Musiikkia, jota ei musiikiksi voi kutsuakaan

[Tykki]

Minä en pidä: Rap, hip hop, dance, trance ynnä niiden alalajeista. Näiden biitti ei vaan sovi korvalleni. Dance- ym. jutuista en piittaa, pääosin siksi että niissä varsinaisesti lauletaan ynnä musisoidaan about 10 sek. ja sen jälkeen miksataan tästä pätkästä 4-5 minuuttinen biisi. Ehkä jokunen pikkukikka lisätään väliin. Rapissa eniten hinkkaa se, etta rap ei mielestäni ole laulua eikä se taustabiitti ole musiikkia. En saa rap sanoituksista selvää, mutta ehkä se johtuu siitä että en jaksa eikä kiinnosta syventyä edes yrittämään.

En myöskään pidä heavystä, black metallista, sukkahousuhevistä yms. Mitä raskaampaa ja mitä enemmän käsittämätöntä örinää, sen pahempi. Sukkahousuhevi sitten on muuten vaan niin naurettavaa.

Sitten vuosien mittaan olen kyllästynyt ns. tiedostavaan ynnä pateettiseen musiikkiin, jota Suomessakin tehdään niin valitettavan paljon. Lähinnä kai siksi, että lauluissa toisensa perään tiedostetaan pelkästään maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus. Onhan se toisaalta hyvä, että näinkin tehdään, mutta minun korvistani tuo alkaa jo pursuta ulos. Olin tässä taannoin legendaarisen Matchboxin keikalla Helsingissä. Musiikki oli iloista ja sanoituksissa pääaiheena oli naiset ja hauskanpito. Ja meininki oli mahtava. Miksi hyväntuulista musiikkia tehdään nykyään niin vähän?

Vaikka en pidä pateettisesta musiikista, pidän kuitenkin bluesista. Vaikka blues-biisien sanoitukset viittaavatkin siihen että kaikki on päin helvettiä, niistä kuitenkin paistaa esiin "kyllä tästä silti vielä selvitään" -asenne.

Kaiken kukkuraksi en pidä suurimmasta osasta nykypäivänä tuotetusta kitara-popista. Lähinnä siksi, että taitavia kepittäjiä tuntuu olevan enää niin vähän olemassa. Riittää, että osaa räplätä plektraa kitarankielissä niin on jo melkoinen stara. Pyh. Missä ovat uudet Albert Järviset? Tai Suomen Brian Setzerit?

Silti, oli tyyli mikä tahansa, arvostan eniten niitä bändejä, jotka uskaltavat esiintyä todella livenä ilman mitään taustanauhoja. Sellaista näkee turhan harvoin nykyään. :(

 

[Riistoporvari]

Kaipa sitä on lusikkansa työnnettävä tähänkin soppaan.

Tuubaa:

- kaikki, mitä ei muisteta viiden vuoden päästä(teknot, britneyt, yhden hitin ihmeet)
- kaikki perässähiihtäjät. Esimerkkinä tämä nu-metal, jossa muistelisin Limb Bizkitin olleen niitä ensimmäisiä, ainakin Suomessa soitettuna, niin kaikki aivan samanlaista soittavat Linkin Parkit, Alien Ant Farmit sun muut wannabeet, tosin tämä musa on joka tapauksessa roskaa.

Hyvää:

- kaikki pidempiaikaista kuuntelua kestävä menee: Sting, Genesis, Metallica, Yes,... Lisäksi loistavasti mentaliteettiini sopii
hidas, tumma kärvistely, kuten Timo Rautiainen ja Type O Negative tyylilajista välittämättä.

Vaihtelua saa musiikissakin aina olla, mutta tätäkään keskustelua ei olisi, jos ihmiset eivät menisi siihen markkinamiesten vipuun ja vaihtaisi suosikkiaan puolen vuoden välein tai ostaisi uutta teknolevyä yhden hitin perusteella. Mitään Popstars yhtyeitä ei koskaan tulisi, jos niitä levyjä ei kukaan ostaisi. Eli huonon musiikin aiheuttaa ihmiset, kun ostavat jotain huonoa ja sitten ko. artisti voi tehdä uuden levyn.

P.S. En kuuntele 'vanhoja' hyviä vain sen takia, että ne ovat vanhoja enkä suostu kuuntelemaan uutta, vaan koska parempaakaan ei todellakaan ole tullut. Esimerkiksi Metallica oli viimeinen oikea heavy-bändi.

 

[Annuli]

Björk saa kaikki karvani pystyyn samoin kuin Radioheadin uusimmat tuotokset.

Muutoin en pidä kunnon musiikkina rahankiilto silmissä tehtyä musiikkia, jota ikävä kyllä on nykyään hirvittävästi liikkeellä. Toisaalta täältä tulee niitä biisejä, joita ei kehtaa sanoa diggaavansa.

Myöskään fuusiojazzia en kutsuisi musiikiksi. Muutoinkin jazz ei ole lemppareitani, vaikka täällä Porissa asuukin tai ehkä juuri siksi.

 

[Tuamas]

Viestin lähetti T74
- kaikki perässähiihtäjät. Esimerkkinä tämä nu-metal, jossa muistelisin Limb Bizkitin olleen niitä ensimmäisiä, ainakin Suomessa soitettuna, niin kaikki aivan samanlaista soittavat Linkin Parkit, Alien Ant Farmit sun muut wannabeet, tosin tämä musa on joka tapauksessa roskaa.

- Nu-metal on ollut jo suhteellisen kauan kuvioissa, ei nyt päälle kymmentä vuotta, mutta kuitenkin.

Silloin kun oikein kukaan valtavirtaa Suomessa seuraava ei tiennyt "nu-metallista", oli jo useita bändejä olemassa, kuten Linkin park, Limp bizkit ja Slipknot.

Itsekkin niitä silloin joskus toisella korvalla kuuntelin, mutta maku meni siinä vaiheessa kun näitä alettiin soittamaan Mtv:llä ja joka toinen 12-16 vuotias sälli oli lippis väärinpäin moshaamassa limp bizkitin tahtiin...

