Musiikkia, jota ei musiikiksi voi kutsuakaan

[Arnold]

Maailma on täynnä musiikkia. Eri tyylejä ei sinänsä montaa ole, mutta niiden alakategorioita ja muita tyylejä, jotka ottavat vaikutteita jostain niin kutsutusta päätyylistä on miljoonia. Heavy jakaantuu eri alalajeihinsa, dancemusiikki myös ja ne kaikki muut. Silti kaikki eivät kaikkea miellytä. Löytyy aina ihmisiä, joille tuottaa inhoa Anssi Kela, hip hop, nykyään niin trendikäs nu-metal, joku Radioheadin tapainen vaikea musiikki tai black metal.

Joten keskustellaan siitä, mikä juuri sinua ärsyttää ja miksi juuri se artisti tai musiikkityyli. Tuli tämä aihe vaan lähinnä mieleen siitä, kun tuolla toisissa ketjuissa porukka on jo sanonut osakseen mielipiteitä joistakin artisteista.

Itselleni tuottaa suurtaa ällötystä muun muassa seuraavat artistit: Eros Ramazzotti ja Radiohead. Toki niitä on muitakin, mutta näistä voisin mainita sen, että Ramazzottin ärsyttävä nasaaliääni ja muutenkin ärsyttävän tuntuinen persoona saavat aikaan etomista. Ei se musiikin esityskielestä ole välttämättä kiinni, vaikka niistä lyriikoista ei mitään ymmärräkkään. Radioheadin taidemusiikki on minun korvissani täyttä sontaa. Laulajaäijän honottamat kappaleet ihmeellisin, utuisin sävelin ei oikein iske, ei sitten millään. Ja vastaavat bändit, jotka tekevät tuollaista "vaikeata" musiikkia eivät saa pahemmin innostusta aikaan meikäläisessä.

Yksittäisistä musiikkityyleistä black metal, death metal tai vastaavat rankemmat metallit eivät myöskään saa itseltäni suosionosoituksia. Näissä tapauksissa solistin laulusta ei edes saa mitään selvää. Ainakan itse en saa, enkä edes tiedä, että löytyykö biisien sanat levyjen kansilehtisistä, kun en omista yhtään kyseisen tyylin levyä, enkä ole silti sen takia mitään mielestäni menettänytkään. Oma metallin kuuntelun tasoni menee kaikkien haukkumassa nu-metallissa, Metallicassa ja vastaavissa aavistuksen rauhallisimmissa bändeissä kuin jossain Children Of Bodomissa tai Dimmu Borgirissa.

Haukkukaa ja tarvittaessa puolustakaa omia suosikkejanne! Mutta toivotaan, että ei ne herneet mene tässä ketjussa pahemmin kellään sinne nenään, vaikka varmaankin rapatessa roiskuu. Ja tässä tapauksessa rappaus-verbi ei ollut hip hop-sanastoa.

 

[Ande]

Meikäläistä arsyttää suunnattomasti kaikenlainen valkoisenmiehen muka kovat neekerinmatkimistouhut rap-musiikkeineen ja vaatetuksineen.
Jos joku seremoniamestari kiroilee ja uhoaa jotain litaniaa & taustalla soi jotain kummallisia ääniä, ei se ole musiikkia laisinkaan. Helposti tehtävä, joka vuosi uusia kopioita suoltava dx-corolla humppa ei myöskään musiikkikorvaani hivele.

Musiikissa lauletaan ja taustalla soi sävel, tämä on minun ehkä vanhakantainen ja junttimainen mielipiteeni.
Esim. Elvis Presleytä kuunnellessa ei voi kuin ihailla miehen lauluääntä, siis voi herranjestas sentään! Lauletut kappaleet ovat tehtyjä lauluja, eivät jotain epämääräisiä tietokoneääniä.
Kuka tahansa voi kekkailla omassa pikkustudiossaan mitä tahansa sontaa ja kutsua sitä hyväksi musiikiksi. Jos tämä ns. hyvä musiikki sitten uppoaakin massoihin ja siitä tulee "coolia", on se jo virallisestikin hyvää musiikkia; "katsokaa myyntilistoja" -kuuluu trendimusiikintekijöiden suusta.
Minä kuitenkin väitän, että nykypäivänä massat ostavat vaikka lehmänpaskasta tehtyjä hattuja, jos ne sattuvatkin olemaan "cool". En kuitenkaan väitä, että massat ostaisivat jotain humppalevyjä vain siksi, että muutkin ostavat; heidänmielestään nuo levyt ovat ihan oikeasti hyviä, vaikka musiikillista taitoa ko. kappaleiden tekemiseen ei tarvittaisi lainkaan. Jos radiokanavat jatkavat nykyisenkaltaista aivopesua musiikkilinjauksissaan, ei nouseva sukupolvi enää tiedä oikeista loistavista musiikintekijöistä mitään.

Tokihan itsekin tulee joskus heiluttua joidenkin mukaansatempaavien, mutta ei-niin hyvien kappaleiden tahdissa, ko. artistien levyjä en kuitenkaan ostaisi.

 

[pelimanne]

Viestin lähetti Ande
Meikäläistä arsyttää suunnattomasti kaikenlainen valkoisenmiehen muka kovat neekerinmatkimistouhut rap-musiikkeineen ja vaatetuksineen.
Jos joku seremoniamestari kiroilee ja uhoaa jotain litaniaa & taustalla soi jotain kummallisia ääniä, ei se ole musiikkia laisinkaan.

Otappas joskus ihan korva kateen ja kuuntele vaikkapa kapasiteettiyksikon sanoituksia. Niissa on niin paljon verbaalista taitoa mukana, etta ei joka pojalta onnistu. Koita vaikka ihan huviksesi itse tehda muutama riimi, joka kuulostaisi yhta hyvalta kuin nuo kapan riimit. En sano etta musiikkimakusi on vaara, silla se on jokaisen oma asia, mutta nuo jatkat eivat todellakaan esita kovaa, vaan tekevat mielestani loistavia sanoituksia. Eminem on sitten erikseen, ja hanen musiikkinsa onkin sitten sita "ime mun munaa paska vittu helvetti" tyylia missa ei ole paata eika hantaa. Useimmat noista rappareista tekeekin ihan paskaa musiikkia, mutta kylla niista loytyy ihan kunnon biisejakin.

