Opettelisit edes ymmärtämään lainaamaasi tekstiä, ennen kuin alat etsimään niihin viitteitä, säästyisit katsos turhalta vaivalta, eikä tarvi lisäillä mitään selityksiä. Kysymys oli nimenomaan kehitysmaiden lapsien älykkyydestä. Mielenkiinnosta haluaisin juuri tästä lisätietoja. Joten voisitko etsiä joitain tarkempia tutkimuksia? Siis liittyen todella aiheeseen.
No nähdäkseni jokainen älykkyystutkimus missä kansakuntien älykkyyttä on yleisesti vertailtu on enemmän tai vähemmän huudettu "vääräksi tutkimukseksi", joten en tiedä onko kukaan keskittynyt erityisesti lapsien älykkyyteen. Mutta tosiasia on, että heikkolaatuinen ravinto johtaa kehityksellisiin ongelmiin nuorilla lapsilla ja toisaalta taas sitten ko. maitten aikuisille tehdyt älykkyystestit ovat, kritiikistä huolimatta, mitä ovat. Ei ole vaikea laskea yhteen lähtötilannetta ja lopputulosta, tai tietenkin sitten voi vain olettaa että kehitysmaitten ihmiset ovat geneettisesti niin paljon heikompilaatuisia, että älykkyyserot johtuvat puhtaasti siitä.
Tässä mielessä olisi tavattoman kiintoisaa nähdä tutkimuksia P- ja E-Korean asukkaitten välillä, koska geneettisesti voisi olettaa taustojen olevan varsin samat, mutta sitten älyllisen stimuloinnin määrä henkisesti ja tietenkin ravinto ovat rajusti erilaiset.
En missannut, vaan painotin että kulttuureissa on nousu- ja laskukausia. Tämä todellinen pointtini meni ilmeisesti kokonaan sinulta ohi? Pohjimmiltaan kysymys on siitä että me näemmä kaiken aika länsimaisesta perspektiivistä. On täysin totta että islamilainen maailma alkoi rappeutumaan 1400-luvulta lähtien(tätä ennen tuo kulttuuri oli ollut täydellinen menestystarina) Mikään valtakunta tai kulttuuri ei kestä ikuisesti, eurooppalaiset löysivät Amerikan ja pikkuhiljaa vahvistivat otetta myös Aasiassa ja Afrikassa. 1800-luvulla Euroopasta lähtenyt kulttuuri oli jo koko maailman herra. Mutta näin ne ihmisten kulttuurit menevät, niillä on kukoistus- ja rappeutumiskausia. Eikä noista oikeastaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä mikä lopulta on se “paras” kulttuuri maailmassa, koska ihmiskunnan historia on osoittanut että se on loputonta aaltoliikettä.
Mutta miten tämä liittyy mihinkään? Vai yritätkö sanoa, että koska tieteellisesti islamilainen kulttuuri on ollut koko historiansa laskukaudessa, nousun on tultava joskus? Minun koko pointtini on juuri se, että huolimatta valtaisasta erosta keskiajan Eurooppaan, ei islamilainen maailma silloinkaan tehnyt tieteessä mitään mullistavia tekoja, mikä antaa olettaa että kulttuurissa on jotain mikä ei kannusta tieteelliseen ajatteluun ja vanhojen totuuksien kyseenalaistamiseen. Tämähän oli alkuperäinen hypoteesi, jos muistat.
Yhä, me elämme nykyhetkessä ja asioita on tarkasteltava nykytilanteen kannalta.
Tässä olet kyllä jotenkin käänteisesti täysin oikeassa. Ei täällä länsimaissa ikinä ole ollut ongelma tuomita muita kulttuureita “barbaariseksi” ja “alkukantaisiksi” , joidenka keskuudessa ihan yleisesti kuulema harrastetaan kaikenlaista ei-moraalista toimintaa ja oikein mässytellään niillä. Tämä on satoja vuosia vanha ajatustapa ja näköjään se vieläkin elää voimakkaasti, sen olemme kyllä vähitellen oppineet että emme ihan suinpäin lähde “sivistämään” näitä kansoja ja kulttuureita, vaan olemme hieman jopa oppineet harkitsemaan. Me olemme aina olleet kehityksen kärjessä, eikä meidän ole tarvinnut katsoa historiamme virheisiin.
Eli siis osaamme puuttua todella herkästi muiden kulttuuurien tapoihin ja historiaan, mutta harvoin näemme omassa erinomaisessa ja moraalisesti oikeassa kulttuurissa mitään vikaa.
Tämä hurmoshenkinen avautuminen nyt jäi vähän avoimeksi, kun et oikein keksinyt miten tämäkään liittyy itse keskustelun aiheeseen. Kyllä, historiassa on tehty virheitä, mutta ne virheet eivät ole sellaisia mihin mikään muu kulttuuri ei olisi syyllistynyt samassa asemassaan ja juuri sen takia asioita täytyy tarkastella historiallisessa perspektiivissä, eikä vain kauhistella jälkikäteen että oltiinpas me pahoja.
Silti täytyy muistaa, että globaalisti kaikesta sorrosta yms. huolimatta länsimainen kulttuuri on parasta mitä tähän asti on tullut vastaan, tieteellinen kehitys on aivan eri luokkaa kuin missään muualla, ihmisten terveys ja hyvinvointi yleisesti ovat parantuneet ja toisaalta ihmisarvo- ja tasa-arvokysymykset ovat omaa luokkaansa. Vaikka matkalla on tullut kaikenlaista temmellystä vastaan, eivät nämä konfliktit ole mitenkään epätyypillisiä muillekaan kulttuureille. Suurin ero vain on se, että länsimaissa tapahtui hiljalleen myös kulttuurillista kehitystä, siinä missä kilpailijat pysyivät poteroissaan.
Juuri sen takia historia on historiaa, nykytilanne on se mitä on ja sen mukaan meidän on myös toimittava, koska huolimatta vuosisatojen vääryyksistä, Eurooppa on pääosin päässyt niistä yli (paitsi tietenkin ilmeisesti jotkut "maailmansurua" potevat yksilöt). Kyse on paljolti siitä millä mittareilla arvottaa kulttuurien välisiä eroja, itse en keksi oikein mitään asiaa, mikä jossain muualla olisi mitenkään merkittävästi kvantitatiivisesti paremmin kuin länsimaissa, mutta osannet varmaan sitten sivistää minuakin.