Tuosta kielitaidosta tuli mieleeni, että minulla on eräs mamu-ystävä (tai oikeastaan ex-mamu nykyään), joka asui maassa lähes 20 vuotta ilman että olisi oppinut maan kieltä (kyllä loppuaikoina rupesi pärjäämään kaupassa ja yksinkertaisissa tilanteissa, mutta ääntämys oli silloinkin aika karulla tasolla). Tai kulttuuria - ei juurikaan luopunut kotimaansa arvoista ja arvostuksista (ihannoi vastenmielisesti karua kanadalaista jääkiekkoa, piti järkevänä oluen tilaamista parin litran kannuissa, uskoi maapähkinävoin olevan ruoka-aine jne. jne.), varmasti noin kansantaloudellisesti jäi kymmeniätuhansia miinuspuolelle (aluksi työtön, loppuajan lähinnä opiskeli ja vasta muutaman viimeisen vuoden oli kohtuullisen kunniallinen veronmaksaja). Olisi pitänyt ilmeisesti siinä työttömyys/opiskeluvaiheessa viimeistään potkaista pois maasta?
Tietysti voidaan kuvitella kulttuurisesti vähemmän arjalaista tapausta - ajatellaan että on suuren perheen somaliäiti, joka viettää aikansa kotona lapsia hoitaen hellan ja fatwan välissä, ei opi kieltä, ei mene työhön, tuottaa kansantaloudelle kymmenientuhansien kustannukset. Eli on siis potkaistava ulos maasta? Onko tässä Suomen kansantalouden oikeudet suuremmat kuin lapsen oikeus äitiinsä - vai pitäisikö koko perhe potkaista takaisin Somaliaan? Minusta tämä olisi jotenkin ongelmallista. Ensinnäkin emme ole tottuneet lännessä kohtelemaan ihmisiä kollektiivisen ryhmätaustansa perusteella vaan yksilöinä, varjokin väittää puolustavansa länsimaisia oikeuksia, mutta olisi valmis epämääräisten ja kiisteltyjen tilastotietojen perusteella kohtelemaan yksilöitä vain ryhmäjäsenyytensä perusteella. Minusta tämä on noin länsimaisesta näkökulmasta kestämätön lähtökohta - se ei kuulu arvoihimme.
No, voimme varmasti löytää objektiivisemman tavan mitata yksilöllistä yhteiskunta-hyödyllisyyttä, kun ao. henkilö on sitten jonkin aikaa asunut maassa. Pystymme laskemaan hänen tuottamansa kulut tai voiton valtiontaloudelle ja projisoida sitä tulevaisuuteenkin (toki tässäkin on ongelmia, mutta kuitenkin voidaan tehdä edes jonkinlaisia yksilökohtaisia laskelmia). Mutta toisaalta länsimaisuuteen on myös kuulunut yksilön ja elämän pitäminen itseisarvona, eli olemme olennaisesti paljon enemmän kuin miinus- tai plus-merkkinen kansantaloudellinen objekti. Tämä nyt vain on sitä länsimaisuuttamme, josta pitää olla niin ylpeä ja puolustaa sitä viimeiseen veripisaraan ja blogi-kirjoitukseen asti. Mutta jos emme puolustakaan niin mihin vedämme sitten rajan tässä hyödyke-ajattelussa? Otetaan esimerkiksi vaikka Daespoo, joka on kohtalaisen tuottava, paljon veroa maksava kunniallinen opisto-insinööri. Aivan hyvältä näyttää siis tase - mutta käykin ikävästi, tulee aivoverenvuoto, mies halvaantuu pysyvästi alle viisikymppisenä. Mitkään normaalit keskiluokkaiset verot eivät riitä kustantamaan miehen hoitoa hamaan hautaan asti - mennään niin paljon miinukselle, että siinä kalpenee keskiverto-somali kevyesti. Pitäisikö siis auttaa tämä ex-reipas insinöörimme kansantalouden nimissä haudan lepoon? (Kun ei kerran Somaliaan voi.)
Jos sitten ajattelemme, ettemme panosta mitään integrointiin - tiputamme kaikki humanitääriset maahanmuuttajat leireihin Suomussalmelle ja katsomme sitten miten pärjäävät. Tämä on tietysti täysin absurdia ja absoluuttisen kallista puuhaa veronmaksajille, koska tästä seuraavat haitat ja kustannukset saavat nykyiset ongelmat näyttämään minimaalisilta (puhumattakaan tietystä negatiivisesta mainoksesta maa-brändillemme). Tässä reaalimaailmassa, puhun nyt täysverisenä roturealistina, tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista, ja vaikka se olisi mahdollista, olisi se niin tuhoisaa, niin tyhmää, ettei se onnistuisi edes meiltä suomalaisilta. Tässä tilanteessa on siis populistista retoriikkaa jutustella ja mesota tuohon sävyyn. Älyllisesti rehellistä olisi vaatia tällöin yksinkertaisesti ovien sulkemista. Ei humanitaarista maahanmuuttoa Suomeen, piste. Minusta tämä ei olisi mitenkään mahdoton vaihtoehto sinänsä, aika marginaalista on tämä puuhailumme ongelmiin nähden. Mutta toki tällöin putoaisimme pois länsimaiden ja kansainvälisen yhteisön rintamasta, joka ehkä sitten olisi vastaavasti aika haitallista maallemme. Nämä minusta kuitenkin ovat ne realistiset vaihtoehdot - ei siirtoleirit Suomussalmelle ja Lieksaan ilman mitään integraatiorakenteita, tyyliin oppikoot kielensä kadulla, pirut.