Musiikista yleisesti

[DonTirri]

Siirsin tänne.



Onhan niitä nyt muitakin mitattavissa olevia atribuutteja, kuten bassosoolojen pituus. Voin ihan hyvin sanoa, että se on paras missä pisimmät bassosoolot ja tämä on yhtä validi parhaan levytytyksen yksiselitteinen määritelmä kuin myyntimäärät. Vai haluatko nyt jollain tavalla perustella, miksi myyntimäärät ovat ainoa huomioon otettava asia (argumentilla, joka siis ei ole maku- tai tunneasia, kun niitä ei mielestäsi kai sitten tule ottaa huomioon)?

Itse valitsit myyntimäärän parhauden mittariksi (kirjoitit, että Cheeck on paras, koska on myynyt eniten, kun kysyin yksiselitteistä vastausta).

Taidat olla aika insinööri? Jos sinulla edessä Picasson maalaus ja Titta 8v:n kakkarapiirros, niin et ilmeisesti pysty sanomaan kumpi on parempi, ellet pysty jollain tavalla numeraalisesti mittaamaan sitä (ja vaikka jotenkin pystyisit, aina jää kysyttäväksi, miksi olet valinnut juuri tämän mittarin).

Huoh.
Ensinnäkin, bassosoolon pituus ei ole validi attribuutti vertailuun koska kaikessa musiikissa ei ole bassokitaraa mukana. Ellet sitten bassolla meinannut bassorumpua tai yleisesti soittimia jonka nimessa sattuu olemaan basso, kuten läskibassoa, mikä taas olisi typerää.

Myyntimäärät tai nykymaailmassa kai streamaukset/soittomäärät on universaali kaikkia yhdistävä attribuutti, jos siis puhutaan ammattimuusikoista. Eli muusikoista jotka tekevät musiikkia ansaitakseen sillä elantonsa. Harrastelijat ovat asia erikseen.

Ja taiteessa hyvin pitkälti laatu = myynti. Jossei julkaisuvaiheessa tai taiteilijan elinaikana (esim: Van Gogh) niin jälkeenpäin. Veikkaan vahvasti että saan Picasson maalauksen myytyä paremmalla summalla kuin kakkapiirroksen.

Mutta heitetään vastapallo: Millä sinä sitten määrittelet hyvän ja huonon taiteilijan? Tai jos pysytään vain musiikissa, hyvän muusikon? Pystytkö löytämään mitään toista attribuuttia joka on universaali jokaisen muusikon kohdalla?

 

[bebeto]

Hehkutettu Jesse Markin sai Teosto-palkinnon – laulaja koki lapsena rasismia ja sai jopa tappouhkauksia

Lapsena Afrikasta Suomeen muuttanut Markin käsittelee musiikissaan ulkopuolisuuden tunnetta.

yle.fi

Tämä kaveri oli jokin aikaa sitten vieraana Puoli seitsemän-ohjelmassa. Kuten jutussakin mainitaan, puhe on todella paksua Tampereemmurretta. Tuota kun kuunteli alkoi väkisin hymyilyttämään, en tiedä miksi.

 

[Ollakseni]

@DonTirri Koitat kovasti määritellä jotain mitä ei voi oikeastaan määritellä. Mitä itsessään on taide? Mikä erottaa taiteen ja töherryksen? Toki on monia tapoja vertailla taideteoksen onnistuneisuutta keskenään, jos jätetään myynti pois. Esimerkiksi teknisesti paras suoritus, voi olla yksi kategoria. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole jokaisen ihmisen nähtävissä. Esim. Picasson kubistinen autoa vastaan lapsen piirtämä kuva autosta. Kumpikaan ei näytä autolta, mutta väitän Picasson tehneen teknisesti parempaa jälkeä. Runoja rankatessa voi katsoa esimerkiksi miten hyvin on käytetty jotain runomittaa hyväkseen tai miten loppusoinnutettu.

 

[Fullhazard]

Myyntimäärät tai nykymaailmassa kai streamaukset/soittomäärät on universaali kaikkia yhdistävä attribuutti, jos siis puhutaan ammattimuusikoista

Myyntimäärät kertovat itsessään hyvin markkinoidusta tuotteesta, eivätkä itse musiikin laadusta. Musiikin laadun määritteleminen on subjektiivistä.

 

[El Gordo]

Ja taiteessa hyvin pitkälti laatu = myynti. Jossei julkaisuvaiheessa tai taiteilijan elinaikana (esim: Van Gogh) niin jälkeenpäin. Veikkaan vahvasti että saan Picasson maalauksen myytyä paremmalla summalla kuin kakkapiirroksen.

