Musiikista yleisesti

[Jj]

Tänään pe 3.7. viimeinen ilmoitettu Bandcampin Covid19 kampanjapäivä, jossa tuotot kokonaan artistille.

 

[Pavlikovsky]

Käsiini pamahti uusin Soundi ja sen läpiselaamiseen menin noin pari minuuttia kun ennen sen luki kannesta kanteen parissa tunnissa. Ehkä hammeri on kasvanut ulos siitä ryhmästä jolle lehteä tehdään... Olisikohan Suomessa markkinoita klassisemman rockin julkaisulle ála Classic Rock tai Planet Rock? Parhaimmat jutut musiikkiin liittyen (suomeksi) lukee nykyään iltapaskoista ja Hesarista.

Hyvin pitkälti samoja havaintoja. Henkilökuvat toistavat paljon itseään ja lehden aiheet kohdistetaan yhä laajemmin tottakai paremman myynnin toivossa mainstream - artistien fanikuntia kohden, sikäli mikäli he mitään lehtiä enää ostavat älyluuriensa hoteista. Sellaiset iskelmän ja popin seuraajat viihtynevät Soundin parissa, mutta kun itse en genreä seuraa, niin anti jää kovin vähäiseksi muutenkin.

Itse luen classic rock - jutut aivan pääsääntöisesti ulkomaisista julkaisuista ja nimenomaan printattuna, noita lehtiä saa vieläpä hyvin marketista kuin marketista jos ei tilaaja satu olemana.

Epäilen, että alkuun pienimuotoisena sellainen Roots news voisi toimiakin Suomessa. Ei nyt suinkaan kuukausittain saati edes joka toinen kuukausi ilmestyvänä, mutta vaikkapa 3-4 kertaa vuodessa ihan maksimi. Kyseenomaisen musiikin kuluttajaryhmä on maksukykyistä veronmaksajaa/eläkeläistä, joille digitaalisuus on kuitenkin edelleen vieraampi käsite kuin printtipohja, kun tietoa ahmitaan juurimusasta. Vannoutuneita alan harrastajia ja erittäin vakavasti asiaan vihkiytyneitä rokkikantoja on Suomessa edelleen läjäpäin, joten toimittajaa, kustantajaa ja vastaavaa en usko, että kauaa tarvitsisi hakea. Voimakas myynti vain tapahtumiin, jossa pierumusaamme tarjotaan tulevaisuudessa, kun keikkailutaht normalisoituu.

Jonkinlaisen rajauksen voisi tehdä Infernojen ja ns. murinamusiikin väliin, joskin sielläkin siellä täällä on joku vanhan koukkupolven levyarvostelu, mutta vähenemään päin tuokin. Lehti voisi yhdistää bluesin, vanhan rockin, kantrin ja miksei jazzin puoleltakin sävyjä, jotta viesti menisi perille, että tosissaan ollaan eikä suinkaan mitään pelkkää fanipoika - hehkutusta.

 

[Jj]

Bandcamp Fridays jatkuu vuoden loppuun, eli kuun ekoina perjantaina tulot kokonaan artisteille. Ymmärrettävästi, koska jenkkilässä tilanne ei juuri ole parantunut.

Omalla harkintalistalla liikutaan linjalla Nashville-Dallas. Ekana yksi monista Pekka Laineen kautta bongatuista artisteista, Margo Price. Singer-songwriter -kamaa, vahva mielleyhtymä Stevie Nicks/Fleetwood Maciin. Toisena Jessie Frye, kasarihenkistä synthwave-poppia.

 

[Moto]

Pari päivää sitten tuli mieleen, että mitä mahtaa kuulua ensimmäiselle Ensiferum-daamille Meiju Enholle tätä nykyä. Vaikuttaa näemmä ainakin kahdessa folkrock-bändissä: Mamyth ja Greenrose Faire. Ensin mainitussa soittaa myös kannelta. Mahtaakohan tuo olla yleistäkin, että kanteleen kanssa käytetään olkahihnaa ja soitetaan seisaaltaan vai onko vain jotain rokkarispesiaalia? Väinämöinen pyörii haudassaan?

The Official Mamyth Webpage

See the latest updates, albums and official merchandise for Mamyth.

www.mamythmusik.com

EI pysty linkittämään suoraan kuvaan ainakaan lähdekoodista lunttamatta, mutta linkityshetkellä muutamissa uusimmissa kuvissa näkyvissä.

