Minä käsittelin poliisin tietoon tulleita ilmoituksia lukuina. Viittaamasi katsaus taas tehtiin ensin puhelimella ja nyt postihaastattelulla. Kovin varmaa johtopäätöstä ei esitetä (lihavoidut kohdat):
Siellä on siis uhritukimus, jossa todetaan, että vuosina 1988-2009 fyysistä väkivaltaa kokeneiden määrä pysyi lähes samana. Poliisin tilastot antavat samalle ajalle hurjan nousun, suuruusluokkaa 300 -> 600 (per 100 000 asukasta). Tässä ei ole mitään arviointia, vaan ihan oikeaa tieteellistä tutkimustyötä, johon voit tutustua, jos intoa riittää. Siellä on lähdeviitteet kerrottu ihan asianmukaisesti. Tämä on ihan yksiselitteinen tutkimustulos.
Syy miksi siellä oli johtopäätöksessä se "näyttäisivät siis olleen ainakin osin" muotoilu, on tietysti se, että siinä ei tutkittu miksi poliisin tilastot eroavat uhritutkimuksesta niin suuresti. On tutkittu vain uhrien määrää ja siitä on saatu yksiselitteinen tulos. Ei ole tutkittu poliisin tilastointia, joten ei voida antaa varmaa vastausta siihen, miksi ne näyttävät mitä näyttävät. Ilmiselvät syyt mainitaan tietysti, mutta eihän kukaan itseään kunnioittava tutkija ei anna varmoja vastauksia asiaan, johon ei ole riittävästi perehtynyt.
Sitten siellä on tarkasteltu myös sellaista uhritutkimusta, jossa on tutkittu vuosia 2012 - 2015. Tälle ajanjaksolle poliisin tilastot antavat laskevan määrään, suuruusluokkaa 800 -> 700 (per 100 000 asukasta). Tämäkin tutkimus antaa tasaiset tulokset väkivallan määrälle tuolla ajanjaksolla, joskin korkeammalla prevalensilla. Sitten siellä todetaan, että tämä uusi tutkimus on tehty eri menetelmällä, joten se ei ole suoraan verrattavissa vanhoihin. Tämä perustellaan kahdella ihan oikealla tieteellsellä tutkimuksella, johin voit tutustua halutessasi, koska lähdeviitteet on jälleen ilmoitettu asianmukaisesti.
vuotta 2012 edeltäneet uhritutkimukset kerättiin puhelinhaastattelulla ja uusi rikosuhritutkimus kerätään postikyselyllä, jonka on todettu antavan puhelinkyselyjä korkeampia uhriksi joutumisprevalensseja (Heiskanen 1998; Siren 2011).
Heiskanen, Markku. 1998. En fråga, tre metoder. Statistikcentralen.
Sirén, Reino. 2011. Uuden rikosuhritutkimuksen kehittäminen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 109, Helsinki.
Tieteellistä tutkimusta ja tieteellisiä tutkimustuloksia. Ei mitään arviointeja kenttätyökontrolleista yms. Ymmärtääkseni sinä edelleen pidät tieteellistä tutkimusta arvossaan. Ja ymmärtääkseni nämä krimon tutkimukset ovat ihan päteviä. Tieteeseen tietysti kuuluu, että menetelmistä, tuloksista ja sen sellaisista voidaan kiistellä, mutta kyllä sulta pitää löytyä vähän vahvempaa arsenaalia, jos haluat näitä krimon tutkimukstuloksia kiistää.
