Heh, natsikortti on jo niin vanha juttu, mutta luepas nyt viestini uudestaan.
Kyse on yhä siitä, että miten tahansa älykkyyttä tahtoisi määritellä, olettaen siis että ei voi hyväksyä sitä että kehitysmaitten ihmiset olisivat statistisesti(syistä riippumatta) vähemmän älykkäitä kuin ei-kehitysmaitten ihmiset, ei jäljelle jää paljoa sellaista älykkyyttä jolla ihan oikeasti saavutettaisiin merkittävää kehitystä (tai ainakaan tällaisesta ei ole kummoisia näyttöjä). Jos se kehitysmaitten älykkyys, jota siis on oltava todella paljon, koska länsimaista älykkyyttä on testien valossa vain vähän, olisi sellaista joka hyödyttäisi merkittävästi näitä yhteiskuntia, ne tuskin enää olisivat kehitysmaita kun aikaahan tässä on kuitenkin kulunut jo varsin runsaasti. Tietenkin jokainen joka ymmärtää vähääkään tilastotiedettä tajuaa heti, ettei tämä tarkoita etteikö kehitysmaista voisi ponnistaa myös länsimaalaisesti älykkäitä ihmisiä, mutta erinäisistä syistä johtuen, suurimmalla osalla tilanne on toinen.
Argumentointisi on pohjimmiltaan väärää, lapsuusajan ravinnonpuutetta ja aivojen vajaakehitystä ei voi korvata merkittävissä määrin jälkikäteen vaan vauriot ovat tietyssä mielessä pysyviä. Hieman sama kuin väittäisi, että tukehtumiskuolemasta voi toipua, jos sitten vuosi kuoleman jälkeen hengittää taas ilmaa. Pieni kertaus biologiaan voisi ehkä olla paikallaan. Juuri tämän takia puutteeellinen ravinto lapsena nyt vain toimii "leimana" koska se on havaittavissa. Mutta pienenä oppituntina siis ihan perusteita:
Aivojen kehityksessä olennaisia asioita ovat mm. neuronien rakentuminen ja toisaalta verkostoituminen. Suurin osa neuroneista syntyy ennen syntymää ja vain pieni osa uudistuu elämän aikana, juuri tästä syystä sikiövaiheen puutetilat (tai toksikaatiot esim. alkoholin vaikutuksesta) ovat erittäin haitallisia myöhemmälle aivotoiminnalle, koska neuroneita ei juurikaan tule lisää ja tuhoutuneet eivät uusiudu. Neuronien verkostoituminen taas vaikuttaa paljolti siihen miten tehokkaasti aivoja on mahdollista käyttää, tässä kohtaa sitten taas ympäristöllä on suuri vaikutus kehitykseen, ympäristössä missä lapsen aivoja stimuloidaan leikkien, oppimissuoritusten yms. kautta aktiivisesti myös verkostoituminen on voimakkaampaa ja sitä kautta vaikuttaa myös älykkyyteen. Kompleksisessa modernissa yhteiskunnassa stimuloinnin määrä on oletettavasti paljon suurempaa kuin agraariyhteisöissä, millä on osaltaan vaikutus kehitykseen. Tästä on varsin helppo antaa esimerkkejä ihan vaikkapa lingvistiikan kautta, sanavarasto korreloi nähdäkseni hyvin ympäristön kompleksisuuden kanssa ja tyypillisesti agraariyhteisöissä sanavarastot ovat yleensä varsin pieniä siinä missä taas modernissa yhteisössä pienikin lapsi joutuu nopeasti oppimaan kaikenlaisia sanoja aamiaismuroista öljykriisiin. Yleisiä kielitieteellisiä "urbaaneita legendojahan" ovat nämä viidakoissa asuvat kansat joilla on kielessään about 4 äännettä ja 3 sanaa (humoristinen kärjistys) ja kaikki kappalemäärät yli kolmen ovat "monta". Nämä eivät tosin ole pelkästään vitsejä, vaan sinänsä ihan todellisuutta.
Ensinnäkin toki on muistutettava, että älykkyystesteissä (ja esim. matematiikkaolympialaisissa) aasialaiset vetävät kärkipisteitä, eivät eurooppalaiset, etenkään suomalaiset joitten menestys on lähes surkuhupaisaa ja jatkuva ihmettelyn aihe.
Länsimainen tapa ei varmastikaan ole ainoa oikea, mutta "länsimaisella tavalla" nyt vain varsin helposti todistettavissa saavutetaan merkittäviä teknistieteellisiä saavutuksia ja toisaalta koko yhteiskuntamme on rakentunut sen varaan, että ihmiset suoriutuvat vastaavasti tätä länsimaista älykkyyttä vaativien suoritusten varaan. Siitä seuraten siis ihminen, joka ei tätä älykkyyttä omaa, ei voi kovinkaan hyvin sopeutua yhteiskuntaamme.
Ilmeisesti vimmasi tätä "epätasa-arvoa" kohtaan on niin paha, että et edes pysty ymmärtämään esitettyjä argumentteja, joissa varsin selvästi ollaan todettu niitä syitä mitkä osaltaan johtavat havaittavaan eroon keskimääräisessä älykkyydessä. Suosittelisin kyllä perehtymään sitten vaikka siihen lukion biologiaan (unohda yläaste..tai siis yläkoulu), niin opit, että perinnölliset asiat yllättäen periintyvät!
Ja kuten moni muukin geneetiikan osa-alue, myös älykkyys on osaltaan periytyvää, ympäristöllä (mm. se ravinto lapsena) on oma vaikutuksensa, mutta karu tosiasia on että kaikilla meillä ei ole samoja pelikortteja syntymämme hetkellä.
Ja loppuun ihan varmuuden vuoksi toteamus, että henkilökohtaisesti olen tehnyt (ja luultavasti tulen tekemään) tutkimusyhteistyötä afrikkalaisten tutkijoitten kanssa ja joku päivä varmaan löytynee netin syövereistä yhteinen paperikin. Sattumalta taitavat molemmat kaverit olla Malawista kotoisin, vaikka E-Afrikassa vaikuttavatkin nykyään. Eli katson kyllä tietäväni jotain siitä toisestakin puolesta kuin pelkästään rullahuulisista alkuasukkaista kantamassa valkoisen miehen kantotuolia Tintti Afrikassa-sarjiksessa.
Viimeksi muokattu: