Action Bronson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen suurin ja kaunein
Hieman ihmetyttää näissä heterogeenisissä yhteiskunnissa tapahtuva segregaatio. Kahdeksanluvun Chigagossa minua opastettiin välttämään "syvimpiä alueita". Kaverini oli Washington DC:ssä, siellä ei kuulemma todellakaan pitänyt ajaa tiettyjen kortteleiden läpi, auton hyytyminen olisi ollut vaarallisempaa kuin pohjalaisella kylänraitilla. Ja "vaarallinen" ei ollut kevyttä kapakkavitsailua, eurooppalaisen opiskelijan kusetusta.
Näin sanottiin myös kaverini isälle joka 80-luvun taitteessa kävi useamman kerran New Yorkissa. Hän oli erityisen kiinnostunut Harlemista koska tiesi alueen sekä sukulaistensa ensikodiksi, mutta myös Apollo Theaterista joka oli hänen mukaansa legendaarinen konserttisali. Hän käveli kaduilla ilman saattuetta ja turistina tarinansa kera myös sai arvostusta. Siihen aikaan kuulemma, jos turisteja paikalle eksyi, katselivat paikkoja panssarilasien takaa ja bussin penkiltä käsin. Hänen kertoman mukaan ei kokenut oloansa ikinään uhatuksi vaikka saattoi liikkua alueella jalan jopa yöaikaan.