Satama on pullollaan näitä "päivettyneitä" herrasmiehiä hienoilla taksiautoillaan. Eivätkä he edes tee mitään laitonta, venyttävät vain lain kirjainta sopivasti.
Tarkoitus ei ole jankuttaa samasta asiasta, mutta lienee kuitenkin paikallaan pilkkoa tämä asia osiin ja päättää sitten, voisimmeko jotenkin saada tästä monikulttuurisen ongelman.
Aloitetaan pienellä katsauksella historiaan:
Ruotsissa oli ennen vanhaa vain pari suurta taksiyhtiötä. Heillä oli paljon autoja ja sopimukset niiden toimittajien ja huoltokorjaamojen kanssa. Lisäksi kuljettajat oli palkattu samoin skaaloin. Näin sitten hinnatkin olivat vertauskelpoisia eri paikkakunnilla.
Mutta homma ei oikein toiminut. He nostelivat hintoja miten halusivat ja nuukailivat autojen määrässä, Ruotsin pitkässä valtiossa oli ainainen pula autoista.
Kansa vaati lisää autoja ja kypsyi ainaiseen jonottamiseen. Kansa vaati myös kilpailua alalle.
Viimein Ruotsin hallitus vapautti toiminnan ja pieniä taksiyrityksiä alkoi syntyä.
Hallitus vapautti myös taksat, yrittäjät saavat periä mitä haluavat, mutta hinnat pitää löytyä keltaisesta tarrasta auton ikkunasta. Monella on valmiita tarroja, jossa lukee mitä kyyti keskustasta lentokentälle maksaa.
Mutta ne yritykset olivat - ja ovat - hyvin erilaisia. Luettelen tässä muutaman esimerkin:
1. Yhdenmiehen yritys, yksi auto, 250 000 km kulkenut VW Passat.
Yrittäjä ajaa kohtuullisen halvalla, koska hänellä on halvat autokustannukset. Hänellä on myös vakipaikka aseman tolpalla ja sen lisäksi hän ajaa perjantai-yöt ja lauantai-yöt. Hän tulee mukavasti toimeen ja elättää perheensä. Ylitöitä tulee tosin paljon, mutta sellaistahan se on, yrittäjän elämä.
2. Yhdenmiehen yritys, uusi tila-auto.
Yrittäjällä on muutama sairasajo viikossa vakiosoitteisiin. Hän ajaa vain ma-pe aamu kuudesta ilta kuuteen.
Hän ei voi ajaa aivan yhtä halvalla, kuin yrittäjä 1. Hänellä on suuremmat kustannukset, eikä keskellä viikkoa ole yhtä paljon ajoja. Hänen sairasajonsa ovat myös ennalta hinnoiteltuja. Turvallista tuloa, muttei mitenkään päätä huimaavaa.
Hän on siis automaattisesti kalliimpi kuin yrittäjä 1.
3. Taksiyrittäjä. Kolme autoa, yksi uusi, yksi kulkenut 100 000 ja kolmas menossa kohta vaihtoon. Viisi kuljettajaa, jotka vuorottelevat.
Hän joutuu maksamaan kuljettajille sosiaalimaksut, kesälomarahat ja epämukavan työajan lisät. Hänen taksansa ovat kalliimmat, kuin yrittäjillä 1 ja 2.
4. Taksiyrittäjä. 12 autoa, uusia ja vanhoja. Muutama auto aina korjaamolla. 12 kuljettajaa ja 12 joille hän soittaa aina kun tarvitsee tuuraajia. Kotona on sihteeri ja vaimo jeesaa aina kun yrittäjä joutuu itse ajamaan kuljettajapulassa.
Ero taksassa lyhyellä matkalla on helposti kaksinkertainen, verrattuna kuljettaja nr 1:n. Häntä on ohjeistettu, että jos kerran lähdetään lyhyelle matkalle, siitä peritään myös silloin kunnon lähtömaksu. Asiakas voi neuvotella hinnan, jos matka on pidempi.
5. Taksiyhtiö. 222 autoa, oma verstas, sopimus Volvon kanssa leasing autoista ja huolloista. Vakituiset kuljettajat ja palkat listojen mukaan. Konttori jossa neljä työntekijää ja autotalli keskustassa.
Asiakkaita ovat suuret hotellit, ajot ovat tarkasti hinnoiteltuja ja kuljettajille yksi lysti mitä kyydistä saa. Lue keltainen tarra, ota tai jätä.
Hinnat vähän kalliimmat, kuin yrittäjällä nr 4. Mutta halvemmat joissakin tapauksissa, kuljettajat eivät käytä tilaisuuksia hyväkseen, vaan ajavat samalla taksalla silloin, kun muut yllä olevat pistävät vähän lapinlisää lähtöhintoihin.
Selvää näissä tapauksissa on yksi asia, taksiyrittäjä päättää itse millä hinnalla hän ajaa ja asiakkaalla on oikeus saada tietää jo ennen liikkeelle lähtöä, mitä kyyti maksaa.
Valitettavasti moni ei ymmärrä, eikä näe eroa näiden yrittäjien ja yritysten välillä. Ei vaikka vertaillaan ensin kyytejä Kajaanista Helsinkiin ja Viking Linea ja Silja Linea. Joidenkin mielestä taksin pitäisi maksaa aina samoin taksoin, riippumatta siitä minkä yrityksen autolla ollaan liikkeellä. En ymmärrä tällaista ajattelutapaa. Juuri tämän takia taksi vapautettiin. Ja alalle ON saatu terve kilpailu. Taksilla ajelu on pysynyt kohtuuhinnoissa ja jos sattuu kohdalle yrittäjä nr 1, matka voi paljonkin halvempi, verrattuna numeroon 4.
Käytännössä voin kertoa, että oma kotimatkani lentokentältä kotiovelle heittää 150 Ruotsin Kruunun verran, riippuen siitä minkä taksiyrityksen autolla ajan. Maksan siis joskus matkasta 350 ja enimmillään olen joutunut maksamaan 500.
Yleensä kuljettajilla on pieni rasia käyntikortteja kojelaudan päällä, matkustajan kohdalla, matkustajalle.Näin jos matkustaja on tyytyväinen. Tämä on hyvä matkustajalle. Ei muuta kuin pistää kortti poveen ja soittaa kuljettajalle ja varaa etukäteen matkan ja sopii hinnan.
Taksiyrittäjien joukosta löytyy myös idiootteja. Sellaisia jotka pilaavat koko taksialan. He ajavat 15 tuntia päivässä omalla autolla ja polkevat hinnat. Asiakkaat ovat tyytyväisiä, mutta he jotka maksavat tunnollisesti kaikki verot ja maksut kärsivät sitten siitä kun perivät oikeat taksat. Heitä kutsutaan joskus jopa rikollisiksi. Erona näiden idioottien ja tunnollisten yrittäjien välillä on kuitenkin se, että nämä idiootit katoavat alalta heti kun auto menee rikki. Ei ole edes varaa korjata.
Eräs naapurini kävi tehtaalla töissä. Maanantaista perjantaihin. Hän omisti myös taksin. Auto seisoi viikot. Hän ajoi vain perjantai-yön ja lauantai-yön.
Näinkin voi harjoittaa taksiautoilua Ruotsissa. Meinasi, että viikonloppuna mittari naputti koko ajan, kun keskellä viikkoa niin harvakseen, ettei ollut varaa maksaa kuljettajalle palkkaa.