 

[vilpertti]

Minä en välitä musiikista joka on suunnilleen tämän tyylistä:
- Suomalainen humppa, haitarit ja liivit jne. PAS-KAA. En tajua, miten joku voi jotain tangoakin tehdä vakavalla naamalla, sehän on aivan käsittämättömän surkeaa. Tangomarkkinat ja -kuninkaat&kuningattaret, voi aaargh hyvät hyssykät ei ei ei ei enää plz.
- Örinä. Siis kamoon, äijät on jotain 30 vuotiaita ja örisee jostain kuolemisesta tjsp. Toki yleistin kovasti, ja nyt joku ripustaa minut kiveksistä kattoon (ja örisee vieressä), mutta tämä on suunnilleen yhtä kauheaa kuin Rammstein, jossa noin 40v äijät örisee ja heittää teknobiittiä taustalle.
- Kantri yms. Plz hei kuka haluaa kuunnella biisiä rekasta viinasta ja muusta jenkkisatsista? Ei ehdottomasti kukaan. Eihän? No voi hlevlt...

Ja kun jotkut muutkin ovat sanoneet mikä iskee, tässä tulee lisää minulta:
+ Hyvä rap. Maxi Jazz, Deltronin pojat yms. Sellainen, missä ei uhota vaan on ideaa. Tai jos "uhotaan", tehdään se tyylikkäästi.
+ Ruotsalaisten popit, Cardigans, Kent yms... Kunhan laulavat välillä englanniksi, että tajuan sanoista edes joka toisen :)
+ Transsimusiikki, clubimusa jne... Sellainen, missä on nostatukset ja energiatasot kunnossa. Jos, kuten sanottiin, tämä tehtäisiin 5sek lauluosuudella ja siitä sämpläämällä, en pitäisi, mutta biisit tyyliin Paul Oakenfoldin Gamemaster yms iskee ja kovasti. Tai vaikkapa Red Sector - State Department. Kerrankin Saksasta tulee jotain hyvää...
+ DJ Shadow, muut samankaltaiset varianssin leijuessa johonkin Trickyyn ja Sneaker Pimpseihin asti...

 

[Snake The Great]

vilpertin kanssa samoilla linjoilla

Niin sympatioista kuin sitten ns.musiikista jota en ilman asetta nenällä kuuntele. Räp&HipHop on lähellä sydäntä ja varsinkin semmonen, jossa on jotain sanomaa. Myös muutkin musiikinedustajat joilla on jotain sanottavaa ilman örinöitä ja muita kissanrääkkäyksiä saattaa mennä.

 

[SergeiK]

Itse en siedä seuraavia tyylilajeja:

Progemetalli : Dream Theaterin kompaktin kokoiset kitara/rumpu/basso/rumpu/ksylofonisoolot saavat sydämeni jättämään pari lyöntiä ohi. Eikö levynkansiin voisi tehdä joidenkin musiikkikritiikoiden valaehtoista todistusta, että kyseisen orkesterin pörröpäät osaavat soittaa? Ei silloin tarvitsisi sitä koko tupla-albumillista todistella. Tähänkin pätee Commitments-leffan arvio, että tämä musiikki laji on musikaalista itsetyydystystä. Kaiken lisäksi ärsyttää laulajien naismaiset äänet.

Hyppyhevi: Limp Bisquitin ja kumppanien pomppimista ja meuhkaamista ei näin vanha jaksa enää katsoa. Lisäksi eritoten tämä laulu- ja soitinyhtye Limp Bisquitin pulleaposkisen laulusolistin äänenmurroksen elävästi mieleeni palauttava "laulu" aiheuttaa pahoinvointia. Pirteä poikkeus säännöstä: Linkin Parkilla on poweria kappaleissaan ja he hyppivät vähemmän.

Rockabilly Brian Setzer ja kumppanit lämmittelevät puolivuosisataa vanhaa musiikkityyliä persoonattomalla tavalla sekä ulkomusikaalisesti vanhahtavin keinoin. Kontrabasson halailu haukotuttaa.

Coverit: MTV pyörittää jatkuvalla syötöllä vanhojen biisien muka-rajunnettuja sovituksia (Alien Ant Farm, Marilyn Manson). Myös lehti-ilmoituksella kerätyjen tyttö/poikabändien taustahahmot eivät jaksa etsiä uusia biisejä vaan valitsevat jonkun vuoden1985 suurimman helmen ja laittavat siloposkiset suojattinsa laulamaan näitä ralleja. Paras esimerkki lienee Eternal Flame-kappaletta lämmitelleet...öö..siis..no, ne kolme muijaa joilla oli hyvät tissit.


Sitten tarkkuutta termeihin: Tekno-termi on vanhahtava nimitys joka ei oikeastaan sano kenellekään mitään sitten vuoden 1993. Yhtä hyvin populaarimusiikista voitaisiin alkaa käyttää termiä "jytä". Itse en voi sietää ponkoli-ponkoli musiikkia eli perinteistä eurohumppaa, joka oli 90-luvun puolessavälissä kovin suosittua. I`m mister vain ja sitä rataa. Mutta melodinen trance ja muu hyvintehty tanssimusiikki on kyllä loistavaa taustamusiikkia eteerisyytensä takia. Esimerkiksi tämän hetken kovin biisi lienee Twinin A New Day. Tässäkin musiikkilajissa on oma ääripäänsä eli tämä itäsaksalainen kuivausrumputekno jota soitetaan ajoittain Vivalla ja itsensä liian klubiuskottaviksi laskevissa baareissa, on monotoonisuutensa kanssa yhtä puuduttavaa audiovirityskuvaa.

Rap on sitten musiikkilajeista yksi suurista suosikeistani. Hyvintehdyn rapin tunnistaa siitä, että pää alkaa huomaamatta nytkyä biitin tahdissa. Rap on ehkä hieman karu termi ja sillä käsitetään osittain myös Hip-Hop, jossa lauluosuuksia on enemmän. Tämän tyylilajin helmi Lauryn Hillin "The Miseducation of Lauryn Hill", joka on yksi kaikkien aikojen parhaimpia levyjä.