 

[masaty]

Näitä riittää

Lipo (Slipknot)
MAMBA (Ammun vielä joskus kaikki radio novan juontajat. "Plää plää plää, ja seuraavaksi Mambaa! Arggh)
Sanon jo valmiiksi että Popstars-ohjelmassa rakennettava "yhtye" tulee olemaan karmea. Eikö tämä sarja ole irvokas esimerkki siitä että mistä lähtökohdista noita bändejä kasataan?
Yleensäkin melkein kaikki Radiomusiikki, Anssi Kela on muuten ihan OK mutta Milla on kamala. Niin ja italian- ja ruotsinkielinen hevi.

Hyvää musaa:
Stratovarius
Nightwish
Iron Maiden
Dream Theater
Sonata Arctica
Scorpions

 

[CMX]

Vaikka olenkin suhteellisen kaikkiruokainen musiikin suhteen, niin silti löytyy paljon yhtyeitä ja musiikkityylejä, jotka ärsyttävät. Koetan nyt perustella inhokkejani niin hyvin kuin pystyn.

-Rap.
Mielestäni tärkeä elementti musiikissa on melodia. Rap-musiikista en ainakaan itse saa poimittua kovinkaan mielekästä melodiaa. Toinen tärkeä elementti musiikissa on yleensä rytmi. Lähes kaikissa kuulemissani rap-biiseissä on samanlainen rytmi. Lisäksi monen rap-yhtyeen itsekeskeinen imago ärsyttää. Eniten vihaamani rap-artistit ovat kenties Eminem ja kaikki Suomi-räppärit. Kai se "gangsta-meininki" myy sitten..

-Limp Bizkit, Linkin Park ja muut teinien nu-metal -villitykset.
Nämä bändit ovat todella epämusikaalisia. Mihin perustuu se ideologia, että musiikillisesti erittäin kehittymättömät bändit myyvät enemmän kuin musiikillisesti osaavat yhtyeet? Totuus on varmaankin se, että suurin osa musiikin kuluttajakunnasta on ikäluokka 12-16. Musiikillisen kokemattomuutensa vuoksi he eivät ehkä kykene käsittelemään vaikeampaa musiikkia, vaan he kuuntelevat sitä mikä kuulostaa hienolta ja missä on "meininkiä". Todellisuudessahan nämä pomppumetalli-yhtyeet tekevät muutaman yksinkertaisen soinnun kierron jokaiseen kappaleeseen ja sanoituksien yksinkertainen agressiivisuus saa musiikin kuulostamaan hienolta nuoren pojan korvissa. "Motherfucker" myy pomppumetallissa, aivan kuten rap-musiikissakin.

-Tekno.
Tätä on vaikeampi perustella sen tarkemmin. Itse olen vain aina vihannut tätä tyylisuuntausta.

-Rage Against The Machine.
Maailman tekopyhin bändi. Yhtyehän oli erittäin myyvä ja levyt toivat pojille paljon rahaa, mutta sanoitukset suorastaan ylistivät kommunismia. Jakoivatko Rage Against The Machinen soittajat rahat kansan kesken? Tuskinpa. Jotain ristiriitaista siinä on. Tuollaisen noin vahvan kommunismi-asenteen hyväksyisin enintään autotallibändille, joka ei ole julkaissut ainoatakaan levyä. Hyvä, että ymmärsivät hajota.

-J.Karjalainen.
Pilasi mukavat biisinsä ärsyttävän narisevalla äänellään.

-Anssi Kela.
Mitä niin hyvää tässä artistissa on, että hän on noussut koko kansan tietoisuuteen? Parempia sanoittajia on Suomessa jos kuinka monta, kuten esimerkiksi Tuomari Nurmio, Jarkko Martikainen, AW Yrjänä, Tommi Liimatta, Gösta Sundqvist jne.. Listaahan voisi jatkaa melkein loputtomiin. Mikä ihme siitä Anssi Kelasta sitten tekee niin mahtavan? Ei ne biisiensä melodiatkaan ole mitään ihmeellisiä, että moinen buumi hänestä pitäisi nostaa. Lisäksi hänen sovituksensa ovat järkyttäviä.

-Mayhem.
Melkoinen kulttibändihän se on, mutta musiikilla ei ole kyllä mitään tekemistä suosionsa kanssa. Mayhem on saanut suhteellisen laajan kannattajajoukon itselleen vuosien varrella, jota on edesauttanut takuulla mm. se, että heidän laulajansa Dead ampui haulikolla itsensä ja muut bändin jäsenet tekivät pääkallon paloista mm. kaulakorun. Lisäksi musiikillisesti jo selvästi paremman blackmetal-yhtyeen Burzumin ainoa soittaja Varg Vikernes puukotti Mayhemin basisti Euronymouksen hengiltä useammalla kymmenellä pistolla. Muun muassa ne asiat ovat edesauttaneet sitä, että Mayhemista on tullut niinkin suuri kulttibändi, ei niinkään se musiikki. Itseasiassa musiikillisesti ainoa lahjakas jäsen Mayhemissa oli rumpali Hellhammer, joka kehittyi erääksi metallin parhaimmista rumpaleista vasta Covenant- ja Arcturus -vuosinaan.

-Backstreet boys.
No, tätä ei varmaankaan tarvitse hirveästi perustella. Pikkutytöt pitävät kyseisten poikien "söpöstä" ulkomuodosta ja ostavat sokaistuna levyjänsä. Pojat osaavat enintään laulaa suhteellisen keskivertaisesti nuoteista, siinä kaikki se musiikillisuus. Ja silläkö pitäisi ansaita maailman myyvimmän bändin titteli? Ei mielestäni.

-Tyrävyö/Apulanta ja muut vastaavat.
Sitä en osaa edes selittää, että mikä siinä musiikissa kiehtoo. Lähes jokaisessa biisissään on kolmen soinnun kierto, jonka voimakkuutta on tehostettu säröäänellä. Lisäksi biisien rakenne on lähes toistumatta aivan sama, eli siis se kolmen soinnun kitarariffi-säkeistö-kertosäe-säkeistö-kertosäe10x(jotta se varmasti jäisi soimaan jokaisen päähän). Itse ainakin tylsistyn tällaiseen musiikkiin.


