Moottoripyöräketju

[Zous]

Ensikesäksi olisi letkeää saada hommattua tuollainen Husqvarnan Supermoto. Nautintoa saa muustakin kuin vain matka ajosta, jonka takia tykkään supermotoista enemmän. Toki tuollainen Husqvarnan Nudan tai KTM Duke voisi olla ihan jees myös. Kuitenkin oman rahatilanteen vuoksi hyvässä lykyssä tuollaisen käytetyn 610 kuutioisen Smoton voisi kustantaa. Jää sitten nähtäväksi, mutta hieman kiehtoisi pyörä. Toki se viitsiikö ostaa auton sijasta on eriasia, koska pyörä pitäisi melkein saada kaupattua itselläni pois heti kesän jälkeen, joten hieman noita haitta tekijöitä riittää.

 

[12961]

Jos liikutte Kustavin suunnalla, kannattaa käydä katsastamassa maisemiensa ja profiilinsa puolesta upea nopeahko mutkatie. Pleikiläntie lähtee Kustavin keskustasta kaupalta oikealle, ja jatkuu yli 15km Pleikilän laituriin saakka. Suosittelen varovaisuutta, 80 rajoituksesta huolimatta tiellä on paljon sokkomutkia ja nyppylöitä, joiden taakse mahtuu vaikka iso uroshirvi piiloon...

Olin kaverin mökillä, kertakaikkiaan huikea pätkä joka suhteessa!

Karttalinkki

 

[Surukuku]

Tulipahan ajeltua pyörälläni kuluneella viikolla yksi hienoimmista teistä Suomessa, mitä olen kokenut: Eno - Tuupovaara, tie nr:o 512. Tie on mutkainen ja mäkinen sekä suorastaan erinomaisessa kunnossa päällysteen puolesta.
Ajelimme kaksi päällä kolmen täyteen ahdetun laukun kanssa, mutta siitä huolimatta (tai juuri siksi) tasaista reipasta vauhtia saattoi pitää yllä mutkasta toiseen kymmeniä kilometrejä ilman mitään ongelmia tai esim.äkkitilanteita.
Nautinto oli yhteinen ajajan ja kyytiläisen kesken, ainoastaan takarengas tykkäsi pikkuisen vähemmän ison kuorman takia, mutta kaikella lienee hintansa...

PS. Ohessa linkki ko. reitille - voi luonnollisesti ajaa kummin päin tahansa, mutta me ajelimme Enosta Tuupovaaran suuntaan.

 

[MacRef]

Tulipahan ajeltua pyörälläni kuluneella viikolla yksi hienoimmista teistä Suomessa, mitä olen kokenut: Eno - Tuupovaara, tie nr:o 512.

Tästäpä tuli mieleen, kun pari kesää sitten tuolla päin Suomea tuli itsekin ajeltua. Yksi parhaista, mitä itse olen ajanut, oli tie 87 Nurmeksesta Sonkajärvelle. Tai en nyt enää pysty muistamaan, oliko se koko matkan Nurmeksesta asti vaiko vasta Rautavaaralta Sonkajärvelle.

Koska kyseessä on kantatie, pidetään se vähän paremmassa kunnossa kuin pienemmät tiet. Tie oli varsin leveä, mutta mukavan mutkainen ja mäkinen. Kallistukset olivat aika pitkälti "oikeaan suuntaan" ja näkyvyys oli koko ajan hyvä. Ei ollut juurikaan pimeitä mutkia tai mäkiä vaan näki hyvissä ajoin, mitä edessä päin on. Ja liikennettä tuolla tiellä, joka menee korpien keskellä, ei ainakaan tuolloin ollut käytännössä lainkaan. Sai siis ajella suht hyvällä vauhdilla kivan mutkaista, mutta hyvää ja hyvänäkyväistä tietä.

Jos tuolla päin liikutte, niin voin suositella ko. tietä.

 

[Surukuku]

...

Tuttu pätkä, ajoimme sen tällä kertaa vain Rautavaaralta Nurmekseen päin ko. reissullamme, mutta tuo väli on ehkä vain kategoriaa "ihan kiva" ja paikoin routaheitot ja päällysteen pitkittäisrepeämät vaivasivat, joka ei sinänsä ole ihme noilla leveysasteilla ja näillä tiemäärärahoilla.