Myös Suomi-rap iskee kuin Korkeajännitys aikoinaan. Alkuun kyllä hihitytti kun kuunteli Fintelligentsin "Voittamatonta", mutta nyt Suomirapin oppivuodet alkavat olla ohitse ja voimme keskittyä itse musiikkiin. Parhaat artistit ovat mielestäni Avain ja Ezkimo. Varsinkin Avaimen Punainen Tiili levy on mahtava kokoelma melodisia kappeleita sosiaalisella omallatunnolla varustettuna tyyliinkuka jeesaa ku oikealla jopa Suvi-Anne Siimes

 

[Bob77]

En siedä yhtään cover-biisiä!

 

[Arnold]

Viestin lähetti Sergei_Krivokrasov
Coverit: MTV pyörittää jatkuvalla syötöllä vanhojen biisien muka-rajunnettuja sovituksia (Alien Ant Farm, Marilyn Manson). Myös lehti-ilmoituksella kerätyjen tyttö/poikabändien taustahahmot eivät jaksa etsiä uusia biisejä vaan valitsevat jonkun vuoden1985 suurimman helmen ja laittavat siloposkiset suojattinsa laulamaan näitä ralleja. Paras esimerkki lienee Eternal Flame-kappaletta lämmitelleet...öö..siis..no, ne kolme muijaa joilla oli hyvät tissit.

Itse lähinnä aina mielenkiinnosta kuuntelen covereita. Juuri joku vanha 80-luvun hytti 2000-luvun soundein on mielestäni mukavaa kuulla, miten se iskee nykyään. Silti sen huomaa useimmiten, että coverit eivät aina onnistu. Joskus niistä tulee paljon huonoimpia kuin alkuperäisestä. Onnistuneita vedoksiakin on paljon, joita mielelläni kuuntelen.

Alien Ant Farm on pahin esimerkki siitä, että ratsastaa vain ja ainoastaan vanhan hitin leimalla. AAF tuo ainoastaan uutta soundillisesti ja aluksi se tuntuikin mielestäni ihan ookoolta. Kului vähän aikaa, sitä soitettiin joka puolella (kyllästymiseen saakka) ja tuli AAF:n kakkossingle. Tässä tapauksessa oli kyseessä heidän oma kappaleensa. Voi halleluuja, mitä sontaa! Yhden hitin ihme tämäkin, tuskin toista levyä tulee lainkaan, tai jos tulee niin floppaa pahemman kerran.

Eternal Flamea coveroi Atomic Kitten, ihan näin by the way ;)

Viestin lähetti Sergei_Krivokrasov
Myös Suomi-rap iskee kuin Korkeajännitys aikoinaan. Alkuun kyllä hihitytti kun kuunteli Fintelligentsin "Voittamatonta", mutta nyt Suomirapin oppivuodet alkavat olla ohitse ja voimme keskittyä itse musiikkiin. Parhaat artistit ovat mielestäni Avain ja Ezkimo. Varsinkin Avaimen Punainen Tiili levy on mahtava kokoelma melodisia kappeleita sosiaalisella omallatunnolla varustettuna tyyliinkuka jeesaa ku oikealla jopa Suvi-Anne Siimes

Itselläni oli kun kuulin "Voittamattoman" ensimmäistä kertaa Mafian Upteekissa, niin jonkinlainen pisto heti. Jotenkin kolahti vain. Ei ollut aiemmin kuulunut suomenkielellä tehtyä rappia (paitsi Raptori) ja siitä alkoi myös oma mielenkiintoni enemmän kansainväliseenkin kamaan. Tuohon aikaan aloin hankkimaan melko paljon rappilevyjä sekä ulkomaalaisia että kotimaisia. Nyt niitä on kertynyt enää pari tuon isomman buumin jälkeen, niitä lähinnä mitä olen oikein odottanut.

Ezkimo edustaa omalla tavallaan leppoisan puolen suomirappiin ja tuo huumoria ja kieliposkessa-uhoa. Musiikkitaustat ovat kunnossa, mutta parhaimmat taustat tekevät mielestäni Skillsters. Sen tähden Seremoniamestari onkin suosikkini suomirapin edustajista ja muutenkin Seren ääni sopii tähän genreen hyvin.

Avaimen levyn ostin muutaman kuukauden jälkeen sen julkaisun, enkä ole yhtään katunut ostoa. Todella laadukas tämäkin levy ja kantaanottava omalla tavallaan. Vierailijoita on mielinmäärin, tuotannot kunnossa ja Avain tuo oman erilaisuutensa suomirappiin.

 

[sampio]

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka kuuntelevat musiikkia, josta minä en pidä. Mielestäni heillä ei ole oikeutta siihen.

Kaikella nöyryydellä,

sampio

 

[Matwee]

Viestin lähetti Mäkelä
Tämän olisi voinut laittaa sen muinaisen "Muka-rankat bändit"-otsikon alle, mutta menkoot nyt sitten tänne..

Siis yksi ei välttämättä absoluuttisesti huonoin, mutta suuri huvituksen aihe on jo pitkään ollut Pantera. Ei se vielä mitään, että soundit ja biisien rakenteet ovat sitä yhtä ja samaa kaivinkoneiden tiputanssia, mutta voisi kai niihin raameihin joskus edes koittaa saada kelvollisia biisejä aikaan. Yksi Domination joskus silloin, kun Grunge oli vain paha uni, ei todellakaan tee kesää. Vain meneekö kaikki aika irvistysten treenailemiseen peilin edessä kotona?

Vielä huvittavammaksi ko. orkan tekee se, että 80-luvullahan bändi oli itseasiassa oikein tukkahevibändin prototyyppi ja I Am The Night, Heavy Metal Rules-tyylisine biisin-ja levynnimineen. Ja ulkomuotokin oli samaa luokkaa, kuten allaolevasta linkistä voi tiirailla

Panteran pimeä vuosikymmen

CMX:t, Dream Theaterit sun muut on tullut mollittua jo niin monta kertaa, mutta yksi suuri vitutuskäyrän liikuttaja on Grungesukupolven opetuslapset, kuten Creed, Nickelback ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Incubus ei taida ihan noihin raameihin mahtua, mutta kuraa yhtäkaikki.