 

[vdx mua zorbas]

Sääli että tuo Smackboundin oma materiaali ei ole tuon parempaa koska bändi on tiukka kuin mikä.

Soundissa oli Smackboundin levyarvio: 5/5. En ollut aiemmin kuullut, joten otin tuotantoa haltuun Youtubesta. Ainakin Drive it like you stole it on kova.

Laulaja Netta Laurenne teki ison vaikutuksen. Hän on ehtinyt tehdä pitkän uran. Viisukuppilan arvostelussa sanottiin jo 10 vuotta sitten, että "Netta Dahlbergia (o.s. Eklund, nyk. Laurenne) voidaan kutsua jo pitkän linjan puurtajaksi, joka on näyttänyt että nousu suomalaisen musiikkimaailman huipulle ei ole helppoa". Samassa arvostelussa sanotaan myös: "Suurin syy lienee myös siinä, että Netta ei tahdo alistua levy-yhtiöiden muotteihin, vaan tekee musiikkia omilla ehdoillaan."

Voipi olla, mutta niin kuin olen tälläkin sivustolla usein maininnut, hyviä laulajia on paljon, hyviä biisejä vähän. Menestys on ennen kaikkea biiseistä kiinni. Laurenne vaikuttaa niin karismaattiselta ainakin tuossa Drive-videossa, että on sääli, että ei ole breikannut isommin. Tehnyt ennen Smackboundia ainakin kaksi levyä. Ja toki tehnyt tuon lisäksi paljon muutakin mm. teatterin parissa.

 

[Jj]

Netta on ehtinyt juu, on ollut esim. lottotyttönä ja Sorjosessa ja Hotelli Swanissa ja vaikka missä. Se "harjoittelubändi" Run for Cover oli tulossa huudeille joskus mutta venue meni alta nurin. Hieman kyllä kismitti, esim. tämä veto on parempi kuin Ynkällä koskaan. 20/20 tulee todennäköisesti olemaan Jatkoaika Music Awardsien ykkösenäni.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=a-qjWstjMqM

 

[oiler99]

Torstaina 70 vuotta täyttävä Pave Maijanen kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa sairastaneensa ALS-tautia puolentoista vuoden ajan. Mies on joutunut lopettamaan soittamisen sairauden takia. Pave Maijanen kärsii parantumattomasta sairaudesta – ALS vei muusikon voimat

 

[UnenNukkuja]

Torstaina 70 vuotta täyttävä Pave Maijanen kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa sairastaneensa ALS-tautia puolentoista vuoden ajan. Mies on joutunut lopettamaan soittamisen sairauden takia. Pave Maijanen kärsii parantumattomasta sairaudesta – ALS vei muusikon voimat

Tälle pieni mutruemoji. Toki ikää jo, joten diagnoosiakin todennäköisemmin tulee, mutta silti.

 

[Roger Moore]

Torstaina 70 vuotta täyttävä Pave Maijanen kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa sairastaneensa ALS-tautia puolentoista vuoden ajan. Mies on joutunut lopettamaan soittamisen sairauden takia. Pave Maijanen kärsii parantumattomasta sairaudesta – ALS vei muusikon voimat

Vittumainen sairaus, ihminen taitaa keskimäärin kuolla jossain 3-5 vuoden sisällä kun tauti on todettu. Toki yksilöllisesti erot on mahdollisia mutta kuitenkin.

 

[Jj]

Ai niin, tänäänhän on taas Bandcamp Friday. Ajattelin Power Tripin laulajan muistolle hommata tuollaisen eka demo oli paras-kokoelman. Unleash the Archersin uusikin olisi tarjolla, hmm. Carcassin ep:n ennakkotilaus. Necrot, tyylipuhdasta ysärideathia. Mansion maskeja. Marian Mattilan Shoraiders..

