Viestin lähetti Timi
Yleensä näissä keskusteluissa on ongelmana se, että jos et pidä jostain musiikkityylistä, niin tuskin tunnet sitä tarpeeksi hyvin, voidaksesi sanoa, että kaikissa on samanlainen renkutus taustalla. Samantien voisi väittää, että rock-biisit ovat kaikki samanlaisia, sillä jokaisesta löytyy sähkökitara taustalta. Eli kyllä rapissa ja hip hopissa löytyy eri tyylistä musiikkia ja eivät ne kaikki uhoa tyyliin vedän sun mummon jojoon ja raiskaan vaimosi. Suomalaisista fiksummista tyyleistä voisi esim. mainitia Palefacen, joka ei todellakaan ole mikään edellä mainitun tyylinen rappaaja. Miehen sanavarastoon kuuluu varmasti enemmän sanoja kuin monien jenkkiartisistien. Niin ja jos ette Palefacen tuotantoon ole tutustuneet niin mieshän rappaa pääasiassa englanniksi.
Aivan, kaikkien oman musiikkityylin edustajat ovat periaatteessa kuin samasta muotista. Jokainen artisti vain tekemällä tekee tai vahingossa löytää sen punaisen langan musiikkiinsa, joka tekee siitä tarpeeksi vetovoimaista ja se kerää kuuntelijoita ja faneja. Oman soundin löytämisestä en tiedä onko se helppoa vai vaikeata, mutta se silti harmittaa, jos artisti pysyy liian kauan paikallaan ja jokainen levy on samaa puuroa, joka ei miksikään muuttunut. Sellaisiakin tapauksia on. Otetaan esimerkiksi kotimaisista nimistä J. Karjalainen. Miten Karjalainen on muuttunut viime vuosina? Ei mitenkään. Suu vain narisee kenties pahemmin kuin öljytön sarana.
Palefacen lyyriikkaa vetää kyllä vertoa ulkolaisille rap-artisteille. Palefacen musiikki ei ole mitään helpointa mukana hoilattavaa tavaraa, vaan päinvastoin. "Back To Square One" on poppimaisin kappale Palen levyllä, mutta muuten levy on pääasiassa kotimaista hip hoppia englanniksi ja todella tasokasta sellaista. Sitä ihmettelin, että lopulta levy ei ihan saanut niin suurtaa levynmyyntiä Suomessa kuin olisin odottanut. Mikä mahtoikaan olla paras listasijoitus Suomen Virallisella Listalla? En silti mittaa artistin arvokkuutta listojen perusteella.
Viestin lähetti Timi
Ja jokainen joka sanoo, että rap on tyylisuuntana jotenkin helppoa niin itseeni teki vaikutuksen, kun näin ensimmäistä kertaa open mic -tyylisen jutun eli missä lyriikat tulevat enemmän tai vähemmän improvisaationa.
Livenä en ole kuullut, mutta teeveessä nähnyt. Edesmenneessä Jyrki-ohjelmassa oli joskus pienimuotoinen open mic-sessio kotimaisin voimin. Äänessä olivat Paleface, Seremoniamestari, Fintelligensin Elastinen ja Don Johnson Big Bandin solisti (jonka nimeä en juuri nyt muista). Ihan mukavan kuuloista oli ja jännä huomata, että kyllä ne riimit ihan hyvin lentävät kuin tuosta vain. Tuon leikkimielisen kisan voittajaa en tosin muista.
Viestin lähetti Timi
Minusta vaan on käsittämätöntä, kuinka väitetään, että tuollaisen musiikin tekeminen on helppoa. Ei se ole. Tuskin minkäänlaisen musiikin teko on älyttömän helppoa. Mutta pointtina on se, että älkää tuomitko jos ette ole tutustuneet sen kummemmin tuotantoon.
Amen.