Moskova 2007 - Suomen joukkue

[Calm Like a Bomb]

Ensi vuonna uutta matoa koukkuun. Toivottavasti Shedden ja Jalonen saa työrauhan.

Minusta tuo työrauha on osittain mennyt jo nyt. Alkaa olemaan melko raskas duuni tuo maajoukkueen valmentaminen. Kurrikin tippa linssissä tilitti, kuinka on ollut vaikeaa tehdä töitä näinä vuosina, kun paskaa tulee joka puolelta.

Pakiston heikkoudesta voisi vielä tilittää, mutta eiköhän sitä ole jo monta sivua kelattu. Loistava suoritus JOUKKUEENA joka tapauksessa ja tästä kunnia myös pakeille.

Ensi vuonna voisi J.Jalonen hoitaa kunnon pelaajat mukaan heti alusta alkaen, jotta vältytään tällaisilta sotkuilta. Shedden ei kuitenkaan päätöiltään siihen ehdi ja Kurrin scouttaukset on yhtä tyhjän kanssa.

 

[Maaginen mailavirtuoosi]

Nythän se viisasten kivi löytyi suomalaiseen kiekkoon, Jarkko Ruutu pakiksi. Miksi tuhlata Ruutu n. kymmenen minuutin rooliin per peli nelosketjun hyökkääjänä, kun äijä voisi pelata pakkina 20 minuuttia pelissä. Varsinkin kun neloseen löytyy Bergenheimin ja Pihlströmin tasoisia jätkiä, niin Rudi vaan pakiksi, kun kepittää suoritusvarmuudessa suurimman osan tämän joukkueen pakeista. Ja pakeistahan meillä on puutetta nyt ja tulevaisuudessa varsinkin. Tai no ei se Rudikaan kauan auta, kun silläkin on jo ikää sen verran, mutta jos parit kisat edes.

 

[Teukka Teräs]

Minusta tuo työrauha on osittain mennyt jo nyt. Alkaa olemaan melko raskas duuni tuo maajoukkueen valmentaminen. Kurrikin tippa linssissä tilitti, kuinka on ollut vaikeaa tehdä töitä näinä vuosina, kun paskaa tulee joka puolelta.

Itse on paikkansa valinnut ja se hänen tulisi myös kestää miehenlailla.

 

[IceWalker]

Hentunen ja Kallio lienevät vielä muutaman vuoden viiden ensimmäisen Euroopasta valittavan laiturin joukossa. J. Ruutu, Peltonen ja Lehtinen puolestaan mahtuvat joukkueeseen vielä monen monta vuotta, mikäli NHL-tilanne antaa myöden.
Söderholm ja Laamanen toki tulevat jatkossa(kin) olemaan pakkeja, jotka valitaan vasta, mikäli tulee poikkeuksellisen monta loukkaantumista tai kieltäytymistä.

No Hentunen on kuitenkin 33-vuotias, joten ikä alkaa tuossa roolissa jo painaa. MM-kuntoonpääseminen on Sveitsissä pelatessa vuosi vuodelta hankalampaa. Esim. Pilhström voisi ottaa Hentusen roolin jatkossa. Peltosesta samat sanat, ikää jo kohta 34-vuotta. Jaksaako mies enää innostua maajoukkueesta rankan NHL-kauden jälkeen. Kallio taas on taistelija, mutta ensi vuonna hänen rooliinsa on todennäköisesti tarjolla vielä kovempia pelaajia. Lehtinen,34, on aika harvoin maajoukkueen käytettävissä. J.Ruutua,32, ei välttämättä Jalonen sympatiseeraa Erkan lailla.

Ensi vuonna ovat NHL-miesten kisat ja 2009 on pakko tehdä nuorennusleikkausta joukkueeseen. Ei näille konkareille enää välttämättä löydy paikkaa joukkueesta: duunari on aina helpompi korvata kuin tähtipelaaja.

 

[Calm Like a Bomb]

Itse on paikkansa valinnut ja se hänen tulisi myös kestää miehenlailla.

Täytyy toki. Ja minusta tämä nykyinen Kummola & saunakaverit-meininki on hyvin syvältä. Aloin vain miettimään, kuka itselleni sitten kelpaisi valmentamaan Leijonia, eikä ihan heti vastausta tullut. Eli meininki on sitä, että valitusta tulee joka asiasta aivan varmasti ja kenelle tahansa.