Kaiken kaikkiaan noita Sydän- ja Ylä-Savon pienempiä teitä voi suositella motoristeille, joskin pienin varauksin, sillä paikoin ovat jouset kovilla routaheittojen ja reikien kanssa.

 

[Karhunkulta]

Helou Te arvon moottoripyöräjengiläiset ja muut kaksipyöräisiä harrastavat.

Minun olisi tarkoitus ensi keväänä vihdoin ajaa moottoripyöräkortti (Jos on Porin alueelta mitään tuoreita hintoja, niin saa vinkata) ja ajattelin kysäistä teiltä, että minkälaiset vakuutushinnat ovat tällaiselle yli 25v mutta alle 30v jantterille?

Juu tiedän, että niissä kannattaa kovat kilpailutukset tehdä, mutta selviääkö alle 1 000e? Aluksi olisi tarkoituksena hankkia 125cc eli "kevari", että saa vähän tuntumaa ajoon ja siirtyä siitä sitten isompiin pyöriin tulevaisuudessa. Ajokokemusta on tosiaan mopoista joskus ammoisilta vuosilta, mutta nyt olisi tilanne sellainen, että vihdoin voisi tämän pyörän ja kortin hankkia. Monta vuotta siis ollut harkinnassa.

Kaikki vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita, että kiitos jos joku vaivautuu vastailemaan :)

 

[Kaspar11]

En tiedä kortin hinnoista, vakuutus mulla 1000cc katupyörässä n. 1250e eteä suomi ja ikä sama sunnilleen.

Tartuin kysymykseesi siksi, että en ymmärrä miksi hankkisit kevarin?
Jos vauhti, maksut, paino tms. hirvittää aluksi ostat vanhemman 500-1000 kuutiosen pyörän, japanilaisen niin toimii ja on mukava. Joku 80 lukuinen.

Joshaluat uudemman suosittelen esim. kawan er5 er6 zr7 tms. varsin mietoja kivoja pikkupyöriä.

Voit sittem parin kolmen vuoden päästä valita ison sportin tai uuden matkapyörän mikä nyt sitten sattuu kiinnostamaan tyylinä, mutta harkitse vielä sitä satapiikkiä, kts. nettimoto ja paikalliset pyöräliikkeet. jne.

 

[Karhunkulta]

Tartuin kysymykseesi siksi, että en ymmärrä miksi hankkisit kevarin?
Jos vauhti, maksut, paino tms. hirvittää aluksi ostat vanhemman 500-1000 kuutiosen pyörän, japanilaisen niin toimii ja on mukava. Joku 80 lukuinen.

Sehän tuossa oli ideana, että hankintakustannuksena esim. joku Aprilian kyykkis kevari on käytettynä edullinen, voimansa suhteen hyvä totutella, mukavampi lähteä purkamaan ja tutkimaan tekniikkaa ilman hirveää taloudellista riskiä. Ihan puhtaasti siis rahasta on kyse näin aluksi. Halvempi pitää ja sitten, kun talous ja ajokokemus antaa periksi, niin ostaa jonkun 600cc tai siitä isomman.

Tutkin nyt vielä vuodenvaihteen jälkeen hintoja, mutta sen on jo pyörien omistajilta ja taulukoista huomannut, että lähes porvarien hommaa tuo pyöräily on nykypäivänä. Toisaalta, jos pyörä vie n. 4-5L satasella vs. auton 8L satasella, niin ajokautena tuossa jotain hyötyäkin saa ainakin polttoaineissa.

 

[John Copter]

Oma tietysti asiasi, mutta itse en henkilökohtaisesti lähtisi piikistä liikkeelle, ajat autokoulussakin isompaa pyörää joten miksi ottaisit takapakkia hankkimalla pienemmän kuin sen millä opettelet ajamaan?

Lisäksi se käy kalliiksi kun vaihdat pyörää isompaan hiljalleen kunnes löydät sen mikä on sinulle sopiva malli ja koko. Koska kuten autokaupatkaan, niin prätkäkaupatkaan ei koskaan ole poikkeuksia lukuunottamatta kannattavia.

Minkälaista pyörää haet? Katu?