Nuo edellämainitut bändit ja tyylisuuntaukset ovat siis mielestäni yliarvostettuja. Lisätään vielä tänne aliarvostetuista yhtyeistä sen verran, että mielestäni proge- ja jazz -yhtyeet ovat aliarvostetuimpia yhtyeitä jos verrataan musiikillista lahjakkuuttaan ja musiikkinsa myyntiä. Tässä on lista yhtyeistä, joita mielestäni arvostetaan nykyään liian vähän:

-King Crimson (musiikki on suhteellisen monimutkaista, mutta siinä on lähes kaikkea mitä musiikissa voi olla)
-Jethro Tull (pätee lähes samat perustelut, kuin King Crimsoniin, vaikka musiikki onkin suht. erinlaista)
-Yes (eräs historian taitavimmista bändeistä)
-Tasavallan Presidentti (moniko nykyaikana edes muistaa heitä?)
-Wigwam (eipä heitäkään enää muisteta..)
-Arcturus (kaksi viimeisintä levyään loistavia mestariteoksia)
-Sleepytime Gorilla Museum (ettehän ole edes kuulleet heistä?)
-Kingston Wall (heillä on ollut eräs Suomen historian parhaimmista rumpaleista ja eräs parhaimmista kitaristeista/biisintekijöistä ja kaikki kolme levyä ovat aivan täydellisiä)
-Maj Karman Kauniit Kuvat (taiteellista meininkiä.. Pesee musiikillisuuden kaikilla osa-alueilla kuitenkin mennen tullen kaiken maailman Apulannat sun muut)
-YUP (jos paria viimeisintä levyä ei lasketa, niin eipä heitä juuri tunnettu. Pesee myöskin soitannaltaan, melodialtaan, sanoituksiltaan ja muutenkin musikaalisuudeltaan Apulannat ja muut vastaavat juuri sen monipuolisuuden vuoksi)
-Symphony X (äärimmäisen taitava progressiivinen metal-yhtye, jota ei tunneta Dream Theaterin tavoin. Ei mielestäni häviä soittotaidoissa merkittävästi Dream Theaterille. Itse pidän Symphony X:stä sen takia enemmän kuin Dream Theaterista, koska heillä mopo ei karkaa käsistä vaikka osaavatkin soittaa. Dream Theater menee välillä liian kikkailuksi ja taitojen esittelemiseksi, joka saattaa käydä tylsäksi ja puuduttavaksi pidemmän päälle. Luonnehtisin Symphony X:ää eheämmäksi, josta on kaikenlisäksi löydettävissä parempia melodioita kuin Dream Theaterista)
-Zero Nine (jätkäthän teki lähes yhtä loistavia biisejä kuin AC/DC ja muut vanhat kasari-rockyhtyeet)
-Anathema (aah, sitä melodiaa ja tunnelmaa..)

 

[CMX]

hups..

 

[Prookie]

Radiohead. Maailman yliarvostetuin yhtye. Todellista tekotaiteellista paskaa. Kun kriitikot kehuvat kuorossa, niin kaiken maailman ”kuuntelen vain hyvää ja aitoa musiikkia” -tyypit hehkuttavat perässä.

Viime aikoina ovat myös hivesit, strokesit, flaming sideburnsit sun muut muka mullistaneet rockin. Taas kaikki asiantuntijat kehuvat, vaikka itse asiassa yhtyeet eivät ole tehneet mitään, mitä ei olisi ennen tehty.

Ja numetallia haukutaan yksipuoliseksi, mielikuvituksettomaksi saman toistamiseksi. Mitä on muka suomirockissa tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana? Ei mitään, ehkä CMX:ää lukuunottamatta.

Stratovarius ja Sonata Arctica ovat myös yhtyeitä jotka ärsyttävät. Tilu-lilu-lei ja mies joka kuulostaa siltä kuin pallit puuttuisi kiljuu päälle. Ei kiitos.

Ja lopuksi tietenkin eurohumppa tyyliin E-type ym. Ei mulle.

 

[CMX]

Viestin lähetti Prookie

Viime aikoina ovat myös hivesit, strokesit, flaming sideburnsit sun muut muka mullistaneet rockin. Taas kaikki asiantuntijat kehuvat, vaikka itse asiassa yhtyeet eivät ole tehneet mitään, mitä ei olisi ennen tehty.

Aivan, he tekevätkin sitä, mitä on tehty ennen, mutta mitä ei nykyään tehdä hirveästi. Esimerkiksi Strokes on pystynyt löytämään loistavasti vanhan rock-hengen musiikkiin. Ja vielä kun edellä mainitut yhtyeet ovat tehneet hienoja rock-levyjä, niin mikäs siinä. Ainakin itse tykkään kuunnella.

 

[Arnold]

Puolustuksen puheenvuoro..

:rolleyes:

Viestin lähetti CMX
-Limp Bizkit, Linkin Park ja muut teinien nu-metal -villitykset.
Nämä bändit ovat todella epämusikaalisia. Mihin perustuu se ideologia, että musiikillisesti erittäin kehittymättömät bändit myyvät enemmän kuin musiikillisesti osaavat yhtyeet? Totuus on varmaankin se, että suurin osa musiikin kuluttajakunnasta on ikäluokka 12-16. Musiikillisen kokemattomuutensa vuoksi he eivät ehkä kykene käsittelemään vaikeampaa musiikkia, vaan he kuuntelevat sitä mikä kuulostaa hienolta ja missä on "meininkiä". Todellisuudessahan nämä pomppumetalli-yhtyeet tekevät muutaman yksinkertaisen soinnun kierron jokaiseen kappaleeseen ja sanoituksien yksinkertainen agressiivisuus saa musiikin kuulostamaan hienolta nuoren pojan korvissa. "Motherfucker" myy pomppumetallissa, aivan kuten rap-musiikissakin.

Sen näkee jo katukuvasta, että juuri tuo mainitsemasi ikäluokka on se, joka eniten kuuntelee nu-metallia. Silti väittäisin, että kuulijoita löytyy muistakin ikäluokista enemmän mitä annetaan ymmärtämään. Se saattaa olla jonkin sortin kauhu kaveripiirissä, jos esimerkiksi itse mainitsee vaikkapa "salaa" pitävänsä jostain nu-metalbändistä. Itse ainakin turhan usein olen huomannut, että joukossa porukka alkaa heti haukkumaan nu-metallia, kun yksi mainitsee inhoavansa sitä.

Toki alaikäiset huomaavat senkin, että nu-metallissa on hyvä meininki. Uho tai wannabe-uho iskee aina tuon ikäisiin, mutta kyllä jotkut nu-metalbändit osaavat muutakin kuin pelkän "motherfucker"-viljelyn. Linkin Park -jo varmaankin kolmen miljoonan suomalaisen inhokki- on siitä erilainen nu-metalbändi, että siinä ei kirota. Siitä johtuen levyn kannesta puuttuu myös "Parental Advisory"-tarra. Linkin Park sitä paitsi osaa tehdä hyviä melodioitakin, joka on välillä joillekin nu-metallisteille vaikeata. Mielestäni Linkin Park on ehdottomasti paras kuulemani tämän tyylisuunnan edustaja.