Niin ja vastaus on J.Jalonen, kunhan saataisiin nuo suojatöissä olevat jääkiekkomuseon legendat pois hommaa sotkemasta.

 

[molari]

Kyllähän Suomella nyt ja tulevaisuudessa maalivahtiosasto ja hyökkääjätilanne on suht hyvällä mallilla.

Puolustuksen osalta ongelmat näkyivät näissä kisoissa ja ei kai se nyt sinänsä yllätyksenä tullut, paha on tyhjästä ottaa, eikä tulevaisuuskaan kovin hyvältä näytä.

Jostain syystä Suomessa ei vain hyviä pakkeja kehity, näkeehän sen jo SM-liigassa.

Itseasiassa yksi pitkänlinjan valmentaja tokaisi tovi sitten, että jos kiekosta haluaa ammatin, kannattaa jo junnuna harkita pakin uraa, suht keskinkertaisillakin taidoilla pystyy SM-liigassa luomaan uran ihan kohtuuliksalla, hieman paremmille on sitten tarjolla vielä parempia saumoja esim. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa.

 

[Cloaca Maxima]

Kyllä allekirjoittanut ainakin on helvetin huolissaan suomalaisen jääkiekkoilun tulevaisuudesta. Maalivahteja meiltä varmasti tulee jatkossakin huipulle, mutta miten on muiden osa-alueiden laita? Missä ovat uudet Saku Koivut, Teemu Selänteet ja Olli Jokiset? Tällä hetkellä kuumimmat nimet nuorista lienevät Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu, mutta en millään jaksa heidänkään yltävän kolmen ensiksi mainitun tasolle.

Koivun & Ruudun jälkeen onkin sitten mielestäni melkoisen hiljaista, en millään jaksa uskoa esimerkiksi Petri Kontiolan nousevan maailmanluokan tasolle. Ehkä vieläkin huolestuttavampaa on se, ettei Koivu & Ruutu kaksikon takana ole tulossa superlahjakkuuksia heitä 4-5 vuotta nuoremmissa ikäluokissa. Kaukana ovat siis ne ajat reilun 10 vuoden takaa kun näitä tyyppejä oli enemmänkin ja jolla nykyisen A-maajoukkueen pohja on rakennettu, jos siis katsotaan tilannetta jossa kaikki parhaat olisivat mukana A-maajoukkueessa.

Sama koskee oikeastaan pakkikalustoa, varsinkin tätä Euroopassa pelaavaa sellaista. On kuitenkin aika karua, jos Euroopasta pelaavista tyypeistä parhaita ovat Saravot, Söderholmit ja kumppanit. Eikä näitä pakkilupauksiakaan ole nuorissa niin hirveästi, Pitkäsestä esimerkiksi on kuitenkin lienee iloa pidemmälle tulevaisuuteen, kunhan vain joskus innostuisi tulemaan mukaan maajoukkueeseen.

Summa Summarum; kyllä mulla ainakin kylmä hiki nousee otsalle kun miettii että muilla mailla on näitä todella nuoria supertähtiä ala Crosby, Malkin, Ovetchkin jne. Esimerkiksi venäläisille me tuskin koskaan ollaan taidoissa pärjätty mutta nyt ero on järkyttävä ko. ikäluokissa jos verrataan vaikkapa juuri Suomea ja Venäjää keskenään.

 

[Musta Nuoli]

Kuinkahan paljon painoi Peltosen esityksiin kesken turnauksen tullut yhdyskuntapalvelus tuomio? Aivan saletisti on pyörinyt mielessä, kun tunnollinen perheen isä on.
Tämä hopea oli Suomelta voitettu mitali, vaikka se nyt tuntuu hävityltä. Jos nyt taas katsoo tuota meidän pakistoa, niin kyllähän tuo hopea rupeaa jo itsellekin maistumaan ihan sairaan hyvältä :)

Tuskin Peltosta tuo yhdyskuntapalvelu mietitytti. 15 tuntia jotain diibadaabaa ja 200 dollarin sakot poliisin rahastoon. Peltonen käy parina iltana jossain koulussa kertomassa lapsille, että älkää kiskoko paloja irti paloautoista, ja heittää setelin pari kehiin. Toki miestä varmaan kadutti ns. törttöily, mutta tuskin mies sitä enää pohtii.