Hyvä ystäväni ( 33v) ajoi tänä kesänä kortin, maksoi tonnin, ja osti suoraan tonnisen Yammun Fz1N pyörän, pari ensimmäistä, yhteistä ajokertaa oli opettelua ja ajeltiin varovaisemmin, mutta nyt painellaan eri tavalla jo kun pyörä on tullut tutuksi. Oli aluksi hakemassa 750cc:sta mutta sain päänsä käännettyä tuohon tonniseen. Maksaa vakuutuksia melko saman kuin kaspar11.
Itselläni on 900cc, 147hp katupyörä ja omat vakuutukset on noin 850€ vuodessa täyskaskolla. Ikää 39 ja ajovuosia toistakymmentä.

Suosittelen sinulle että ota vaikka pankista laina että saat isomman pyörän, hyviä Gigsereitä, Ninjoja tai vaikka Zetoja löytyy nettimotosta jo neljällä tonnilla. Tai sitten lainaa/vuokraa pyörä jostain jotta ymmärrät sen miten kannattamaton ratkaisu tuo piikin hankkiminen ensimmäiseksi pyöräksi on.

 

[bulftrik]

Älä hanki kevaria.. suoraan joku 250-600cc pyörä. Kevarilla ei ole mitään herkkua ajaa esim. motarilla. Kawan ER6n on hyvä ensimmäiseksi pyöräksi.

 

[Karhunkulta]

Kiitos suosituksista.

Lähinnä tässä nyt pitää tosiaan vertailla käyttökustannuksia. Näin aluksi nyt ainakin haluan päästä mahdollisimman halvalla ja juurikin pienemmällä pyörällä, ehkä sitten tuollaisella 250:llä.

Lainaa on jo omaan mieleen pankista ihan tarpeeksi eli veronpalautuksilla ja säästämällä pyritään pyörä hankkimaan. Jos ei onnistu, niin sitten pankkiin eli sitä pidän täysin "hätävarana" tässä asiassa.

Harrikat sun muut viragot eivät estetiikkansa puolesta ole minun silmääni hienoja eli muut ajakoon niillä. Kawan ninjat on esimerkiksi mun mieleen ulkonäkönsä puolesta ja Hondan cebari on yksi mitä olen harkinnut.

Tekisi mieli jo aloittaa kortin ajaminen, mutta tiedän että sitten vaan vituttaa monta kuukautta, kun ei voi ajaa talven vuoksi.

 

[Shejbal]

Suosittelen sinulle että ota vaikka pankista laina että saat isomman pyörän, hyviä Gigsereitä, Ninjoja tai vaikka Zetoja löytyy nettimotosta jo neljällä tonnilla. Tai sitten lainaa/vuokraa pyörä jostain jotta ymmärrät sen miten kannattamaton ratkaisu tuo piikin hankkiminen ensimmäiseksi pyöräksi on.

Piikkiä ei varmasti kannata hankkia, jos kortti riittää isompaan, mutta eipä tuo pankkilainan ottaminenkaan kovin järkevältä neuvolta tunnu. Parilla tonilla saa jo ihan hyviä peruspyöriä, joilla on hyvä aloitaa ajelu/ropaaminen.

Muutenkin jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää tämä kuutiosenttimetri keskustelu. Ei se ajamisen hauskuus ole niistä kuutioista kiinni. Eri ihmiset tykkää myös erilaisista pyöristä ja se "fiilis" saattaa tulla itse kullekin hyvinkin erilaisista asioista.

 

[John Copter]

Piikkiä ei varmasti kannata hankkia, jos kortti riittää isompaan, mutta eipä tuo pankkilainan ottaminenkaan kovin järkevältä neuvolta tunnu. Parilla tonilla saa jo ihan hyviä peruspyöriä, joilla on hyvä aloitaa ajelu/ropaaminen.

On se siinä mielessä järkevää, (jos sen lainan saa vaikka lisäyksenä kämpän lainaan jolloin korot on varmasti pienemmät kuin joustoluotoissa ym koronkiskonnoissa,) että jos on peukalo keskellä kämmentä eikä ropaaminen luonnistu että saa uudemman pyörän jossa sitten on oletetusti vähemmän vikoja joka tarkoittaa ettei menojakaan ole sitten enempää kun ei mopoa tarvitse käyttää huollossa.

Muutenkin jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää tämä kuutiosenttimetri keskustelu. Ei se ajamisen hauskuus ole niistä kuutioista kiinni. Eri ihmiset tykkää myös erilaisista pyöristä ja se "fiilis" saattaa tulla itse kullekin hyvinkin erilaisista asioista.