Eikä sovi unohtaa sitä, että jotkut nu-metallistit käyttävät hengellisiä lyyrikoita teksteissään, joissa antifanejen mielestä ei muutenkaan mitään järkeä ole. Muutenkin nu-metallia inhoavien mielestä tuntuu turhan usein olevan ne samat saarnat, että vanhat äijät kirjoittaa teinipoikien juttuja teksteissään, joissa ei ole mitään järkeä. Aivan, mutta silloin kun he olivat nuoria, ei heidän aikanaan ollut tämän tyylin musiikki esillä pahemmin. Tai oli, mutta eri muodoissa (eli Kornit ja kumppanit). Nyt he saavat ilmaista itseään omalla tyylillään, omalla musiikillaan, mistä he pitävät. Suodaan se heille.

Viestin lähetti CMX
-Tekno.
Tätä on vaikeampi perustella sen tarkemmin. Itse olen vain aina vihannut tätä tyylisuuntausta.

Tässä tapauksessa puolustan trancea eniten. Melodinen, mieluiten vielä instrumentaalinen trancemusiikki. Aah, voiko parempaa olla? Tämän innostuksen piikkiin voidaan pistää Suomen Armeija, jossa tupakavereista pari kappaletta olivat konemusiikkifriikkejä, ja minä niin sanotusti palasin takaisin lähtöruutuun. Eurodancesta se lähti kierroksen (kaikki muut musiikkityylit) jälkeen palasi tranceen.

Trance menee joka tilanteessa loistavasti; taustalla, autossa (EI MITÄÄN TEINIJUMPUTUKSIA SILTI), yökerhossa ja levyllä kuuntelussa muutenkin. Jos halutaan vähän erilaista trancea, niin otetaan sellaista, jossa nainen kehrää taustalla tai vokaaleissa. Ennen kaikkea se musiikin kauneus, vaikka ei olekaan "oikeaa musiikkia".

Viestin lähetti CMX
-Tyrävyö/Apulanta ja muut vastaavat.
Sitä en osaa edes selittää, että mikä siinä musiikissa kiehtoo. Lähes jokaisessa biisissään on kolmen soinnun kierto, jonka voimakkuutta on tehostettu säröäänellä. Lisäksi biisien rakenne on lähes toistumatta aivan sama, eli siis se kolmen soinnun kitarariffi-säkeistö-kertosäe-säkeistö-kertosäe10x(jotta se varmasti jäisi soimaan jokaisen päähän). Itse ainakin tylsistyn tällaiseen musiikkiin.

Mitä Apulantaan tulee, niin olen eri mieltä. Apulannan alku-ura oli teiniuhoa rankalla säröllä. Silloin en tosin itsekään pitänyt Apulannasta - aluksi. Apulanta löysi jossain vaiheessa loistavan vaihteen silmään ja samalla itsekin löysin Apulannan. Alkoi vanha tuotanto tuntua myös loistavalta. Puhumattakaan mestariteoslevystä nimeltään "Heinola 10".

Nykyään Apulanta käyttää paikoin jousisoittimia taustalla ja Toni Wirtasen lyriikoissa ei ole enää sitä teiniuhoa, vaan aikuistumista on tapahtunut sekä musiikissa että lyriikassa. "Syitä ja seurauksia"-kokoelma kattaa hyvin (itse asiassa erinomaisesti) Apulannan mestarillisen uran. 10-vuotiskokoelma on hyvä kokonaisuus Apulannan hiteistä, jotka fanit ovat saaneet äänestää levylle. 30 hittiä, joita on ilo kuunnella.

Mikä siinä muuten on, että ne ketkä eivät pidä Apulannasta, pitävät Sipen soolosta?

 

[jpp]

Laskelmoidusti kootut lauluduot, -triot ja muun kokoiset ryhmät, jotka eivät mitään osaa soittaa eivätkä tee edes itse laulujaan laulutaidonkin ollessa lähinnä huono vitsi. Esimerkkeinä mainittakoon Nylon Beat, Spice Girls, Backstreet Boys ja sooloartistien puolelta Britney Spearsit sun muut vähäpukeiset "neitsyet". Rahat pois pikkutytöiltä ja sitten vielä idoliensa perässä samat pikkulikat kulkee korkeapohjaisissa kengissään tuhoten polvensa ja lasku lankeaa maksettavaksi meille, kiitos hyvinvointivaltiomme.

 

[Tuamas]

Ei se soittotaito tai teknisesti hyvä soittaminen vielä merkitse mitään, ainakaan minulle.

Paskimpia ja tylsimpiä bändejä ovat heti uuden Nu-metallin, Anssi Kelan ja eurohumpan jälkeen nämä joissa soitto on teknisesti hiottua, taiteellista ja mielikuvituksetonta. Suurimpia pettymyksiä tuottavat yleensä ne bändit joilla ei ole Asennetta, vaikka olisikin sitä paljon mainostettua soittotaitoa.

Mielestäni mikään ei ole turhempaa kuin "hyvin soittavat" tasapaksut rokki/poppi-bändit joilla ei ole yhtään omia ideoita, ei asennetta mutta soitto voi olla teknisesti huippua.
Tähän sortuvat helpoimmin uudet metallibändit, jotka luulevat että hyvä musiikki on sitä, että vedetään mahdollisimman paljon tilililu-sooloja ja tuplabasarilla nopeammin kuin valo, sitten ihmetellään kun kukaan muu kuin kanssametallistit ei kiinnostu.

Itse arvostan Apulantaa ja Tehosekoitinta suuresti, kasvoin silloin noita bändejä kuunnellen ja nytkin ne ovat mieleeni, toisin kuin monet muut sen ajan bändit, koska molemmat ovat uudistuneet joka levyllä, eivätkä ole jääneet jauhamaan samaa kappaletta yhä uudestaan ja uudestaan, sekä ennenkaikkea edellämainituilla on Asennetta isolla A:lla.

Mielestäni vaikkapa teknisesti ei niin erinomainen Ramones hakkaa monet liirumlaarum-soittotaito-bändit.

En kuitenkaan miellä itseäni minkään junttirokin kuuntelijaksi tai muutakaan, kuuntelen mielelläni Absoluuttista Nollapistettä, Yup:tä, Mkkk:ta, Wigwamia, Tasavallan presidenttiä ja montaa muuta, kaikissa noissa on myös se persoonallisuus ja asenne kunnossa.

 

[CMX]

Hauskaa, että saatiin erimielisyyksiä, muutenhan sitä keskusteluakin on vaikea synnyttää.

