Miksi Ruotsin demarit koventavat maahanmuuttoretoriikkaansa? Koska olettavat potentiaalisten äänestäjien kannattavan tiukempaa suhtautumisesta maahanmuuttoon, tämä on ainut looginen syy jonka keksin.
Kaksi syytähän siihen löytyy. Vaalikannatuksesta huolehtiminen sekä ikävät faktat ruotsalaisen viime vuosien kotouttamispolitiikan epäonnistumisista.
Jälkimmäisessä kyse on eräänlaisen varjoyhteiskunnan muodostumisesta Ruotsin suurkaupunkeihin sekä mm. asunto- ja koulutuspolitiikan epäonnistumisesta. Ruotsissa löytyy isoja maahanmuuttajalähiöitä, joihin on keskitetty vuokra-asuminen. Omistusasunnot puuttuvat. Kouluista on tullut maahanmuuttajien kouluja ja alkuperältään ruotsalaiset opiskelevat muualla.
Jos Suomeen verrataan, sama kehitys on menossa. Maahanmuuttajien suosimilta vuokra-asumiseen keskittyviltä alueilta lähtevät kantasuomalaiset jo pelkästään lastensa saamiseksi parempiin kouluihin, joissa on mahdollisuus oppia tehokkaammin. Meillä asuntokanta ei ole samalla tavalla vuokra- tai omistuspohjaista kuin Ruotsissa edes Helsingin itäisissä osissa, mutta iso osa uusistakin omistusasunnoista menee sijoittajille, jotka vuokraavat asunnot eteenpäin ja lopullinen vuokranmaksaja on usein kaupunki.
Suomessa yksi parhaiten maahanmuuttajien ja kantaväestön suhteisiin perehtynyt proffa Mari Vaattovaara on sitä mieltä, että kaupunkisuunnittelulla ei kuitenkaan ratkaista ongelmia vaan mahdollisimman hyvällä sosiaalipolitiikalla. Olettaen Vaattovaaran olevan oikeassa, isot on haasteet jatkossa mm. sille, että omistusasuminen ja lasten kouluttaminen kiinnostaa myös kantasuomalaisia alueilla, joissa maahanmuuttajien määrä ylittää 15-20 prosenttia. Myös kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen on todennut, että eriytymiskehitys jatkuu voimakkaana. 1990-luvulla se kasvoi yli kolmanneksella, 2000-luvulla vain hiukan hitaammin.