Tuntuis siltä, että tuo jälkeenpäin kestävä suosio on paljon tärkeämpi kriteeri kuin päivän myynti.

Kaikki tietää, että kulloisenkin viikon myydyimpien hittien lista sisältää paljon karseata dadaa. Sen sijaan kun katsotaan, kenen levytyksiä edelleen haluta kuunnella 50 tai 100 vuotta artistin uran jälkeen... Ehkä sieltä tuossa ajassa ehtii ne kultahiput seuloutumaan hiekan joukosta.

 

[nummenkallio]

Myyntimäärät kertovat itsessään hyvin markkinoidusta tuotteesta, eivätkä itse musiikin laadusta. Musiikin laadun määritteleminen on subjektiivistä.

Pieni huomio vain: Paras on ollut suosituinta viimeksi 60-luvulla. The Beatles.

 

[bebeto]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=DtW8cOyA_Ko

Self isolation really works, ja mitä itse kysymykseen tulee, yes i have. Komeasti lähtee, ihan kuin 50 vuotta sitten.

 

[bebeto]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=N9v8vtQRRQA

There you are again, what a nice story. And such nice family you have, John.

 

[Jj]

Bandcamp-sivusto , jossa artistit myyvät tuotteitaan hyvin edullisesti jättää tänään (jenkkiaikaa) ottamatta oman siivunsa, eli kaikki tuotto menee artisteille. Vahva suositus, itse olen hommannut sieltä esim. mainion Kynnet-indieyhtyeen pienjulkaisuja, joita muuten ei taida oikein löytääkään. Samoin hyviä ostoksia on ollut kotimaiset Linkopii (rock/punk), Mansion (occult rock), Ohikulkijat tai Rue Morgue (new wave/post punk), Anniina Auf (ambient/electro), Ranger ja Speedtrap (speed metal). Muita mainitakseni: The Coathangers (rock/punk), Obsequiae (atmospheric/black/medieval metal), Turkuaz (nykiläistä funkia), Rob Coffinshaker (murder ballad/county), Carpenter Brut ja Perturbator (Synth Wave). Ja vaikka missaisi tämän päivän, ei hinnat tosiaan päätä huimaa. (Tänään taitaa olla tosin moni liikkeellä, sen verran hidasta toimintaa sivustolla)

Bandcampin maaliskuinen kamppis oli menestys (15x normaali perjantaimyynti) joten he päättivät jatkaa sitä kesään kerran kuussa. Päivät ovat kuun ekat perjantait (1.5., 5.6. ja 3.7.).

Lisätäänpä vielä pari tärppiä kuten viimeksi. Power Trip (hc/thrash) erityisesti Nightmare Logic. Tuon tosin ostin Äxästä kun peijakkaat luukuttivat sitä viattomille asiakkaille. The Heavy, aivan mahtava sekoitus rockia, funkia, soulia. Tjeu vaikka How You Like Me Now. Go Betty Go, LA-punkkia, tosin Burnout 3:sta tuttu C'mon-hitti ei taida olla tuota kautta saatavilla.

 

[oiler99]

Eastway Liven konkurssin taustalta on paljastunut vähän muutakin. Konserttijärjestäjän konkurssi: Verottaja epäilee törkeitä talousrikoksia

 

[adolf]

Saving Escape

Tuossa on bändi, josta toivottavasti kuullaan vielä. Viime vuonna ovat julkaisseet ensimmäisen EP:nsä. Rockia, jossa on isosti mukana 70-luvun vivahteita. Taitavia soittajia, ja aivan kerrassaan huimaava naislaulaja, joka käsittääkseni on 19- tai 20-vuotias tällä hetkellä. Eli aikamoinen talentti.

Harvoin enää nykyään tulee musiikin kohdalla näin voimakkaita "wau" kokemuksia, jotka näin pysäyttää. Alla pari maistiaista:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GaP749qEbs0

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Sy3BknTiiXo

 

[eriatarka]

Kuulin vasta äsken radiosta Erika Vikmanin "Cicciolinan", kun ihmettelin, että mikäs paska biisi tämä oikein on. Ekana tuli mieleen, että jos tuo olisi edustanut Suomea Euroviisuissa, olisi saatu hävetä, kun italialaiset olisi ihmetelleet, miksi Vikman lausuu nimen päin persettä.

