Mitä sitten tulee tuohon keskusteluun "yksin maahan saapuneista nuorista miehistä", niin juridisesti koko keskustelu on vähän hönttiä. Jos joku mies saapuu yksin maahan ja hakee turvapaikkaa, niin eihän se yksin saapuminen tai sukupuoli ole mikään todiste siitä, että hän ei olisi lakien mukaan turvapaikkaan oikeutettu. Eikä liioin perheen kanssa saapuminen ole todiste siitä, että perhe olisi laillisesti turvapaikkaan oikeutettu. Myöskään älypuhelin ja siistit vaatteet eivät ole mikään todiste siitä, että hakija ei olisi turvapaikkaan oikeutettu, eikä resuiset vaatteet ja sotkuinen olemus liiemmin siitä, että hakija olisi turvapaikan tarpeessa.
Sen verran kommenttina osaltani, että en ole huomannut keskustelua yksin saapuvista nuorista miehistä ainakaan nyt ihan viime aikoina. Peistä on kyllä taitettu hitusen siitä, ovatko suuret ryhmät yksinäisiä miehiä turvallisuusriski. Esimerkkinä on käytetty ainakin Suomeen saapuneita noin 20 000 irakilaista, joista edelleen vuosien jälkeen noin 7 000 on vastaanottokeskuspalveluiden piirissä ja saanut/saamassa kielteisen päätöksen. Näiden henkilöiden oikea henkilöllisyys ei ole tiedossa 60-80 prosentin osalta johdettuna tiedosta, että 32 000 tulijan osalta vuonna 2015 noin 80 prosentin osalta emme tienneet, ketä tänne tuli. Joukossa on sotarikollisia, rikollisia, seksuaalirikollisia jne.
Suomeen jäädessään he muodostavat turvallisuusriskin. Vankiloissamme he muodostavat turvallisuusriskin. Tämä on aivan eri asia kuin yksittäisen hakijan käännyttäminen sen takia, että ei riitä ikä ja sukupuoli. Tuskin tällaista on vaadittukaan.
Olen itse peräänkuuluttanut sitä, että paineenkin alla (joka esimerkiksi koettiin Euroopan pakolaiskriisin yhteydessä ja jonka vaikutukset järjestelmään jatkuvat yhä) on huolehdittava turvapaikkaprosessin laillisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Jokaisella pitää olla oikeus hakea turvapaikkaa ja siihen, että prosessi etenee oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ja yksilön perusoikeuksia kunnioittaen.
Yksittäisten ja pienten ryhmien osalta ongelmaa ei olekaan. Mutta jos joskus ehdit lukea mm. YK:n väestöennusteen Afrikkaan vuosiksi 2050 ja 2100, ilman päättäviä ja suuria toimia emme puhu alle 100 miljoonan tulijan joukosta. Kuukausitasolla pahimpaan hetkeen, kenties. Nyt pitäisi EU:ssa laittaa paukkuja tähän, mutta eipä päästä eteenpäin siitä, miten Afrikan kaupungistuminen ja lisäteollistuminen tapahtuisi. Mutta emme pääse yhteisesti eteenpäin. Ja jos emme pääse, tuskinpa sadat miljoonat afrikkalaiset jäävät odottamaan, että pääsisimme. He tulevat.