko hän halukas tekemään minulle tilaa aikataulussaan vaikka haluaisikin levätä, koska nykyistä menoa en enää taida kestää.

Nimenomaan.

Mikäli unelman hinta on menetetty terveys ja parisuhde, toivon mukaan myös saavuttaa unelmansa.

Jos ei aikataulussa ole tilaa sinulle, ei sulla ole mitään velvollisuutta kärsiä tilanteesta yhtään enempää. Sinulla on oikeus pistää valitsemaan.

 

[Bruno]

Sinkkuna ollaan ,tosin vasta viikon verran oltu.
Huomenna pitäs lähtee korjaamaan yksin oloa Silja Serenadelle.
Katsellaan torstaina uudelleen ,että miten kävi.

 

[Tunkki]

Viestin lähetti #77
Sinkkuna ollaan ,tosin vasta viikon verran oltu.
Huomenna pitäs lähtee korjaamaan yksin oloa Silja Serenadelle.
Katsellaan torstaina uudelleen ,että miten kävi.

Ota mukaan vino pino kortonkeja. Poikamiehenä saattaa joutua pukille ja leikki on kaukana, mikäli ei suojaudu hyvin.

 

[Carcki]

Blondi, punapää vai tumma?
- Eipä sillä juuri ole väliä.

Pituus itseesi verrattuna?
- Joku semmone 10-20cm pidempi

Luinen, normaali, lihavahko?
- Normaali

Tissit: pienet, normaalit vai kunnon kannut?
- Rintalihakset saa olla, mutta ei liian isot.

Mistä asioista hänen tulisi olla kiinnostunut
- Elokuvista, urheilusta, merestä yms.

Mistä asioista hänen ei ehdottomasti tulisi olla kiinnostunut
- Tupakanpoltosta

Sporttinen, sohvaperuna vai jotakin siltä väliltä?
- Semmonen sporttinen kyl mielummin.

Ketä julkisuuden henkilöä hän etäisesti voisi muistuttaa?
- TONI HÄPPÖLÄÄ, Colin Farrelliä, Keanu Reevestä yms.

 

[Bruno]

Viestin lähetti Tunkki
Ota mukaan vino pino kortonkeja. Poikamiehenä saattaa joutua pukille ja leikki on kaukana, mikäli ei suojaudu hyvin.

ääh...yritetään...Mut katotaan nyt et miten se homma etenee.
Oon oppinut ,että jos on kortonkeja mukana ni ei saa.Jos ei oo mukana ni saa.Yleensä se menee niin.

 

[Damien]

Mä taas oon huomannut että oli ne kortonkit mukana tai ei niin ei heru.

Ite elelen vielä sinkkuna tai no eihän sen mikään yllätys ole kun 23v tullut sinkkuna vietettyä eikä ainottakaan yhdenyön suhdettakaan takana. Lottovoitto olis tilauksessa että riittäis "viehätysvoima" ainakin maksullisiin naisiin.

EDIT: ei oo helppoo olla mister nobody

 

[Iker]

Viestin lähetti Damien
Ite elelen vielä sinkkuna tai no eihän sen mikään yllätys ole kun 23v tullut sinkkuna vietettyä eikä ainottakaan yhdenyön suhdettakaan takana.

Allekirjoituksestasi päätellen sinulla on periaatteissa hiomista...

Ei siinäkään muuta vikaa, mutta kunnon ajoa ei ainakaan kannata ikinä siirtää huomiseksi. Jos on vähänkään saumaa päästä pesän päälle, niin sinne vaan.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Damien

EDIT: ei oo helppoo olla mister nobody

No niinhän sitä helposti ajattelee että on nobody ja sitä rataa. Mikään ei kuitenkaan ole niin arvaamaton kuin tulevaisuus, joten malttia. Kellään ei ole tietenkään syytä eikä oikein valtaakaan mennä toteamaan toiselle että kyllä se vielä siitä muuttuu paremmaksi. Eli en sitä tee, pyrin ainakin. Eihän sitä voi oikeasti koskaan tietää mitään varmasti. Epätoivo ja lannistuminen ei kuitenkaan ole seikkoja jotka takuuvarmasti pilaavat mahdollisuudet.

