Tämä maahanmuuttajien integroituminen on muuten todella mielenkiintoinen asia, ja epäilemättä se on hyvin, hyvin ongelmallinen. Jos ajatellaan kieli- ja lukutaidotonta maahanmuuttajaa, joita siis ilmeisesti kuitenkin maahamme tulee, niin voi todellakin kysyä onko näillä henkilöillä juuri edes halua integroitua uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin, kun näköjään "kaikkien edellytysten täyttyessä" voi saada sen 700€/kk puhtaana näppiin? Mikä motiivi tällaisella ihmisellä voi enää olla opiskella uusi, vaikea kieli, kun ei osaa kirjoittaa nimeäänkään? "Koulutusputken" päässä olisi toki sitten mahdollinen ammatti, joka tällaisen "osaamisen" omaavalla lienee siivooja tai vastaava, joka on toki tärkeää työtä. Kulttuurit muuten myös rajoittavat ammatinvalintaa, ja jotkut kulttuurit ovat vierottaneet itsensä työn ikeestä tyystin. Samoin, tietyistä kulttuureista tulleille kätevämpää on rikastaa omaa elämäänsä vaikkapa lisääntymällä, koska se koetaan elämässä tärkeäksi, mitä se tietysti onkin. Mutta päällimmäinen kysymys jää: missä vaiheessa, jos missään, se assimilaatio tapahtuu? Minusta Suomessa ei kerta kaikkiaan pohdita tarpeeksi tätä, koska keskustelu menee väittelyksi vääristä asioista.
Olen tavannut työni kautta varmaan sen 30+ kansallisuutta, ja sieltäkin käsin voi tehdä empiiristä havainnointia mitkä kulttuurit ovat työteliäitä, arvostavat koulutusta ja niin edelleen.
Sanotaan usein ettei saa yleistää, mutta minä ainakin teen niin. Minusta kiinalainen on paljon ahkerampi kuin suurin osa afrikkalaisista. En myöskään usko, että somalit tulevat koskaan olemaan tälle maalle voimavara, vaan pelkkä rasite, aivan kuten romanit. Toisaalta yleistäminen menee (niille, jotka sitä periaattessa vastustavat) oikein vaivatta perusteena sille, että on "väärää mieltä"; eli jos kritisoi joitain osia maahanmuutosta, niin vastustaa koko maahanmuuttoa, on rasisti ja ei ymmärrä, että "Suomi tarvitsee maahanmuuttajia". Kumpi on tällöin pahemmin ennakkoluuloinen: se, joka yrittää osoittaa kokemuksellisesti ongelmien olevan todellisia vai se, joka itsepintaisesti sanoo, että niitä ei ole, vaan sinä olet vain niin yksinkertainen ettet oikein tajua miten nämä asiat on.
Minulle realismi on kehitystä, idealismiin ei taida olla enää varaa. Minusta niin ikään idealistinen ja humanistinen arvomaailma on aika arroganttia, koska se olettaa kaikkien ongelmien kyllä ratkeavan, jos vain on ennakkoluuloton, suvaitsevainen ja ymmärtää kaikkia. En valitettavasti jaa tätä näkemystä eikä maailmassakaan asiat näin ihanasti ole.