Valitettavasti omalta kohdaltasi voin yhtä lailla tehdä sen johtopäätöksen, että sinulle on ensiarvoisen tärkeää nähdä Suomessa rasismia.
Pidän tätä johtopäätöstäsi hieman merkillisenä, koska kirjoitan todella vähän rasismista. Eikä se oikeastaan edes ole minulle niin tärkeää, koska en näe itse rasismia minään suurena ongelmana. Enemmän siitä puhutaan, kuin sovelletaan.
Montako positiivista viestiä olet suomalaisista ja heidän suhtaumisestaan ulkomaalaisiin tähän ketjuun kirjoittanut?
Tässä joudun kyllä menemään sen mukaan, mitä valtaosa viesteistä edustaa ja mistä keskustellaan. Keskustelun luonne ei anna aihetta mihinkään suurempaan ylistykseen, valitettavasti.
Montako positiivista kertomusta siitä, kuinka suomalainen yritys on palkannut somalin?
En tunne yhtään tapausta, jossa suomalainen yritys olisi palkannut somalin. Ruotsalaisista sellaisista olen tosin kirjoittanut, koska tunnen sellaisia tapauksia paljon. Huomaa, en asu Suomessa, mutta vaikka seuraankin Suomen asioita aika tarkkaan, niin jotain menee kuitenkin aina ohi. Tiedän tosin, että jotkut suomalaiset yritykset ovat palkanneet myös somaleja.
Montako positiivista kertomusta siitä, kuinka suomalaiset ovat ottaneet maahanmuuttajan osaksi omaa yhteisöään?
Sama juttu tässä, kuin ylempänä. Tiedän tosin, että Suomesta löytyy paljon myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään ongelmia maahanmuuttajien kanssa. He tosin loistavat - paria poikkeusta lukuunottamatta - poissaolollaan tässä keskustelussa.
Tämä keskustelun luonne ei myöskään suosi positiivisia uutisia, tai positiivisia yksittäistapauksia, vaan mielummin pitää olla linkkejä Iltasanomien yksittäistapauksiin.
Sitten jos löytyy työnantaja, joka ei palkkaa somalia, tämä kelpaa aivan mainiosti osoitukseksi siitä, että Suomessa on rakenteellista rasismia.
Näissä asioissa heilutetaan usein ajattelemattomasti rasismikorttia. Jos minä haluan yksityisyrittäjänä palkata vain suomalaisia, kuten aina ennenkin, niin ei minun tarvitse sen varjolla kuitenkaan syrjiä ketään. Tästä on usein kysymys. Mutta on myös selvää, että monen yrityksen työhönottopolitiikka lähtee siitä, etteivät ulkomaalaiset ole tervetulleita heidän palvelukseensa. Monestakin eri syystä. Yksi sellainen on usein hyvää kielitaitoa vaativa työ. Se pudottaa monen ulkomaalaisen pois jo kättelyssä. Asetetaanhan sitä vaatimuksia suomalaisillekin, mutta ellei täytä niitä, niin ei myöskään silloin saa sitä työpaikkaa. Ei siis ole mikään sattuma, että mitä alhaisempi status työllä on, sitä useammin sieltä löytyy ulkomalaisia.
Kaikki muut siis ovat yksittäistapauksia, paitsi suomalaiset.
Varsinkin keltaisten lehtien uutisointi on täynnä yksittäistapauksia, niin Suomessa, kuin Ruotsissakin ja niihin viitataan täälläkin joka sivulla. Mutta kyllä muistakin yksittäistapauksista kirjoitetaan. Pari päivää sitten esim. otsikossa kellui nainen, joka ei päässyt töihin kun oli liian lihava. Onhan näitä vaikka kuinka paljon. Eivät yksittäistapaukset ole ainoastaan ulkomaalaisten tavaraa.