Tässä Mäkelälle muutama tarkentava kysymys koska onnistuit juuri haukkumaan muutaman omasta mielestäni ihan hyvän yhtyeen.. Olis mukava jos jotain vastailisit, en millään tavalla halua tuomita musiikkimakuasi, saat toki haukkua ne bändit mistä et pidä. Mutta joitain peruteluja olis kiva lukea. Mikä muuten on sinun mielestäsi hyvää musiikkia?

Niin mikä siitä Panterasta teki huonon? Sekö että ne on muuttaneet musiikki tyyliään sitten kultaisen 80 luvun? Uskaltaisin kyllä väittää että eivät kaikki Panteran biisit ole sitä samalla kaavalla tehtyä räimettä, ja vaikka olisikin niin silloin tähän täytyy kyllä yleistää lähes koko metalli genre. Monilla bändeillä on oma tyylinsä ja siitä pidetään kiinni.

Ja vielä - miksi Dream Theaterin polkaiset suon silmään? Minä tykkään hyvin paljon ja olis mukava kuulla miksi joku pitää bändiä inhokkinaan..

 

[BigRedBob]

Ei tipahda niin millään.

Klassinen musiikki. Oikeasti, en löydä siitä ehkä 1-2 kappaletta enempää mitään hyvää.

Kansanmusiikki. Oikeasti, en löydä siitä mitään hyvää.

Black metal. Synkistellään. Mennään metsään naamat maalattuina kirveet tanassa. Toivottavasti ei säikähdetä vastaantulevia hirviä tai suunnistajia.

Proge. Tunkkaista, 70-luvulle jämähtänyttä "vanhojen äijien" säätämistä. Joku laskisi Kingston Wallin progeksi, mutta minä en.

Sankarihevi. Tyyliin Staratovarius ja muut. Ei voi kuin nauraa äijille, jotka kirkuvat kumilanka kiveksien ympärillä jotain sankaritaruja ja tilulilulei-sooloja.

Brittipop. 30-kiloiset popparit pitäisi käydä puhaltamassa alas lavalta.

Nu-metal. Tästä skenestä ei löydy enää mitään muuta hyvää, kuin System Of A Down, jos sen nu-metalliksi haluaa laskea. KoRnin ja Limp Bizkitin ensimmäiset levyt olivat raikkaita tuulahduksia, nykyään ne eivät saa enää mitään uutta aikaan. Yhden levyn ihmeitä. AAF, Incubus, Limp Dickshit... voisiko tylsempää mössöä ollakaan.

98% Suomi-rapista on silkkaa paskaa. Rap rapakon takana on tyystin kuollutta. P.Diddy ja koko nykyrap-scene on aivan kuollut. Toista se oli, kun PE ja N.W.A. olivat vielä voimissaan.

R'n'B. Ei hyvänen aika.

Adult Orientated Rock. Rokkia seniileille.

Mainitaan muutama inhokki vielä nimeltä: Gorillaz, Oasis (veljeksille kasvanut molemmille vain yksi kulmakarva/mies), Blur, Pulp, Bryan Adams, Creed, Nickelback, LINKIN PARK (parempi etten taas aloita tästä bändistä...), Radiohead (säälittävää ininää), White Stripes, The Strokes, Verve...

Vähän karkeaa lajittelua musiikkityylien perusteella, koska vihaan musiikin lokeroimista, mutta jotenkin se oli tehtävä.

Viestin lähetti T74

- kaikki perässähiihtäjät. Esimerkkinä tämä nu-metal, jossa muistelisin Limb Bizkitin olleen niitä ensimmäisiä, ainakin Suomessa soitettuna, niin kaikki aivan samanlaista soittavat Linkin Parkit, Alien Ant Farmit sun muut wannabeet, tosin tämä musa on joka tapauksessa roskaa.

&

Viestin lähetti Tuamas


- Nu-metal on ollut jo suhteellisen kauan kuvioissa, ei nyt päälle kymmentä vuotta, mutta kuitenkin.

Silloin kun oikein kukaan valtavirtaa Suomessa seuraava ei tiennyt "nu-metallista", oli jo useita bändejä olemassa, kuten Linkin park, Limp bizkit ja Slipknot.

Tästä on tyystin unohtunut nu-metallin todelliset pioneerit, eli KoRn, joka ensimmäisellä levyllään räjäytti meikäläisen tajunnan, miten musiikkia voi tehdä. KoRnin ensimmäinen levy on todella hieno pläjäys ajalta, jolloin se vielä oli NU-metallia, eikä mitään (itseltään)kopioitua paskaa. Sen ensimmäisen albumin jälkeen KoRn on kyennyt ulostamaan vain samaa keskinkertaista paskaa, jota nämä nykyaktitkin kylvävät.

 

[vilpertti]

Niin, ja pidänpä vielä Thom Yorken parjatusta orkesterista nimeltä Radiohead. Exit Music (for a film) joka on siis Romeo & Juliet -elokuvan, sen uudemman, loppumusiikki on aivan huikea. Ne sanat, se tunnelma... How to disappear completely, silloin kun on huono fiilis ja kaikki tuntuu menevän päin persettä - tuo biisi winampiin, kuunnellaan pari kertaa ja sen jälkeen No surprises ja kenties DJ Shadown versio Rabbit in your headlightsista... Kyllä alkaa taas maailma rauhoittumaan ja elämä jatkuu. Jotain käänteislogiikkaa siinä on pakko olla, että kun on haikea olo niin kuuntelemalla haikeaa ja surullista musiikkia elämä kääntyy taas duurin puolelle.
Muita kunniamaininnan arvoisia kipaleita mokomalta taidepaskaorkesterilta ovat mm. Creep, Karma police, Paranoid android ja ehkä siis koko OK Computer joka on erittäin hyvä levy paskaksi...

 

[Mäkelä]

Viestin lähetti Matwee

Niin mikä siitä Panterasta teki huonon? Sekö että ne on muuttaneet musiikki tyyliään sitten kultaisen 80 luvun? Uskaltaisin kyllä väittää että eivät kaikki Panteran biisit ole sitä samalla kaavalla tehtyä räimettä, ja vaikka olisikin niin silloin tähän täytyy kyllä yleistää lähes koko metalli genre. Monilla bändeillä on oma tyylinsä ja siitä pidetään kiinni.