 

[Evil]

Musiikkilehdistö ja -journalismi on kuollut. Miksi se on kuollut? Koska musiikkia kuluttava kansanosa ei enää ole kiinnostunut asioista musiikin ympärillä, ei ole kiinnostunut lukemaan musiikintekijöiden asioista, ei ole kiinnostunut musiikista per se. Musiikki ei ole enää ihmisille tärkeää. Se on kertakäyttökamaa, hetken viihdettä, ”ihan sama”. Musiikin kautta ei enää voi eikä kannata tehdä mitään vakavampaa, koska se menee adhd-ihmisten seassa aivan hukkaan. Jos Lennon tapaisi McCartneyn nyt, eivät he linnoittautuisi jälkimmäisen makuuhuoneeseen kirjoittamaan lauluja vaan painelisivat Liverpoolin laitamien mansikkapelloille kuvaamaan parin minuutin hölmöilyvideoita juutuupiin. Sitä saadaan mitä tilataan. Odotan kuitenkin, että jonakin päivänä ihmiskunta herää tästä kollektiivisesta harhastaan, tästä viihde-idiotismista, ja alkaa taas arvostaa asioita joiden eteen on nähty hitunen vaivaa. Että typeryys ja kertakäyttöisyys ei enää olisi se vallitseva normi. Että Urpo-Janita kykenisi vaikkapa istumaan paikallaan 45 minuuttia räpeltämättä kännykkää ja keskittymään kokonaiseen albumilliseen musiikkia. Parinkymmenen vuoden päästä minä olen eläkeläinen ja nämä hetimullekaikkitännenyt-sukupolven duracell-puput päättävät minunkin asioistani. Säntäillen kuin piripäät. Pelottavaa.

 

[Fullhazard]

Musiikkilehdistö ja -journalismi on kuollut. Miksi se on kuollut? Koska musiikkia kuluttava kansanosa ei enää ole kiinnostunut asioista musiikin ympärillä, ei ole kiinnostunut lukemaan musiikintekijöiden asioista, ei ole kiinnostunut musiikista per se. Musiikki ei ole enää ihmisille tärkeää. Se on kertakäyttökamaa, hetken viihdettä, ”ihan sama”. Musiikin kautta ei enää voi eikä kannata tehdä mitään vakavampaa, koska se menee adhd-ihmisten seassa aivan hukkaan. Jos Lennon tapaisi McCartneyn nyt, eivät he linnoittautuisi jälkimmäisen makuuhuoneeseen kirjoittamaan lauluja vaan painelisivat Liverpoolin laitamien mansikkapelloille kuvaamaan parin minuutin hölmöilyvideoita juutuupiin. Sitä saadaan mitä tilataan. Odotan kuitenkin, että jonakin päivänä ihmiskunta herää tästä kollektiivisesta harhastaan, tästä viihde-idiotismista, ja alkaa taas arvostaa asioita joiden eteen on nähty hitunen vaivaa. Että typeryys ja kertakäyttöisyys ei enää olisi se vallitseva normi. Että Urpo-Janita kykenisi vaikkapa istumaan paikallaan 45 minuuttia räpeltämättä kännykkää ja keskittymään kokonaiseen albumilliseen musiikkia. Parinkymmenen vuoden päästä minä olen eläkeläinen ja nämä hetimullekaikkitännenyt-sukupolven duracell-puput päättävät minunkin asioistani. Säntäillen kuin piripäät. Pelottavaa.

Se on ihan hyvä, että ihmisillä on parempaa tekemistä kuin pohtia mikä on hyvää tai huonoa musiikkia. Toivoisin ihmisten enemmän arvostavan musiikkia sekä kehittävänsä omaa musiikkimakua siihen suuntaan, että tietää mistä tykkää musiikissa. Nykypäivänä se on kuitenkin toiveajattelua.

 

[Ollakseni]

Musiikkilehdistö ja -journalismi on kuollut. Miksi se on kuollut? Koska musiikkia kuluttava kansanosa ei enää ole kiinnostunut asioista musiikin ympärillä, ei ole kiinnostunut lukemaan musiikintekijöiden asioista, ei ole kiinnostunut musiikista per se. Musiikki ei ole enää ihmisille tärkeää. Se on kertakäyttökamaa, hetken viihdettä, ”ihan sama”. Musiikin kautta ei enää voi eikä kannata tehdä mitään vakavampaa, koska se menee adhd-ihmisten seassa aivan hukkaan.

