Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, sympatiat: Mikke, KooKoo, Titaanit
Tänään oli Hesarissa juttu Epe Heleniuksesta. Avautui jutusta kuinka hän on suuri nimi Suomi rokissa, vaikka hän ei ole artisti.
Tänään Radio 957 soittaa taajuudella Epen valitsemia kappaleita. 70 klassikkoa mestarin katalogista.

Ysiviisseiska soittaa keskiviikon ajan Epen valitsemia biisejä Poko Rekordsin laajasta katalogista. Eppuja, Popedaa, Hassisen konetta, Yötä, Sielun Veljiä, The 69 Eyesiä, Tarharyhmää, J. Karjalaista, Aknestikia, Juliet Jonesin Sydäntä, Ville Leinosta ja lukuisia muita hienoja bändejä ja artisteja.
 

Last Night a DJ Saved My Life
Je suis koronasika

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Oli ysärillä traditio käydä Mega Epe'sissä aina kun frendien kanssa stadissa. Yleensä leffassa käytiin ja siihen samaan sellainen parin tunnin shoppailu Mega Epe's, Fazer Musiikki, Street Beat. Kun nämä hiipui pois niin cd:itä haettiin vielä graniitti Anttilasta. Puhumattakaan niistä tuhansista levyistä mitkä tuli lainattua kirjastosta kun ikä oli about 15-35v.
Musa oli aika isossa roolissa aina kun oli vapaalla ja on edelleenkin, ei vaan ehdi kuuntelemaan nykyään kuin autossa.
 
”Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.”
-Alexander Stubb 1.11.2011 Pohjoismaiden neuvoston (PN) kokouksesta.-

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oilers
Muistan Mega Epe's levykaupan Erottajalla. Siellä tuli vietettyä paljon aikaa ja ostettua levyjä. Palvelu oli tosi hyvää myös verrattuna Musiikki Fazeriin. Aina kun kysyi jotain levyjä tai kasetteja Fazerilta, niin vastaus oli tyyliin ei oo eikä tuu. Miten mukavaa oli plärätä levyhyllyjä ja tehdä uusia tuttavuuksia bändien suhteen Mega Epe'sillä.
 
Jim Carr: Andre "Poodle" Lussier, defense. Andre, as you know, has been living in semi-seclusion in Northern Quebec ever since the unfortunate Denny Pratt tragedy.

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Mega Epe'shän oli Manskulla, joo melkein Erottajaa. Siinä Studio123 leffateatterin vieressä. Se mikä näissä oli hienoa, myös Musa Fazussa että siellä sai kuunnella levyjä. Musa Fazulla oli muutamia todella asiantuntevia myyjiä ja kuuntelupisteitäkin taisi olla useampi vierekkäin. Tuon ajan levymyyjätkin oli usein tuttuja naamoja, varsinkin jos roikuit kuuntelupisteillä useasti.

Sama homma Vuorikadun Street Beatissa, edesmenneen DJ Jokken kanssa on tullut monet kerrat turistua kaikesta disco,house,technohumpasta.
Lisämaininta vielä Kampin Discuksesta, se läpikäveltävä snadi levykauppa. Sielläkin kuuntelin levyjä ja muistan vieläkin kun Discuksen myyjä pakkosoitatti mulle Autographin Turn Up The Radiota, olihan se 45 sinkku pakko ostaa kun se sitä hehkutti, eittämättä hyvä myyjäksi.

Mege Epe's haki mun mielestä sitä vaikutelmaa mikä oli kasarilla Lontoossa isoissa kaupoissa kuten HMV ja Virgin. Ne oli teinipojan unelmakohteita, kävinkin loppuen lopuksi kolme kertaa Lontoossa 88-92 välillä. Tuon ajan unelmakohteita kun monta kerrosta pelkkää viihdettä. Noihin Lontoo visiitteihin mahtuu niin Eric Clapton konserttia kuin Michael Jacksonin kohtaamista, yllättävänkin läheltä, ei kuitenkaan sillei, te pervot jotka sitä ajattelette.
 
Viimeksi muokattu:
”Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.”
-Alexander Stubb 1.11.2011 Pohjoismaiden neuvoston (PN) kokouksesta.-

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, sympatiat: Mikke, KooKoo, Titaanit

Vuosi 2021 piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan Popedan viimeinen vuosi, mutta nyt ilmeisesti se siirtyy vuodella. Aikamoista. Onhan tämä bändi ollut olemassa käytänössä yhtä kauan kuin meikäläinenkin, mutta joskus kai senkin on loputtava. Junttirokkia, tai ei, niin jonkinlainen suhde tähän yhtyeeseen on aina ollut.
 