Aivan totta, täysin jokaisen oma asia ja se sopiva pyörä löytyy varmasti kaikille kun tarpeeksi kokeilee eri vaihtoehtoja. Jo tuossa aikaisemmassa viestissäni asiasta mainitsin, lainaus: "Lisäksi se käy kalliiksi kun vaihdat pyörää isompaan hiljalleen kunnes löydät sen mikä on sinulle sopiva malli ja koko."
Tässä kirjoittaja Väijy pyysi toisten kaksipyöräisten harrastajien kokemuksia, ja niitä tässä annettiin. Usea niistä vain sattui nyt olemaan se mielipide että pieni pyörä ei pidemmän päälle riitä.
Itselleni se hauskuus kuitenkin on kuutioista kiinni, en pidä siitä että pyörä huutaa kun mennään lujaa. Samalla pyörän pitää olla ketterä jotta taipuu mutkissa nätisti.

 

[Karhunkulta]

Noh nyt löytyi kaverin kautta yksi, joka voisi pyörän myydä ja Yama olisi kyseessä.

Yamaha YZF 600R Thundercat 600 cm³ 2002 - Rovaniemi - Moottoripyörä - Nettimoto Ei ole siis kyseessä tämä kyseinen YZF, mutta samaa mallia ja öbaut sama hinta + kilometrit.

Miltä tuollainen näyttäisi teidän enemmän pyöräilleiden silmiin? En muuten huomannut sanoa, mutta en ole kovin pitkä. Pituutta 170-175cm eli mahtaako tuon mallin pyörästä löytää hyvää asentoa? Silmää kyllä miellyttää tuo Yamahan malli ja mukavalta näytti meno mitä nyt sivusta katselin kateellisena.

Piru kun on kauhea "kuume". Ehkä tosin lopetan spämmäilyn nyt tähän :)

Linkki siis vie nettimoton myynti-ilmoitukseen.

 

[John Copter]

Yamaha YZF 600R Thundercat 600 cm³ 2002 - Rovaniemi - Moottoripyörä - Nettimoto Ei ole siis kyseessä tämä kyseinen YZF, mutta samaa mallia ja öbaut sama hinta + kilometrit.

Miltä tuollainen näyttäisi teidän enemmän pyöräilleiden silmiin? En muuten huomannut sanoa, mutta en ole kovin pitkä. Pituutta 170-175cm eli mahtaako tuon mallin pyörästä löytää hyvää asentoa?

Oikein hyvä vaihtoehto, ja jos kilsat on tota luokkaa niin siinä on pitkäksi aikaa iloa sulle. Suosittelen jos on huollettu.

Ajoasento on kovin yksilöllistä ja kiinni raajojen sekä selän pituudesta. Itselläni ei ole pituutta kuin 172cm ja oma 9R istuu alle juuri ja juuri, päkiät ottaa maahan just ja just mutta ajoasento on mitä loistavin itselleni eikä pitkätkään matkat puuduta pahemmin.

 

[Karhunkulta]

Ajoasento on kovin yksilöllistä ja kiinni raajojen sekä selän pituudesta. Itselläni ei ole pituutta kuin 172cm ja oma 9R istuu alle juuri ja juuri, päkiät ottaa maahan just ja just mutta ajoasento on mitä loistavin itselleni eikä pitkätkään matkat puuduta pahemmin.

Hyvä tietää, että noihinkin voi pienempi kaveri löytää hyvän asennon. Se on tietty yksi huoli, mutta voisihan tuon Yaman ostaa, kun tallissa sille on paikka vaikka ei vielä pääsisikään ajamaan.

Avovaimo varmaan arvostaa taas.

Avo:" Mihin sulla on mennyt vajaa 3 000e?
Minä:"Ostin moottoripyörän kaverin kautta"
A:" Eihän sulla oo ees korttia!?"
M:" Vielä..."
A:" Ei jumalauta"

Yllä käyty keskustelu ottaa luultavasti paikkansa vielä tämän kuun aikana. Ei voi ees lepytellä, kun avovaimo itse ajaa noilla "leidimallin" pyörillä.