Samalla suomalaisten omat negatiiviset kokemukset kuitataan heidän omiksi ennakkoluuloikseen,
Tähänhän me olemme törmänneet monen monta kertaa. Esim. Ruotsissa on usein todettu, että kaikkein suurimmat ennakkoluulot lähtevät sieltä, missä tieto ja kokemus on vähäisintä. Suomalaisista puhuttaessa täytyy myös muistaa, että Suomi on yhä maahanmuuttajamaana nuori maa, yleensähän Suomesta olla muutettu pois, eikä päinvastoin.
kun taas ei-suomalaisten negatiiviset kokemukset sysätään myös suomalaisten syyksi.
Useinhan ei-suomalaiset kertovat näistä negatiivisista kokemuksistaan juuri suomalaisten kanssa...
En edes kiistä, etteikö rakenteellista rasimia voisi oikeasti olla.
Luin kerran erään artikkelin, jossa rasismia käsiteltiin samana asiana, kuin mustasukkaisuus. Pelätään sen puolesta, mitä on. Ollaan huolissamme, että meiltä viedään jotain, tai joku. Tästä hyvänä esimerkkinä kantasuomalainen nainen, joka tanssii mustan miehen kanssa. Jokainen on varmasti nähnyt, tai kuullut, mitä kommentteja se saa aikaan. Kysymys on silloin enemmänkin mustasukkaisuudesta tai omasta riittämättömyyden tunteesta ja kateudesta, kuin rasismista.
Silti minua ihmetyttää yhtä lailla toisaalta vimma nähdä humanitääriset maahanmuuttajat ainoastaan taakkana ja toisaalta suomalaiset jotenkin lähtökohtaisesti rasisteina.
Nämä kaksi pointtiahan ovat jossain määrin totta molemmat. Ongelmana on vain se, jos jää kiinni johonkin. Se sokaisee usein ja sen jälkeen on vaikea tehdä paluu. Pitää olla sen jälkeen sen oman puolensa valinnut.
Rasistin löytäminen muuttuu kuitenkin hieman haastellisemmaksi, kun kaksi etnistä ryhmää ottaa mittaa toisistaan. Kumpi on silloin rasistimpi ja millä se mitataan?
Myöskin tässä voidaan puhua nopeasti rasismista, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa. Muistan omassa lapsuudessani, kun lähdimme toiseen kaupunginosaan tappelemaan, vain koska satuimme vihaamaan heitä. Myös väärää jalkapallojoukkuetta kannattavat voivat joskus saada otsaansa, ilman että on kysymys rasismista. Laivalla Suomeen saapuneita, juopuneita ruotsalaisiakin oli kiva vetää joskus aikoinaan turpaan, mutta ei silloinkaan kukaan puhunut mistään rasismista.
Minusta rasismi on suurempi ongelma sen kortin heiluttajille, kuin itse kohteelle. Ruotsissa esim. kiertää legenda, jonka mukaan maahanmuuttajat tykkäväät kyttyrää, jos ruotsalaiset liputtavat omalla parvekkeella ja usein saa kuulla suu mutrussa valittavia ruotsalaisia, kun ei saisi enää edes liputtaa omassa maassaan. Kuitenkaan ei ole koskaan onnistuttu osoittamaan, että joku maahanmuuttaja tosissaan tykkäisi tästä kyttyrää. Ihmiset vaan tykkäävät kiihoittaa itseään tällaisilla legendoilla.
Yksi hyvä esimerkki muslimien kunnoituksesta Ruotsia kohtaan oli 6 päivä kesäkuuta, Ruotsin kansallispäivä, jota muslimit juhlivat omissa kokoontumispaikoissaan, ruotsinlippujen kera. Ja kansallispukuihin pukeutuneet tanssivat aika epätavallisisissa paikoissa, esim.
Islamic Centerissä Malmössa
Puhumattakaan Norjan 17 toukokuuta, liputtajien joukossa on valtavasti maahanmuuttajia!