Nykyään ei tarvitse musiikkilehdistöä samalla tavalla kun kaikki löytyy instasta, twitteristä tms. Ei ole tarvetta tehdä pitkiä juttuja artisteista kun sitä ei jakseta lukea. Nykyään mennään podcastiin ja jauhetaan fanipoikien kanssa paskaa.

 

[Fullhazard]

Nykyään ei tarvitse musiikkilehdistöä samalla tavalla kun kaikki löytyy instasta, twitteristä tms. Ei ole tarvetta tehdä pitkiä juttuja artisteista kun sitä ei jakseta lukea.

Nuo julkaisut ovat kertakäyttökamaa, jotka unohtuvat sekunnissa.

 

[mr hat]

Se on ihan hyvä, että ihmisillä on parempaa tekemistä kuin pohtia mikä on hyvää tai huonoa musiikkia. Toivoisin ihmisten enemmän arvostavan musiikkia sekä kehittävänsä omaa musiikkimakua siihen suuntaan, että tietää mistä tykkää musiikissa. Nykypäivänä se on kuitenkin toiveajattelua.

Miksi se on parempi? Onhan tuo harrastus siinä missä muutkin. En näe millään sitä sen huonompana tekemisenä kuin muidenkaan kulttuurin muotojen tuntemisen.

Jälkimmäisestä osuudesta samaa mieltä. Nykyään musiikki on vaan valitettavasti enemmän ja enemmän vain taustamölyä ja täytteenä muulle sisällölle, kuin pääroolissa. Mutta kyllä meitä nuoremman polven musadiggareitakin vielä löytyy, olemme ehkä vain (äänettömässä) vähemmistössä.

 

[Knox]

Meikästä on äärettömän surullista, että kaikki on nykyään niin esillä sosiaalisessa mediassa. On toki nykyaikaa, mutta sääliksi käy nuoria, jotka eivät pääse kokemaan sitä mystiikkaa, mitä ennen artistin ympärillä oli. Omat suosikit oli aikanaan kuin sarjakuva hahmoja, mystisiä ilmestyksiä, ja kun ensimmäistä kertaa näki omat suosikit livenä, niin se oli uskonnollinen kokemus. Nyt artistit laittavat instagramiin kuvia aamupalasta, kaupassa käynnistä ja paskalla istumisesta.

Muuten en kauheasti ole tällainen "ennen kaikki oli paremmin"-ihminen, mutta tässä olen. Perkele.

 

[finnjewel]

Minulle ja monille muille musiikkikuplassani (1965-1990 pop/rock/proge) viihtyville tärkeintä musiikissa on melodia, harmonia ja instrumenttien hallinta. Lienee todistettu ihan tieteellisesti, että sävelkulkujen määrä on josain määrin rajallinen, ja uusien kehittäminen on aina vain vaikeampaa. Niinpä nykyajan musiikintekijät tyytyvätkin usein varioimaan hyviksi havaitsemiaan sävelmiä ja etsimään niille soundeja, rytmejä ja sovituksia.
Mutta kun omat satoja kertoja kuullut suosikkikappaleet tunnistaa jo ensi sekunneista ja osaa odottaa jokaista pientä yksityiskohtaa, niin mikään sämplätty versio ei kerta kaikkiaan toimi.

 

[Individual]

Niin, mitään mystisyyttä ei kyllä enää ole artistien ympärillä. Kun kaikki kerrotaan ja vuodatetaan sosiaaliseen mediaan, niin keikoille mennään katsomaan "kavereita", ei enää sitä paha perse vara-Jeesusta, joka tarjoaa kahden tunnin todellisuuspaon arkielämästä. Kukaan ei enää douppaa, koska se on vanhempien mielestä pahasta, joten parempi pyytää vain anteeksi, jos on polttanut jatsitupakan, koska roolimalli, 4H, lapset ja Kokoomus. Pop-artistit ainakaan eivät enää julkaise levyjä, vaan biisejä kerran vuodessa, jota sitten haipataan ig stooreissa. Ennen tehtiin levy vuodessa ja kiertueet päälle. Levy, kiertue, levy, kiertue ja sen jälkeen katsottiin kuka on vielä hengissä bändistä. Kaikki on puhtoista, kaikki on somessa. Biisit pönkittää somepöhinää, eikä päinvastoin. Kukaan ei haistata vittuja kenellekään paitsi Morrissey, eli puhdasta elämää vaan lapselle. Äitytlitkin tykkää. Ei kannata enää koittaa muuttaa maailmaa, koska maailma on valmis, eikä enää kannata vuodattaa koko sieluaan 2 LP:n albumikokonaisuuteen, koska 3 min ja iTunes.

