Tässä olet oikeastaan asian ytimessä. Kristinuskoa on uudistettu jo vuosisatojen ajan Uskonpuhdistuksesta lähtien, ja sen kannattajat ovatkin nykyään varsin maalistunutta porukkaa joitain harvoja fundementalisteja lukuunottamatta. Islamin perusteita ei olla koskaan haastettu tai horjutettu kunnolla, joten se on uskontona edelleen hyvin pitkälle sama kuin 1400-vuotta sitten. Onhan se erikoista jos 2010-luvulla uskonnolle ei voi nauraa esimerkiksi sarjakuvan kautta, vaan Muhammedin piirtäminen johtaa tappouhkauksiin sekä elinikäiseen poliisivartiointiin.
Olisi kaikille - myös muslimeille - eduksi jos asioista voitaisiin puhua suoraan. Suosittelen lukemaan Ayaan Hirsi Alin kirjan Neitsythäkki jossa kerrotaan hyvin muslimien ongelmista sopeutua nykymaailmaan.
Tässä on yksi yleinen harhakäsitys joka ilmenee siinä, että kuvittelemme että islam elää samassa tilanteessa kuin kristinusko sata vuotta sitten.
Meillä on sellainen käsitys että historia ei voi johtaa mihinkään muuhun lopputulokseen kuin länsimaiseen kulttuuriin ja demokratiaan. Kaikki kultuurit kehittyvät Yhdysvalloiksi, Ruotsiksi eli moniarvoisiksi demokratioiksi. Tämän vision mukaan islam on viimeistään 10 vuoden päästä luopunut sotaisasta luonteestaan ja nykyisten turvapaikanhakijoiden lapset pyörivät Flow-festareilla ja GayPriden jälkibileissä ironiset hipsteriviikset heiluen. Ihmiset ja kultturit ovat kaikki samanlaisia koska meidän kokemusmaailmamme on samanlainen kuin Juuri Minulla.
Tämä siksi että uskonto on vaan kasa jotain ulkokultaisia rituaaleja ja koska kristilliset rituaalit ovat meille tapakristityille yhdentekeviä niin ne tietysti ovat myös itäiselle maailmanpuoliskollekin.
Me katsomme historiaa oman prismamme kautta. 1800-luku on muokannut tapamme katsoa maailmaa kun keksimme kansat, valtiot ja lait. Sitten katsomme aivan toisessa kehitysvaiheessa olevaa kulttuuria ja operoimme näille meille selvillä käsitteleillä ja sinne sijoitetaan asioita joita siellä ei ole kunnolla olemassa. Tämä näkyy mm. puheessa Syyrian sodasta ja Facessa esiintyvässä kysymyksessä että kenen puolelle siellä pitäisi mennä aivan kuin Irak, Somalia, Syyria tai mikä tahansa Lähi-idän maa olisi "valtio" sellaisessa konteksissa kuin me ymmärrämme sen.
No, miten se itä sitten eroaa länsimaisuudesta?
Länsimaisen kehityskulun kautta jo kreikkalaisten aikana alettiin säätämään lakeja jotka olivat irrallisia jumaluudesta ja tätä kautta syntyi käsitys yksilöstä. Lait eivät olleet jumalalta suoraan tulleita tai heidän armostaan kirjoittuja. Esim. islamilaisessa lakikäsityksessä ollaan edelleen tilassa jossa tiettyjä lakeja ei voida asettaa kyseenalaiseksi koska laki on tie joka johtaa jumalan kautta hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ja jota ihminen ei voi arvostella.
Länsimaissa kreikkalaisten ottaessa hajurakoa jumaliin niin roomalaiset eivät vedonneet siihen enää lainkaan. Lait olivat tapa hallita, ihmisten instituutioiden säätämiä tekstejä. Näitä voidaan arvostella, muuttaa eivätkä ne ole enää moraalinormeja.
Vallalla pitää olla aina lähde. Armeija ja muu väkivaltakoneista on hankala koska sitä pitäisi aina liikutella eikä sillä. Uskonto muodostui tavaksi hallita kun hallitsija ilmoitti olevansa jumalan edustaja maan päällä tai aiemmin klaanien esi-isiksi väitettiin jumalia.
Roomalainen laki joka syntyi tasavallan ajalla mutta jatkui keisarienkin aikana erotti kuten aiemmin sanottu tämän kytkennän. Kun säädettiin lakeja syntyi ihan uusia amattteja kuten tuomareita jotka tulkitsivat lakeja ja samalla oikeuskäytännöt. TJEU Justiaanuksen lakikoodit joista muodostui 500-luvun jälkeen lakien mallikappale. Roomalainen valtakunta on se kulttuurillinen kehto josta nykyinen EU ponnistaa.
Miksi tämä on olennaista? Koska tuon lakikäsityksen myötä yksilön konsepti alkaa hahmottua koska yksilön asema (omistusoikeus ja perimisoikeus) piti määrittää lakiteknisesti. Itäisissä kulttuureissa ollaan edelleen kollektiivissa jossa ollaan osa sukua tai klaania jossa asioita säädellään aivan eri tavalla eikä se siksi tarvitse turhaa ”yksilö” käsitettä.
Länsimaisen lakikäsityksen perinnettä on se että kaupungillistumisen myötä lapsiluku pieneni ja oli mahdollista että syntyi perheitä joissa lapset olivat vain tyttöjä. Täten lakien tuli ottaa huomioon naisen asema perintäjärjestyksessä ja naisten omistusoikeus jotka nostivat naisten asemaa yhteiskunnassa. Moniavioisessa klaaniyhteiskunnassa lähi-idässä tämä ei ole ongelma joten sitä ei tarvitse ratkaista.
Se mikä erottaa länsimaisen ja itämaisuuden on kollektiivisuuden ja yksilön väliset painotukset. Länsimainen yhteiskunta on yksilöiden yhteiskunta, idässä taas yksilöt ovat ainoastaan yhteisöjen jäseniä jotka todellistuvat vain yhteisössä ja jossa yhteisön normit ovat se suurin asia millä yhteiskuntaa viedään eteenpäin.
Miten kukaan voi ymmärtää yksilöiden tasa-arvon käsitteen jos ei ymmärrä koko yksilön käsitettä?
Silti ihan vakavissaan ihmetellään että on se ihme kuin muslimit eivät integroidu vaan luovat omia miniyhteiskuntiaan länsimaisten yhteiskuntien sisälle. Sitten me omahyväisyydessämme mietimme että onko se syy meidän rasistiset katseemme, vai se ettei Palastiinan valtiota ole tunnustettu tai se ettei rahaa ole syydetty tarpeeksi iranilais-, irakilais-, afganistalais-, somalialalais tai libanonilaisyhteisölle.
Ehkä pitäisi oikeasti katsoa asioita laajemmin ja ymmärtää että se klaaniutuminen on sellainen sisäänrakennettu juttu poliittis-kulttuurisessa ilmiössä nimeltä islam.
Tämä on toki itsessään hirveä yleistys. Sama yksilön asema on ongelmallinen myös ortodoksisella Venäjällä, mutta se oireilee enemmänkin demokratian vajeena ja siinä että slaavi ei edes odota että hallitsija pelaisi jotenkin avoimin kortein. Hilpeänä olen seurannut Panama papers uutisointia ja sitä miten länsimaissa kuvitellaan että venäläisiä järkyttäisi että heidän halllitsijansa harrastaa nepotismia ja haalii itselleen ja lähipiirilleen etuja. Se on samanlainen paljastus kuin katollilaisille että heidän paavillaan on hassu hattu.