Voin vain sanoa sen että sinun iässäsi olin ihan tasan tarkkaan samassa tilanteessa, uskoisin ainakin, mitä nyt sain ymmärtää tekstistäsi. Asiat on silti hiljaksiin muuttunut, vähitellen mutta kuitenkin. Vaikeahan sitä oli uskoa, mutta kyllä sitä vaan jokaisessa viehätysvoimaa (omassa itsessäkin) piisaa kunhan vaan sattuu lopulta oikeanlaatuiset ihmiset eteen että se pääsee oikeuksiinsa ja sitä kautta ruokkii itsevarmuutta ja onnistumisia.

Sen olen oppinut että ei kannata heittää helmiä sioille ja etenkään ei kannata väkisin tehdä vaikutusta vääränlaisiin ihmisiin. Kyllä ne ajan mittaan oppii huomaamaan keiltä ei vastakaikua yksinkertaisesti saa. Itse ihan yksinkertaisesti totean että sellaiset ihmiset eivät vaan ole riittävän hyviä minulle. Näin se menee.

 

[Carlos]

cosmic_rodeolle ja Pärdelle molemmille pari asiaa naisiin liittyen. Tai edes yksi. Vanha viisaus "ei vapaasta linnusta ole kultaiseenkaan häkkiin" pitää paikkansa, ja sitä voi laajentaa paljonkin. Toimivassa suhteessa missä molemmat tykkäävät aidosti toisistaan ei tarvitse koskaan olla huolissaan että se toinen pettää, ja toisaalta yhdessä ollessa on kivampaa kuin erikseen.

Vaikka teidän ongelmat ovatkin erilaiset, kuitenkin peruslähtökohdan väittäisin olevan sama: Naista ei vaan nappaa ihan täysillä.

Suosittelen molemmille että otatte asian puheeksi ihan suoraan "kyllä/ei" -periaatteella. Ei kannata roikkua suhteessa joka ei toimi, siitä ei ole kenellekään iloa. Itse harrastin jossain vaiheessa paljonkin näitä "melkein kivaa" -juttuja, mutta aina huomasin että olen itse se joka on enemmän kiinnostunut, ja se toinen ei oikein ole niin paljoa. Ei niistä mitään tule. Sittemmin opin että jollei "se" kipinä syty, niin antaa sitten olla suosiolla samantien.

Kuinka ollakaan, kun tarpeeksi monta kertaa olen todennut "jos ei sua ton enempää kiinnosta, niin ei sitten muakaan", niin nyt näyttää oikeasti siltä että olisin löytänyt sen joka haluaa olla kanssani yhtä paljon kuin minä hänen. Itse asiassa tässä on jo suunniteltu yhteistä taloa, eloa, ja niin edespäin. En vielä halua nuolaista, mutta lupaavalta näyttää.

Eli poijjjaat, älkää roikkuko puolikkaassa suhteessa turhaan. Miehekkäästi vaan selkä suoraksi ja eteenpäin, syteen tai saveen.

 

[Carlos]

Viestin lähetti Ted Raikas
Sen olen oppinut että ei kannata heittää helmiä sioille ja etenkään ei kannata väkisin tehdä vaikutusta vääränlaisiin ihmisiin. Kyllä ne ajan mittaan oppii huomaamaan keiltä ei vastakaikua yksinkertaisesti saa. Itse ihan yksinkertaisesti totean että sellaiset ihmiset eivät vaan ole riittävän hyviä minulle. Näin se menee.

No perkele, näinhän mä tämän olisin halunnut sanoa mutta en osannut. Itse olen TASAN samaa mieltä. Itse asiassa olen päättänyt palkita ensimmäisen naisen joka tulee vastaan ja ymmärtää mikä minä olen. Ja kuten jo edellisessä mainitsin, nyt semmoinen taisi tulla kohdalle. 4 vuotta tässä odoteltiin.

