Edellä olevaisia viestejä lukiessa tulee väkisinkin ajatelleeksi: Sodan ensimmäinen uhri on totuus.
No, ei me nyt ihan sodassa olla, mutta onhan nuo nyt aika väritetyn ja tarkoitushakuisen oloisia juttuja. Miksi mä en koskaan näe muita, kuin ihan tavallista vuorovaikutusta sisältäviä kohtaamisia julkisilla paikoilla tuntemattomien välillä? Liikunko väärissä paikoissa vai väärään aikaan?
Muuten: tulee mieleen, kun aina toisinaan kuulee kuinka mamut pelaa rasismi-korttia, niin onkohan se aika vähäistä siihen verrattuna miten naisilla esiintyy "en saanut työtä / palvelua / jotain muuta koska olen nainen". Tai mies ei ole saanut huoltajuutta, koska on mies. Tai jotain.
Olisiko niin, että vaikka joku syrjintäkokemus ei olisikaan aivan jetsulleen totta, ihminen kokee tulevansa syrjityksi häneen sopivasta syystä, koska on ihminen joka herkästi kokee tulevansa syrjityksi?
En väitä, etteikö syrjintää tapahdu. Minua syrjitään positiivisesti, joten on selvää että ainakin joskus joku henkilö tulee syrjityksi negatiivisesti.