Hopea ei tosiaan ole tässä tapauksessa häpeä, kun katsoo sekä jo kaadettujen maiden miehistöä että mestarijoukkueen 22 NHL-pelaajan tasoa. Erkka tosin otti miehekkäästi haastattelussa valmennuksellisen vastuun (toisin kuin monet täällä meuhkaavat, kyllä Westerlund itse kantaa vastuunsa eikä pakene sitä kenenkään selän taakse), vaikka vaikeahan se on tällä pakkikalustolla taistella, varsinkin kun Nummelinin poissaolo oli merkittävä. Koistinen tosin oli erinomainen (ja hänet olisi pitänyt ottaa mukaan jo aiemmin), mutta Suomi ei tehnyt Numpan loukkaannuttua enää yhtään ylivoimamaalia. Jotain sekin kertoo.

Ykkösketju ei toiminut missään vaiheessa kunnolla, harva ja epätasainen pakisto koki loukkaantumisia, ketjut eivät löytäneet lopullista koostumustaan kuin loppupeleissä ja jäähyjä otettiin aivan liikaa koko turnauksen halki... ja siltikin hopeamitali.

Kyllä tämä oli taisteluhopea, fiilikset ovat olleet aiempina vuosina aivan erilaiset tietyissä tappioon päättyneissä finaaliotteluissa, joissa lähtötilanne on yleensä ollut se, että Suomi on ollut koko kisojen ajan vakuuttava, ja finaalissakin vahvoilla. Esimerkiksi Torinon finaali söi miestä, ja edellinen Kanadan kanssa väännetty finaali '94 oli musertavan katkera pala. Jotain kertoo se, että kuulen vieläkin päässäni selostajan äänen rankkarikisasta, jossa Luc Robitaille onnistuu ja Mika Nieminen epäonnistuu... en tarvitse siihen edes Ylen kiekkohistorialähetyksiä.

Tästä turnauksesta jäi vähän samanlainen maku kuin Prahasta '92, jossa nimetöntä joukkuetta ja sen valmennusta haukuttiin jo etukäteen, ja vastoin "asiantuntijoiden" odotuksia tuloksena oli hopeamitali. Suomen henkisen puolen pahin ongelma ei ole lopultakaan se, että päästään altavastaajaporukalla vastoin kaikkia todennäköisyyksiä finaaliin ja hävitään siellä selvästi paremmalle ja näissä kisoissa voittamattomalle joukkueelle. Pahin ongelma on niissä turnauksissa ja peleissä, joissa Suomi on etukäteen tasavahva tai jopa ennakkosuosikki, ja silti häviää pelit paniikin, hermoilun tai epäuskon takia.

 

[-Jonne-]

Ohi ketjun aiheen, mutta en tiennytkään Duffan jatkavan maajoukkueessa myös ensi kaudella. Siis miksi?

 

[eläin]

Ohi ketjun aiheen, mutta en tiennytkään Duffan jatkavan maajoukkueessa myös ensi kaudella. Siis miksi?

Kova jätkä vihtomaan ja pesemään Kummolan selkää?. Ilmeisesti hänen työpanokseen ollaan tyytyväisiä, ensikaudellahan hänellä on joku "uusi rooli" maajoukkueessa. Sinäänsä outoa että Jalonen on aina sitten täysin maajoukkueelle työaikansa panostava valmentaja maajoukkue-triosta. Shedden ja Duvfahan valmentaa samaan aikaan SM-Liigajoukkueita.

 

[Musta Nuoli]

Kyllä allekirjoittanut ainakin on helvetin huolissaan suomalaisen jääkiekkoilun tulevaisuudesta. Maalivahteja meiltä varmasti tulee jatkossakin huipulle, mutta miten on muiden osa-alueiden laita? Missä ovat uudet Saku Koivut, Teemu Selänteet ja Olli Jokiset? Tällä hetkellä kuumimmat nimet nuorista lienevät Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu, mutta en millään jaksa heidänkään yltävän kolmen ensiksi mainitun tasolle.

Pelaajat kehittyvät pelaamalla ja toistojen avulla. Vanhan kaartin starat kävivät itse jäillä ja pihoilla lätkimässä kiekkoa muulloinkin kuin harjoituksissa, ja lisäksi nykyiset huippumme saivat nuorena pelata. Ei Nuori Suomi -ideologiassakaan ole vikaa sinällään (sehän antaa ns. satunnaisharrastajille mahdollisuuden pelata omaksi ilokseen), mutta sitä pitäisi kehittää siten, että lahjakkaat pelaajat saisivat oikeasti pelata enemmän, mielellään keskenään. Ei mitään neuvostoliitto-tasapäistämistä.

