Niin, siellä on käsittääkseni pirusti kiinalaisia, filippinoja, intialaisia ja muita aasialaisia - toki myös eurooppalaisia expateja. Yli puolet asukkaista kuuluu niin sanottuihin visible minorities -ryhmiin ja yli puolet puhuu äidinkielenään jotakin muuta, kuin englantia.
Ihan kauheasti ei valehtele, jos sanoo, että Vancouverista löytyy aivan kaikkia. Muistaakseni lista kielistä, joita siellä joku äidinkielenään puhuu, on yli 300 kielen mittainen. Maahanmuuttajien osuudessa aasialaiset, etenkin kiinalaiset, on vahvasti edustettuina. Tuonne kun jossain vaiheessa siirtyi paljon rikkaita kiinalaisia, jotka sijoittivat asuntoihin (esimerkiksi ostivat uudesta pilvenpiirtäjästä yhden kerroksen kaikki asunnot), ja tämä sitten näkyy hauskalla tavalla kaupungin asuntojen hinnoissa. Joitain vuosia sitten kaupungissa havahduttiin siihen, että esimerkiksi poliiseilla ja palomiehillä ei ole varaa asua kovin lähellä keskustaa. Siis kaupungissa, joka odottaa millä hetkellä tahansa tapahtuvaa suurta maanjäristystä. Onnea vaan pelastustoimiin. Mutta takaisin monikulttuurisuuteen, kun kerran tässä ketjussa siitä todella pitkän tauon jälkeen taas keskustellaan.
Vancouverin alue muodostuu ryhmästä kaupunkeja, ja monessa niistä asukkaat painottuvat tiettyyn etniseen ryhmään. Esimerkiksi Richmond on hyvin kiinalaispitoinen, kun taas Deltassa on paljon intialaisia ja Coquitlamissa lähinnä valkonaamoja. Sitten on kaupunkeja kuten Burnaby ja Vancouver, joista löytyy aivan kaikkia. Mitään rajoja ei tuolla ole, mutta ihmisillä on taipumus viihtyä alueilla, jossa oma viiteryhmä on vahvasti edustettuna. Noilla yhteen ryhmään painottuneilla alueillakaan ei ole mikään ongelma, jos siellä muitakin asuu tai käy asioimassa. Tuolla ihmiset suhtautuvat monikulttuurisuuteen normina, koska se on siellä normi. Ihmiset ovat eri näköisiä, puhuvat äidinkielenään eri kieliä, ja käyttäytyvät tietyissä tilanteissa eri tavoin. Entä sitten? Hienoltahan se vaan tuntuu. Ja uuteen ihmiseen tutustuessa on luontevaa aloittaa keskustelu siitä, että mistäs maasta sitä ollaan tulossa. Siellä ei ratkaise se, miltä näytät tai minkä maan passi sinulla tai vanhemmillasi on, vaan se, miten suhtaudut muihin ja miten käyttäydyt. Aika vaikea löytää tuosta negatiivista.
Se tulee varmasti isona yllätyksenä, että tuolla ei juurikaan raiskailla "normaalia" enempää ja maahanmuuttajia ei pyydetä painumaan helvettiin. Eri sosiaaliluokkia tottakai löytyy, ihan niinkuin muualtakin. Niiden muodostumisen taustalla ei ole monikulttuurisuus, vaan koulutus ja työnteko. Sosiaalisella asteikolla ylöspäin kipuaminen ei ole yhtä helppoa kuin Suomessa, koska koulutus maksaa, mutta mahdollista se on, eikä silloin katsota silmien muotoa tai ihon väriä. Suurin uhka yleiselle turvallisuudelle (mikäli kiinalaisia autoilijoita ei lasketa) on huumejengit ja niiden väliset kahnaukset. Viitisen vuotta sitten oli aika kuumottava tilanne, kun joku sankari meni ampumaan Helvetin Enkeleiden jäsenen tyttöystävän. Silloin ihan aidosti pelättiin jengisodan siirtyvän Surreyn syrjäisiltä kujilta aivan koko kaupungin alueelle, mutta syystä tai toisesta niin ei käynyt.
Miten reagoi vancouverilainen, jos siltä kysyy, että mitenkäs sinä oikein kestät tuota läpeensä monikulttuurista kaupunkia, kun se monikulttuurisuushan on ihan kamala asia? No todennäköisesti katsoo kuin sekaisin olevaa sirkuspelleä, koska ei se tilanne siitä kovin kaukana taida rehellisesti sanoen olla. Miten ihmiset, jotka elävät keskellä monikulttuurisuutta, monet siihen syntyneinä ja monet sinne itse halunneina, voivat pitää sitä tilaa niin hienona? Koska he elävät sitä joka päivä, se on heille se jokapäivänen ympäristö. Jos siellä joku alkaisi luetella raiskausuutisia, ja julistaisi että tämänkin teki maahanmuuttaja koska jutussa ei toisin sanota, niin aika äkkiä neuvottaisiin reittiä lähimmälle psykiatrille. Suomessa monikulttuurisuutta kommentoimalla on itsensä tekeminen naurunalaiseksi aika helppoa, koska loppujen lopuksi täällä on siitä aidosta asiasta aika vähän kokemusta. Se, mitä siitä haluaa nostaa esiin johtuu enimmäkseen henkilön omasta maailmankuvasta ja siihen liittyvistä epävarmuuksista, peloista, toiveista ja uskomuksista. Monikulttuurisuudella ei usein ole niiden kanssa mitään tekemistä.