 

[Turder]

Muutenkin jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää tämä kuutiosenttimetri keskustelu. Ei se ajamisen hauskuus ole niistä kuutioista kiinni. Eri ihmiset tykkää myös erilaisista pyöristä ja se "fiilis" saattaa tulla itse kullekin hyvinkin erilaisista asioista.

Kun tässä nyt puhutaan sporttipyöristä niin kyllähän isompi kuutiotilavuus tuo tiettyä fiilistä jo pelkästään tehon vuoksi. Kiihtyvyydet ovat niin huikeita (esim. 0-200kmh alle 8sek.), että harva siitä ei tykkäisi. Lisäksi tonniset (jos puhutaan etenkin uusista pyöristä) ovat fyysisesti jo kuussatkujen kokoa. Tonnisessa on parempi vääntö, menee motarivauhteja pikkukierroksilla jne. eli monia arkisyitä isomman koneen puolesta. Uusissa on vielä eri tehokarttoja ja muita rajoituksia niin pystyy rauhassa opettelemaan pienemmällä teholla jos tuntuu, että tehot pelottavat. Mutta eiköhän se full power asento löydy jo ekana päivänä...

Mutta on pienissäkin pyörissä puolensa. Esim. olen vähän ajellut 250cc 2t kyykyllä. On kyllä huikea peli kun on oikeasti kevyt (painoa n. 50kg vähemmän kuin omissa tonnikyykyissä) ja pystyy käyttämään tehoja ja muitakin ominaisuuksia lähes 100%:sti. Tonnisella jää aina fiilis, että vaikka mennään oman taidon rajalla, niin laitteessa olisi reservissä vaikka kuinka. Se tunne on hieno kun saa ulosmitattua pyörän koko suorituskyvyn, siinä tuntee ajavansa. Ja 99% motoristeille tuo onnistuu vain ns. pikkupyörissä. Fiilis on juurikin tämän lajin suola.

Vielä jos puhutaan sporttisemmasta ajosta ja ratailusta niin pienempi pyörä opettaa myös ajamaan kunnolla mutkia. Tonnisella on helppo taluttaa mutkat hitaasti ja sitten paikata teholla omaa kädettömyyttä.

Molemmissa on puolensa, mutta itse hankkisin ensin pienemmän pyörän ja siitä kokemuksen karttuessa isompia. Pysyy myös mielenkiinto yllä kun on aina jotain uutta mihin siirtyä.

 

[John Copter]

Hyvä tietää, että noihinkin voi pienempi kaveri löytää hyvän asennon.

Ja sitten on vielä sekin vaihtoehto että madallutat sen, palikoilla ja oikeissa käsissä noista saa sopivan vaikka 155 senttiselle.

 

[Kaspar11]

Ja näin se vaihtui kevari 600cc cattiin.. Kannatan kyllä tuota valintaa myös! Kannattaa kokeilla ennen ostoa vaikkakin ilman korttia, suljetulla alueella tietty. Kyykkytyyppinen ajoasento ei sovi kaikille. T. nimim. lonkkakramppi.

Ja mopon ostajan markkinathan alkaa ensi kuusta ja loppuu siellä tammikuun lopussa kun päivä pitenee. Ala vaan vaimokkeelle syöttää ajatusta.

Sitten kun Yamahaan olet tykästynyt ja tarve vaihtaa isompaan niin suosittelen kesälle 2015 fz1-n:ää. Ajanut nyt kaksi kesää, enkä vaihtaisi mihinkään muuhun mopoon.

 

[Surukuku]

Kun tässä nyt puhutaan sporttipyöristä niin kyllähän isompi kuutiotilavuus tuo tiettyä fiilistä jo pelkästään tehon vuoksi. Kiihtyvyydet ovat niin huikeita (esim. 0-200kmh alle 8sek.), että harva siitä ei tykkäisi. Lisäksi tonniset (jos puhutaan etenkin uusista pyöristä) ovat fyysisesti jo kuussatkujen kokoa. Tonnisessa on parempi vääntö, menee motarivauhteja pikkukierroksilla jne. eli monia arkisyitä isomman koneen puolesta. Uusissa on vielä eri tehokarttoja ja muita rajoituksia niin pystyy rauhassa opettelemaan pienemmällä teholla jos tuntuu, että tehot pelottavat. Mutta eiköhän se full power asento löydy jo ekana päivänä...

