Oliko nyt Julienin vika peli Habsin penkin takana? Gallant tilalle, eikö hä osaa ranskaa? Ranskan kieli kun on tärkein asia valmentajalle Montrealissa. Celine Dion varmaan saisi valmentajapestin ennen jotain pätevää kaveria, koska parlee fransee.
Oli tosiaan yllätys silloin, kuinka Lehkonen oli vielä saatavilla tuolla numerolla. Muistaakseni Ryan Caldwell kirjoitti silloin twitterissä "bargain", kun Montreal onnistui tuolla numerolla miehen onnistui poimimaan. Siinäkin mielessä yllättävää, että luulisi olevan eduksi, kun tulee niin vahvastaEllei se edeltä auennut, niin vertailu top-10 pickeihin on aivan turhaa. Lehkonen numerolla 55. on lähestulkoon parasta mitä tuolla numerolla draftista oli saatavilla. Lehkonen oli ko. vuorolla saatavilla olevista yksi parhaista vaihtoehdoista ja valittiin. Draftin kärkivaraukset taas olivat aivan nobrainereita riippumatta siitä, mihin järjestykseen kukin pelaajat haluaa järjestää. Ts. Barkov numerolla 2 ja Lehkonen numerolla 55 ovat mielestäni yhtä erinomaisia valintoja.
Ihan vittuilakseni mainitsen Armian ja kysyn, mikä on Montrealin saldo siltä ajalta, kun mies on ollut loukkaantunena?No sanoppa muuta. Pakko ottaa vaan komediana.
Ihan vittuilakseni mainitsen Armian ja kysyn, mikä on Montrealin saldo siltä ajalta, kun mies on ollut loukkaantunena?
Äläs puhu paskaa. Raskaampaa on se, että täällä pitää porilaisena oikeasti välttää mainitsemasta Armiaa tai Kotkaniemeä, tai alkaa välittömästi tämä "patasydän" lässytys. Ihan sama kuinka asiallisesti otat heihin liittyvät asiat esille.Tää ketju on kyllä välillä niin raskasta luettavaa, kun patasydämet näkee joukkueessa tasan kaksi pelaajaa ja auta armias, jos joku jompaa kumpaa kommentoi.
Näin nopeasti laskien, mitä mieltä pitäisi olla 9W - 25L -rekordista sitten marraskuun puolivälin?Raskainta luettavaa on sellaiset viikottaiset itku-novellit kuinka kaikki on paskaa.
Äläs puhu paskaa. Raskaampaa on se, että täällä pitää porilaisena oikeasti välttää mainitsemasta Armiaa tai Kotkaniemeä, tai alkaa välittömästi tämä "patasydän" lässytys. Ihan sama kuinka asiallisesti otat heihin liittyvät asiat esille.
Raskainta luettavaa on sellaiset viikottaiset itku-novellit kuinka kaikki on paskaa.
Ajattele jos Joel Kiviranta olisi viime kesänä signattu Habsiin, niin oltaisi saatu vielä vaasalaiset tänne hiekkalaatikolle.Olen samaa mieltä siitä et itku novellit on raskasta paskaa ja varsinkin kun sitä on Montreal faneille tarjottu riittämiin tässä vuosien varrella. Sen kanssa kuitenkin pystyy elämään, varsinkin kun hopeareunustakin pilkoittaa aina ajoittain.
Mut mikä tän itkunovellien rinnalle on Porilaisten myötä tullut on se että kaksi pelaajaa joukkueessa on sellaisia jotka ovat arvostelun ulkopuolella. Ja sepä se vasta paskaa onkin.
Tää ketju käsittelee Montrealia. Ja ketä siellä kulloinkin pelaa on sen ajan tendenssi. Positiivista että on suomalaisia mutta mua ainakin henk koht kiinnostaa tasan tarkkaan mikä on Montrealille kulloisenakin vuonna se paras mahdollinen rosteri. Ei se montako pelaajaa on Quebecistä tai Porista tai mitä kieltä valmentaja puhuu. Tai miten vähän Armia saa vastuuta kärkikenttien pelaajana.
Porilaiset on lisänneet yhtälöön yhden henkisen handicapin lisää. Meillä on jo Quebeciläisyys, menestyneimmän seuran rasite, parhaat ja paskimmat fanit yhtäaikaa. Media.
Montako näitä oikein tarvitaan?
