Yleensäkin olen hieman ihmeissäni niin negativiisesta ilmapiiristä, kun on kysymys maahanmuuttajista, pakolaisista ja turvapaikanhakijoista.
Jokainen varmaan muistaa, miten Kontiolahden Kontioniemessä vastaanottokeskusta pitävä Suomen Punainen Risti ja Kontioniemen kyläyhdistys tekivät keskinäisen sopimuksen, jonka mukaan vastaanottokeskuksen asukkaita suositellaan pysymään poissa kunnan yleiseltä jalkapallokentältä. Sopimuksen mukaan paikallisella kantaväestöllä on oikeus pyytää vastaanottokeskuksen asukkaita poistumaan kentältä.
Tyrmistyin täydellisesti, kun luin tästä ensimmäisen kerran. Onko siis kysymyksessaä Suomi, vuonna 2009?
Luonnollisesti olisi heti pitänyt ymmärtää, että kyseessä oli joukko nuorukaisia, joilla oli energiaa ihan vaikka mihin. Miksei siis kukaan kasannut heistä jalkapallojoukkuetta? Ja järjestänyt heille omia harjoitus- ja peliaikoja kentällä?
Meillä on tuossa vähän matkan päässä kolme jalkapallokenttää, lähellä kaupunginosaa, joiden asukkaista 70 prosentilla on ulkomaalaiset juuret. Sieltä osallistuu usein joukkueita kaupungin eri turnauksiin. Seurasin kerran paikanpäällä, kun 16-vuotiaat pojat pelasivat. Joukkueessa ei ollut yhtään riikinruotsalaista, vaan kaikki olivat maahanmuuttajien lapsia. Mutta miten he pelasivat! Voittivat kaikki ottelunsa tyyliin 12-1, 13-0 jne. Ja kaikilla heistä on katseet kohdistettu Barcelonaan, Manchesteriin, Milanoon... jne. Mietin joskus, että opimmekohan me koskaan käyttämään heidän energiaansa muuhun, kuin jalkapalloon?
Seuraavana viikonloppuna pelasimme vieraspelin samoilla nurkilla. Veikkaisin näin kylmiltäni, että kentällä oli pari-kolme riikinruotsalaista pelaajaa ja kaikki 13-14 vuotiaita. Paikalla oli myös Aston Villa tekemässä muistiinpanoja ja sain tietää, että Chelsea oli siellä viikkoa aikaisemmin.
Urheilu on maahanmuuttajille hieno asia ja he kyllä rikastuttavat meidän urheiluamme. Ja me saammekin tulevaisuudessa nähdä varmasti enemmän Zlatan Ibrahimoviceja, jotka lähtevät jostain lähiöstä pelaamaan jalkapalloa Euroopan metropoleihin.