Ja vielä - miksi Dream Theaterin polkaiset suon silmään? Minä tykkään hyvin paljon ja olis mukava kuulla miksi joku pitää bändiä inhokkinaan..

Koska olen laiska, niin copypastetan DT-kommentit samantapaisesta (vieläpä itse avaamastani..) ketjusta viime kesältä:

Regressiivisen rockin uusin pioneeri on jostain käsittämättömästä syystä onnistunut keräämään itselleen vannoutuneen diggarijoukon. Unelmateatteri on surkuhupaisin esimerkki siitä, miten ylivoimainen soittotaito ei realisoidu mieleenjääviksi ja loistaviksi biiseiksi. Aidosti kiinnostavia melodianpätkiä taikka riffejä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa - eikä löydy sittenkään (TJEU - Awake). Petrucci ja kumppanit eivät ilmeisesti tunnista hyvää ideaa, vaikka se tulisi ja koputtaisi heitä olkapäähän. Joku Pull Me Underkin on kuin Helloweenia tai muita teutonihevareita hieman taiteellisemmalla tuulella. DT on auttamattomasti perässähiihtelijänä alueella, jossa Rush ja Queensryche tekivät jo kaiken paljon oivaltavammin ja paremmin.

Tähän voisin lisätä vielä sen verran, että olen muutamia kertoja yrittänyt tarkastaa käsityksiäni kyseisestä orkesterista kantamalla paikallisesta pääkirjosta porukan hengentuotoksia, joskus vieläpä sillä asenteella, että "tästä olisi kiva pitää". Mutta eipä ole niin vakuuttavaa suoritusta unelmateatterin pojilta korviin sattunut, että käsitystä kannattaisi muuttaa.

Niin ja enhän minä pitänyt Panteraa huonona bändinä, lähinnä huvittavana. Ne muutamat MoonTV:llä pyörivät videotkin ovat hienoa tahatonta komiikkaa, jos tälläista aspektia osaa/haluaa arvostaa. Jos ne on tehty kieli poskessa, niin Panteran osakkeet nousevat heti. Epäilen tosin, että asian laita ei ole niin.

Ja niistä omista suosikeista.. tuossa etusivulla pyöri ainakin eilen Janneonen aloittama paras bändi jokaiselle aakkosen kirjaimelle, niin sieltähän niitä löytyy.

 

[Timi]

i]Viestin lähetti pelimanne [/i]


Otappas joskus ihan korva kateen ja kuuntele vaikkapa kapasiteettiyksikon sanoituksia. Niissa on niin paljon verbaalista taitoa mukana, etta ei joka pojalta onnistu. Koita vaikka ihan huviksesi itse tehda muutama riimi, joka kuulostaisi yhta hyvalta kuin nuo kapan riimit.

Minkätakia musiikkikeskustelussa mennään aina tähän koita itse tehdä jotain samanlaista niin tiedät kuinka vaikeaa se on. Ei minun tarvitse osata räpäyttää tietääkseni kuinka vaikeaa se on, mutta silti suurin osa suomalaisesta hiphopista kuulostaa lähinnä kornilta. En osaa soittaa kitaraakaan, mutta mielestäni Hendrixin Jimi on kova jätkä skulaamaan sitä skittaansa. Eli suomeksi se, että ei osaa räpäyttää ei tarkoita sitä, etteikö voisi vielä "arvostella" sitä musiikkia. Toisaalta esim. Fintelligensin kantaaottavat sanoitukset ovat mielestäni lähinnä typeriä, mutta se on taas vain minun mielipiteeni. Jos jonkun mielestä Suomen tulisi ottaa lainaa Nokialta ja ostaa Karjala takaisin niin siitä vaan sitten.


Eminem on sitten erikseen, ja hanen musiikkinsa onkin sitten sita "ime mun munaa paska vittu helvetti" tyylia missa ei ole paata eika hantaa. Useimmat noista rappareista tekeekin ihan paskaa musiikkia, mutta kylla niista loytyy ihan kunnon biisejakin.

Eminemin menestys ja biisit perustuvat mielestäni pitkälti siihen, että ne pyrkivät järkyttämään kuulijoita. Tässä Eminem onkin onnistunut loistavasti. Toisaalta kyllä sieltä aika tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä löytyy taustalta. Esimerkkinä "Who Knew" biisissä Eminem kritisoi sitä, että hänen on väitetty aiheuttaneet erinäisiä pahoinpitelyjä ym. pelkillä rap-teksteillään. Tässä esimerkki:

And last week, I seen a Schwarzaneggar movie
where he's shootin all sorts of these motherfuckers with a uzi
I sees three little kids, up in the front row,
screamin "Go," with their 17-year-old Uncle
I'm like, "Guidance - ain't they got the same moms and dads
who got mad when I asked if they liked violence?"
And told me that my tape taught 'em to swear
What about the make-up you allow your 12-year-old daughter to wear?
(Hmm?) So tell me that your son doesn't know any cuss words
when his bus driver's screamin at him, fuckin him up worse
("Go sit the fuck down, you little fuckin prick!")

Tuo kritisoi mielestäni loistavasti amerikkalaista kaksinaismoralistista yhteiskuntaa. Uskotaan, että joku rap-biisi aiheuttaa sen, että joku hakkaa tyttöystävänsä turvoksiin tai viiltelee omat ranteensa. Eiköhän ne ongelmat alkaneet jo kauan ennen kyseistä kappaletta.

 

[Timi]

Viestin lähetti Prookie
Kaupallisuus on ihmeellinen asia. Joidenkin yhtyeiden kohdalla on hyväksyttävää, että levyt myyvät paljon, toisten kohdalla ei. Pitäisi varmaan kuunnella jotain norjalaista underground blackmetallia jotta ei sanottaisi ”sä kuuntelet tätä vaan sen takia että tää on IN.”