Last Night a DJ Saved My Life
Je suis koronasika

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa

Vuosi 2021 piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan Popedan viimeinen vuosi, mutta nyt ilmeisesti se siirtyy vuodella. Aikamoista. Onhan tämä bändi ollut olemassa käytänössä yhtä kauan kuin meikäläinenkin, mutta joskus kai senkin on loputtava. Junttirokkia, tai ei, niin jonkinlainen suhde tähän yhtyeeseen on aina ollut.
Erään kollegan (muusikoita olemme) kanssa joskus tuli keskusteltua jotakuinkin näin:
"Myönnän että oli mullakin sellanen vaihe kun Popedaa aika paljon soi"
"Eiköhän meillä kaikilla semmonen vaihe oo ollu"
En muista miten tähän päädyttiin. Mutta onhan siellä kovaa kamaa.
 
Siirsin tämän keskustelun parempaan ketjuun.

Vasta-ilmiönä tälle on syntynyt 60- ja 70-luvun soundeja ihailevien yhtyeiden aalto ja kehnouden estetiikka, jossa pukeudutaan tarkoituksella rumasti, eikä edes tavoitella isoja yleisöjä ja radiosoittoa. Voidaan niitä kutsua myös hipstereiksi. Täällä Tommi Liimatta jopa linjaa sen suomirokin nykyiseksi pääväyläksi: Tommi Liimatan suuri serkkuteoria. Yllä mainitut Maustetytöt köpöisinä syntikkasoundeineen on tätä genreä. Muita esimerkkejä Litku Klemetti, Risto, Tekstitv-666, Jukka Nousiainen....
Totta turiset ja myös Tommi Liimatta. Oli jäänyt kyseinen jakso jostain syystä kuulematta, eli kiitos kun sen tässä toit esille. Mielestäni on hyvä, että tällaisellekkin musiikille on löytynyt oma virtansa ja kuuntelijakuntansa, vaikkei edellä mainitut yhtyeet itseäni puhuttelekkaan.

Sinällään mielestäni musiikin tekemisen ei pitäisikään lähtökohtaisesti tavoitella isoja yleisöjä tai radiosoittoa, mielestäni se on väärä kulma tehdä musiikkia. Empiirisen tutkimuksen perusteella, joka kattaa joitakin kymmeniä muusikoita/musiikintekijöitä eri musiikkilajien edustajistosta, kaupallisuuden maksimointi on aikalailla siellä loppupäässä siitä musiikin tekemisen näkökulmasta. Iso osa, ehkäpä juuri nämä hipsterit, on hyväksynyt sen tosiasian, ettei tosiasiallista mahdollisuutta ole sinne jäävuoren huipulle kiivetä koska helikopterikyydit Universalin, Sonyn ja Warnerin kyydissä, ovat täyttäneet sen huipun. Joten tehdään sellaista musiikkia mikä puhuttelee tekijäänsä, eikä eletä sen kaupallisuuden ehdoilla.
 
"Välillä kyllä mietin, että Kouvolassa on pakko asua Suomen tyhmimmät ihmiset" - KKtig mietiskeli 7.12.12 Juujärvelle kenkää(?) ketjussa.
(1)
  • Tykkää
Reactions: Zeic

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Johan Neil Young on tehnyt tuota samaa 50 vuotta. Käppäiset soundit, honottava ”ohi” vetävä lauluääni, epävireisellä kitaralla soitetut kahden nuotin soolot... ja jotenkin se perkele onnistuu aina saamaan hommansa kuulostamaan vastustamattomalta, taianomaiselta, tarkoituksenmukaiselta. Eli Neil Young on kaikkien lo fi -hipsterien esi-isä. Kuten oli grunguttajienkin. Ja lähes kaikkien viime vuosikymmeninä määriteltyjen tyylien.
 
You can call me lost, I call it freedom.
(1)
  • Tykkää
Reactions: Zeic

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
You can call me lost, I call it freedom.
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Lueskelin Wikipediasta Aerosmithistä ja siellä tuli vastaan, että vuonna 1998 julkaistu I Don't Wanna Miss a Thing on
yhteen ainoa Billboard-listan ykkössijan saavuttanut single. Eli bändin menestynein kappale julkaistiin 28 vuotta perustamisen jälkeen. MIkähän mahtaa olla alan ennätys?

