No tilastojenhan valossa maahanmuuttajien osuus rikoksista on prosentuaalisesti korkeampi kuin heidän osuutensa väestöstä, sehän on se merkityksellinen asia, ei se että enemmistö tekee luonnollisesti määrällisesti enemmän rikoksia.
Aivan. Siksi olisikin muutettava linjaa ja kovasti. Elikkä siis tehdä jotain muuta, kuin tuijoittaa noita tilastoja.
MIeleeni tulee ihan amerikkalaiset, kun vahvistivat lentokoneitaan, säästyäkseen tappioilta. Mutta tämä tarina lienee sinulle tuttu.
No ainahan yhteiskuntaa voi syyttää, mutta ei nyt loputtomiin.
Yhteiskunta kantaa tästä päävastuun. Yhteiskunta ottaa vastaan maahanmuuttajia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Sen pitää silloin tehdä tavalla, joka toimii mahdollisimman hyvin. Juuri nyt se toimii huonosti. Eikä näkyvissä ole mitään uutta. Kansa ei myöskään valmis ottamaan vastuuta vieraista kulttuureista ja sen asettamista vaatimuksista, vaan reagoi kateuspohjalta ja tyrkyttää järjestelmiä, jotka olisivat mahdottomia toteuttaa ja tulisivat kohtuuttoman kalliiksi.
Yhteiskunta toimii myös typerästi byråkratiansa kanssa. Tästä hyvänä esimerkkinä ruandalaispapin oikeudenkäynti, joka ulottuu kauas Suomen rajojen ulkopuolelle ja maksaa kultaa. Jos tällaisia tapauksia tulee enemmän, kustannuksista tulee surkuhupaisan suuria.
Tyhmyyttä silloin kun se on huipussaan.
Hattu pois päästä kuitenkin Suomelle, joka osoittaa kuitenkin olevansa tässä sivistysmaa.
Olisi kiintoisaa nähdä viite tuolle tulokselle, koska tässäkin ketjussa on esitetty juuri Ruotsissa tehty tutkimus missä todetaan juuri päinvastoin että maahanmuuttajien sopeutuminen ei edes kolmannessa sukupolvessa ole ollut kovinkaan onnistunutta kantaväestöön nähden (montako sukupolvea sitten tähän sopeutumiseen on "sallittava" on lähinnä mielipidekysymys)
En viitsi alkaa kaivamaan mitenkään syvemmin. Muistaakseni et myöskään ymmärrä ruotsia. Tässä kuitenkin yksi
linkki artikkeliin, joka kertoo YK:n UNDP raportista, jonka mukaan maahanmuutto on kannattavaa molemmille osapuolille.
Raportissa oli seurattu Espanjaa pitkällä ajanjaksolla. Afrikasta tulleet matalapalkkaiset maahanmuuttajat eivät suistaneet maan omaa kansaa työttömyyteen, vaan he menivät eteenpäin, parempipalkkaisiin töihin. Myös kotirouvat hakeutuivat töihin suuressa mitassa ja palkkasivat halpoja siirtolaisia tekemään kotityöt ja hoitamaan heidän lapsiaan.
Tästä minulla tulee mieleen myös Kreikka. Se maahan oli tosi köyhä, ennenkuin turismi nosti sen. Nykyäänhän kreikkalaisten halvimmat työt tehdään albanialaisten toimesta. Kreikkalaiset eivät ole enää pitkään aikaan siivonneet, pesseet ikkuinoita, tai hoitaneet suuria puutarhojaan itse.
Kysymys ei ollut myöskään sopeutumisesta, vaan ekonomiasta. Ruotsin maahanmuuttajat tuottavat maalle enemmän, kuin mitä se maksaa.
Löytyy varmasti kolmannenkin sukupolven edustajia, jotka eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaan Ruotsissa. Mutta ota tässä huomioon, että kolmannen sukupolven maahanmuuttajat Ruotsissa ovat ruotsalaisia. Se jos he osoittavat mieltään työpaikkojen ja koulutuspaikkojen puutteen johdosta, ei tee vielä heistä sopeutumattomia, vaan kyseessä on jonkun mielipide asialle, josta nuoret ihmiset osoittavat mieltään monessa eri maassa. Miksi jostain toisen- tai kolmannen polven maahanmuuttaryhmästä pitäisi saada sopeutumaton, vain jos he vaativat töitä ja/tai koulutusta???
Viittaat tässä varmasti taas mielelläsi tilastoihin. Kyllä. Toimettomuus ja joutilaisuus johtaa usein myös rikollisuuteen. Mutta tämä ei ole mitenkään yksinoikeus ihmisille, jolla ulkomaalaiset juuret.
Jos taas viittaat Rosengårdenin tapahtumiin ja Göteborgin autopolttoihin, niin on hyvä muistaa, että kyseessä on pienet ryhmät, jotka saavat paljon kohtuuttoman paljon julkisuutta. Ja nuoret ihmisethän ovat yllytyshulluja.
Hah. Pakolainen on pakolainen, sitä varten on kansainväliset määritelmät. Elintasopakolainen on taas ihminen joka ei täytä pakolaisen kriteereitä,
Kuka asettaa kriteerit pakolaisuuteen - he itsekö? Vai me? Ja meneekö aina oikein? Ei varmasti.