Rock ei ole kuollut, se vain haisee oudolta. Greta Van Fleet:kin taisi jäädä piippuun?

 

[UnenNukkuja]

Turussa hienoja pääkopan asiantuntijoita:

Musiikin kuunteleminen aktivoi aivoja laajasti - Kuntoutukseen

Kyky vastaanottaa, nauttia ja tuottaa musiikkia on ihmiselle perustavanlaatuinen kyky, joka esiintyy kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ja kehittyy jo elämän varhaisvaiheessa. Lapset pystyvät syntymästään asti erottelemaan duurin ja mollin toisistaan sekä havaitsemaan sointurakenteita. Lapset...

kuntoutukseen.fi

https://www.tuleva.fi/artikkeli/onko-musiikista-laakkeeksi

(artikkelit siis ammattilaisten tutkimuksia aivojen ja musiikin yhteydestä)

Toisen kanssa olen keskustellut omasta musiikin kuuntelusta ja hän sai näkemään tuon totuuksia. Selitin tuolle, että olen todella positiivinen ihminen, mutta kuuntelen erittäin masentavaa musiikkia. No, hän kertoi, että ehkä se on tapani purkaa pahaa mieltäni. Niinpä, tottahan tuo. Kun päässäni soi "kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla", niin vallitseehan minussa jokin paha kiputila tai vitutus. En vaan näytä sitä ulospäin muille. Tämä selittää senkin, miksi lempibändikseni helposti nimeän Viikatteen, mutta helposti tippa linssissä kuuntelen vaikka Juha Tapiota.

Nykynuoret, purkaahan nuo tosiaan hieman toisin pahaa oloaan. Valitettavasti.

 

[Jupe]

Meikästä on äärettömän surullista, että kaikki on nykyään niin esillä sosiaalisessa mediassa. On toki nykyaikaa, mutta sääliksi käy nuoria, jotka eivät pääse kokemaan sitä mystiikkaa, mitä ennen artistin ympärillä oli. Omat suosikit oli aikanaan kuin sarjakuva hahmoja, mystisiä ilmestyksiä, ja kun ensimmäistä kertaa näki omat suosikit livenä, niin se oli uskonnollinen kokemus. Nyt artistit laittavat instagramiin kuvia aamupalasta, kaupassa käynnistä ja paskalla istumisesta.

Muuten en kauheasti ole tällainen "ennen kaikki oli paremmin"-ihminen, mutta tässä olen. Perkele.

Todellakin sarjakuvahahmoja kuten KISS, musiikillisesti oli paljon parempia bändejä mutta kun osuin olemaan kasarinuori niin ei voinut välttyä maskimiehiltä ja mielestäni Suosikki piti hienosti yllä fanikulttuuria, olihan se erilaista, todella erilaista kun nykyään. Piti odottaa tuosta 10 vuotta ennen kuin pääsin näkemään hartsulla keikan, olihan se vielä aikuisenakin iso juttu.

Isossa kuvassa oli 80-luvun loppu kun olin kasvattanut vähän karvoja palleihin niin uskalsin lähteä live-keikoille yksin. 89 Scorpparit nordiksella oli eka wow kokemus mulle, olin just ja just teini ja yksin siellä eturivissä. Siitä sitten lähi vuosina Tina Turner nordiksella ja Dire Straits stadikalla. Ei pysty kuvittelemaan samaa tähtistatusta nykyään, vaikka artisti olisi iso niin se mystiikka on kadonnut täysin somen myötä.
Vielä 90-luvun stadikakeikat kuten U2, Rollarit ja MJ oli tätä kategoriaa, kaikki äärettömän isoja maailman listaykkösiä ja olet siellä liki 40 000 ihmisen seassa kokemassa jotain ainutlaatuista. VIeläkin tulee silloin tällöin youtubesta katsottua klippejä, yleensä löytää samalta kiertueelta live-pätkiä ja siten elää fiilistä uudelleen, edes vähän.