Kotimaisista erikoisuuksista tulee mieleen CMX, jonka parhaimpana levynä pidetään yleisesti Aionia (2003). Se julkaistiin 18 vuotta yhteen perustamisesta.
 
Chicks for free - goosepimps all over my body.

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Leijonamiehistö
Tässähän soi ihan selvästi Yön Tia-Maria. Kuuntele introt. Ihan sama biisi.
Osasipa Yö olla perhanan hyvä bändi ennen Rakkaus on lumivalkoinen -levyä. Ihan pätevää iskelmärokkia tuli senkin jälkeen, mutta toisti liikaa itseään. Ollin ja yhtyeen tulotason kannalta tietysti järkevä ratkaisu, kun levyt sekä keikat möivät valtavasti, ja Lindholm ymmärsi bisneksen päälle.
 
Tämä allekirjoitus tukee Marcin Koluszia.

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals & suomalaiset NHL:ssä
Lueskelin Wikipediasta Aerosmithistä ja siellä tuli vastaan, että vuonna 1998 julkaistu I Don't Wanna Miss a Thing on
yhteen ainoa Billboard-listan ykkössijan saavuttanut single. Eli bändin menestynein kappale julkaistiin 28 vuotta perustamisen jälkeen. MIkähän mahtaa olla alan ennätys?
Rupesin heti pohtimaan Johnny Cashin American IV: The Man Comes Around -levyä, jonka biisit soivat radiossa ja pyörivät töllössä ahkerasti 2002 (ja toki lisää 2003, kun Cash kuoli). Jos nyt oikein tulkitsen infoja mitä netissä tulee vastaan, niin kyseessä olisi miehen myydyin studioalbumi, vaikka julkaisu tapahtui 45 vuotta debyytin jälkeen (Cashin ollessa nauhoituksen ja julkaisun aikaan 70 vuotias). Toki kyseessä on käytännössä cover-levy ja suositumpia singlejä oli miehellä aiemmin urallaan.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Rupesin heti pohtimaan Johnny Cashin American IV: The Man Comes Around -levyä, jonka biisit soivat radiossa ja pyörivät töllössä ahkerasti 2002 (ja toki lisää 2003, kun Cash kuoli).
Cashin voisi ehkä sijoittaa kategoriaan "Suurin suosiopiikki seniori-iässä". Ainutlaatuinen tapaus sinällään. Jos Danny voittaa Euroviisut, niin siinä voisi olla härmäläinen versio Cashista.

Tuli mieleen myös kategoria "Longest consecutive and steady creative period". En tiedä meneekö Cash siihen, mutta Suomessa sellaiseen uppoaa ainakin muutama. Onhan perin harvinaista, että pystyy uusiutumaan ja luomaan uutta matskua vuosikymmenestä toiseen - monellahan se luovuus loppuu toiseen tai jopa ekaan älppäriin. Ykköskoriin mennevät Ismo Alanko ja J. Karjalainen. Molemmat painaneet korkealla tasolla tasaisesti neljä vuosikymmentä. Myös Kauko Röyhkä on ollut aktiivinen, Kari Peitsamo myös. Hectorkin oli pinnalla pitkään ja tasaisesti. Naisissa ihan vastaavaa vuosikymmenosastoa ei oikein voi olla, koska ensimmäinen suomalainen itsenäinen pop/rock-artisti on vuonna 1973 syntynyt Maija Vilkkumaa. Toki 30 vuotta Maijakin on jo keimeissä ollut. Eikä sovi unohtaa Jonna Tervomaata, jonka ekasta levystä on jo 37 vuotta ja ekasta rock-levystä 23 vuotta.
 
Chicks for free - goosepimps all over my body.

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Mitäs helsvettiä? Vanhat rahanpolttajat KLF on taas. Tuubista löytyy kaksi viikkoa vanha kanava, jossa viimein parempilaatuiset versiot hittivideoista ja uusi America-versio What time is lovesta.

Bändin The White Room ja myös aikalaisen Utah Saintsin levy olivat ysärin alussa paljon lautasella, jotenkin meininki upposi myös silloiseen hevipetteriin.