"Sen näkee jo katukuvasta, että juuri tuo mainitsemasi ikäluokka on se, joka eniten kuuntelee nu-metallia. Silti väittäisin, että kuulijoita löytyy muistakin ikäluokista enemmän mitä annetaan ymmärtämään. Se saattaa olla jonkin sortin kauhu kaveripiirissä, jos esimerkiksi itse mainitsee vaikkapa "salaa" pitävänsä jostain nu-metalbändistä. Itse ainakin turhan usein olen huomannut, että joukossa porukka alkaa heti haukkumaan nu-metallia, kun yksi mainitsee inhoavansa sitä. "

-Voi pitää paikkansakin. Itse en vain tunne/tiedä ketään yli 16-vuotiasta Limp Bizkitin/Linkin Parkin ystävää.

"Toki alaikäiset huomaavat senkin, että nu-metallissa on hyvä meininki. Uho tai wannabe-uho iskee aina tuon ikäisiin, mutta kyllä jotkut nu-metalbändit osaavat muutakin kuin pelkän "motherfucker"-viljelyn. Linkin Park -jo varmaankin kolmen miljoonan suomalaisen inhokki- on siitä erilainen nu-metalbändi, että siinä ei kirota. Siitä johtuen levyn kannesta puuttuu myös "Parental Advisory"-tarra. Linkin Park sitä paitsi osaa tehdä hyviä melodioitakin, joka on välillä joillekin nu-metallisteille vaikeata. Mielestäni Linkin Park on ehdottomasti paras kuulemani tämän tyylisuunnan edustaja."

-Joku on joskus väittänyt System of a Downia nu-metalliksi. Siispä itse tunnustaudun pitävän nu-metal -yhtyeistä eniten System of a Downin musiikista. Itseasiassahan heidän ensimmäinen levynsä oli täydellinen ja Toxicity oli sitten jo vähän heikompi, mutta loistava sekin. Itseasiassa tuo on myös ainoa nu-metal -mieltymykseni.
Linkin Parkista en itse ole löytänyt hyviä melodioita, mutta hyvä jos sinä olet löytänyt. Oma kiinnostukseni muutamaa biisiä parempaan tutustumiseen on mennyt viimeistään kuitenkin sen myötä, kun se tuntuu olevan juuri tätä kaupallista uutta aaltoa Limp Bizkitin tavoin.

"Eikä sovi unohtaa sitä, että jotkut nu-metallistit käyttävät hengellisiä lyyrikoita teksteissään, joissa antifanejen mielestä ei muutenkaan mitään järkeä ole. Muutenkin nu-metallia inhoavien mielestä tuntuu turhan usein olevan ne samat saarnat, että vanhat äijät kirjoittaa teinipoikien juttuja teksteissään, joissa ei ole mitään järkeä. Aivan, mutta silloin kun he olivat nuoria, ei heidän aikanaan ollut tämän tyylin musiikki esillä pahemmin. Tai oli, mutta eri muodoissa (eli Kornit ja kumppanit). Nyt he saavat ilmaista itseään omalla tyylillään, omalla musiikillaan, mistä he pitävät. Suodaan se heille."

-Omasta mielestäni musiikin tekemiseen pitäisi nimenomaan kuulua se mielekkyys ja se, että sitä tehdään musiikkina eikä rahana. Eli mielestäni esim. Limp Bizkit on tarkoituksella suunnattu pikkupojille ja musiikkia tehdään siinä mielessä, että se myisi mahdollisimman paljon. Ja se taas kuuluu musiikissa ja se on nimenomaan sitä kaupallisuutta. Mielestäni se ei sovi musiikkiin. Tottahan se on, että pikkupojille on oltava jotakin musiikkia, joten siksi juuri, suotakoon musiikin teko kaikessa rauhassa Limp Bizkitille ja muille. Itse en heistä vain erityisemmin välitä juuri edellä mainituista syistä. En usko esim. Fred Durstin olevan henkeen ja vereen mikään hirveä nu-metallisti, kerranhan näin hänet jopa laulavan countrya televisiossa.

"Tässä tapauksessa puolustan trancea eniten. Melodinen, mieluiten vielä instrumentaalinen trancemusiikki. Aah, voiko parempaa olla? Tämän innostuksen piikkiin voidaan pistää Suomen Armeija, jossa tupakavereista pari kappaletta olivat konemusiikkifriikkejä, ja minä niin sanotusti palasin takaisin lähtöruutuun. Eurodancesta se lähti kierroksen (kaikki muut musiikkityylit) jälkeen palasi tranceen. "

-Sinun mielipide. Pyydän kuitenkin huomioimaan, että en tarkoittanut missään nimessä tuolla teknolla kaikkea konemusiikkia (esimerkiksi Ozric Tentacles on mahtava!) enkä kaikkia trance-yhtyeitä. Trance sopii varmasti bailaus-halukkaille oikein mainiosti. Minä tarkoitin tuolla teknolla jatkuvasti listojen käressä olevia jumputuksia tyyliin E-type jne.. Ei uppoa todellakaan eikä ole koskaan uponnut..

"Trance menee joka tilanteessa loistavasti; taustalla, autossa (EI MITÄÄN TEINIJUMPUTUKSIA SILTI), yökerhossa ja levyllä kuuntelussa muutenkin. Jos halutaan vähän erilaista trancea, niin otetaan sellaista, jossa nainen kehrää taustalla tai vokaaleissa. Ennen kaikkea se musiikin kauneus, vaikka ei olekaan "oikeaa musiikkia". "

-Kukin omalla tavallaan.

"Mitä Apulantaan tulee, niin olen eri mieltä. Apulannan alku-ura oli teiniuhoa rankalla säröllä. Silloin en tosin itsekään pitänyt Apulannasta - aluksi. Apulanta löysi jossain vaiheessa loistavan vaihteen silmään ja samalla itsekin löysin Apulannan. Alkoi vanha tuotanto tuntua myös loistavalta. Puhumattakaan mestariteoslevystä nimeltään "Heinola 10".
Nykyään Apulanta käyttää paikoin jousisoittimia taustalla ja Toni Wirtasen lyriikoissa ei ole enää sitä teiniuhoa, vaan aikuistumista on tapahtunut sekä musiikissa että lyriikassa. "Syitä ja seurauksia"-kokoelma kattaa hyvin (itse asiassa erinomaisesti) Apulannan mestarillisen uran. 10-vuotiskokoelma on hyvä kokonaisuus Apulannan hiteistä, jotka fanit ovat saaneet äänestää levylle. 30 hittiä, joita on ilo kuunnella.
Mikä siinä muuten on, että ne ketkä eivät pidä Apulannasta, pitävät Sipen soolosta?"

