Haluan keskityä siihen, missä olen hyvä ja missä viihdyn. Koska osaan varsin heikosti arabiaa, noin esimerkiksi, valitsen (sukupuoleni mahdollistaman positiivisen syrjinnän vuoksi) mieluummin työkentän jossa arabian osaaminen ei ole suuressa roolissa.
Jos haluat tietää mitä muuta valitsen, se menee tässä ketjussa ohi aiheen ja raskaasti. Korostan, että tyhjän päälle sekään paikka ei jää, jota minä en valitse. Joku muu siellä sitten sen duunin tekee.
Esimerkiksi Tampereella (valittu sinun avuksesi) on helppo valita moku-työympäristö jos sellaisessa viihtyy. Menee Hervantaan ja thats it. Siellä missä minä työskentelen, maahanmuuttajat ovat enimmäkseen työperäisiä. Valkoisen omistusasujaluokan ghetto siis.
Jos haluat perusteisiin palata, lue uudelleen se viesti joka tähän keskusteluun johti. Lue se tarkalleen, sanasta sanaan, näkemättä mitään sellaista arvoa tai merkitystä jota siinä ei kirjaimellisesti lue. Se, että haluaisin lapseni, jota siis ei ole, käyvän koulua ympäristössä jossa muiden häiriötekijöiden lisäksi olisi kielitaidottomuuden aiheuttamaa resurssien epätasaista jakautumista on kieltämättä elitististä. Mutta osoita minulle vanhempi, joka ei haluaisi lapselleen mahdollisimman hyvää. Se on vanhemman subjektiivinen oikeus, jopa velvollisuus. Siis haluaminen. Ei oikeuta tietenkään tekemään mitään sellaista joka on oikeudellisesti tai moraalisesti tuomittavaa.