Jep. Ihmettelen usein myös tätä kyseistä seikkaa. Mitä väliä sillä on, onko musiikki kaupallista vai ei. Mielestäni kaikki musiikki on enemmän tai vähemmän kaupallista, miksi sitä muuten olisi levytetty ja tuotu kauppaan. Nyt joku tietty sanoo, että se musiikki, joka lähtee sydämestä on oikeasti hienoa ja se mitä myydään kaupoissa, joka on tehty suuren levy-yhtiön alla on kaupallista sontaa. Hohhoijaa.. minä kuuntelen sitä musiikkia, mikä kolahtaa, eikä voisi todellakaan vähempää kiinnostaa se, kuinka kaupallista se on. Saksalainen punk esim. kolahtaa minulle, joten se tuskin ainakaan Suomessa on mitenkään coolia :)

Ai juu. 24-vuotias mies olen ja Linkin Parkia kuuntelen.

 

[Matwee]

Viestin lähetti Sergei_Krivokrasov
Mutta melodinen trance ja muu hyvintehty tanssimusiikki on kyllä loistavaa taustamusiikkia eteerisyytensä takia. Esimerkiksi tämän hetken kovin biisi lienee Twinin A New Day. Tässäkin musiikkilajissa on oma ääripäänsä eli tämä itäsaksalainen kuivausrumputekno jota soitetaan ajoittain Vivalla ja itsensä liian klubiuskottaviksi laskevissa baareissa, on monotoonisuutensa kanssa yhtä puuduttavaa audiovirityskuvaa.

[/i] [/B]

Piti oikein mielenkiinnon vuoksi napata Audio Galaxysta tämä Twinin biisi. Tulos: Tätähän nyt on tehty jo pitemmän aikaa. Eikös Daft Punk ja Modjo tee saman asian paljon paremmin. Siis jos joku musiikki kuulosti kopion kopiolta niin TÄMÄ. Tämäkö on sitä melodista transea?

 

[Jukka]

Ainakin 90% suomalaisilta radiokanavilta(mafia, nrj, nova, suomipop jne) tulevista kappaleista on totaalista tuubaa. MTV:llä luku on 95%. Erityismaininnan ärsyttävyydestä musiikkityyleinä ansaitsevat

R'n'B - Jos näitä biisejä laulaisivat rumat, ylipainoiset keski-iän ylittäneet naiset tätä ei kuuntelisi kukaan.

Suomi Hip-Hop - Yksinkertaisesti syvältä.

Artisteista shit-listille pääsevät

Jennifer Lopez - Isoperse on kaikkien aikojen pyrkyri, jonka musiikillinen ulosanti on yhtä kiinnostavaa kuin lehmän paska.

Fintelligens - Hyi helvetti mitä paskaa. Kornit sanoitukset yhdistyvät musiikilliseen mielikuvituksemuutteen tavalla. joka saa kuulijan kyseenalaistamaan koko ihmiskunnan olemassaolon oikeutuksen.

Popeda - Pystyykö yksikään elollinen olento kuuntelemaan yhtäkään Popedan levyä alusta loppuun?

P.O.D. - Olen kuullut yhden biisin joka ei ole elossa.

Jos jaksaisin kuunnella päivän vaikka Novaa lista olisi varmaan kilometrin pidempi.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Sergei_Krivokrasov
Itse en siedä seuraavia tyylilajeja:

Progemetalli : Dream Theaterin kompaktin kokoiset kitara/rumpu/basso/rumpu/ksylofonisoolot saavat sydämeni jättämään pari lyöntiä ohi. Eikö levynkansiin voisi tehdä joidenkin musiikkikritiikoiden valaehtoista todistusta, että kyseisen orkesterin pörröpäät osaavat soittaa? Ei silloin tarvitsisi sitä koko tupla-albumillista todistella. Tähänkin pätee Commitments-leffan arvio, että tämä musiikki laji on musikaalista itsetyydystystä. Kaiken lisäksi ärsyttää laulajien naismaiset äänet.

Rap on sitten musiikkilajeista yksi suurista suosikeistani. Hyvintehdyn rapin tunnistaa siitä, että pää alkaa huomaamatta nytkyä biitin tahdissa. Rap on ehkä hieman karu termi ja sillä käsitetään osittain myös Hip-Hop, jossa lauluosuuksia on enemmän. Tämän tyylilajin helmi Lauryn Hillin "The Miseducation of Lauryn Hill", joka on yksi kaikkien aikojen parhaimpia levyjä.

Myös Suomi-rap iskee kuin Korkeajännitys aikoinaan. Alkuun kyllä hihitytti kun kuunteli Fintelligentsin "Voittamatonta", mutta nyt Suomirapin oppivuodet alkavat olla ohitse ja voimme keskittyä itse musiikkiin. Parhaat artistit ovat mielestäni Avain ja Ezkimo. Varsinkin Avaimen Punainen Tiili levy on mahtava kokoelma melodisia kappeleita sosiaalisella omallatunnolla varustettuna tyyliinkuka jeesaa ku oikealla jopa Suvi-Anne Siimes

No mitäs tyydytystä se on, kun pitää niin heittää tauotonta läppää ja olla verbaalivirtuoosia kuin vain olla voi? Melkoista sanallista tumppuun tumputusta. Eikö rap-levyjen kanteen voisi liimata tarran, jossa lukee, että "katu-uskottava ja tiedostava läppämies", niin ei tarvitse sitä joka levyllä todistella? Ja saman tien, että "nää osaa hazzuzti kirjoittaa zanoja"?

Kysymys siitä, missä musiikissa on oikeasti tunnetta tai asennetta, on hankala. Tietysti on selviäkin tapauksia, joissa velttoilu ja laskelmointi on päivänselvää, mutta esitän nyt rohkean väitteen. Kun sanotaan, että bändillä on asennetta, munaa tai se soittaa tunteella, väite perustuu siihen, miten itse reagoi musiikkiin. Väite siis pohjautuu siihen, että musiikki herättää itsessä näitä kyseisiä tuntemuksia, ei niinkään yleiseen tosiasiaan. Sama toimii toiseenkiin suuntaan, eli inhokit aiheuttavat vastakkaisia reaktoita. Silloin näkemys on täysin subjektiivinen. Saa siinä sitten joku mulle selittää ja perustella, että tää on kovaa kamaa, jos se ei minulle kolahda. Samoin voin minä yrittää toiselle vaahdota jostain bändistä, jos tyyppi ei innostu. Turhaahan se on.