-Tästä en jaksa enempää väitellä. Olen sanonut perusteluni miksi en pidä Apulannasta. En paheksu lainkaan mieltymystäsi kyseistä yhtyettä kohtaan, olenhan itsekin pitänyt joskus vuosia sitten heistä. Nyttemmin se on muuttunut enemmänkin vihaksi sitä yhtyettä kohtaan. Kaikki heissä ärsyttää itseäni nykyään: imago, fanit, sanoitukset, tyyli.. En voi tälle mitään, enkä tahdo kenenkään yhtyeestä pitävän vetävän hernettä nenäänsä mielipiteestäni. Niin se vain omasta mielestäni on. "Hei hei mitä kuuluu?" Onko sanoituksissakaan aina järkeä ja ideaa? Luonnehtisin Apulantaa aivan liian pinnalliseksi yhtyeeksi itselleni. Siihen ei voi uppoutua kunnolla.

 

[Kidd]

Tässä on vuosien saatossa sen verran pehmentynyt että pystyn jo oksentamatta kuuntelemaan useampia musiikkilajeja ja bändejä. Lähes. Ainahan jotain sanottavaa kuitenkin löytyy.....

Rap. Voiko olla enää enempää maneerinen? Identtiset liikkeet, suurin osa biiseistä täyttä tuubaa, ja se "asenne": voi Luoja. Suomalaiset rap-artistit kuulostavat suurimmaksi osaksi todella kökölle ja monesti nolottaa kavereitten puolesta niin että poskia kuumottaa. Puhumattakaan amerikkalaisista räppäreistä, joiden on ilmeisesti pakko lisätä jokaiseen biisiin vähintään yksi "fuck"-sana ja jokaiselle videolle keskisormen heristystä, jotta ystävälliset sedät MTV:llä voivan piipata "fuck"-sanan päälle ja mustata keskisormen. Teinithän tietysti intoutuvat tuommoisesta menosta, "noi on tosi rebeleitä ja pahiksia". Puhumattakaan lieveilmiöistä, kuten naurettavan isot housut ja lippis väärin päin päähän.

Kantri-musiikki. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, mutta laji taitaa olla jenkkien iskelmää. En ikinä, koskaan, milloinkaan, missään olosuhteissa osta kantri-levyä. Iskeköön minuun salama jos joskus erehdyn sanomaan mitään positiivista countrysta.

Nämä uudet angsti-bändit, joita en jaksa kuitenkaan kaikkia tyrmätä...ilmeisesti juuri iän tuoman pehmentymiseni takia. Let me see....Guano Apes mennee tähän luokkaan? Omistan levyn, ja tykkään. Suurin osa tähänkin kuuluvista bändeistä on kuitenkin pelkästään toistensa kopioita, ja ne paljon puhutut maneerit...onko pakko?

Backstreet Boys, Westlife etc. Bändejä, tai "bändejä" joista ei edes viitsi enää keuhkota. Soopaa kaikki tyynni.

Britney Spears. Siis Britney Spears. Jos joku on tuote niin tämä tyttö. Vanha kunnon lolita-teema toimii tänäkin päivänä, Britney laulaa "I´m a slave for you" -ja kaksikymmentä miljoonaa miestä onanoi. Nuori suhteellisen kaunis tyttö valkaistuine hampaineen, silikonitisseineen ja neitsyt (juu varmaan, saa nauraa) laulaa kaksimielisen vihjailevasti mutta niiiiiiin viattomana, ja ihmiskunta on pähkinöinä. Ei voi ymmärtää.

Tähän on aivan pakko vielä nostaa ooppera, jota ei yksinkertaisesti voi sietää. Olkoon kuinka taiteellista tahansa ja ooppera-fanit kuinka sivistyneitä vaan, niin minä en kuuntele missään olosuhteissa oopperaa.

Nyt sitten pitäisi ilmeisesti nostaa peukalo joillekin bändeille:

Egotrippi, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ja Ratas täyttää pääosin suomalaisten osalta levyhyllyni. Maj Karman Kauniit Kuvat on periaatteessa ihan ok bändi, mutta periaatteessa hengaaminen Wallu Walpion kanssa laskee osakkeita rajusti.
Tietynlainen jazz myös iskee tajuntaan, ja lujaa. Häpeäkseni tunnustan myöskin diggaavani Bo Kaspers Orkesteria.

Paljon jäi haukkumatta, ehkä seuraavalla kerralla.

 

[Arnold]

Puolustusta osa II

Viestin lähetti CMX
-Voi pitää paikkansakin. Itse en vain tunne/tiedä ketään yli 16-vuotiasta Limp Bizkitin/Linkin Parkin ystävää.

Jatkoajassakin muutama nimimerkki on sanonut pitävänsä Linkin Parkista. Maininneet asiasta nimenomaan silloin, kun Linkin Parkkia on haukuttu. Ja kaveripiirissänikin samanikäiset kuin minä ovat sanoneet pitävänsä siitä. Kaikki silti eivät pidä kaikesta, kyllä minä sen uskon.

Viestin lähetti CMX
-Omasta mielestäni musiikin tekemiseen pitäisi nimenomaan kuulua se mielekkyys ja se, että sitä tehdään musiikkina eikä rahana. Eli mielestäni esim. Limp Bizkit on tarkoituksella suunnattu pikkupojille ja musiikkia tehdään siinä mielessä, että se myisi mahdollisimman paljon. Ja se taas kuuluu musiikissa ja se on nimenomaan sitä kaupallisuutta. Mielestäni se ei sovi musiikkiin. Tottahan se on, että pikkupojille on oltava jotakin musiikkia, joten siksi juuri, suotakoon musiikin teko kaikessa rauhassa Limp Bizkitille ja muille. Itse en heistä vain erityisemmin välitä juuri edellä mainituista syistä. En usko esim. Fred Durstin olevan henkeen ja vereen mikään hirveä nu-metallisti, kerranhan näin hänet jopa laulavan countrya televisiossa.

Limp Bizkit on mennyt uuden levyn myötä huomattavasti kaupallisempaan suuntaan ja reilusti. Ehkä suurin syy on M:I2-tunnari, jonka Limp Bizkit teki. Tämä uusin nimihirviölevy oli kaikin puolin bändin läpimurtolevy ja ennen kaikkea Fred Durst oli joka paikassa ja trendin edelläkävijä varhaisteinipoikien keskuudessa. Punainen lippalakki, jossa lukee Fubu, on varmasti tullut suht monelle tutuksi tuolla kadulla kävellessään.