Armia pelasi viime yönä loukkaantumisen jälkeen. Pelasi heti 20 minuuttia. Ei ole millään poppareilla ollut.Täytyy olla Armialla jotain pientä loukkaantumista taustalla tai sitten Julien on kyllä niin tyhmä patonki, kun pitää miestä poppareilla. Kyllä näin patasydämenä täytyy todeta, että Joppe olisi ensimmäisen ketjun mies tuossa Canadiensin joukkueessa. Rocky Rautakallio tajusi tämän jo pojan ollessa vasta 17-vuotias. Rocky laittoi aikanaan Jopen isolle vastuulle kolmannessa erässä IFK:ta vastaan, kun oltiin rökäletappiolla, josta tuloksena olikin hieno kynämaali ja loistava tulokaskausi. Jopelle olisi kuulunut vuoden tulokaspalkinto, jonka Helsingin herrat päättivät kuitenkin antaa Teemu Pulkkiselle. Kabinettipeli ja Hjalliksen setelipino haisi aina Torontossa saakka. Sama Helsingin herrojen omien suosiminen jatkui U20-kisoissa 2011-2012, kun samainen Teemu Pulkkinen pelasi tuhnut kisat ykkösketjussa Granlundin vierellä ja Armia oli Marjamäen ja Kummolan päätösten takia pakotettu pelaamaan puukäsi Salomäen ja kiekkoa rakastavan pelisilmättömän Donskoin kanssa kakkosessa. Noiden kahden rinnalla itse Maurice "Rocket" Richardkaan ei olisi pystynyt takomaan tulosta. Noh puolivälierissä Jopen pää olikin rankkareissa lopulta ainoa Suomelta, joka kesti loppuun saakka kylmän viileässä rankkarissa samalla, kun mm. isoherra Granlund epäonnistui ja Suomen kisat päättyivät siihen.
Samalla täytyy ihmetellä tuota Kotkaniemen peluutusta. Mies murtautui Ässien liigakokoonpanoon jo 17-vuotiaana iskien heti ensimmäisellä kaudellaan 29 pistettä. Silti päättäjät olivat taas heilutelleet setelipinojaan ja Turun herrat Koivujen, Nummelinin ja Bergin johdolla saunoneet Kummolan kanssa ja tulospalkinto päätyi yli-ikäiselle Petrus Palmulle. Noh samainen herra kävikin kokeilemassa NHL:n puolella siipiään mutta aika pikainen maitojunakomennus tuli takaisin Suomeen. Pulkkinen sentään päätyi KHL:ään mutta tuskinpa hänkään enää kauaa siellä pärjää vaan päätyy Liigan kautta kohti hänen taitotasolleen sopivaa Mestistä. Joka tapauksessa nyt Kotkaniemi joutui eilisillan pelissä ottamaan oikeuden omiin käsiinsä, kun joukkueesta ei muilla pelaajilla pokka tähän riittänyt. Erinomainen osoitus Jepulta henkisestä johtajuudesta ja esimerkin näyttämisestä. Vain luontaiset kapteenit uskaltavat esittää tuon luokan statementeja hetkillä jolloin joukkue sitä eniten tarvitsee. Eiköhän Kotkaniemi nähdä kahden kauden sisällä C rinnassa Canadiensin franchise-pelaajana johtamassa joukkojaan kohti Stanley Cupia ja uran loputtua nimitys Hockey Hall of Fameen. Kaiken lisäksi on vielä äärettömän fiksu kaveri, jolta taipuu mm. ranska varsin lahjakkaasti.
Porilaisista ei siis Canadiensin menestys jää kiinni. Mainittakoon loppuun vielä, että myös Kovalchuk on ollut hyvä hankinta, joten sen takia tämä viesti nyt ehkä enemmän kuuluu tänne Canadiens osioon kuin Jopen tai Jepun ketjuun. Eilen kaksi maalia, joten ei hassummin tuolla palkalla.
Tuonne 3-4% nurkille nämä todennäköisyyksiä arvioimaan pyrkivät sivustot Habsin tosiaan sijoittavat. Mikään ei ole mahdotonta, kuten Blues viime kaudella osoitti (ei, en tarkoita Habsille kippoa), mutta ihmeiden tekoon on jo todella kiire.Habsin mahdollisuudet päästä pleijareihin on luokkaa 3%. Saa melkoinen suonenveto tulla tähän toiselle vajaalle puolikkaalle, että Habs itsensä raapii villillä kortilla sisään.
Riskinä vain se, että hänellä jos kenellä on maine ailahtelevana mielialapelaajana. Mutta jospa hän olisi iän myötä pääsemässä siitä eroon...
Ei tosiaan ole lähtenyt mitenkään hällävälia-asenteella purjehtimaan kentällä tai sen ulkopuolella. Palkkakuoppalainen tarjosi heti alkuun koko joukkueelle illallisen ja on juttujen mukaan ansainnut joukkueessa jo nyt jonkinlaisen johtajuuden tai isähahmon aseman heitellen myös kommenteissaan vaatimuksia koko joukkueelle.Puheiden perusteella todella pidetty pelaajien keskuudessa, jopa Sean Burke kehunut tyyppiä erinomaisista käytöstavoista ja kohteliaisuudesta. Jätti miljoonia pöydälle, että pääsisi vielä pelaamaan niin eiköhän motivaation kyseenalaistamiset voi jo lopettaa. Mielialapelaamisesta en kyllä ole NHL:ssä nähnyt yhtään viitteitä Kovylta ja tuommoiset kaverit harvemmin suosiota saavat joukkuekaverien keskuudessa. Sen mitä KHL:ssä häntä näin niin tuntui useammin pelaavan jopa liian kovalla draivilla kun läikkyi yli. Toki en muuta kuin Jokerien pelejä katsellut.