 
1956 1976 1989 1990 1991 1993 1995 1999 2000 2001 2010..
Joukkue olemme me | Nous sommes Canadiens | Més que un club

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Leijonamiehistö
Naisissa ihan vastaavaa vuosikymmenosastoa ei oikein voi olla, koska ensimmäinen suomalainen itsenäinen pop/rock-artisti on vuonna 1973 syntynyt Maija Vilkkumaa. Toki 30 vuotta Maijakin on jo keimeissä ollut. Eikä sovi unohtaa Jonna Tervomaata, jonka ekasta levystä on jo 37 vuotta ja ekasta rock-levystä 23 vuotta.
Kyllä nää kaksi aika tyttöjä on Paula Koivuniemeen verrattuna. Koivuniemi on takonut hitin joka vuosikymmenellä 60-luvulta lähtien. Metri-Helenasta en ole niin varma, mikä viime vuosikymmenen saldo on, mutta ainakin keikat ,mitä hän vielä jaksaa tehdä, ovat myyneet hyvin.

Kaija Koon suosio etenkin keikkamyynnissä on säilynyt korkealla kohta 30 vuotta, Riitta Korpelan Ti-Ti Nalle -sarja myynyt miltei puoli miljoona levyä 90-luvun alusta lähtien. Kyllä näitäkin siis on.
 
Tämä allekirjoitus tukee Marcin Koluszia.

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
The White Room ja myös aikalaisen Utah Saintsin levy olivat ysärin alussa paljon lautasella, jotenkin meininki upposi myös silloiseen hevipetteriin.
The White Room sisälsi melko hirveän version kappaleesta Last train to trancentral. Onneksi en mennyt ostamaan levyä uutena tuon takia, eräs kaverini kyllä meni halpaan. Jossain USA-painoksessa ilmeisesti on versiotkin kohdillaan. Itsehän ostin tuon kappaleen vasta viime vuonna vinyyli-maxina, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
 
patahistory.com
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Kyllä nää kaksi aika tyttöjä on Paula Koivuniemeen verrattuna. Koivuniemi on takonut hitin joka vuosikymmenellä 60-luvulta lähtien. Metri-Helenasta en ole niin varma, mikä viime vuosikymmenen saldo on, mutta ainakin keikat ,mitä hän vielä jaksaa tehdä, ovat myyneet hyvin.
Kysymys oli nimenomaan lauluntekijöistä ja vieläpä pop/rock-sellaisista.
 
Chicks for free - goosepimps all over my body.

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Lueskelin Wikipediasta Aerosmithistä ja siellä tuli vastaan, että vuonna 1998 julkaistu I Don't Wanna Miss a Thing on
yhteen ainoa Billboard-listan ykkössijan saavuttanut single. Eli bändin menestynein kappale julkaistiin 28 vuotta perustamisen jälkeen. MIkähän mahtaa olla alan ennätys?

Kotimaisista erikoisuuksista tulee mieleen CMX, jonka parhaimpana levynä pidetään yleisesti Aionia (2003). Se julkaistiin 18 vuotta yhteen perustamisesta.
Ozzy Osbournella on tuossa jonkin sortin ennätys. Ensimmäinen listoille päässyt biisi jossa hän on mukana julkaistiin 1970 ja ensimmäinen listaykkönen jolla oli mukana julkaistiin 2004. Tämä tosin Briteissä. Kyseinen biisi oli Changes ja teki version tyttärensä Kellyn kanssa.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"It is possible to commit no mistakes and still lose. That is not a weakness. That is life."

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Leijonamiehistö
Viime vuonna Radiogaalassa muuten julkistettiin kaupallisten All time -soitetuista TOP5:

1. J. Karjalainen - Hän (1988)
2. Eppu Normaali - Tahroja paperilla (1990)
3. Jenni Vartiainen - Missä muruseni on (2010)
4. Juha Tapio - Mitä silmät ei nää (2003)
5. Kaija Koo - Tinakenkätyttö (1999)

Aikamoisia yllätyksiä näin äkkiseltään. Vartiaiselta huima suoritus ohittaa rakkausonlumivalkoiset ja karitapiot noinkin uudella biisillä. Juha Tapioltakin olisin jotain toista biisiä tarjonnut, samoin Tinakenkätyttö ei ollut kummoinen hitti ilmestyessään. Milloinkohan JVG nousee listoille, vai onko heillä "liikaa" hittejä?

Linkki Soundin uutiseen listasta
 
Tämä allekirjoitus tukee Marcin Koluszia.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy