Eli monikulttuurisuus ei toimi Afrikassa, mutta toimii siis tietenkin Suomessa?
No tietenkin joku sanoi tämän ääneen.
Siinä on varsin vissi ero, onko kyseessä valtio, joka on useiden kansallisuuksien kotimaa, vai onko kyseessä multietninen valtio, jonka yhteiskuntajärjestys useimmiten perustuu kyseisen valtion perustaneen kansallisuuden kulttuuriin.
Jälkimmäiseksi mainittu toimii, jos maahan muuttaneet saadaan kunnioittamaan ko. valtion yhteiskuntajärjestystä eli niinsanotusti sopeutumaan. Tästä on runsaasti esimerkkejä - mutta vastuu sopeutumisen onnistumisesta on hyvin pitkälti valtiolla itsellään.
Ensimmäiseksi mainittu toimii hyvin harvoissa tapauksissa, joskin Euroopan maista esimerkiksi Iso-Britannia ja Sveitsi ovat toimivia. Näissä maissa eri kansallisuudet ovat kulttuurillisesti lähellä toisiaan, eri kansalaisuuksille on mahdollistettu laaja itsehallinto sekä kansallisuudet ovat hyvinkin tasa-arvoisia keskenään. Toimimattomasta monikansallisesta Eurooppalaisesta valtiosta on tyly, raaka, mutta hyvin Afrikan tilannetta kuvaava esimerkki ihan lähiajoilta, kun eräs valtio tuolla Balkanin suunnalla räjähti käsiin. Eri kulttuuri- ja uskontopiirien ristiriidat tulivat silmille, useita sisällissotia, kansanmurha... Eli ei eurooppalaiset sen parempia ole, ajan kuluessa sodat ovat jakaneet maanosamme kansallisvaltioihin, jonka jälkeen tilanne on ollut rauhoittumaan päin.
Siirtomaavallan aikana eurooppalaisilla isännillä oli tapana suosia jotakin tiettyä heimoa, joka ei yleensä ollut edes maan enemmistöheimo. Maiden itsenäistyttyä nämä eurooppalaisten suosimat heimot olivat parhaiten perillä (siirtomaaisänniltä peritystä) yhteiskuntajärjestyksestä ja siten automaattisia siirtomaasorron jatkajia ja valtionomaisuuden omijia. Ja muita tietenkin vituttaa aiheesta. Tuloksena siis monikansallisia valtioita, joissa oikeastaan mahdollisuudet Britannian tai Sveitsin mallisen liittovaltion perustamiseen ovat olemattomat valtataistelun ja koston kierteen takia.
Täytyykö Afrikan käydä läpi sama helvetti vielä monimutkaisempana, minkä Eurooppa on läpikäynyt vai voiko kansainvälinen yhteisö länsimaiden johdolla parantaa tilannetta jotenkin? Vastausta tähän en tiedä, mutta uskoisin Afrikan tilanteen paranevan edistämällä kauppaa esimerkiksi länsimaiden maataloustuontitulleja ja keinotekoisesti markkinahintoja laskevia subventioita alentamalla, tehokkaalla kehitysavulla (infranparannusprojektit mieluummin kuin suorat raha-avut) sekä siirtolaisuuden hyötypuolia edistämällä.
Tämä on turha ottaa
pelkkänä humanitaarisena kannanottona vaan myös oman edun tavoitteluna. Mitä vauraampi on Afrikka, sitä enemmän siitä on meillekin hyötyä.
***
Mitä maahanmuutajapolitiikkaan tulee, olen sitä mieltä, että sen on Suomi hoitanut monelta osin päin persettä. Jos maahanmuuttajilla ei ole porkkanaa esimerkiksi hakea töitä ja opetella suomea, koska toimeen tulee muutenkin, miksi sitten hakea töitä? Tässä suhteessa kotiin jäävä ja luukulta toimeentulonsa hakeva maahanmuuttaja vain noudattaa rationaalisen valinnan teoriaa.
Keskustelu pitääkin kohdistaa mieluummin siihen, miten maahanmuuttajat parhaiten saadaan integroitumaan, kuin tähän "rajat kiinni" mouhoamiseen.