 

[Sparrow]

Viestin lähetti Pärde
Kyse on nyt siis lähinnä siitä, onko hän halukas tekemään minulle tilaa aikataulussaan vaikka haluaisikin levätä, koska nykyistä menoa en enää taida kestää.

Olen lukenut kirjoituksiasi suhteestanne ja mielestäni jokin mättää. En pidä omia mielipiteitäni tai neuvojani absoluuttisesti teidän tilanteeseenne sopivina, mutta yritän kuitenkin. Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että tyttöystäväsi kokee läsnäolosi siinä mielessä rasittavaksi, ettei "jaksa tavata". Nuo kaksi sanaa jo särähtävät korvaan parisuhdetta ajatellessa melkoisen pahasti. Jos ihminen on oikeasti rakastunut ja kiintynyt kumppaniinsa, ei sairauden kourissakaan olemisenkaan pitäisi aiheuttaa "emmää jaksa tavata" -asennetta. Vielä enemmän särähtää se, että hän kuitenkin jaksaa kaveriaan tavata.

Huomasin aiemmin ilokseni, että mainitsit suhteenne olevan hyvällä mallilla ennen tyttöystäväsi inttiin lähtöä ja olitte puhuneet asioista. Nyt tilanne vaatisi tätä samaa. Puhukaa siis. Luulisi tyttöystävästä löytyvän pahasta olosta huolimatta edes joskus aikaa syvällisemmille keskusteluille parisuhteen tilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Olen muutenkin runsaan asioista puhumisen kannalla, se helpottaa ja virkistää pääkoppaa. Minä ja kihlattuni pyrimme mahdollisimman hyvin jakamaan mieltä vähänkin vaivaavat asiat toisen kanssa ja se toimii.

Tsemppiä Pärde ja varo, ettet uskottele itsellesi kaiken olevan hyvin, jos kaikki ei ole hyvin. Puhukaa ja pohtikaa, missä mennään. Epätietoisuudessa eläminen ja itseä vaivaavien asioiden hautominen pääkopassa on perseestä.

 

[Tulppu]

Ketjun asioita lueskellessani tulivat omatkin vanhat ongelmat mieleen, ja varsinkin se, miten sokea sitä voi olla suhteessa.

Nuo samantyyliset "en jaksa nähdä nyt, nähdään huomenna" "lähden ulos, tulen joskus" ja "menen kaverille" -jutut on kuultu muutamia kertoja eri naisten suista. Ja lopputulos on aina ollut sama: ero on tapahtunut viikon-kahden sisällä.

Syy on ollut joko toinen mies tai kyllästyminen suhteeseen, se, että ruoho aidan tällä puolella alkaa haalistua tai ainakin sen väriin alkaa tottua.

Arvoisat suhteenne laatua epäilevät nimimerkit: Itselläni se pahin vaihtoehto on aina pitänyt paikkansa, puhuipa neito mitä tahansa tai ei mitään. Merkit ovat selvät, niihin on vain osattava reagoida. Asioista suoraan puhuminen, ongelman selvittäminen keinolla millä hyvänsä sekä viimeisimpänä ja tehokkaimpana kävelemään lähteminen auttavat. Jos nimittäin suhde on kunnossa, toinen ei päästä sinua lähtemään ainakaan heti.

 

[Poison]

Viestin lähetti Sparrow
Olen muutenkin runsaan asioista puhumisen kannalla, se helpottaa ja virkistää pääkoppaa. Minä ja kihlattuni pyrimme mahdollisimman hyvin jakamaan mieltä vähänkin vaivaavat asiat toisen kanssa ja se toimii.

