Eikös metsästyslupa vaadi, että kaadettava eläin pitää ottaa hengiltä sillä yhdellä laagilla. Jos olen väärässä niin sittenpä olen. Toisaalta eläinhän on tunnistettava 100%:sti ja tämä asettaa varsin kummalliseen asemaan nämä "metsästysonnettomuudet".
Ei vaadi, se on suositeltavaa. Kannattaa lukea aikaisempi kirjoitukseni mm. hirviluvan suorittamisesta, se on nykypäivänä tehty valitettavasti naurettavan helpoksi, koska iso osa metsästäjistä on ikämiehiä. Karhulupa on onneksi edelleen vain oikeasti hyvien ampujien saavutettavissa.
Toiseksi, tällä palstalla liikkuu taas kommentteja, jotka kumoavat jopa toisiaan. Suosittelen tutustumaan mm. revolverin ja ns. puoliautomaattipistoolin toimintaan, ennen kuin olette kieltämässä niistä vain toista. Idea molemmissa on kuitenkin sama, toisessa vain on rullamakasiinilipas ja toisessa ns. perinteinen lipas, johon jokainen armeijan käynyt mies on toivottavasti tutustunut. Kertaladattavaa pistoolia en ole vielä nähnyt metsästyskäytössä, ainoastaan radalla tarkkuusaseena.
Suurin osa suomalaisista metsästyskivääreistä on varustettu lippaalla ja ne ovat siis lippaallisia kertatuliaseita, ei puoliautomaattikivääreitä, jotka lataavat joko rekyylin voimalla tai ruutikaasuilla. Lippaallinen kertatuliase toimii pulttilukolla.
Listaan tuossa alla oman kokemukseni mukaan ne aseet, joita suomalainen metsästäjä saattaa tarvita, riippuen minkälaista metsästystä hän harrastaa.
- haulikko (linnut, peura, jänis, kettu)
- lippaallinen kertatulikivääri (linnut, peura, hirvi)
- revolveri, kaliiberi . 22 LR (luola- ja loukkupyynti, lopetusase mm. liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneille eläimille)
Itse en usko edelleenkään totaaliseen käsiasekieltoon enkä siihen että aseita säilytetään kootusti esimerkiksi ampumaradoilla. Lupakäytäntökin on nykypäivänä todella tiukka, voin sen viime vuonna uuden käsiaseen ostaneena kertoa, joten siinäkään en näe juurikaan parantamisen mahdollisuutta.
Ns. nukkuvia aseita on tässä maassa ihan liikaa ja sen vuoksi yksi mahdollinen ratkaisu olisi esimerkiksi velvoite osallistua vuosittaisiin harjoitusammuntoihin, mikäli nimiisi on rekisteröity ase. Näitä ammuntoja järjestäisivät yhteistyössä viranomaiset sekä metsästys- ja ampumaseurat, joten samalla viranomaisilla olisi mahdollisuus ottaa ihmisiä pistokokeena haastatteluun.
Toinen vaihtoehto, jota olen ehdottanut jo aiemmin on ns. kummitoiminta, jossa uusi aseharrastaja tai metsästäjä liittyy ampuma- tai metsästysseuraan, mutta ei saa hankkia omaa asetta ennen kuin on todistanut olevansa luotettava henkilö ja siihen oikeutettu. Toiminta perustuisi sekä aikaan että luottamukseen, esimerkiksi ensimmäinen kaksi vuotta toimitaan aina valvotusti kummin seurassa vain radalla ja ampumaseuran tai kummin aseella.
Metsästyspuolella tuo asia tavallaan jo toimiikin, koska ensimmäinen ase ei yleensä ole käsiase vaan haulikko ja harrastus aloitetaan erittäin useasti perhepiiristä. Ensimmäiseen aseen ostolupaan vaadittaisiin kuitenkin suosittelija, joka olisi tullut tutuksi edellä kerrotun toiminnan kautta.
MM