Yksi avainsana on myöskin pelaamisen ja liikkumisen monipuolisuus. Nykyään tuntuu olevan vallalla se periaate, että nuorisovalmennuksessa on tärkeintä taktiikka ja voittaminen riskinoton ottamisen kustannuksella. Eli kiekkoa vain päätyyn, eikä luovuutta, kikkailua tai oma-aloitteisuutta sallita. Monipuolisuuteen kuuluu myös muiden lajien kuin jääkiekon harrastaminen: Timo Nummelinkin valittiin aikoinaan sekä vuoden parhaaksi jalkapalloilijaksi että vuoden parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Nykyään ei moista tietysti voisi enää tapahtua, mutta ei se nuoren kiekkoilijanalun osaamiselle tekisi haittaa, jos samalla tulisi liikuttua ja leikittyä muutenkin.

Oma näkökulmansa on myös peliaika siinä vaiheessa, kun "pojasta tulee mies", eli B/A-junnuvaiheessa ja sen jälkeen. Peliaikaa tulisi saada paljon, ja mielellään sekä omantasoisia että aina välillä myös itseään kovempia vastustajia vastaan. Monella SM-liigajoukkueellakin on ikävä tapa ottaa nuoria pelaajia liigarinkiin ja pitää heitä penkillä, sillä aikaa kun b-luokan ulkomaalaisvahvistus vie paikan. Toisaalta SM-liiga ei monelle A-junnuikäiselle ole muutenkaan oikea paikka: esimerkiksi runsaampi peliaika Mestiksessä on paljon kehittävämpää kuin jämäminuutit liigassa, varsinkin kun Mestiksen huippujen ja SM-liigan hännänhuippujen välinen ero on lähinnä marginaalinen, suomalaispelaajien osalta usein jopa olematon. Ja tulihan Jere Lehtinenkin aikoinaan Leijoniin ja MM-kisoihin suoraan ykkösdivarista.

Kansainvälisten tähtien kehittämiseen tarvitaan myös rohkeita ja pitkäjänteisiä panostuksia juniorimaajoukkuetasolla (Erkkakin taisi peräänkuuluttaa ammattivalmentajia juniorimaajoukkueisiin), ja myös mahdollisuuksien antamista EHT-peleissä ja muissa. Koska arvokisat pelataan kuitenkin voittopuolisesti NHL-miehillä, EHT-turnauksiin voitaisiin joka ainut kerta valita yksi tai kaksi kentällistä lupaavia nuoria kiekkoilijoita. Kansainväliset pelit kehittävät kummasti, ja tuloksillahan ei ole muutenkaan väliä - Suomi oli tänäkin vuonna EHT-sarjan viimeinen, vaikka joukkueet koostuivat pitkälti konkareista. Jos Suomi saisi juniorien maajoukkueisiin mitaliperinteitä ja siitä suoran putken aikuisten EHT-peleihin, niin tuloksena voisi olla entistä enemmän taitavia pelaajia ja itseensä luottavia tähtiä.

 

[Panzerfaust]

Ohi ketjun aiheen, mutta en tiennytkään Duffan jatkavan maajoukkueessa myös ensi kaudella. Siis miksi?

Jos Dufva jatkaa se tapahtuu siksi, koska Kummola sanoo niin. Hän ei halua pääkoutsien vaikuttavan apureidensa valitsemiseen, tämän Kale on muistaakseni myöntänytkin. Loogista hierarkian kannalta, mutta uskoakseni valmentaja tekee parempaa jälkeä, jos ympärillä on miehiä, joihin hän voi luottaa.

Ei voi kuin toivoa, että Shedden ja Jalonen ovat Kummolan kanssa täysin samaa mieltä muun päällystön sopivuudesta hommaansa. Summanen ei ollut samaa mieltä ja Westerlundista ei ota pirukaan selvää, koska hän vetää niin pro linjaa julkisesti.