Jos ei ole omistanut ja ajanut moottoripyörää koskaan ennen, en lähtisi hankkimaan tonnista sporttipyörää ihan ensimmäiseksi - niissä oleva yo. mainittu potentiaali houkuttelee salakavalasti ylittämään omat rajat ja sitten onkin kyse vain onnesta, kuinka käy...

Mutta on pienissäkin pyörissä puolensa. Esim. olen vähän ajellut 250cc 2t kyykyllä. On kyllä huikea peli kun on oikeasti kevyt (painoa n. 50kg vähemmän kuin omissa tonnikyykyissä) ja pystyy käyttämään tehoja ja muitakin ominaisuuksia lähes 100%:sti. Tonnisella jää aina fiilis, että vaikka mennään oman taidon rajalla, niin laitteessa olisi reservissä vaikka kuinka. Se tunne on hieno kun saa ulosmitattua pyörän koko suorituskyvyn, siinä tuntee ajavansa. Ja 99% motoristeille tuo onnistuu vain ns. pikkupyörissä. Fiilis on juurikin tämän lajin suola.

Vielä jos puhutaan sporttisemmasta ajosta ja ratailusta niin pienempi pyörä opettaa myös ajamaan kunnolla mutkia. Tonnisella on helppo taluttaa mutkat hitaasti ja sitten paikata teholla omaa kädettömyyttä.

Molemmissa on puolensa, mutta itse hankkisin ensin pienemmän pyörän ja siitä kokemuksen karttuessa isompia. Pysyy myös mielenkiinto yllä kun on aina jotain uutta mihin siirtyä.

Näihin sanoihin voin kyllä yhtyä yleisellä tasolla. Haluan tuoda esiin varsinkin ohjatun rataharjoittelun, joka on suorastaan huikean "valaisevaa" eli siellä oppii tuntemaan omat ja pyöränsä rajat huomattavasti turvallisemmin kuin tien päällä liikenteen seassa - suosittelen lämpimästi. Ohjattuja rataharjoittelupäiviä tarjoavat mm. eri moottorikerhot ja organisaatiot.

Omien pyörieni kuutiotilavuusevoluutio on noudatellut kovin tavanomaista linjaa eli pienistä tilavuuksista ja tehoista pikkuhiljaa suurempiin ja sporttisemmista pikkuhiljaa matkapyörien suuntaan.
Nykyisin vaatimuksena on, että ajo-ominaisuuksia ja vääntöä löytyy tarpeeksi täyteen lastatunkin pyörän vaivattomaan liikuttamiseen. Tämä vaatii tehoja jo alemmillakin kierroksilla eli on lähinnä kuutiotilavuuskysymys. Toisaalta, pyörällä pitää voida ajaa kestopäällysteisellä mutkatielläkin "sujuvasti", joten mitkään puhtaat endurot tai customit eivät tule kysymykseen.

Kaikenkaikkiaan moottoripyöräily on hieno harrastua, mutta valitettavan kallis suurten alkuinvestointikustannusten ja esim. vakuutusmaksujen muodossa. Silti, harrastusten tuomaa mielihyvää ja hienoja kokemuksia ei kannata mitata rahassa.

 

[Morrison]

Tänään oli minulla ensimmäinen ajotunti. Viimeiksi olen ajanut motoroidulla kaksipyöräisellä noin 10 vuotta sitten ja kyseessä oli pv. Kun pääsin sinuiksi pyörän kanssa, oli ajo yllättävän helppoa. Lähtöoletukseni oli se, että en edes pysy prätkällä pystyssä.
Nyt vasta ymmärrän, kun puhutaan moottoripyöräilyn fiiliksestä. Ei kuorta ympärillä, niin tulee ihan oma fiilis ajamiseen. Haistaa hajut ja kuulee ympäristön. Tuli hieman epätodellinen olo, kun oli liikennevaloissa autojen välissä ekaa kertaa.
Itse ajattelin Suzukin GSX 600/750 äffää tai Hondan CBR 600 äffää ensipyöräksi. Pari kesää ajelisi ja sitten vaihtaisi customiin. Vaimo jo puhui kyytiin tulemisesta, joten pitää katsella pyörä sen mukaan.