Myös elintasopakolaisuus on luokka, jonka me olemme itse laatineet. Menee se varmasti joskus oikeinkin. En minä sillä.
muttei kyllä ole muuttamassa kotimaastaan työnkään perässä, tai ainakaan täytä mitään niitä perusvaatimuksia millä ihan oikeasti voisi työllistyä länsimaissa (mm. lukutaito).
Moni kulttuuri on niin kaukana meidän omastamme. Meille työ on usein haaste ja miehen mitta ja pakkotilanne ja pitää painaa, kunnes hanskat roikkuvat maata vasten. Näin ei asia ole kaikissa kulttuureissa. Monessa maassa tehdään jo kuumuuden takia töitä hitaasti ja verkkaasti. Ja koska työvoima on halpaa, sitä tehdään isolla porukalla, pikku hiljaa. Monessa paikassa tarvitaan 10 miestä tekemään yhden suomalaisen tekemä työmäärä päivässä.
Naiset eivät tee yleensä töitä. Heidän työmaansa on kotona, lasten kanssa. Yleensäkin, monen pakolaisen ja turvapaikanhakijan ensisijainen työpaikka on ollut aina kotona, kototaloudessa ja lastenhoidossa.
Näin se on aina ollut heillä. Siksi meidän on aika turha odottaa, että kaikki sopeutuisivat meidän elämänmenoomme käden käänteessä. Jotkut kyllä sen tekevät, mutta pitää olla valmiita siihen, että kaikki eivät.
Muistan erään etiopialaisnaisen, jonka vain piti saada työpaikka, koska häntä alettiin tyrkyttämään työmarkkinoille. Hän haki töitä ihan vaan töiden hakemisen takia, eikä ymmärtänyt itsekään, miksi, mistä ja mitä. Me lähdimme liikkeelle sillä, että otamme hänet töihin. Mutta kun hän ei voinut yhtään kertoa, mitä hän olisi halunnut, tai voinut tehdä. Hänelle vain oli toitotettu, että töihin pitäisi lähteä. Hänellä ei ollut ollut koskaan aikaisemmin työpaikkaa. Hänen äitinsä ja isoäitinsä ja sisarensakin olivat aina olleet kotona, hoitamassa kotitaloutta. Ei hän osannut muuta, eikä edes ymmärtänyt, miksi oli jotunut tilanteeseen, jossa olisi pitänyt (osata) tehdä töitä.
Ymmärsimme aika nopeasti, että hänen valmennuksensa työmarkkinoille oli pahasti kesken. Tai se ei ollut edes alkanut. Nainen ei osannut edes lukea, eikä kirjoittaa. Hän ei tosin kieltäytynytkään. Päinvastoin, hän lähes vaati saada töitä, koska hänet oli lähetetty hakemaan niitä.
Tulimme nopeasti siihen tulokseen, että naisen paras paikka on kotona. Ja maksetaan, kun kerran ollaan otettu maahan ja evribadi häpi. Lähetimme hänet takaisin työnvälitykseen sellaisten terveisten kanssa, emmekä kuulleet asiasta enää mitään sen jälkeen.
Eivätkä enää lähettäneet sen jälkeen kotirouvia töitä hakemaan. Heidän lapsensa alkavat tosin tulemaan yhä enemmän. Heillä on koulutus, he osaavat kieltä ja tietävät, miten yhteiskunta toimii. Usein he myös tietävät, että heidän pitää olla moninkerroin kantaväestöä parempia työtehtävissään, menestyäkseen. Voiskin kertoa tästä monta hyvää hienoa esimerkkiä. Mutta jätän sen toiseen kertaan, koska tämähän ei ole oikein oikea paikka kertoa mistään positiivisesta, kun on kysymys maahanmuutosta ja maahanmuuttajista €;-)
Turvapaikkashoppailu on taas juuri sitä, että se turva ei riitä, vaan jopa ketjussa esitetyin keinoin, turvaa yritetään hakea sieltä missä edut ovat parhaat. Se, että kyse on ihan ymmärrettävästä opportunismista ei tarkoita etteikö se olisi moraalisesti kyseenalaista.
Myös tässä tilanteessa me pidätämme itse itsellemme oikeuden päättää, milloin kysymys on turvapaikkashoppailusta.
Huomaa, jos joku on saanut kieltävän vastauksen turvapaikanhakuun ja häädetään jostain maasta, niin ei se tarkoita sitä, etteikö hän olisi sen tarpeessa. Ja jos hän hakee asuinpaikkaan itselleen ja usein myös perheelleen, siis sellaista paikkaa, jossa hän voi elättää perheensä, ei liene myöskään aina välttämättä turvapaikkashoppailua.
Me taas luokittelemme usein helposti kaiken tällaisen shoppailuksi. Ja valtavan usein, vaikka meillä ei edes olisi mitään näyttöä. Usein siihen riittää se, jos joku toinen maa on evännyt turvapaikkahakemuksen. Sen jälkeen heistä tulee shoppailijoita.
Ja kuten varmasti tiedät, suomalaisetkin ovat paenneet ankeita olosuhteita sankoin joukoin Amerikkaan, Australiaan, Ruotsiin ja ties minne.