 

[Musta Nuoli]

Kova jätkä vihtomaan ja pesemään Kummolan selkää?. Ilmeisesti hänen työpanokseen ollaan tyytyväisiä, ensikaudellahan hänellä on joku "uusi rooli" maajoukkueessa. Sinäänsä outoa että Jalonen on aina sitten täysin maajoukkueelle työaikansa panostava valmentaja maajoukkue-triosta. Shedden ja Duvfahan valmentaa samaan aikaan SM-Liigajoukkueita.

Ei mikään uusi tilanne sinänsä, sillä nytkin Westerlundin päätyö oli Vierumäellä ja Hantta Virta toimii TPS:n valmentajana. Ja kun Dufvakin toimi valmennustehtävissä, ei maajoukkueessa ole ollut oikeastaan ketään täyspäiväisesti toimivaa henkilöä - ellei Jari Kurria lasketa sellaiseksi.

Kurrille plussaa viimeaikaisesta kehityksestä. Mies elää tunteella mukana ja kritisoi rohkein sanavalinnoin maajoukkueeseen kohdistunutta ajojahtia ja paskan kippaamista niskaan, ja kyllähän Kurrin scouttausreissuilta jotain jäi sentään käteen - Koististahan harkittiin jo aiemminkin mukaan, ja tuskin Kurrin persoonasta on ollut haittaa vaikkapa Jere Lehtisen tasoisten miesten mukaanpyytämisissä. Kieltäytymisille rahan takia Kurrikaan ei tietysti mitään mahda, eikä loukkaantumisille.

Itse toivoisin Kurrin jatkavan ja ottavan entistä selkeämmän ja rohkeamman roolin maajoukkueessa (Jutilasta voisi kylläkin päästä eroon). Miehellä on kokemusta, suhteita ja legendan maine, ja niitä voi käyttää paremmin hyödyksi jatkossakin. Tosin tuskin Kurrinkaan arvovalta riittää estämään näitä oman pesän likaajia, jotka vaikeuttavat Leijonien valmennuksen työtä sekä sisältä että ulkoa. Monissa muissa maissa ns. likapyykki käydään usein turnauksen jälkeen, mutta turnauksen ajaksi ja sitä ennen annetaan työrauha. Suomessa taas tuntuu olevan vanha perinne heittää kapuloita rattaisiin saman tien, ja varsinkin turnauksen aikana. Roskalehtien kolumneissa ja tv-ruudussa on helppo heittää lokaa niskaan, olivat omat valmennukselliset meriitit kuinka huterat tahansa.

 

[Musta Nuoli]

Jos Dufva jatkaa se tapahtuu siksi, koska Kummola sanoo niin. Hän ei halua pääkoutsien vaikuttavan apureidensa valitsemiseen, tämän Kale on muistaakseni myöntänytkin. Loogista hierarkian kannalta, mutta uskoakseni valmentaja tekee parempaa jälkeä, jos ympärillä on miehiä, joihin hän voi luottaa.

Ei voi kuin toivoa, että Shedden ja Jalonen ovat Kummolan kanssa täysin samaa mieltä muun päällystön sopivuudesta hommaansa. Summanen ei ollut samaa mieltä ja Westerlundista ei ota pirukaan selvää, koska hän vetää niin pro linjaa julkisesti.

Westerlund on lojaali työnantajalleen ja tarpeeksi kohtelias herrasmies ollakseen väittelemättä julkisuudessa sellaisista asioista, joista hän voi esittää omat mielipiteensä yksityisestikin. On yleensäkin parempi, että yhteisön (tässä tapauksessa Jääkiekkoliiton) yhtenäisyyden vuoksi julkisuuteen päin ollaan varovaisempia ja väitellään mahdolliset kiistat kahden kesken eikä juorulehtien palstoilla. Sanotaan näin, että olen itsekin ollut tietyissä työ- ja harrastusyhteisöissä joskus vahvastikin eri mieltä muiden "kollegoiden" kanssa, mutta näitä erimielisyyksiä en toisi koskaan julkiseen pöyhintään.

Todennäköisesti sisäinen selkäänpuukotus on kuitenkin ollut Westerlundin kohdalla pienempi kuin julkinen ristiinnaulitseminen, jota eri "urheilulehtien" paranoidit salaliittoteoreetikot ja omaa etua tavoittelevat herrat ovat harrastaneet. Ei puhettakaan työrauhasta kesken turnauksen, ei puhettakaan jälkipyykin pesemisestä sitten kun työt on tehty ja lopullinen tulos nähty. Sen sijaan lehtien sivuilla ja tv-ruudussa on nähty ties mitä räksyttäjiä, joilla ei oma valmennuksellinen tietotaito riitä, mutta luottamus omaan yksipuolisen mustavalkoiseen näkemykseen on horjumaton kuin fundamentalistiuskovaisella maailmanloppuun.

