Toivotaan siis, että Suzuki/Kotkaniemi/Caufield kolmikosta kehityksen avulla päästään sinne NHL tason 1C / 1W kategoriaan. Sitä tuo Montrealin joukkue aika kipeästi tarvitsee. Eihän sitä ikinä tiedä jos joku breikkaa sinne tuon kolmikon ulkopuolelta mut jos pitäs laittaa rahat likoon kenestä tulee meidän ykkössentteri ni kyl tällä hetkellä pistäisin rahani Suzukille.
On varsin mielenkiintoista pohtia, millä keinoin Habsista voisi rakentua oikeasti varteenotettava cup-haastaja. Jos otetaan konferenssifinaaleissa pelaavista joukkueista vertailuun omasta mielestäni kaksi suurinta mestarisuosikkia, eli Tampa ja Vegas, niin joukkueet ovat hyvin eri tyyppiset.
Tampalla on vastenmielisen kova kärkiosaaminen, jolla ovat piesseet tähän mennessä jokaisen vastaantulijan todella tylysti, vaikka Stamkos ei ole edes pelissä. Terveessä kokoonpanossa nimet Stamkos, Kucherov, Point, Hedman, Shattenkirk, Sergachev ja McDonagh muodostavat sellaisen kärjen, että vertailu Canadiensin potentiaalin kanssa on turhaa. Näiden lisäksi tietysti kohtalaisen luotettavat 2-4 hyökkäysketjut ja kolmospakkipari, joihin Habsin vastaavat vertautuvat vähän paremmin, mutta takamatkalla ollaan edelleen.
Vegas taas on paljon "tylsempi" tasapainoinen paketti, jossa sitä ihan kirkkainta tähtiloistoa ei liiaksi ole. Theodore ja Stone ovat jotakuinkin ainoat ykköskorin pelaajat ja näiden jälkeen tulee helvetin hyvää, tasavahvaa massaa. Voisi melkein kärjistää, että Vegasilla on kolme pätevää kakkosketjua ja -pakkiparia, sekä todella pätevä pohjapanssari. Dallasin voi pelaajamateriaalin osalta jotakuinkin rinnastaa Vegasiin. Jos ja kun finaalissa kohtaavat Tampa - Vegas/Dallas, on mielenkiintoista nähdä, miten voimasuhteet koko joukkueen levyisen tasavahvuuden ja kiistattoman kärkiosaamisen välillä asettuvat. Tampalla on kyllä niin törkeän kova syvyys myös ykkösketjun takana, että siitä pitäisi rangaista.
Miten tämä kaikki karkaillut ajatus liittyy Canadiensiin, niin kristallipallosta on vaikea nähdä Habsin muovautuvan ihan lähiaikoina tampamaiseksi joukkueeksi, jossa tulosvastuun voi huonoimpana päivänä kaataa lähes täysin ykkösvitjan harteille. Sen sijaan vegas-dallasmaiseen koostumukseen saattaisi hyvinkin olla ainekset, kunhan a) lupaavimpien nuorten kehitys jatkuu odotetunlaisena ja b) muutamat aukot kyetään paikkaamaan joko sisältä, mutta todennäköisimmin ulkoa.
Jos pyörittelee ajatusta, miten joukkueen selvään tavoitteeseen olla ihan oikea haastaja ennen kuin ikkuna Pricen ja Weberin urien kohdalla kutistuu, niin en näe sitä mahdottomaksi, mutta perin haastavaksi kyllä.
"Benn" - Suzuki - Caufield
Drouin - Kotkaniemi - Armia/Lehkonen
Byron - Danault - Gallagher
"Reaves" - Evans - Lehkonen/Armia
Siirtoja tulee tietysti tapahtumaan, mutta nykyrunkoon peilattuna tuossa olisi mielestäni aineksia varsin tasapainoiseen hyökkäyskokoonpanoon. Kysymysmerkkejä verrattuna vaikka Dallasin pelaajistoon vaan on hirmuisen paljon, à la "Benn", Caufield, Drouin, Armia, Lehkonen, Suzuki, Kotkaniemi...
"Schmidt" - Weber
Romanov/Chiarot - Petry
Kulak - Juulsen/Fleury
Puolustuksen osalta hanke on nähdäkseni helpompi hoidettava. Vasempaan laitaan on pakko saada se iänikuinen avainpalanen, muuten nippu näyttää hyvinkin asialliselta muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Nuoret herrat ovat tuossa tietysti ne epävarmat palaset, mutta eiköhän noista aika hyvä paletti saada kasaan.
Price
Allen
Primeau
Aivan laittoman hyvä maalivahtikolmikko, joka tarjoaa tarvittaessa pelivaraa vaikka isompaankin riskinottoon. Oikein kirkkaiden lasien läpi katsottuna periaatteessa jokaisella voisi olla mahdollisuus aloittaa tuleva kausi jopa ykkösvahtina. Allenin hankinnasta on mutistu mielestäni aivan turhaan - ihan yksi lysti, vaikka nostaisi ensi kaudella tuplaliksan. Ensimmäistä kertaa sitten Price - Halak -kaksikon, maalin edessä on todellista redundanssia, mahdollisuus jakaa kuormaa ja tehdä vaikka isompia peliliikkeitä. Pricen sopimuksen kesto on ainoa huolenaihe.
Summa summarum, jos joukkueen leveys ja laveus osoittautuvat olennaisimmaksi menestystekijäksi, Canadiensilla on hyvät ainekset kilpailykykyisen joukkueen rakentamiseen lähivuosina. Kuitenkin samaan aikaan täytyy tiedostaa, että myös epävarmuustekijöitä on vielä aikamoinen kasa. Optimitilanteessa yllä listatut junnut kehittyvät odotusten mukaisesti, täsmähankinnat saadaan tehtyä hyvillä kaupoilla, ja kasassa on parin, kolmen vuoden päästä todella kova nippu! Päinvastaisessa skenaariossa peli lähtee tulevan kauden alussa sakkaamaan, nuoren joukkueen hyvä boogie katoaa kuin tuhka tuuleen ja uudelleentyöstäminen pitää aloittaa ainakin joltain osin alusta.