Minua huvittaa se kliseinen väite, että teknisesti taitavat kitaristit ovat muka järestään kliinisiä kikkailjoita, kun taas jokainen punk-bändin kitaranrunkkari on niin täynnä tunteita ja tuoksuja.

Tältä pohjalta kouristuksia vatsanpohjassa aiheuttavat seuraavat poppoot:

Dr. Bombay
Monet rap-artistit
Stock-Aitken-Waterman-tuotanto

Suosikkeihin kuuluvat:

Dream Theater - Tälläkin palstalla kehuttu ja parjattu. Totta helvetissä ne kikkailee ja on teknisiä - ja juuri siitä syystä loistavia. Se täytyy myöntää, etten ole erityisen ihastunut LaBrien laulutyyliin, koska mies laulaa makuuni liian korkealta, mutta uudella levyllä sekään ei häiritse niin paljoa kuin ennen.

Primus - Maailman ainoa omaperäinen bändi. Piste.

Sting&Police - Saakelin makeita bassoriffejä ja myöhemmin tyylikkäitä biisejä.

Arch Enemy - Ärjyä kamaa, vaikka ärjymisestä en pidäkään. Örinän kuitenkin sietää, kun biisit ovat loistavia.

Siinä muutamia. Näitä kuuntelen siksi, koska bändien musiikki aiheuttaa minussa sellaisia tuntemuksia, joita haluan. Aivan sama, mitä muut niistä ajattelee. Totta puhuakseni, en tunne suurta tarvetta inhota mitään musiikkityyliä. Rap-puoleltakin olen löytänyt muutaman onnistuneen tekeleen, samoin teknosta, vaikka niitä luulin oikeasti inhoavani. Jazz ja klassinenkin on ruvennut maistumaan viime aikoina.

 

[SergeiK]

Viestin lähetti Matwee
[BPiti oikein mielenkiinnon vuoksi napata Audio Galaxysta tämä Twinin biisi. Tulos: Tätähän nyt on tehty jo pitemmän aikaa. Eikös Daft Punk ja Modjo tee saman asian paljon paremmin. Siis jos joku musiikki kuulosti kopion kopiolta niin TÄMÄ. Tämäkö on sitä melodista transea? [/B]

Suhtaudun musiikkiin kuin pizzaan. Minua ei kiiinosta onko se pioneeri alallaan (mehiläisenkuttupizza) vaan ainoastaan onko se toimiva (frutti di mare). Tuo biisi on viime aikoina kolahtanut ja tuli tässä mieleen. Daft Punk ei kuulu samaan kategoriaan, koska on aina ollut liian innostunut retro-soundeistaan. Modjo on yksi suosikeistäni, mutten viitsinyt mainita mitään perinteistä ladyhearmetonightia vaan hain katu-uskottavuutta vähemmän tunnetulla Twinillä. Ilmeisesti siinä epäonnistuen.

Melodinen trance on muuten ehkä yhtä epäselvä määritelmä kuin tekno. Se tarkoittaa ehkä että kuuntelee miedompaa kuin tuota klubiuskottavaa surinaa, muttei sentään mitään E-typeä. Melodisesta trance ilmauksesta tulee mieleen myös lähinnä Chicanen tuotanto.

No sanotaan vaikka että biisejä jotka iskevät ovat mm. Campaus: Tear`n`Joy, Fused:Saving Mary, Neo Cortex:Elements ja Streets: Has It Come To This.

 

[Moto]

Tästäkin aiheesta on tullut kirjoitettua useamman kerran, mutta mikä ettei vielä kerta kiellon päälle.

Ne perinteiset Rap, tekno, nu-metal, tyttö/poikabändit jne... En jaksa edes perustella.

Radiohead OK Computerista alkaen. Mielestäni ainoa Radiopään siedettävä (jopa hyvä) tuotos on The Bends. Okei, en ole kahta viimeistä albumia kuullut koko mitaltaan, mutta kuulemieni ihmesurinakohinoiden perusteella ei kiinnostakaan kuulla. Jokin aikaa sitten kuuntelin pitkästä aikaa OK Computerin läpi ja ehkä hieman paremmalta se kuulosti nyt, mitä tuoreeltaan, mutta kuitenkin esim. Paranoid Androidista tulee minulle edelleen mieleen Hauskojen Poikien John & Yokel-sketsi, missä kaksikko esitti uutta versiota Imaginesta.

Yokel: "Imagine there's no heaven"
John: "kröh-kräh-kröh heaven"
Yokel: Arvatkaa kumpi oli minun kirjoittamani"

Toisten parjaama, toisten ylistämä progekaan ei juuri minuun putoa. Proge-sanasta tulee mieleen jäykästi jammaileva viiksekäs rillipääkitaristi ja toinen samannäköinen laulamassa nenä pystyssä pianon takana. Minuun ei oikein kolahda albumit, joilla neljä biisiä ja kestoa 75 minuuttia...

Muka rankka radiorock, mitä varsinkin Amerikasta tulee jatkuvasti. Hootie & The Blowfish on tuon tyylin perikuva.

Suomalaisista rock-bändeistä eniten vitutusta aiheuttaa Klamydia.

Leimatkaa ihan vapaasti rasistiksi, mutta mielestäni mustat artistit eivät ole saaneet oikeastaan mitään kuuntelemisen arvoista aikaan sitten 50-60-luvun. Chuck Berryt ja joku 60-luvun Motown menee, mutta nykybluesit, soulit ja R&B:t on aika kamalaa kuraa. No, esim. Phil Lynotissa ja Lenny Kravitzissa on kyllä mustaakin verta, mutta musiikillisesti kuitenkin suht valkoisia.

Ja tietysti ne diivat: Selinet, Mariat ja Vitnit. Hyh.