Myyntimäärät kertovat itsessään hyvin markkinoidusta tuotteesta, eivätkä itse musiikin laadusta. Musiikin laadun määritteleminen on subjektiivistä.

Totta. Esim. Matti Nykänen menestyi laulajana, vaikkei osannut laulaa ja Cheek menestyi räppärinä, vaikkei osaa räpätä.

 

[odwaz]

Tuossa on bändi, josta toivottavasti kuullaan vielä. Viime vuonna ovat julkaisseet ensimmäisen EP:nsä. Rockia, jossa on isosti mukana 70-luvun vivahteita. Taitavia soittajia, ja aivan kerrassaan huimaava naislaulaja, joka käsittääkseni on 19- tai 20-vuotias tällä hetkellä. Eli aikamoinen talentti.

No olikin hyvät biisit. Harvoin tommonen bluesrock-junnaus toimii mulle, mutta tää täytyy melkein ottaa alustavaan kuunteluun Spotifyssä. Laulaja on kova, juu, mutta juutuubin kommentit ja videoehdotukset paljastikin: gimmahan on vanha nettitähti!! Toolin Forty Six & 2 -cover kerännyt tähän mennessä 22 miljoonaa näyttökertaa. Mitä lie, joku 12 tai 13 iältään tuossa.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=mYKLvYGqaC0

 

[Jupe]

Netflixissä on hyvä dokkari Clive Davisista. Olin toki nimen kuullut ennenkin mutta kaiken hehkutuksen ohella toi paljon uuttakin esiin, perataan hyvin eri artisteja joita on bongaillut aina Earth, Wind & Firestä Alicia Keysiin ja jopa omin sanoin kertoo artisteista ketkä meni ohi, joita ei tajunnut kiinnittää, myös niistä johon uskoi viimeiseen asti mutta ei koskaan breikannut.

Keskistytään paljon myös Whitney Houstoniin jonka nousussa oli se suurin tekijä ja piti häntä kuin tyttärenään kuolemaan asti. Mikä itse asiassa tapahtui päivää ennen Clive Davisin Grammy-juhlia jossa Whitneyn piti esiintyä ja daami oli jo hotellissakin/paikkakunnalla.

Käydään myös läpi Santanan uusi nousi 2000-luvun vaihteessa jonka itsekin muistan hyvin, tämä osoittaa Davisinkin muuntautumiskykyä ja osaamista, ei jäädä sinne 70-luvulle, vaan uskoi vahvasti siihen että oma suosikkinsa yli 50-vuotias rock-kitaristi pystyisi oikealla tavalla tehtynä breikata vielä 2000-luvullakin. Ja Superstition levy myi kymmeniä miljoonia, muistan kuinka moni rock-puristi ei voinut sietää tuota levyä. Omasta mielestä se oli hyvä, kyllähän siitä löysi heti tuon idean ja hienosti Santana sopii latino-pop soundeihin ja ei ihme että yhtälöllä oltiin listaykkösiä, parempaa musaa se oli kuin viime vuoden listaykköset. Saattoi jopa joku sen ajan teini kiinnostua laadukkaista kitarasoundeista.

Melkein jokainen musiikin ystävä löytää tästä sen oman "soundtrackinsa" koska Davis piti aina oman levy-yhtiönsä kattauksen laajana, tuli olla rock, pop, r&b ja jopa country sekä rap.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ldetjUqWSrQ

 

[Sledge Hammer!]

Käsiini pamahti uusin Soundi ja sen läpiselaamiseen menin noin pari minuuttia kun ennen sen luki kannesta kanteen parissa tunnissa. Ehkä hammeri on kasvanut ulos siitä ryhmästä jolle lehteä tehdään... Olisikohan Suomessa markkinoita klassisemman rockin julkaisulle ála Classic Rock tai Planet Rock? Parhaimmat jutut musiikkiin liittyen (suomeksi) lukee nykyään iltapaskoista ja Hesarista.

 

[bebeto]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GGkubyOS7jw

Törmäsin tällaiseen hollantilaiseen minidokkariin Beth Hart:ista. Mietin hiljaa mielessäni mahtaako Bethin suosio Hollannissa perustua siihen että hänen äänenvärinsä ja vibransa on hyvin samanlainen kuin Vaya con Dios:in vokalisti Danielle Schoovaerts:illa. Vaya con Dios on/oli belgialainen bändi joka oli erittäin suosittu Hollannissa.

 

[Barnes]

Totta. Esim. Matti Nykänen menestyi laulajana, vaikkei osannut laulaa ja Cheek menestyi räppärinä, vaikkei osaa räpätä.