Tuskimpa Durst viettää 24 tuntia vuorokaudessa pomppuheviroolia, vaikkakin lehdistä voi saada sellaisen kuvan. Se on vaan median vika, että Durst on nostettu mielestäni koko nu-metallin keulakuvaksi.

Vielä siitä, että musiikin pitäisi olla musiikkia, eikä liian kaupallista. Nykyaikana vaan kaikki musiikki rupeaa olemaan turhan kaupallista.

Viestin lähetti CMX
-Sinun mielipide. Pyydän kuitenkin huomioimaan, että en tarkoittanut missään nimessä tuolla teknolla kaikkea konemusiikkia (esimerkiksi Ozric Tentacles on mahtava!) enkä kaikkia trance-yhtyeitä. Trance sopii varmasti bailaus-halukkaille oikein mainiosti. Minä tarkoitin tuolla teknolla jatkuvasti listojen käressä olevia jumputuksia tyyliin E-type jne.. Ei uppoa todellakaan eikä ole koskaan uponnut..

Kuten joskus aiemmin myönsin täällä, niin itse olen kasvanut eurodancen mukana. Sen takia esimerkiksi E-Type kuuluu suurimpiin suosikkeihini vielä näinä päivinäkin. Ja siinä mielessä erikoinen artisti, että tekee vielä eurodancea omalla mausteellaan, eikä suinkaan pompi turhaa trendien perässä ja ota muita vaikutteita musiikkiinsa.

Jos ennen oli eurodance se Suuri Musiikkityyli 90-luvun puolivälissä, on se nykyään nu-metal, jonkalaisia bändejä tulee kuin sieniä sateita. Eihän eurodancen aikaankaan moni yhtye kovin kauan elänyt, joten ei kaikki nu-metallistitkaan tule elämään kuin korkeintaan yhden levyn verran.


Vielä lainaus mitä sanoit ensimmäisessä viestissäsi:

-Tekno.
Tätä on vaikeampi perustella sen tarkemmin. Itse olen vain aina vihannut tätä tyylisuuntausta.

Aluksi mollasit koko teknon, mutta myöhemmin kuitenkin puolustit. Pahoittelen pilkunviilaustani, mutta mikä siis on asian todellinen laita? ;)

 

[CMX]

Re: Puolustusta osa II

Viestin lähetti Arnold

Vielä lainaus mitä sanoit ensimmäisessä viestissäsi:
Aluksi mollasit koko teknon, mutta myöhemmin kuitenkin puolustit. Pahoittelen pilkunviilaustani, mutta mikä siis on asian todellinen laita? ;)

Tarkoitan siis teknolla tuossa nimenomaan E-Typeä, Aquaa ja muita tällaisia kaupallisia listahirmuja, jotka soivat joka päivä radiossa. En silti missään nimessä tyrmää kaikkea konemusiikkia ja trance-artisteja. Toivottavasti käsitit pointin.

 

[Prookie]

Kaupallisuus on ihmeellinen asia. Joidenkin yhtyeiden kohdalla on hyväksyttävää, että levyt myyvät paljon, toisten kohdalla ei. Pitäisi varmaan kuunnella jotain norjalaista underground blackmetallia jotta ei sanottaisi ”sä kuuntelet tätä vaan sen takia että tää on IN.”

Viestin lähetti CMX
Voi pitää paikkansakin. Itse en vain tunne/tiedä ketään yli 16-vuotiasta Limp Bizkitin/Linkin Parkin ystävää.

Onpas erikoista. Itse tunnen ainakin reilut parikymmentä yli 20-vuotiasta kyseisten yhtyeiden ystävää. Itsekkään en häpeä myöntää kuuntelevani näitä yhtyeitä.

 

[Vteich]

Viestin lähetti CMX
Sinun mielipide. Pyydän kuitenkin huomioimaan, että en tarkoittanut missään nimessä tuolla teknolla kaikkea konemusiikkia (esimerkiksi Ozric Tentacles on mahtava!) enkä kaikkia trance-yhtyeitä. Trance sopii varmasti bailaus-halukkaille oikein mainiosti. Minä tarkoitin tuolla teknolla jatkuvasti listojen käressä olevia jumputuksia tyyliin E-type jne.. Ei uppoa todellakaan eikä ole koskaan uponnut..

Haluaisin sen verran korjata, että tekno on yksi elektronisen musiikin ("konemusiikki") osa-alue. Samoin on dance. Dancestakin voi vielä hyvällä syyllä erotella euro-dancen, jota juuri esimerkiksi E-Type ihan selkeästi edustaa. Siis poppista, kuten nämä monet muut vastaavat listahitit. Teknolla ei niiden kanssa sinällään ole juurikaan mitään tekemistä.

Trancekin on yksi elektronisen musiikin osa-alue. En menisi sitä kauheasti pelkäksi "biletysmusaksi" kutsumaan, se ei kuitenkaan ole mitään pelkkää jumputusta, vaan paljon enemmän. Toki tranceakin on paljon erilaista, ja osa onkin enemmän selkeästi ehkä biletysosastolle suunnattua jumputuskeskeistä menoa. Mutta sitten on myös näitä trancen tunnettuja nimiä, kuten esim. Astral Projection, Hallucinogen ja Infected Mushroom, joissa on paljon enemmän syvyyttä kuin pelkkä biletyksen mahdollistava jumputus.

Ozric Tentacles ei muuten ole oikein konemusiikkia, vaan ennemminkin proge(rocki)a. Tuoreemmilla Ozricin levyillä onkin kyllä toki vanhempaa tuotantoa enemmän koneita ja myös trancevaikutteita käytettynä. Ozricit, BTW, on aivan loistava yhtye, ja viime kesällä pitivät loistavan lähemmäs 3-tuntisen keikan Imatralla.

 

[Euro71]

Prookie: "Pitäisi varmaan kuunnella jotain norjalaista underground blackmetallia..."

HEP!

Tai noh, en nyt ihan varma ole, onko se blackmetallia ja undergroundia, mutta Immortal on bändi... :-)

 

[CMX]

No, en nyt ole tähän konemusiikkiasiaan aivan täydellisesti perehtynyt, mutta hyvä jos saatte jotain suuntaa mitä tarkoitan. Eli lähinnä kaikkia hittijumputuksia, joita NRJ ja muut hittiradiokanavat soittavat jatkuvasti. Eli juuri niitä bändejä joita kaikki amikset luukuttavat autoissaan.
Niin ja kyllähän Ozric Tentaclesissa on ainakin käytetty koneita mukavasti, mutta ihan samahan sekin, loistava bändi se on.