Alleviivaan, korostan ja allekirjoitankin vielä. Puhua täytyy, pitää, saa ja on vähän pakkokin jos todella haluaa, että suhde toimii. Tai no, en tietenkään voi yleistää, mutta ainakin itselläni asia menee niin. Menneisyydestäni johtuen en nimittäin ole mikään "helppo" ihminen ollessani parisuhteessa. Mieltä kaihertavia asioita ilmaantuu herkästi suunnasta jos toisestakin, ja puhuminen on välttämätöntä, että suhde kestää kasassa.

Itse olen nyt seurustellut viitisen kuukautta ja voisin sanoa, että suhteemme parhaita puolia on se, että pystymme puhumaan asioista suoraan ja "vaivautumatta", vaikka ne olisivat vaikeitakin. Alkuvaiheessa itselläni tosin oli niinkin, että sisään oli päässyt kertymään ties miten paljon kaikkea, kun olin ollut vähän 'kyllä se tästä'-linjalla, mutta juuri tuolloin sainkin lopullisesti huomata, että jossain vaiheessa suu on pakko aukaista. Nyttemmin olenkin ottanut tavaksi pyrkiä puhumaan asian kuin asian suoraan ja mahdollisimman nopeasti, vaikka kyse olisikin pienestä jutusta. Voisin melkein todeta, että puhuminen on parasta terapiaa suhteelle.

Itselleni on onneksi suotu puhumisen lahja: osaan puhua todella vaikeistakin asioista hyvin ja suoraan jos tilanne sitä todella vaatii. Yhden kerran on todellakin pelottanut suuresti mennä toisen luokse juttelemaan, mutta siitäkin selvittiin - kun olin rehellinen, suora ja aito oma itseni.

Ja jos joku ei jo lukenut rivien välistä, niin omassa suhteessani menee hyvin tällä hetkellä. Melkeinpä erittäinkin hyvin.

 

[cosmic_rodeo]

Ohi on

Se on sitten loppu nyt.

Avovaimoni soitti minulle puolisen tuntia sitten. Siis soitti siksi, että olen tällä hetkellä paossa noita aiemmissa viesteissäni kertomiani asioita vanhempieni luona Jyväskylässä.

Avovaimoni, tai ex-avovaimoni, kertoi miettineensä asioita ja tulleensa siihen tulokseen, että eiköhän jatketa kaverilinjalla. Yritin aluksi panna vastaan, mutta en tainnut oikeasti edes tarkoittaa sanomiani asioita. En minäkään oikeasti halunnut jatkaa. Avovaimoni, tai siis ex-avovaimoni, oli oikeassa. Ei tästä tule enää paskaakaan.

Lähden huomenna hakemaan tavarani pois Turusta. Ei tunnu oikein miltään. Hieman meinasi itkettää, kun soitin äidilleni ja asiasta kerroin, mutta hillitsin itseni.

Todennäköisesti romahdan täysin myöhemmin tänään, mutta mitäpä tuosta.

Tästä alkaa uusi elämä. Pääsen pois Turusta, tuosta hienosta kaupungista, johon en kuitenkaan oikein koskaan sopeutunut, ja muutan takaisin kotikaupunkiini Jyväskylään. Se tuntuu ihan hyvältä.

Tietäisikö joku, mistä saisin halvan vuokra-asunnon ja työpaikan?

 

[Roomie]

Cosmic, pahoitteluni ja samalla onnitteluni. Aluksi on varmaan surullista ja haikeaa mutta pidemmän päälle parempi näin.
Ex-eukkos ei ollu sulle kyllin hyvä.

 

[ervatsalo]

Re: Ohi on

Viestin lähetti cosmic_rodeo
Se on sitten loppu nyt.

Niin, tsemppiä sitten vaan. Ota vaikka pikkaisen viinaa ja sulkeudu neljän seinän sisälle loppupäiväksi. Pistä puhelin kiinni ja pidättäydy tekemästä mitään tänään.

Tämä ihan sen takia, että kaikki mitä teet tänään, on luultavasti tyhmää. (Omakohtainen kokemus)

Kyllä se siitä taas lähtee.

Täältä tähän