Mähän en räpistä tiedä yhtään mitään, mutta miten niin Cheek ei osaa räpätä? Paremmalta tuo mielestäni kuulostaa kuin vaikka VilleGalle tai Mäkki.

 

[eriatarka]

Mähän en räpistä tiedä yhtään mitään, mutta miten niin Cheek ei osaa räpätä? Paremmalta tuo mielestäni kuulostaa kuin vaikka VilleGalle tai Mäkki.

Eivät nekään osaa räpätä. Eivät sen paremmin kuin Kikka muinoin:

Linkki: https://youtu.be/uH3NkkymY4A

Suomessa on aika harvoja räppäreitä, jotka oikeesti hallitsevat homman. Sellaisia kuten esim. Edu, Davo ja Setä Koponen.

Linkki: https://youtu.be/8_RFpB13bP8

 

[Useful Idiot]

Käsiini pamahti uusin Soundi ja sen läpiselaamiseen menin noin pari minuuttia kun ennen sen luki kannesta kanteen parissa tunnissa. Ehkä hammeri on kasvanut ulos siitä ryhmästä jolle lehteä tehdään... Olisikohan Suomessa markkinoita klassisemman rockin julkaisulle ála Classic Rock tai Planet Rock? Parhaimmat jutut musiikkiin liittyen (suomeksi) lukee nykyään iltapaskoista ja Hesarista.

Fyysinen Soundi voittaa silti vielä digi-Soundin 100-0. Siitä samaa mieltä, että lehti on tulossa alaspäin, tosin koko musiikkialan muutos ja oma musiikkimaku vaikuttaa paljon asiaan. Siinä missä artistit olivat muinoin lähes aina tuttuja ja jopa lehden avulla saattoi tutustua uuteen musiikkiin, ei aiheuta nykyään suurempaa mielenkiintoa tutustua tuntemattomiin artisteihin lehden kautta. Parasta antia on melkeinpä levyarviot, joita olen aina tykännyt lukea.

Ei varmasti helppoa myydä tuota lehteä näinä aikoina, koska tieto on jo netistä halutessaan saatu ja ainakin teinejä kiinnostaa uutta J. Karjalaisen levyä enemmän Niilo22:sen kekkulointi sukkahousuissa Youtubessa.

Töissä siis selaan aina uusimman lehden. Kotona on läjä ainakin 90-luvun Soundeja.

 

[Barnes]

Nelosen dominointi musiikkikentällä vahvistuu entisestään, sillä eilen tiedotettiin Tähdet, tähdet -formaatin siirtyvän Neloselle. Nyt heillä on siis hallussaan käytännössä kaikki musiikkiohjelmat, Kaiku Entertainment, monet festarit sekä useita korkean profiilin radiokanavia. Kuka enää uskaltaa sanoa Neloselle EI tuollaista imperiumia vastaan?

Nelonen Median kesän ja syksyn 2020 ohjelmisto on nyt julki! (Linkki Nelosen uutiseen ohjelmistosta)

 

[heavy]

"Universal Music Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen sanoo olevansa innoissaan Tinzen urasta, mutta hänkin on varautunut siihen että Tinzen artistijulkistuksesta voi syntyä 'myrsky vesilasissa'. 'Saattaa syntyä jonkinlaista debaattia siitä, voiko ihminen olla *oikea artisti*, jos hän ei laula tai soita kappaleellaan".

Näin kirjoitti perjantain HS, ei helvetti, tämä aikakausi musiikkibusieksessa on jo aivan komediaa.

 

[ChosenTwo]

"Universal Music Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen sanoo olevansa innoissaan Tinzen urasta, mutta hänkin on varautunut siihen että Tinzen artistijulkistuksesta voi syntyä 'myrsky vesilasissa'. 'Saattaa syntyä jonkinlaista debaattia siitä, voiko ihminen olla *oikea artisti*, jos hän ei laula tai soita kappaleellaan".

Näin kirjoitti perjantain HS, ei helvetti, tämä aikakausi musiikkibusieksessa on jo aivan komediaa.

Ihmettelinkin perjantaina, että miksi ihmeessä Facebook mainosti minulle jotain uutta räppibiisiä nimeltä Bakara. No näköjään sitten kyseessä ei ollutkaan uuden räppärin uusi biisi, vaan päätähti oli se videolla heilunut perse ja muut osallistujat olivat vierailevia tähtiä? Toki ei tämä silti selitä, että millä logiikalla minulle on päätetty sitä videota mainostaa, vaikka perseitä sinällään arvostankin.