 

[greatLeo]

Vihdoin ehjä ajokausi

Kun syyskuu on jo ovella niin näyttää siltä että takana alkaa olla pitkästä aikaa ehjä ajokausi. Edellinen ehjä kausi on nimittäin viime vuosikymmeneltä, tarkalleen ottaen 2009. Sen jälkeen onkin epäonnea riittänyt. 2010 käytin Busan kyljellään ja Husqvarna varastettiin, näissä meni reilu kuukausi hukkaan. 2011 Kotarin kytkin hajosi pariin kertaan, taas lähes kuukausi harakoille. Ja viime kesänä Apriliasta irtosi eturatas heinäkuun loppupuolella. Mopo oli lopulta pajalla kevääseen saakka, vaihtoon meni ketjut, rattaat, lohkot(!) ja ties mitä muuta. Sain sentään syyskuuksi sijaispyörän maahantuojalta.
Rahallisesti ei ole onneksi tullut juurikaan takkiin kun vakuutukset ja takuut ovat kattaneet valtaosan kuluista. Menetetty ajoaika ja hajotuksen määrä ovat toki nostaneet v-käyrää.

Tämä kausi onkin sitten sujunut mainiosti. Pyörä on toiminut, kelit suosineet, ja kilometrejä kertynyt normaaliin tapaan. Pari ratapäivää tuli myös käytyä, todella siistiä hommaa. Ensi kesänä pitänee käydä useammin. Lisäksi olen ollut tyytyväinen pyörävalintaani. Dorsoduro on hauska peli, V2-koneesta löytyy luonnetta, pyörä on ketterä ja muutenkin hyvä ajettava. Miinuksena mainittakoon rajallinen toimintasäde, 12 litran tankilla bensavalo syttyy 120-140km kohdalla. Lisäksi vaihtoarvo harvinaisemmalla mallilla tuntuu olevan heikko kun tarjouksia tiedustelin. Syksyn markkinat vaikuttavat siltä että vaihtokauppojen tekeminen kannattaa jättää kevääseen.

Seuraava pyörä on siis jo kiikarissa. Kovasti kehuja saanut KTM 990 Supermoto T on kiinnostanut jo jonkun aikaa. Viikonloppuna kävin koeajamassa yhtä yksilöä, ja vakuutuin. Todella hauska pyörä, mutta sillä voi tehdä myös pitempiä reissuja. Tehoa löytyy, ja ajettavuus on kohdillaan. Lisäksi alusta on kuin tehty Suomen routapattisille teille, eikä Kotari vierasta sorateitäkään jos rengastus on kunnossa.

 

[Zous]

Harmittaa, että pitää ajaa nykyään tuo moottoripyöräkortti. Toki se nyt on hyvä asia kokonaisuudessa, mutta toki omalla kohdalla kyrsii. Olisi voinut ostaa pyörän jo ensikesäksi, mutta armeijan takia ei kerkeä ajamaan oikein jos pitää vielä hoitaa ajoluvat. Toki myös rahatilanne on arvoitus. Kuitenkin olen suunnitellut ostavani tuollaisen Husqvarnan SMR 511 tai sitten jonkun vanhemman Hussen supermoton. Sitten aikanaan, kun saa ajaa mitä pyörää vaan, niin voi katsoa kunnon sportti pyörää.

 

[Axbor Nocturne]

Kuinka paljon porukka käyttää (onko yleistä?) kyykkypyörissä ilokaasua lisätehon lähteenä? Tänään vain sattumalta tuli katsottua liikennevaloissa, kun jossain isommassa Suzukin kyykkypyörässä komeili kolme pulloa takalokasuojan ja istuimen välissä. Pyörää oli kaiketi muutenkin viritetty, kun oli sen verran makean kuuloset soundit.

 

[greatLeo]

Kuinka paljon porukka käyttää (onko yleistä?) kyykkypyörissä ilokaasua lisätehon lähteenä? Tänään vain sattumalta tuli katsottua liikennevaloissa, kun jossain isommassa Suzukin kyykkypyörässä komeili kolme pulloa takalokasuojan ja istuimen välissä. Pyörää oli kaiketi muutenkin viritetty, kun oli sen verran makean kuuloset soundit.

Aika harvinaista lienee, semminkin kun ilokaasun käyttäminen liikenteessä on käsittääkseni kiellettyä. Kovat lisätehothan sillä toki saa. Mailin huippunopeusajoissa yksi tiimi ainakin on käyttänyt noita kaasupyöriä ja lujaa ovat menneet.