Cameron on oikeassa. Samankaltaista kommentointia on aiemmin kuulunut Saksasta nyt syksyllä. Kysymys on siitä, että mikä on se peruskulttuuri, jota noudatetaan ja johon sopeudetaan, jonka jälkeen voi tuoda mausteita omasta kulttuurista.
Eli: Mielestäni EU:ssa pitää, jos unionin alueelle haluaa muuttaa, sitoutua perusperiaatteisiin ja arvoihin sekä kristinuskoon, jos jotain uskontoa harrastaa. Sen lisäksi sen maan kieli pitää hallita eli Englannissa pitää osata puhua sujuavasti englantia, Saksassa saksaa ja niin päin pois. Sen jälkeen ne kulttuurierot tuovat vain hyviäkin puolia. Tämä monikulttuurisuus, mikä syntyy siitä, että italialainen asuu Saksassa, ranskalainen Suomessa, suomalainen Englannissa jne. on hyvä asia. Se tuo väriä, uusia näkökulmia ja mielenkiintoisia kokemuksia, mutta kamelinpaskajengin kanssa tilanne on haastavampi.
Pitää todellakin keskustella siitä, kuinka paljon pitää suvaita ja kuinka paljon pitää vaatia. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat jostain syytä niitä, joiden pitäisi mukamas olla joka asiassa suvaitsevaisia ja taipua silloinkin, kun ovat itse oikeassa. Kiina, Venäjä ja muslimit käyttävät tätä häikäilemättömästi hyväkseen. Jos arabimaissa kansallisuutta vaihtava tyyppi joutuu ottamaan arabinimen, eikä saa juoda brenkkua julkisesti tai kähmiä edes omaa muijaansa ilman, että tulee ruoskaa niin meidän pitää luoda tänne vastaava systeemi. Eikö voisi reilusti sanoa oleskelulupahaastatteluvaiheessa, että sun kulttuurisi on paska, vaihda tämä ja tämä. Siis kouraan A4 asioista, mitkä henkilön pitää vaihtaa, jos haluaa oleskella EU-alueella. En osaa sanoa, pitääkö mennä detaljeihin kuten parta pois, mutta perusarvoja pitää kunnioittaa ja mielestäni uskonto kuuluu siihen. Mielestäni voisimme sopia niin, että EU:ssa harjoitetaan uskontoja, jotka ovat katolisen kirkon, ortodoksisen kirkon, luterilaisen kirkon sekä juutalaisuuden piirissä. Kaikki hazardiuskonnot kannattaa jättää väliin, koska ne eivät ole eurooppalaisia uskontoja ja alueita on Euroopan ulkopuolella, jossa niitä harrastavat voivat häröillä mielensä mukaan.
Pohjimmiltaan kyse ei ole edes suvaitsevaisuudesta, vaan siitä, että me rakennamme mahdollisimman hyvän Euroopan ja sille voidaan asettaa silloin minimivaatimukset. Se on vähän kuin liigan ja mestiksen ero. Jos ei ole tarpeeksi hyvä liigaan niin pelaa mestiksessä. Tässä jos ei ole valmis tai kyvykäs kehittymään eurooppalaiseksi niin asukoot vaikkapa Afrikassa.