Jos henkilön nimellä julkaistaan musiikkia, jossa henkilön ainut kontribuutio on perseen heiluttaminen, niin onko kyseinen henkilö sitten muusikko, jonka instrumentti on perse? Olisivat pistäneet heiluttamaan persettä mikin edessä studiossa ja nauhoittaneet siitä lätinästä rytmiraitaa biisille, niin sittenhän se olisi jo musiikin luomiseen osallistumista. Keikalla voisi sitten käyttää semmoista (pers)poski-mikkiä, jota tanssivat poptähdet ovat tavanneet livetilanteissa pitää (Queensrÿche tulee myös mieleen vähän raskaammasta musiikista).

 

[nummenkallio]

Mietin tuossa juuri, että on noin kaksi vuotta siitä, kun näin Manic Street Preachersin viimeksi. Se oli Jyväskylässä. Taisi olla kymmenes kerta, kun kyseisen orkesterin näin. Toisille kymmenille olisi päästy tänä keväänä, kun olisivat olleet Green Dayn lämppärinä, mutta nyt sitä joutuu vielä odottamaan.

Ja tästä tuli mieleeni miettiä, mikä saa ihmisen menemään katsomaan samaa bändiä joka ikinen kerta? Välillä olen kummastellut ihmisiä, jotka ovat nähneet Iron Maidenin sen sata kertaa, kun minulle on riittänyt muutama kerta (ei sillä, hieno yhtye sekin), mutta sitten muistan verrata tuota aina omaan Manics-keikoilla käymiseeni. Ouluun ja Vaasaan olen ollut liian laiska lähtemään, mutta muuten on paikalla oltu.

Näin vanhemmiten nuo Provinssin-keikatkin olisivat varmasti jääneet pois, jos olisin bändin jo monesti aiemmin nähnyt, mutta ne Provinssi-visiitit olivat bändille ihan ensimmäisten joukossa ja hirveällä innollahan sinne silloin lähti. Silloin olisi varmasti jaksanut mennä Vaasaan ja jopa Ouluunkin, jos olisi ensimmäisistä kerroista ollut kyse.

Ja se selitys? Joihinkin yhtyeisiin ei vain kyllästy. Minulle Manics ei ole ikinä lässähtänyt, vaikka olen sitä vähintään 25 vuotta diggaillut. Taika on tallella. Yhtye, johon en ole ollut sekuntiakaan elämässäni kyllästynyt. Seuraava keikka täpinöittää ihan yhtä paljon kuin se ensimmäinenkin. Musiikki kuulostaa edelleen yhtä hyvältä kuin silloin ensimmäisillä kerroilla. Eiköhän tämä sama tunne ole niillä Iron Maiden -faneillakin, jotka ovat nähneet bändin ties miten monta kertaa.

Seuraavaa odotellessa!

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=gavcjNniIvk

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=OYNwr58V1Pg

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=TfEoVxy7VDQ

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=x3i1E9N8zww

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=-ih15FuArNc

PS1: Videoissa Manicsia vajaan parinkymmenen vuoden hajonnalla. Taso kestää.

PS2: Ja kyllä se Iron Maidenkin hyvältä kuulostaa edelleen, se oli tässä vain vertailukohta siitä, miten jotkut suomalaisfanit jaksavat käydä katsomassa joka keikan.

 

[Jj]

Itse käyn kyllä katsomassa ne tietyt bändit jotka huudeille osuvat vuodesta toiseen. Pitkässä juoksussa paljon, mutta hieman eri asia kuin seurata bändiä vaikkapa ihan Suomen kiertueen verran (saati jonkun Maidenin maailmankiertuetta). En dissaa mutta en jaksaisi, varsinkin kuin settilista tuskin älyttömästi elää. Suomessa ainakin Brother Firetribellä tuntuu olevan oma inside posse mukana. Ulkomaisista en ole varmaan yhtäkään nähnyt kymmentä kertaa.

Sitten jotain ihan muuta. Veli vinkkasi tuollaisesta kuin Meute. Saksalaista tekno/marssibändi-sekoitusta. Aika mainio meno näillä.

 

[Loorz15]

Tämä kuuluisi paremmin ehkä museoketjuun, mutta kysytään nyt täältä. Onko kukaan käynyt Musiikkimuseo FAME:ssa Triplassa? Onko vieralemisen arvoinen paikka? Hinta ainakin aika suolainen...