Eikä tehdä. Ne on lopetettu ja vaikka poliisi päättelisi hakijan olevan alaikäinen niin testejä ei tehdä.
En tiedä mistä olet saanut tietosi, mutta kyllä iänmäärityksiä tehdään ja vastaanottokentällä asiakkaita siirretään sen mukaan aikuisyksikköihin. Rikosoikeudellisesta vastuusta en tiedä onko siihen tullut muutoksia.
Lisäksi minua kiinnostaa tämä mainitsemasi asia "pienimpiä Suomeen yksin ilman vanhempiaan tulleita alaikäisiä." Kuinkahan pieniä nämä ovat ja kasvaako niillä parta? Kuinka pieni ihminen osaa matkustaa yksin somaliasta suomeen?
Pienimmät ovat vaippaikäisiä. Vaippaikäisillä ei kasva käsittääkseni parta, tai muilla alle 10-vuotiailla. Selvää on myös, että yksin näin pienet lapset eivät matkusta vaan saattajat/salamatkustajat tuovat maahan.
Kuten Halla-Aho taisi sanoa jossain, että jos suomalainen pakenee levottomuuksia egyptistä, niin hän joutuu itse maksamaan matkansa, mutta kun somali pakenee levottomuuksia niin hänen matkan suomen valtio maksaa (ainoana maailmassa).
Kotouttamislaki on muuttunut, sen tietää varmasti Halla-Ahokin.
Mitkä sopimukset velvoittavat suomea ottamaan nämä turvapaikanhakijat ja tekemään perheenyhdistämiset?
Suomi on velvoitettu antamaan suojaa tarvitseville. Turvapaikanhakijan vastaanottaminen ja avun tarpeen arviointi on velvoitettua, mutta itse päätöksen kriteerit Suomi määrittää itse. Eli onko tarvetta suojelulle vai ei. Maailmantilanteen tunteva henkilö ymmärtänee, että Somaliasta (etenkin pääkaupunkin seutu) tuleville edellytykset suojelulle täyttyvät helposti.
Perheenyhdistämiseen ei taas ole mitään pakotetta. Suomessa ollaan vaan katsottu, että lapsi saattaa vielä tarvita vanhempiaan ja se on hänen etunsa mukaista.
->
Turvapaikka perustuu Geneven pakolaissopimuksen pakolaisen määritelmään, joka laadittiin toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR laatii säännöllisesti ohjeita siitä, kuinka allekirjoittajamaiden tulisi sopimusta tulkita. Sopimuksen kautta valtiot ovat periaatteessa sitoutuneet ohjeistusten noudattamiseen. Turvapaikan saaminen edellyttää riittävän vakavien oikeudenloukkauksien vaaraa, jotka voivat liittyä henkilön alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen tai poliittiseen mielipiteeseen.
Pakolaissopimuksen rinnalle on myöhemmin laadittu muita kansainvälistä suojelua koskevia säännöksiä, joita sovelletaan laajalti muun muassa Euroopan maissa. Jos turvapaikan saamisen yksilölliset edellytykset eivät täyty, mutta hakija on vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi ja on siksi kansainvälisen suojelun tarpeessa, hän voi saada toissijaista suojelua.
Euroopan unionin ns. pakolaisen määritelmädirektiivissä on yhteiset kriteerit turvapaikan ja toissijaisen suojelun myöntämisestä, joita jäsenmaiden on noudatettava ja sisällytettävä kansallisiin lakeihinsa. Turvapaikan ja toissijaisen suojelun lisäksi enemmistö EU-maista myöntää myös humanitaarista suojelua. Pakolaissopimuksen lisäksi kansainvälistä suojelua koskevissa päätöksissä on noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kidutuksen vastaisen yleissopimuksen säännöksiä.
Eri maissa on hyvin vaihtelevat käytännöt siinä, millä kriteereillä turvapaikka myönnetään. Joissakin maissa huomattava osa hakijoista saa pakolaisen statuksen. Toisissa maissa taas muita suojeluperusteisia lupia myönnetään paljon, ja turvapaikka vain murto-osalle. Saman lähtömaan tilannetta saatetaan tulkita eri jäsenmaissa eri tavalla. Lisäksi erilaisiin oleskelulupiin sisältyvät oikeudet voivat vaihdella eri maissa. Suomessa kynnys turvapaikan myöntämiseen on aina ollut erittäin korkea, ja muita suojeluperusteisia oleskelulupia on myönnetty enemmän. Suomessa henkilön oikeudet ja etuudet ovat kuitenkin lähes samat riippumatta oleskeluluvan tyypistä.
EU:n nykyiset turvapaikkadirektiivit asettavat vähimmäisvaatimukset suojelun tasolle. Suomessa lainsäätäjä eli eduskunta on katsonut, että humanitaarisen suojelun myöntäminen on oikeudellinen velvoite, ei pelkästään poliittinen valinta. Sisällyttämällä humanitaarinen suojelu ulkomaalaislakiin voidaan turvata paremmin se, ettei Suomea sitovaa palautuskiellon periaatetta rikota käännyttämällä ihmisiä hengenvaarallisiin olosuhteisiin.
Kuten 137 muulla YK:n pakolaissopimuksen allekirjoittaneella maalla, Suomella on velvollisuus auttaa kansalaistensa lisäksi myös niitä, jotka eivät ole turvassa omassa maassaan. Perustuslain mukaan perusihmisoikeudet kuuluvat Suomessa myös ulkomaalaisille ja kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, EU:n turvapaikkadirektiivit ja Suomen lait edellyttävät, että turvapaikkahakemukset on tutkittava asianmukaisesti ja vastaanotto on järjestettävä menettelyn ajaksi.
Lisätietoja:
EU:n määritelmädirektiivi koskien pakolaisia ja muita kansainvälistä suojelua saavia (Neuvoston direktiivi 2004/83/EY)
Ulkomaalaislaki FINLEX - Valtion säädöstietopankki