Ne ketkä osaavat, tekevät. Ne ketkä eivät osaa, opettavat. Ne ketkä eivät osaa opettaa ryhtyvät kriitikoiksi, konsulteiksi tai analyytikoiksi.

 

[Tadu]

Ja sinä olet itse suuri pässi. Pelaajat, jotka taistelivat noin hyvin olivat todellisia leijonia. Mene itse pelaamaan, jos osaat paremmin. Ei ole esim. Laamasen vika, että taitoja on rajallinen määrä. Onpa eräskin oululainen, joka ei vieläkään ole kehdannut sanoa, miksi oli poissa kisoista. Siinä sinulle lammas.

Olisivat taistelleet 60 minuuttia, mutta oikeassa olet, että eihän se heidän vikansa ole jos taidot ei riitä. Tuli ehkäpä tunnekuohussa kirjoitettua typerästi.

 

[Veijari]

Pääasia että ryssät lyötiin niiden maaperällä. Torjuntavoitto n:o 2.

 

[Wrathchild]

Konna vaan näpäytti epäilijöitä ja EW tuikkaamalla tärkeän maalin.
Olisi vaan saanut pelata aikasemmissakin peleissä mutta kun ei..
Kyllä näillä nuorilla on hyvä mennä tulevaisuuden turnauksiin!
Koistinen,MKoivu,Kontiola,Viuhkola,TRuutu,Lehtonen!

 

[Väsyneet Kädet]

On aika jälkipuinnin. Oman täysin subjektiivisen näkemykseni mukaan:

Tähdet:
Lehtonen (vaikka pari helpompaa menikin)
Koivu
T. Ruutu
Koistinen (ottaen huomioon mihin tilanteeseen tuli)

Erittäin jees:
Norrena
Nummelin
Mäntylä (näiden kahden poissaolo näkyi jopa ratkaisevana liikkeen puutteena pakistossa)
Kontiola
Hentunen
Kukkonen

Hyvä:
Lehtinen (mutta tehoton)
Viuhkola
Pyörälä
Kallio
Kapanen
Peltonen
Bergenheim (loppua kohti heikkeni)

Tyydyttävä:
J.Ruutu
Saravo
Laamanen
Berg
Pärssinen

Heikko:
Söderholm
Miettinen

Suomi suoriutui kuitenkin kokonaisuutena paremmin kuin hyvin. Periaatteessa Suomi voitti parempansa niin puolivälierissä kuin välierissäkin - tästä kiitos kuuluu noille tähtiluokan pelaajille pääasiassa. Finaalissa sitten vain ei enää taso riittänyt. Toki voisi spekuloida olisi paremmalla valmennuksella (lähinnä peluutus) voitu suoriutua paremmin.. Esim hajoittaa teletapit, ja antaa kuumalle Hentuselle paikka jonkun paremmin paikkoja tarjoavan sentterin vierestä (esim. Kontiola). Olisiko finaalissa kuormittaa ratkaisupelaajia vieläkin enemmän? jne jne jne.. Mutta jos äitillä olis munat, niin se oli isä.
Hopea on loistava saavutus.

 

[Keisari]

Tulevaisuus

On eräs pelaaja joka mun mielestä näytti suuntaa Suomen kiekkotulevaisuudelle. Tämä pelaaja on ehdottomasti Tuomo Ruutu. Hänessä on sellaista voittamisen paloa ja asennetta(ehkä enemmän kuin kellään muulla suomalaispelaajalla aikaisemmin) jota Suomen jääkiekko tarvitsee. Sytyttää parhaimmillaan koko joukkueen liekkeihin. Tutkaparinsa M.Koivun kanssa ihan mahtavuutta näissä Moskovan karkeloissa. Toivotaan pojille terveyttä!

