Behavioristisesti sitä, että joku saadaan tekemään jollakin kannustimella jokin suorite. Tässä tapauksessa tarkoitan maahanmuuttopolitiikan ja maahantulojärjestelmän asteittaista muuttamista sellaiseksi, että se kannustaa osaavaa ja koulutettua työvoimaa muuttamaan Suomeen tekemään töitä, saamaan palkkaa ja maksamaan veroja. Sanomattakin on selvää, että kyseessä olisi ison mittakaavan hanke, mikä tarkoittaisi tietysti paitsi valtion ja kuntien, myös elinkeinoelämän tarveperusteista halukkuutta osallistua pätevien, koulutettujen ja motivoituneiden "taitotyöläisten" työllistämiseen sekä näiden maahantulon priorisointiin.
Jep, tiesin kyllä suurinpiirtein mitä se behavioristisesti tarkoittaa :) Mietinkin, että mitä tarkoitat sillä tässä yhteydessä ja se tuli selväksi tällä.
Muiden? Emme varmasti olekaan, jos asiaa lähestytään esimerkiksi norjalaisnäkökulmasta. Ilman sarvia ja hampaita Suomen onnelamaine on kuitenkin varsin vahvasti riippuvainen siitä, mistä ilmansuunnasta asiaa tarkastellaan. Monissa maissa Suomi lienee edelleenkin taivaasta seuraava - ylöspäin.
Jos ajatellaan vaikkapa itäisen Keski-Euroopan maita, niin ei Suomea siellä nyt varsinaisesti onnelana pidetä puhumattakaan taivaasta seuraavasta (ylöspäin) mestasta. Kuva Suomesta noissa maissa on suurinpiirtein sama, kuin kuva Suomesta Länsi-Euroopan maissa. Lisäksi monissa noista maista korkea- ja jopa ammattikoulutettujen asema on verrattaen hyvä, eivätkä he sieltä ole ainakaan massoittain ulkomaille änkeämässä - ketkä sieltä lähtevät (etenkin Puolasta), ovat esim. rakennusmiehet ja heitähän Suomessa näkeekin. Jos taas otetaan esimerkiksi Bangladesh (siksi tämä, koska linkitit Hesarin artikkelin koskien koulutettua bangladeshilaisperhettä), niin Suomi saattaa olla muun läntisen maailman ohella onnela, mutta jos sikäläisellä korkeakoulutetulla perheellä on mahdollisuus lähteä länteen, niin Suomi on tosiaan yksi viimeisistä vaihtoehdoista (johtuen muun muassa palkka-, ilmasto- ja kielisyistä).
Kaikki kunnia tämänhetkisen hallituksemme edustavimmalle ja pätevimmälle ministerille, mutta maabrändipuuhastelun varaan en uskaltaisi laskea yhtään mitään, vaikka kyseessä onkin ihan kiva hanke. Investointien ja tarveperusteisen työvoiman houkutteleminen edellyttää kuitenkin selviä ja konkreettisia käytännön toimia.
Mielestäni tämä voi olla ihan hyvä juttu. Harva suomalainen oikeastaan ymmärtääkään, kuinka takapajulana Suomea edelleen maailmalla pidetään. Mielikuvissa olemme todella usein edelleenkin se kumma kansa Pohjolan perukoilla. En sinänsä ihmettele tätä suhtautumista, sillä vielä 80-luvulla Suomi olikin todellinen takapajula. Mielikuvat ovat sitkeään juuttuneet.
Kerronpa erään tositarinan:
Tshekkiläinen ystäväni päätti taannoin hakea Prahasta Suomeen vaihtoon. Hänen tiedekuntansa ERASMUS-vastaava sanoi hänelle suurinpiirtein näin: "Harkitse nyt vielä kerran. Suomalaiset ovat erittäin kylmiä ja jopa epäystävällisiä. Et pääse heidän kanssaan mihinkään kontaktiin. Lisäksi Suomen ilmasto on erittäin epämiellyttävä, eikä ulkona voi talvella tehdä mitään. Suomen kieltäkin on mahdoton oppia..."
Ystäväni lähti kuitenkin vaihtoon Suomeen. Hänellä on nykyään lukuisia hyviä ystäviä täällä ja hän on käynyt keskimäärin useamman kerran vuodessa Suomessa. Hän ymmärtää Suomea erittäin hyvin ja osaa sitä kohtalaisesti puhuakin.
Yllä oleva on vain yksi esimerkki. Itse olen törmännyt ulkomailla asuessani useasti noihin samoihin stereotypioihin. Lisäksi eksessiivinen alkoholinkäyttö ja itsemurhat nousevat ulkomaalaisten kanssa keskusteltaessa useasti tapetille jo ensimmäisissä lauseissa. Brändin kirkastamiseen siis todellakin on aihetta, jos me halutaan korkeasti koulutetusta ulkomaisesta työvoimasta kilpailla.