 

[Fullhazard]

Miksi se on parempi? Onhan tuo harrastus siinä missä muutkin. En näe millään sitä sen huonompana tekemisenä kuin muidenkaan kulttuurin muotojen tuntemisen.

Ei se huono harrastus oo ollenkaan. 80-luvulla ihmisillä oli paljon aikaa kuunnella musiikkia tai vaikkapa lukea kirjoja, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Nykypäivänä ihmisillä olisi ainakin teoriassa mahdollisuus käyttää aikansa paremmin.

 

[Ollakseni]

Minulle ja monille muille musiikkikuplassani (1965-1990 pop/rock/proge) viihtyville tärkeintä musiikissa on melodia, harmonia ja instrumenttien hallinta.

Instrumenttien hallintaa kiinnostavampaa on se onko musiikissa tunnetta. Joku räkäinen kellaripunk on kiinnostavampaa kuin joukko musiikkiopistosta karanneita tyyppejä runkkaamassa studiossa saadakseen juuri oikean ja maanläheinen soundin sitariin. Toki on tekniselle soitollekin aina paikkansa.

Rock ei ole kuollut, se vain haisee oudolta. Greta Van Fleet:kin taisi jäädä piippuun?

Hyvä vaan jos ihmiset eivät enää kuuntele Greta Van Fleettiä. Olisi aika tehdä jotain muuta kuin koittaa tehdä Zeppelinin D-puolia.

 

[finnjewel]

Instrumenttien hallintaa kiinnostavampaa on se onko musiikissa tunnetta. Joku räkäinen kellaripunk on kiinnostavampaa kuin joukko musiikkiopistosta karanneita tyyppejä runkkaamassa studiossa saadakseen juuri oikean ja maanläheinen soundin sitariin. Toki on tekniselle soitollekin aina paikkansa.

Esimerkkinä siitä mitä tarkoitan: Jos et jaksa koko vetoa kuunnella, niin pari minuuttia tunteetonta instrumentin hallintaa (livenä) alkaen kohdasta 3.00.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=7uAUoz7jimg&ab_channel=ChicagoonMV

edit: Niin, minun musiikkiasteikollani Sex Pistols on melodista verrattuna tämän vuosituhannen tuotantoon. Anarchy in The U.K. on lempparibiisejäni Youtubessa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei se huono harrastus oo ollenkaan. 80-luvulla ihmisillä oli paljon aikaa kuunnella musiikkia tai vaikkapa lukea kirjoja, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Nykypäivänä ihmisillä olisi ainakin teoriassa mahdollisuus käyttää aikansa paremmin.

Kyllä. Ennen minäkin luin ja kuuntelin kaikenlaista, koska ei ollut parempaakaan tekemistä. Penskana opiskelin tietosanakirjat ja heti perään sinuhet, veitikat ja moskovaan saapuvat saatanat. Kuuntelin jatsit, juicet, proget, zappat ja sen tsiljardit kitarasoolot. Oli siinä muutaman pekkapohjolan jokunen bassosoolokin joukossa.

Nyt ajankäytölle on tosiaankin enemmän vaihtoehtoja. Voin entistä nopeammin hakea käsiini hyvää luettavaa ja kuunneltavaa. Siinä mielessä kehitys on ollut todella myönteistä. Suoratoistopalveluista ja juutuubista löytyy kunnioitettavat määrät hienoa saurusprogea ja muuta erinomaista musiikkia, äänikirjoja on saatavilla kasvavissa määrin, ja hyvää tieto- ja kaunokirjallisuutta ynnä laatujournalismia on tarjolla paljon joko ilmaiseksi tai kohtuullista korvausta vastaan. Lukeminen ja musiikin kuuntelu elävät ja voivat oikein hyvin.

Nykyään olen myös vapaa sormeilemaan puhelimella peliä, jossa sika panee oravaa. Ei onnistunut 80-luvulla.