 

[Jyty]

On eräs pelaaja joka mun mielestä näytti suuntaa Suomen kiekkotulevaisuudelle. Tämä pelaaja on ehdottomasti Tuomo Ruutu. Hänessä on sellaista voittamisen paloa ja asennetta(ehkä enemmän kuin kellään muulla suomalaispelaajalla aikaisemmin) jota Suomen jääkiekko tarvitsee. Sytyttää parhaimmillaan koko joukkueen liekkeihin. Tutkaparinsa M.Koivun kanssa ihan mahtavuutta näissä Moskovan karkeloissa. Toivotaan pojille terveyttä!

Tähän kirjoitukseen voidaan oikeastaan lisätä mukaan koko -83 ikäluokka, joka on se tulevaisuuden vastuunkantajien pääluokka, kun puhutaan kansainvälisestä menestyksestä. Se, että heidän jälkeensä ei ole ainakaan juuri nyt tulossa yhtä vahvaa ikäluokkaa estraadille, kertoo kyllä siitä junioriluokkien valmennuksen puutteesta, joka Suomessa on tällä hetkellä ilmeinen ongelma. Asiaan otti kantaa Westerludkin loppusanoissaan YLEn haastattelussa eilen illalla.

 

[Veijari]

On aika jälkipuinnin. Oman täysin subjektiivisen näkemykseni mukaan:

Miettinen puuttuu. Itse laittaisiin Söderholmin kaveriksi.

 

[Väsyneet Kädet]

Miettinen puuttuu. Itse laittaisiin Söderholmin kaveriksi.

No sehän se oli. Ja Söden kaveriksi meni. Kiitos huomautuksesta.

 

[Ioota Rhoo]

Perässä olevat plussat ja miinukset ovat omaa kirjanpitoani hyvistä ja huonoista suorituksista jäällä. Miinusta tulee esim. kiekonmenetyksistä, huonoista puruista, tyhmät jäähyt, jne. Plussaa taklauksista, pisteistä, voitetuista kaksinkamppailuista, jne.

Jako kiitettäviin ja jne. on tehty myös vastuu pohjalta. Esim. Koivu ja Ruutu ovat korkeammalla, kuin Nummelin, Peltonen ja Lehtinen, koska nousivat näiden ohi johtaviksi pelaajiksi ja vastuunkantajiksi. Mitä suurempi peliaika sitä enemän tulee tietenkin tapahtumia ja "merkkejä". T.Ruutu esim. teki aina jotakin jäällä ollessaan.

Kiitettävä:
Lehtonen +-++
Koivu +++-+-++
T. Ruutu--+-+++-+++

Hyvä:
Norrena +--+
Kontiola -+
Hentunen ---+++
Kukkonen ++-
Pyörälä +
Kallio ---+++
Kapanen +++
J.Ruutu +-+
Nummelin +--++
Koistinen ++

Tyydyttävä:
Viuhkola +
Peltonen +
Lehtinen +
Bergenheim +-+-

Heikko:
Saravo ---+-+---
Laamanen -
Berg ---
Pärssinen +---
Mäntylä --+-
Söderholm --+--
Miettinen -

EDIT. Lisättäköön vielä kehut Kalliolle ja Hentuselle, jotka yllättivät ainakin minut otteluissa Venäjää ja Kanadaa vastaan. Hienoa peliä näiltä pelaajilta, joiden valintaa joukkueeseen taisin itsekkin aika kovaa äänisesti parjata.

 

[aurinkolahna]

SUOMEN JOUKKUEEN PLUSSAT JA MIINUKSET:

+++ hyvän väriset pelipaidat

++ Mikko Koivu (sen Venäjä-pelin ratkaisumaalin takia), Jukka Hentunen, Lasse Kukkonen (+6 on hieno teholukema puolustavalle puolustajalle)

+ Tuomo Ruutu (idioottimainen jäähy finaalissa vähensi plussan), Kallio, Viuhkola, Koistinen, Kontiola, Pyörälä, Lehtonen, Norrena, Nummelin, Laamanen (olemattomiin odotuksiin nähden helvetin hyvä)

- Lehtinen, Peltonen, Pärssinen, Kapanen, Miettinen, J. Ruutu (kuolevat joutsenet jäivät mieleen), Berg, Mäntylä, valmennuksen sähellys

-- Söderholm, Saravo, Bergenheim (hiipui täysin kun tosipelit alkoivat, idioottimainen polvitaklaus)

--- hyökkääjien viimeistelytaito

 

[Laakson kuningas]

15 kesää

Eikös tämä ollut (tuloksellisesti) Suomen heikoin hävitty finaali viiteentoista vuoteen?