 

[Skeletor]

HipHop-musiikista vielä. En voi kerta kaikkiaan ymmärtää sitä. Kaikista samanlainen renkutus taustalla ja tämä kova uhoaminen ja sanoma ei ole mennyt ainakaan minulle perille. Vaikuttaa siltä, että vähänkin lahjattomampi tienaa nykyään tuohta tämän musiikkialueen parista, sillä niin paljon uusia yrittäjiä markkinoille on tullut. Kai minäkin osaan puhua? Aina ei voi olla varma. Samantyylinen suuntaus oli aikoinaan poikabändeillä. Kun ne pärjäsivät ulkomailla, oli niitä pakko tuputtaa myös Suomeen. Vesisateessa ilman paitaa vaan ei myynyt enää kenellekään ja poikabändit ovat Suomesta lähes kuopattu.

Paljon mieluummin seuraan tangomarkkinoita kuin väkisin tehtyä "muka niin kovaa" lökäpöksyriimittelyä. Tangohan on kesällä aivan kuunneltavaa musiikkia. Ja siinä sentään laulunäänelläkin on jotain merkitystä. Humppakin on loistavaa, Eläkeläiset parhaana esimerkkinä :) .

Muuten minulle kelpaa melkein millainen musiikki tahansa. Helmiä löytyy lähes joka musiikkisuuntauksesta, paitsi siitä yhdestä....

 

[Timi]

Viestin lähetti Erno
HipHop-musiikista vielä. En voi kerta kaikkiaan ymmärtää sitä. Kaikista samanlainen renkutus taustalla ja tämä kova uhoaminen ja sanoma ei ole mennyt ainakaan minulle perille. Vaikuttaa siltä, että vähänkin lahjattomampi tienaa nykyään tuohta tämän musiikkialueen parista, sillä niin paljon uusia yrittäjiä markkinoille on tullut. Kai minäkin osaan puhua?

Yleensä näissä keskusteluissa on ongelmana se, että jos et pidä jostain musiikkityylistä, niin tuskin tunnet sitä tarpeeksi hyvin, voidaksesi sanoa, että kaikissa on samanlainen renkutus taustalla. Samantien voisi väittää, että rock-biisit ovat kaikki samanlaisia, sillä jokaisesta löytyy sähkökitara taustalta. Eli kyllä rapissa ja hip hopissa löytyy eri tyylistä musiikkia ja eivät ne kaikki uhoa tyyliin vedän sun mummon jojoon ja raiskaan vaimosi. Suomalaisista fiksummista tyyleistä voisi esim. mainitia Palefacen, joka ei todellakaan ole mikään edellä mainitun tyylinen rappaaja. Miehen sanavarastoon kuuluu varmasti enemmän sanoja kuin monien jenkkiartisistien. Niin ja jos ette Palefacen tuotantoon ole tutustuneet niin mieshän rappaa pääasiassa englanniksi.

Ja jokainen joka sanoo, että rap on tyylisuuntana jotenkin helppoa niin itseeni teki vaikutuksen, kun näin ensimmäistä kertaa open mic -tyylisen jutun eli missä lyriikat tulevat enemmän tai vähemmän improvisaationa.

Sitten vielä lopuksi todettakoon, että mielestäni aika iso osa nykyään musakanavalla pyörivistä rap/hip hop -biiseistä on silkkaa tuubaa, mutta niin on isoin osa kaikesta muustakin musiikista. Minusta vaan on käsittämätöntä, kuinka väitetään, että tuollaisen musiikin tekeminen on helppoa. Ei se ole. Tuskin minkäänlaisen musiikin teko on älyttömän helppoa. Mutta pointtina on se, että älkää tuomitko jos ette ole tutustuneet sen kummemmin tuotantoon.

 

[Skeletor]

Viestin lähetti Timi


Yleensä näissä keskusteluissa on ongelmana se, että jos et pidä jostain musiikkityylistä, niin tuskin tunnet sitä tarpeeksi hyvin, voidaksesi sanoa, että kaikissa on samanlainen renkutus taustalla.

Jos minun tai jonkun toisen mielestä kyseisessä musiikkityylissä on pelkkää renkutusta taustalla, niin ei tarvitse tutustua siihen yhtään lähemmin. Ketä kiinnostaa tutustua lähemmin asiaan josta ei pidä. Eli jos joku on minun mielestäni renkutusta, niin se on silloin minun mielestäni renkutusta. Et sinäkään varmaan katso mitään surkeaa filmiä tarpeeksi montaa kertaa löytääksesi siitä hyviä kohtia. Ja Palefacesta sen verran, että hänet sattuneista syistä satun tuntemaan parhaiten näistä lökäpökäreistä ja se vain vahvistaa mielipidettäni....

 

[Timi]

Viestin lähetti Erno

Jos minun tai jonkun toisen mielestä kyseisessä musiikkityylissä on pelkkää renkutusta taustalla, niin ei tarvitse tutustua siihen yhtään lähemmin. Ketä kiinnostaa tutustua lähemmin asiaan josta ei pidä. Eli jos joku on minun mielestäni renkutusta, niin se on silloin minun mielestäni renkutusta. Et sinäkään varmaan katso mitään surkeaa filmiä tarpeeksi montaa kertaa löytääksesi siitä hyviä kohtia. Ja Palefacesta sen verran, että hänet sattuneista syistä satun tuntemaan parhaiten näistä lökäpökäreistä ja se vain vahvistaa mielipidettäni....

No pointtini meni hieman ohi, mutta ihan miten vaan. Tarkoitukseni oli sanoa, että ennenkuin voi sanoa, että kaikki on sitä samaa sälää niin pitäisi tuntea genreä hieman paremmin, mutta no joo.. ei sillä niin väliä. Kuten sanoit, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Mitenkä Paleface sitten noissa biiseissään uhoaa? Vai tarkoittaako tuo lökäpökäri näitä Palefacen "taustarenkutuksia"? Sanoitukseltaan nimittäin miehellä ei ole teksteissä mitään gangsta-pahajätkä-juttuja.

Mitä noihin huonoihin leffoihin tulee niin minä nimenomaan katson mielelläni huonoja leffoja, sillä mikään ei ole niin hauskaa kuin katsoa, kuinka jotkut epätoivoisesti yrittävät vääntää hyvää elokuvaa, mutta epäonnistuvat todella pahasti. Parhaana esimerkkinä tästä on viime aikoina ollut ehdottomasti Rennyn "Driven".