 

[Heimopäällikkö]

Täällähän on hyvät keskustelut menossa musiikista. Tässä männä päivänä oli hyvää juttua Iltalehdessä radiossa soitettavasti uudesta musiikista. Yllättävää sinällään (not) ettei Jussi Mäntysaari Nelosen mediasta ole samaa mieltä uuden musiikin ja uusien artistien esiintymisestä radio kanavilla. Henkilökohtaisesti kun on tullut oltua musiikin kanssa tekemisissä, niin suoraan sanottuna vituttaa tämä nykypäivän, lähinnä Sanoma median luoma viihdeimperiumi, minkä varjolla ihmisille syötetään kaikkea aivan järkyttävää paskaa (Vain Elämää, TVoF etc.) ja kun sitä työnnetään joka ikisestä tuutista, niin suuret massat alkavat olla niin vahvasti aivopestyjä tähän suomalaisen populaarikulttuuriin homogeenisyyteen, ettei ihmiset enää ajattele omilla aivoillaan mikä on hyvää ja mikä ei. Sanoman viihdeimperiumi työntää oman tallin artistinsa festareille (jotka pääosin omistaa itse) ja mainostaa niitä joka ikisellä omistamallaan kanavalla, radiossa ja televisiossa sekä lehdissä ja internetissä. Näin saadaan luotua virheellinen ajatus, että nämä artistit (Anna Puu, Antti Tuisku, Elastinen etc.) on sitä parasta ja laadukkainta shittiä mitä maa päällään kantaa ja lampaat eikun kävelee perässä. Tämäkin saatanan kampanja nelosen medioissa, että "auta Suomalaista artistia" on yhtä kuin työnnä sitä rahaa Sanoma median taloon, niin me työnnetään tätä mitäänsanomatonta paskaa sinun aivot täyteen.

Se oli kyllä hieno hetki kun 2018 Jack White oli Ilosaarirockissa esiintymässä, ja HS dumasi Jack Whiten keikan ja koko ilosaarirockin, karrikoidusti niin että vaihtoehtomusiikki on kuollut! Kolme päivää rummutusta Ilosaarirockista hesarissa ja ei juurikaan mitään positiivista sanottavaa ollut, esimerkiksi Ruissia ja sen esiintyjiä hehkutettiin päivästä toiseen, kuinka upeita keikkoja ja kuinka hyvin tapahtuma on järjestetty. Liekköhän ollut tekemistä sillä, että Ilosaarirock on nykyään ainoa ry vetoinen suuri festivaali joka kyseisenä vuonna ei ottanut kyseisen talon artistipakettia esiintymään Joensuuhun. Eikä ole kiinnostunut siirtämään (myymään) toimintaansa kyseiselle organisaatiolle.

Harmittaa Suomalaisen musiikin puolesta, täällä on kuitenkin pirusti kellaribändejä joilla on oikeasti hyvää materiaalia, muttei pääse enää missään esille. Itse tulee edelleen aktiivisesti etsittyä uutta musiikkia ja kun se on suuri osa elämää, niin tietää että maan alla on paljon mielenkiintoista musiikkia, ne vaan valitettavasti jää betonibunkkerien suojiin.

Toinen erittäin huolestuttava kehityskulku on mielestäni se, että tämä nykyinen artistivetoinen viihdemaailma ei luo kiinnostusta bändisoittamiseen ja sitä kautta soittajien määrä on nuoremmissa sukupolvissa vähentynyt erittäin huomattavasti, ja se tulee köyhdyttämään tätä suomalaista musiikkikenttää entisestään pitkällä aikavälillä. Nuoret näkevät nämä artistit (pääosin suunsoittajat) sosiaalisessa mediassa eikä niitä tyyppejä jotka oikeasti tekee sen musiikin, eikä niitä jotka soittaa niitä soittimia. Harva näistä nykypäivän eturivin artisteista tekee juurikaan musiikkinsa eteen, muuta kuin laulaa, näyttää nätiltä ja kerää rahat pois idiooteilta. Biisit ostetaan tutuilta biisinikkareilta ja sovituksen tekee taustabändi (joka muuttaa pari sointukulkua alkuperäisistä ettei voida syyttää plagioinnista+ + saa royaltit omaan näppiin), ja siihen sitten artisti laulaa valmiiksi tehdyt sanat, näyttää nätiltä ja kertoo jonkun voimaantumisnyyhkytarinan ja sitten tehdään fyrkkaa (ja paljon). Alkuperäinen biisintekijä saa siitä noin 200-500€ ja ei edes nimeä tekijänoikeuksiin.

Sellainen purkautuminen tähän väliin. Toivottavasti teksti herättää keskustelua, koska musiikista keskusteleminen on hemmetin hienoa.