 

[CMX]

Viestin lähetti Prookie
Onpas erikoista. Itse tunnen ainakin reilut parikymmentä yli 20-vuotiasta kyseisten yhtyeiden ystävää. Itsekkään en häpeä myöntää kuuntelevani näitä yhtyeitä.

No, ehkä kaikki tuttavani vain salailevat mieltymyksiään.

 

[Matwee]

No niin, tämä musiikki genre keskustelu onkin yksi ehdottomia lempiaiheitani. En kirjoita romaania koska paljon täällä on jo haukuttu ihan aiheellisesti tiettyjä musiikki genrejä ja yhtyeitä.

Haluaisin kuitenkin lisätä tähän pari inhokkia joita ei ole vielä tarpeeksi inhottu:

-Max Martinin musiikki. Heppu on siis se ruotsalainen ihmetuottaja joka tekee biisit Britney-Back street boys akselille.

-Amerikkalaiset mustien tyttöjen rnb yhtyeet, sekä yleisesti koko rnb genre joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Esim. Alicia Keysilla on muutama tosi mukava ja letkeä biisi joiden tahtiin lähtee jalka väkisinkin vipattamaan. Mistä ihmeestä muuten tullut idea siihen että Rythm and blues olisi jotain tämän kaltaista? Osaako joku viisaampi sanoa?

Linkin Parkista vielä sen verran että minä kyllä pidän monista heidän biiseistään. Enkä ole siis mikään teini huligaani enää.

Oma musiikki maku on laaja.. kaikki menee akselilta klassinen-pop-rock-hevi-proge-hyvä metalli. Ihan fiilispohjalta kuuntelen sitä mikä tuntuu hyvältä. Katotaanpa.. tällä hetkellä Winampin listalla on mm. Emmiä, Ensiferumia, Captain Jackin versio Queenin Another bites the dustista, vanhaa DJ Boboa nostalgia syistä, Jacks of all tradesia, Kentiä, Kemopetrolia, Moonsorrowia (on muuten hyvää metallia), oho Martti Servoakin näyttää olevan, Nightwishia, Pain of Salvationia, Terapiaa, Viikatetta sekä vielä kaupan päälle H-Block X

 

[Viikate]

Ensiksi: on paljon sellaista musiikkia, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä. Sitä voi kuitenkin ilman muuta kutsua musiikiksi. Sen sijaan kuuntelen aina silloin tällöin sellaisia levyjä, joiden kutsuminen musiikiksi onkin jo paljon tulkinnanvaraisempaa.

En pidä Radio Nova-tyylisestä aikuisrokista, koska se on laskelmoitua käyttömusiikkia vailla suurempaa sisältöä eikä herätä tunteita.

En pidä tusinaiskelmistä, koska ne on sovituksia myöten yksinkertaistettu pilalle.

En pidä minkäänlaisesta tanssimusiikista. Se on tehty tanssittavaksi, eikä tanssilla ole mitään tekemistä minun musiikillisen nautintoni kanssa.

En pidä mustasta musiikista (muutamia poikkeuksia, esim. Tricky, lukuunottamatta). En tiedä miksi. Ehkä minun ja mustan musiikkikulttuurin välillä on liian iso kuilu.

En pidä hc-punkista enkä grindcoresta, koska niiden tunnemaailma on kovin yksioikoinen.

En pidä rockabillysta enkä perusrokista, koska ne ovat omien kliseidensä vankeja, eikä niiden maailmankuva vastaa omaani.

Pidän monenlaisesta musiikista, mutta en nyt jaksa kirjoittaa mitään bändilistaa tänne. Olen sen niin monesti jo tehnyt.

CMX: Euronymous oli Mayhemin kitaristi. Vakiobasistia bändillä ei ollut, vaan käyttivät tilapäisiä sessiobasisteja, joista yksi oli muuan Varg Vikernes.

 

[Rolle]

Astral Projection ja Infected Mushroom eivät todellakaan ole trancea, vaan mennään goan ja psykedeelisen trancen puolelle. Ja ero tranceen on kuin yöllä ja päivällä.

http://www.braindestruction.com/ Musiikkia josta joko pitää tai sitten ei todellakaan kestä kuunella :D Olis kiva nähdä löytyykö täältä ketään jolle kyseinen musiikki iskee itseni lisäks.

 

[Mäkelä]

Tämän olisi voinut laittaa sen muinaisen "Muka-rankat bändit"-otsikon alle, mutta menkoot nyt sitten tänne..

Siis yksi ei välttämättä absoluuttisesti huonoin, mutta suuri huvituksen aihe on jo pitkään ollut Pantera. Ei se vielä mitään, että soundit ja biisien rakenteet ovat sitä yhtä ja samaa kaivinkoneiden tiputanssia, mutta voisi kai niihin raameihin joskus edes koittaa saada kelvollisia biisejä aikaan. Yksi Domination joskus silloin, kun Grunge oli vain paha uni, ei todellakaan tee kesää. Vain meneekö kaikki aika irvistysten treenailemiseen peilin edessä kotona?

Vielä huvittavammaksi ko. orkan tekee se, että 80-luvullahan bändi oli itseasiassa oikein tukkahevibändin prototyyppi ja I Am The Night, Heavy Metal Rules-tyylisine biisin-ja levynnimineen. Ja ulkomuotokin oli samaa luokkaa, kuten allaolevasta linkistä voi tiirailla

Panteran pimeä vuosikymmen

CMX:t, Dream Theaterit sun muut on tullut mollittua jo niin monta kertaa, mutta yksi suuri vitutuskäyrän liikuttaja on Grungesukupolven opetuslapset, kuten Creed, Nickelback ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Incubus ei taida ihan noihin raameihin mahtua, mutta kuraa yhtäkaikki.

 

[Tuamas]

Viestin lähetti Mäkelä
Grungesukupolven opetuslapset, kuten Creed, Nickelback ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Incubus ei taida ihan noihin raameihin mahtua, mutta kuraa yhtäkaikki.

- Perhana, tämä jäi mainitsematta.
Nuo ovat nimittäin melkeinpä suurinta sontaa mitä radiot tehosoittavat, mafiakin valitettavasti suoltaa creed&kumppaneita niin tiuhaan tahtiin, että kanava vaihtuu tiuhaan tahtiin.

Tuo on mielestäni niin kliinistä, tylsää ja yli-amerikkalaista perustuubaa, ettei pahaksi olisi jos kaikki tämän lajityypin häviäisivät maanpäältä.